Kopiosto tarjoaa kouluille uutta "digilupaa", joka antaa oikeuden kopioida netistä kuvia ja tekstejä opetuskäyttöön.
Ajatus siitä, että suomalainen Kopiosto voisi myydä luvan käyttää amerikkalaisella sivulla olevia tekstejä ja kuvia, kuulostaa hurjalta. Tässähän on syntymässä uusi, teksteihin ja kuviin perustuva hyvitysmaksujärjestelmä! Kollektiivinen maksu globaalista käytöstä, jonka tuotto jaetaan suomalaisille.
Piti oikein soittaa Kopiostolle ja kysyä, voiko tämä olla totta. Ja voihan se -- mutta ei ihan niin radikaalina kuin nettihuhut väittävät.
Kopiosto on jo pitkään kerännyt kouluilta (oikeastaan opetusministeriöltä) rahaa siitä hyvästä, että opettajat saavat kopioida ja jakaa luokalle otteita lehdistä, kirjoista, kuvista yms. Nettimaksulla opettaja saa vastaavan oikeuden netistä peräisin olevaan materiaaliin, joskin monin rajoituksin. Lisätietoja aiheesta on myös sivulla http://www.opettajantekijanoikeus.fi/opas/korjaukset/peruskoulun-ja-lukion-digilupa.
Digilupa sisältää myös oikeuden skannata kuvia ja tekstejä esim. Powerpoint-esityksiin. Kopioston laskelmien mukaan skannausta tapahtuu vuodessa 34 miljoonan euron edestä, joten se on digiluvan pääasiallinen sisältö. Sinänsä ovelaa Kopiostolta ujuttaa skannausluvan (joka voidaan nähdä vanhan valokopioluvan jatkeena) kyljessä käyttöön aivan uusi nettimaksu, joka on suuri periaatteellinen kysymys.
Jos koulut ostavat luvan kaikille oppilailleen (pakkoa ei ole), kyse on muutamasta miljoonasta eurosta vuodessa. Rahalle olisi varmasti käyttöä rapistuvissa homekouluissa, joissa ei ole varaa tukiopetukseen eikä iltapäivätoimintaan.
Millä oikeudella Kopiosto ylipäätään myy lupia toisten tekemien aineistojen käyttämiseen?
Kopiosto itse rinnastaa asian ns. sopimuslisenssiin, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Perinteisissä julkaistuissa teoksissa oikeudenhaltijoita on rajallinen määrä ja sopimusoikeus on kansainvälistä. Netti"teoksissa" melkein jokainen nettiin sisältöä tuottanut kansalainen on oikeudenhaltija. Millä mandaatilla Kopiosto neuvottelee heidän kaikkien puolesta? Kopiosto soveltaa suomalaista sopimuskäytäntöä omin luvin globaalisti. Huh, huh!
Kopioston keräämät rahat tulisi jakaa niille, joiden teoksia on käytetty. Minullakin on netissä useita valokuvia (esim. http://picasaweb.google.com/petterij) ja paljon tekstejä, mm. tämä blogi. Tekstejäni on myös käytetty -- joitakin vuosia sitten yksi teksteistäni oli valittu ylioppilaskirjoitusten tehtäväksi. Kopioston pitäisi mitata, mitä sivuja opettajat ovat tulostaneet ja mitä käyttäneet, jotta maksuja voisi tilittää. Mittausjärjestelmä on Kopioston mukaan "kehitteillä".
Kun edunsaajia on satoja tuhansia (ja globaali netti huomioiden noin miljardi), oikeudenmukaiset tilitykset ovat tietenkin mahdottomia. Lisäksi monet nettiin laitetut aineistot on tietoisesti lahjoitettu vapaaseen käyttöön.
Kopioston mielestä järjestelmä onkin tarkoitettu lähinnä sanomalehtien ja oppimateriaalia tuottavien kustantajien verkkosivuille, koska valtaosa kopioidusta aineistosta on peräisin niiltä. Onko digiluvalla siis käytännössä mitään merkitystä? Onko se vain troijan hevonen, jolla Kopiosto pyrkii jonain päivänä rahastamaan nettikäyttöä laajemminkin? Muistetaan, että hyvitysmaksukin alkoi vaatimattomasti tyhjistä C- ja videokaseteista.
Koko digiluvan käsite osoittaa, miten kauas tekijänoikeus on irtaantumassa arkipäivästä. Opettajien lupa käyttää nettimateriaalia on hyttysen pisara tekijänoikeusrikosten valtameressä. Luulisi, että tämäkin energia ja vaiva kannattaisi käyttää vaikka piratismin torjuntaan.
Digilupa yrittää epätoivoisesti laajentaa vanhan maailman käytäntöjä nettiin. Lupa esimerkiksi sallii "enintään 20 sivun printtaamisen tai käyttämisen samalta sivustolta". Printattu sivu on nettimaailmaan sovellettuna täysin epärelevantti mittayksikkö.
Lupa koskee vain opettajan jakamaa materiaalia. Jos oppilailla on omat tietokoneet tai tablet-koneet, opettaja voi ilmoittaa pelkän linkin, ja jokainen oppilas hakee sisällön omalle koneelleen. Lopputulos on sama, eikä digilupia tarvita. Vanha tekijänoikeus perustuu edelleen kopion valmistamiselle, vaikka koko käsite menettää koko ajan merkitystään. Tässä onkin vinkki opetustoimelle: paperista luopuminen ja tietokoneisiin siirtyminen voi jonain päivänä maksaa itsensä takaisin tekijänoikeuksien keventymisenä.
Vielä yksi tärkeä asia: opiskelu on yksityistä käyttöä, joka ei vaadi lupaa. Oppilas voi siis jatkossakin kopioida netistä tekstiä tai kuvia tutkielmaansa ja palauttaa sen opettajalle. Lupa tarvitaan vasta, jos tutkielmaa näytetään julkisesti tai se kopioidaan muille oppilaille.
Kopioston edustaja kertoi, että vastaava nettilupa on käytössä Ruotsissa ja Norjassa, osittain myös Tanskassa. Muualla Euroopassa asia on hoidettu laitemaksuilla, kuten tulostimien ja valokopiokoneiden hintaan lisätyllä maksulla. Mitään globaalia sopimusjärjestelmää, jolla maksuja voisi tilittää ulkomaalaisille tekijöille, ei ole olemassakaan.
On kiinnostavaa, miten etujärjestöt vetoavat tekijänoikeuden universaaliin luonteeseen silloin, kun se heille itselleen sopii. Oikeuksilla rahastaminen on sitävastoin täysin paikallista ja käytännöt kirjavia. Jokainen vetää kotiinpäin niin paljon kuin pystyy.
Viime kädessä tämäkin asia kuuluu eduskunnan päätäntävaltaan. Yritämmekö todella mitata ja rahastaa netistä tulostettuja sivuja, vai päivitämmekö tekijänoikeuden käsitteet vihdoin 2000-luvulle? Tutustu Kopioston sivuihin ja tee omat johtopäätöksesi asiasta.
Katso myös toinen postaus aiheesta.
En voi kuin ihmetellä tuota. Panee oikein vihaksi. Eivät nuo 80-luvun opit yksinkertaisesti toimi netissä. Ei vaikka niitä kuinka lobbaisi.
VastaaPoistaKysymys on lähinnä viivytystaistelusta. Oikeus voittaa vielä, mutta tällaisella taistelulla Suomea ei nosteta maailman huipuille - päinvastoin.
Onneksi jotkut ajattelevat toisin: http://www.metropolia.fi/ajankohtaista/uutiset/?tx_ttnews[tt_news]=2825&cHash=8ab0a1f1adaa380118bf09bc2320832b.
Hyvä kirjoitus Petteri. Lisäisin tähän sen, että myös suomalainen hyvitysmaksun tulouttaminen todellisille kopioitujen teosten tekijöille ontuu pahasti. Ensinnäkin niitä jaetaan vain kotimaisille tekijöille. Toiseksi kun tarkaa tietoa ei ole mitä kotikäyttäjät tallentavat (ei oles edes otantatutkimuksia), niin käytetään radiossa soitettuja musiikki listoja (joista on tarkat tiedot). Tämä ei huomioi, että myös televisio-ohjelmia tallennettaan kotikäytössä. Lisäksi kotikäyttäjälle on täysin luvallista kopioida alkuperäisiä tallenteita omaan käyttöön. Vaikka kirjastosta lainattuja CD- ja DVD-levyjä. Eli nykyinen hyvitysmaksun kerättyjen Eurojen jakaminen kotikopioinnin kohteeksi joutuneille tekijöille ei toimi.
VastaaPoistaMistähän niitä kopiointihyvityksiä voisi hakea? :-)
VastaaPoistaTosin en ymmärrä, millä lihaksilla Suomen Kopiosto minun blogieni kuvia ja tekstejä lisensoi. Blogieni tekstit sijaitsevat amerikkalaisella palvelimella (wordpress.com), mutta kuvat virolaisella, josta striimaan ne blogeihini. Itse taas asun ja olen kirjoilla Virossa.
Raha kyllä kelpaa enkä varsinaisesti ole pahoillani, jos tuotoksiani käytetään opetustarkoituksessa. Tiedän sitä tapahtuneenkin.
Yksityisen tahon verohan tämä on kuten uusi esitys "kasettimaksuille".
VastaaPoistaJärkevää mitattavaa maksuperustetta on hankala edes kuvitella.
Tulosteiden määrää ... ei, katseluaika sekunneissa ... ei,
sanoja per neliömetri videotykin kuvassa... ei.
Kehitys kehittyy ja nämä maksut käyvät aina vaan naurettavamaksi.
Mutta osaako joku ehdottaa tilalle jotain järkevää?
Minä en muuta kuin maksuista luopumista kokonaan.
Kopioston sivuston ohjeistus asiasta on sellainen mistä "mattimeikäläinen" tai opiskelijanuorukainen saa sen käsityksen nopealla lukemisella että netissä on kaikki käytettävissä mihin tahansa käyttöön, myös tekijänoikeudella suojellut kuvat. Käsitykset ovat jo melko yleisesti sellaisia suuren yleisön joukossa että netistä saa ladata ja käyttää kaikkia asioita tuosta vain, valitettavasti tähän ovat syyllistyneet myös mediatalot, joiden työntekijöiden tulisi tietää esim. kuvien käytöstä vs. tekijänoikeuksiin. Vatuttaa muutenkin tuo Teoston ja muiden mielivalta esim kovalevyjen hyvitysmaksukuviossa - miksen minä saa teostolta omien digikuvieni säilytyksestä teostomaksuja kun kerran maksan itsekin niitä ostaessani arkistointia varten levytilaa? Systeemi on syvältä ja jonkun olisi nyt syytä herätä ja nousta todeliselle barrikaadille asiasta ja saada joku vanhoillinen ammattipolitiikkokin tajuamaan asia.
VastaaPoistaMinua myös nettisisällön tuottajana kiinnostaisi, miten saan nyt osuuteni valokuvieni ja tekstieni käytöstä? Antaisin ilomielin kaiken tämän vuosikausia tuotetun sisällön ilmaiseksi opetuskäyttöön, mutta haluan osuuteni, jos kerta Kopiosto rahastaa tuottamallani sisällöllä.
VastaaPoista[url=http://paydayloansatonce.com/#bpjarvinen.blogspot.com]payday loans[/url] - payday loans , http://paydayloansatonce.com/#spjarvinen.blogspot.com payday loans
VastaaPoistaErikoista että jos taiteilija haluaa kieltää teostensa kopioinnin digiluvan turvin niin tällöin hän joutuu luovuttamaan henkilötietonsa Kopiostolle (tulee täyttää lomake). Mitäköhän mieltä tietosuojavaltuutettu on siitä että taiteilijat joutuvat luovuttamaan henkilötietonsa yksityiselle yhdistykselle jos haluavat että heidän teokset nauttivat kunnollista tekijänoikeudellista suojaa.
VastaaPoistaKoko tekijänoikeuslain sopimuslisenssijärjestelmä kaipaisi remonttia, ei voi olla niin että jollekkin epämääräisille yhdistyksille annetaan lupa rahastaa toisten teoksilla. Kopiostolla on jopa lupa rahastaa lehtitaloja niiden omien sanomalehtien vanhojen vuosikertojen digitoinnista.