Oletko jo lakannut lyömästä... eikun kopioimasta?

Vanha kysymys "Oletko jo lakannut lyömästä vaimoasi?" nousee mieleen, kun perehtyy hyvitysmaksuyksikön tutkimukseen yksityisen kopioinnin määrästä. Onhan toki niin, ettei laittomuuksien määrää voi selvittää henkilöiltä itseltään kysymällä.

Hyvitysmaksuyksikön 4/2010 julkistama tutkimus yksityisestä kopioinnista ulkoisille levyille oli pohja, johon ministeriö vetosi laajentaessaan maksupohjaa. Siksi on syytä analysoida kyselyä hieman tarkemmin.

Puhelinkyselyn otos (N=2010) oli riittävän suuri, jotta tuloksia voi pitää luotettavina. Toisaalta vain 30 prosentilla vastaajista oli ulkoinen kiintolevy, eli varsinaisen kopiointitutkimuksen vastaajamäärä on paljon pienempi  (N=473, vaikka laskemalla 24 % mukaan saataisiin vähän suurempi luku).

Kiintoisaa on myös se, että vastaajista peräti 10 prosentilla oli Spotify. Joka kolmannella niistä, joilla oli ulkoinen kiintolevy, oli myös Spotify -- musiikkipalvelu, joka tarjoaa lähes kaiken musiikin laillisena suoratoistona. Voisi kuvitella, ettei Spotifyn käyttäjällä juurikaan ole syytä tallentaa musiikkia ulkoiselle levylle tilaa kuluttamaan, kun kaikki on saatavissa suoraan nettipilvestä. (Tarkkaan ottaen ihan näin ei voi sanoa, koska ei tiedetä olivatko juuri Spotifyn käyttäjät myös ulkoisen aseman omistajia, mutta koska molemmat liittyvät edistyneeseen käyttöön, oletan korrelaation olevan vahva).

Ulkoisen aseman omistajien osuus on kasvanut vuodesta 2008 vuoteen 2010 vaatimattomasti 23 prosentista 24:ään prosenttiin (kumma kyllä, vuodesta 2008 vuoteen 2009 määrä jopa laski kahdella prosenttiyksiköllä). Kasvu on siten ollut erittäin pientä, eikä sinällään oikeuta hyvitysmaksun laajentamiseen juuri nyt.

Kuten jo aiemmin analysoin, ulkoisten asemien käyttö on lisääntynyt eniten (50 -> 69 %) valokuvien tallentamisessa ja omatekoisten videotiedostojen (6 -> 14 %) tallentamisessa. Kohta "musiikkia (ei omatekoista)" on noussut 16 -> 22 %, elokuvien ja tv-sarjojen 9 -> 13 %.

Kalvo otsikolla "Mistä lähteistä ulkoiselle kovalevylle tallennettu musiikki oli peräisin" kertoo, että 57 prosenttia (N=57) oli tallentanut alkuperäisiltä cd-levyiltä (ihan fiksua tehdä omista levyistä varmuuskopio esim. levyn naarmuuntumisen tai varkauden varalta, jos kyse on autosoittimesta). Valitettavasti ei kysytty, olivatko levyt omia vai lainassa naapurilta tai kirjastosta.

Kaverilta tai perheenjäseniltä saatuja tiedostoja (jotka siis selvästi ovat hyvitysmaksun piirissä), oli kopioinut 29 % eli kokonaista 29 henkilöä. Nämä 29 eivät varmaan tulleet puhelimessa ajatelleeksi, että heidän vastauksensa olivat miljoonan euron arvoisia! (oletettu hyvitysmaksutulon lisäys). Näin pienen porukan vastaukset eivät ole riittävän edustavia, jotta niillä voidaan perustella koko kansaa koskevan maksun laajentamista.

Postauksen otsikko liittyy kohtaan, jossa kysyttiin vertaisverkosta imuroituja musiikkitiedostoja. Sitä myönsi tehneensä 14 henkeä. Mitä muutakaan voisi odottaa? Jos puhelinhaastattelija kysyy, oletko rikkonut lakia, mitä luulet ihmisen vastaavan? Oleellista on, ettei ulkoisen levyaseman käyttöä voi mitata luotettavasti puhelinkyselyllä koska sallittua kopiointia on yhä vähemmän. Myös kysymys dvd-levyjen kopioinnista liittyy laittomaan tekoon.

Seuraavalla sivulla näiden 99 vastaajan kopioinnin jakautumista on analysoitu vielä tarkemmin kappalemäärän mukaan. Tulokset ovat merkityksettömiä, koska niissä N menee jopa alle viiden, eikä luvuilla ole enää uskottavuutta. Ja kuinka moni todella pystyy puhelimessa muistamaan, kuinka monta musiikkitiedostoa levylle on tallentanut? Pystyisitkö itse?

Ulkoisen kiintolevyn omistajista 39 prosentilla ei ollut yhtään musiikkitiedostoa levyllään. Näin vastanneiden osuus oli jopa prosenttiyksikön verran suurempi kuin vuonna 2008. Se kuvastaa levyjen yleistymistä nimenomaan varmuuskopioinnissa.


Toinen käyttö liittyy elokuvien ja tv-ohjelmien tallentamiseen. Sitä oli tehnyt N=86 henkilöä, eli tulokset ovat vielä epäluotettavampia. Tutkimuksen mukaan 23 henkilöä oli tallentanut televisiosta videosisältöä levylle. Todennäköisesti näissä oli paljon samoja henkilöitä kuin musiikin kohdalla. Tiesivätkö he, miten arvokkaita heidän vastauksensa olivat?

Onko televisiosta tallentaminen ylipäätänsä sellaista toimintaa, mistä voidaan periä hyvitysmaksua? Kulttuuriministeri Tanja Karpela tyrmäsi aikoinaan kritiikin digisovittimien lisämaksusta - "tässä ei ollut vaihtoehtoja" (HS 28.1.2005). Väittelin aiheesta jo silloin, koska nähdäkseni EU-direktiivi ei pakota perimään maksua digibokseista. Monet muut EU-maat eivät ole niin tehneet.

Koska uusi maksu kohdistuu vain levyaseman omistajiin, asemien määrällä ei ole merkitystä muutoin kuin arvioitaessa sitä, onko tällainen tallentaminen laajamittaista ja yleistä. Jos 2010 henkilöstä 86 (eli 4,2 %) on tallentanut levylle tv-ohjelmia/elokuvia, 2,8 % cd-levyjä ja 1,4 % kaverilta saatuja musiikkitiedostoja, määrät ovat naurettavan pieniä yleiseen musiikin ja videosisällön kulutukseen verrattuna.

Summa summarum: tämän selvityksen perusteella ei mitenkään voi päätyä siihen johtopäätökseen, että ulkoisten levyasemien käyttö hyvitysmaksun alaisen materiaalin tallentamiseen olisi nopeasti yleistynyt ja olisi nyt niin laajaa, että tekijänoikeuslain sananmuoto "merkittävässä määrin" täyttyisi. Siksi maksun laajentaminen on puhtaasti poliittinen päätös.