Jonotusaika operaattorille: nolla minuuttia

Sata megabittiä koko Suomeen on hieno tavoite, mutta välillä se tuntuu turhan lennokkaalta. Mitä hyötyä on huippunopeista yhteyksistä, jos ne maksavat kohtuuttoman paljon? On kovin insinöörivetoista lähteä ensin suunnittelemaan sadan megabitin Suomea ja vasta sitten herätä pohtimaan, mitä se tulee maksamaan.

Asiassa on toinenkin ongelma: operaattorien asiakaspalvelu on todella heikkoa. Sen vielä ymmärtää, ettei kukaan haluaisi vastata ilmaiseksi teknisiä ongelmia koskeviin kysymyksiin (joiden syy löytyy usein ratin ja penkin välistä), mutta välillä jopa tuotteiden tilaaminen on ollut vaikeaa. Luulisi rahan sentään kiinnostavan! Mutta jostain syystä tuotteita ja palveluita ei ole aina saanut maksamallakaan.

Oma kokemukseni on talvelta, jolloin piti saada uusi laajakaistaliittymä kotiin. Vaikka vanha yhteys oli poistunut, asentaja kytki linjan ohjeitteni vastaisesti väärään kuparipariin. Yksinkertaisen asian korjaaminen osoittautui luvattoman vaikeaksi, vaikka tarjouduin maksamaan kaikki asentajan kulut. Korjattu sitä ei ole vieläkään, mutta bitit saatiin sentään kulkemaan.

Jos yksinkertaisten laajakaistojen tilaaminen, asentaminen ja muutostyöt ovat näin vaikeita, millaiseen solmuun suomalaiset kodit saadaankaan 100 megan aikakaudella?

Viime viikolla tilasin Elisalta iPhone 4:n, kun niitä vihdoin sai ilman operaattorikytkyä. Tein tilauksen netistä ja rastitin samalla kohdan, jossa ilmoitin tarvitsemani micro-simmin vanhaa liittymää varten. Puhelimen luvattiin saapuvan noin viikossa. Ajattelin, että realistinen aika operaattorien kanssa olisi noin kaksi viikkoa, huonolla tuurilla kuukausi.

Ällistykseni oli suuri, kun posti ilmoitti tänään puhelimen saapuneen -- vain kaksi työpäivää ehti kulua. Mukana oli micro-simmi, joka piti aktivoida Elisan nettipalvelussa. Se ei onnistunut, koska alkuperäinen liittymä oli Saunalahdelta. Niin operaattoria, niin operaattoria. Lopulta oli pakko alistua ja ryhtyä soittamaan asiakaspalveluun. Olin varautunut koko iltapäivän kestävään jonottamiseen.

Mutta mitä ihmettä? Puhelu yhdistyikin heti. Mieshenkilö kertoi paikan olevan väärä, hänen piti yhdistää Saunalahden puolelle ja siksi mies kysyi, olinko valmis viiden ja puolen minuutin jonottamiseen. Toki olin. Käytännössä aikaa kului tuskin minuuttia enempää kun toinen mieshenkilö jo vastasi. Micro-simmi pitäisi käydä vaihtamassa Saunalahden simmiin, helpoiten se kävisi Elisan Shopit-pisteessä.

Ajoin lähimpään pisteeseen ja mitä ihmettä, ei jonoja sielläkään! Suoraan tiskille ja minuutissa asia oli hoidettu. Palvelusta ilahtuneena uusin samalla kahden eri mokkulan sopimukset kahdeksi vuodeksi ja päivitin niiden nopeudet uuden tekniikan mukaisiksi.

Ovatko operaattorit todella saaneet asiakaspalvelun vihdoin toimimaan? Tämä jos mikä antaa uskoa myös sadan megan Suomen toteutumiseen.

Vielä kun joku kertoisi, miksi helkkarissa Applen piti valita laitteisiinsa micro-sim tavallisen simmien sijaan?