Vaivatonta luterilaisuutta

Länsimainen ihminen haluaa kaiken olevan helppoa ja vaivatonta. Ruuanlaiton, viihteen, liikunnan ja ihmissuhteiden pitää olla sellaisia, että ne hoituvat nopeasti ja vähällä vaivalla.

Sama vaatimus koskee uskontoa. Luterilaisuus sopii kiireiselle länsimaalaiselle hyvin, koska se ei vaadi tunnustajaltaan juurikaan työtä. Ei ole pakko käydä kirkossa eikä osoittaa uskoa omilla teoillaan. Kaiken voi hoitaa siten kuin itselle sopii, kahdenkesken oman Jumalan kanssa. Moni kuuluu kirkkoon vain häiden, hautajaisten ja joululaulukaraoken vuoksi. Kirkkoon kuulutaan, mutta varsinainen usko on yksityisasia.

Kun sitoutuminen on tätä tasoa, kirkosta eroaminenkin on pelkkä muodollisuus. Isot otsikot, joiden mukaan jo 20 000 ihmistä on eronnut kirkosta vastalauseena homokeskustelulle, vääristävät asiaa. Jos kyse olisi todellisesta uskosta ja Jumalasta, sitä ei yksi homokeskustelu horjuttaisi.

Nyt kirkko on kuin puolue, josta voidaan erota jos jokin seikka ei satu miellyttämään. Ei nyt sotketa tähän uskontoa, eihän? Sehän on jokaisen oma asia.

Ortodoksit ja katoliset eivät keskustele naispappeudesta eivätkä homoliitoista. Tällaiset asiat eivät yksinkertaisesti nouse esille. Kirkko on satoja vuosia tiennyt miten asiat ovat ja kansan tehtäväksi jää vain uskoa niihin. Työnjako näyttää toimivan hyvin. Katoliset napisevat lähinnä siitä, että ehkäisy pitäisi sentään sallia.

Muslimit menevät vielä pidemmälle. On itse uskonnosta mitä mieltä tahansa, on pakko ihailla sen kannattajien sitoutumista ja lähes fanaattista uskoa. Islam on kiinteä osa arkipäivää. Muslimit rukoilevat viisi kertaa päivässä Mekkaan päin kääntyneenä, paastoavat Ramadanin ajan ja pyrkivät noudattamaan pilkuntarkasti Koraanin ohjeita silloinkin, kun ne ovat ristiriidassa arkitodellisuuden kanssa.

Eikä kyse ole keskinäisestä aivopesusta tai ryhmäkurista, sillä vieraaseen ympäristöön muuttaneet muslimit takertuvat uskonsa tapoihin entistä tiukemmin. En yhtänä ihmettele, vaikka Suomessa asuvat muslimit sisimmässään nauraisivat tämänhetkiselle homokeskustelulle. Näin onneton ja uskoton on länsimainen ihminen, joka kuitenkin kuvittelee tietävänsä kaiken ja katsoo oikeudekseen opettaa muulle maailmalle omia arvojaan.

Ehkä luterilaisuus on tehnyt virheen valitessaan modernin ja vapaamielisen linjan? Ainakaan luterilaisten määrä ei ole kasvussa, päinvastoin. Perinteitään kunnioittavat katoliset ja ortodoksit saavat lisää kannattajia. Ja kaikkein nopeimmin leviää islam, uskonnoista vaativin.

Uskonnon ankaruus ei tietenkään korreloi suoraan kannattajien määrän kanssa. Paljon enemmän vaikuttaa väestön epätasainen lisääntyminen eri puolilla maapalloa. Mutta on selvää, ettei ajassa elävä ja salliva luterilaisuus ainakaan näillä eväillä houkuttele uusia käännynnäisiä. 20 000 ihmistä on juuri äänestänyt jaloillaan -- tai pikemminkin hiirellään.

Ehkä ihmiset kaipaavat elämäänsä uskonnon tarjoamaa selkeyttä, kuria ja järjestystä? Ehkä he suorastaan haluavat elää herran kurissa ja nuhteessa? Ehkä he toivovat jonkun muun kertovan heille selkeästi, mikä on syntiä ja mikä ei?

Ehkä uskonnolta kaivataan perinteitä ja muuttumattomuutta juuri siksi, että kaikki muu ympärillämme muuttuu niin nopeasti.