Identiteettivarkaus ei ole Suomessa rikos. Monien mielestä pitäisi olla. Asiasta on keskusteltu vilkkaasti netissä, mutta kuten tavallista, lähtökohdat eivät ole kaikille ihan selvät. Mitä siis oikein halutaan kriminalisoida? Sana "varkaus" johdattaa ajatukset helposti väärille urille.
Identiteettivarkaus ei tarkoita sitä, että joku murtautuu yrityksen tiedostoihin ja varastaa sieltä ihmisten henkilötietoja. Murtautuminen on itsessään laitonta, samoin henkilötietojen levittäminen. Jopa varkauden uhri voi tässä tilanteessa syyllistyä rikokseen, jos on toiminut niin huolimattomasti, että tietojen varastaminen on tullut liian helpoksi. Henkilötietolaki kun velvoittaa rekisterinpitäjää huolellisuuteen.
Identiteettivarkaudesta on kyse silloin, kun ihminen esiintyy toisen henkilön nimellä ja muilla tiedoilla (osoite, hetu, pankkitilin numero tms). Yleensä kyse on huijareista, jotka tilaavat tavaroita ja palveluita toisen henkilön piikkiin. Toiminta täyttää ainakin petoksen ja ehkä muidenkin rikosnimikkeiden tunnusmerkistön.
Nettiaikana identiteettivarkauksista on tullut uudenlainen ongelma. Varsinkin Facebookiin perustetaan toisen henkilön nimissä sivuja, joilla levitetään virheellistä ja loukkaavaa aineistoa. Valesivuista on tullut moderni koulukiusaamisen muoto. Mutta tässäkään tapauksessa ratkaisevaa ei ole identiteetti vaan teko sinänsä. Toisen kiusaamisen pitää olla rikos riippumatta siitä, millä nimellä se tapahtuu.
Hämmentävä uutinen viime perjantailta kertoi tapauksesta, jossa nuori nainen oli teeskennellyt olevansa Lontoossa asuva suomalainen mies. Valehenkilöllisyyden turvin hän oli kolmen vuoden ajan onnistunut huijaamaan nuorta suomalaisnaista, jota ei edes tuntenut. Tapauksen yksityiskohdat jäävät arvailun varaan mutta selvää on, ettei touhu ole tervettä. Koska kyse ei ollut kenestäkään uhrin tuntemasta henkilöstä, identiteettivarkauden tunnusmerkistö ei tässäkään täyttynyt.
Toisen nimissä esiintymiseen on yleensä jokin syy. Jos halutaan kiusata, tehdä taloudellista vahinkoa tai liata toisen henkilön mainetta, kaikki teot ovat rangaistavia jo nyt. Pilailutarkoituksessa toisen nimissä esiintyminen on tähän asti sallittu: esimerkiksi kaupalliset radiot soittavat julkkiksille pilapuheluita.
Julkisuuden henkilöillä on Facebookissa valeprofiileita, joista he eivät välttämättä itse ole tietoisia (mm. Roman Schatz, Riitta Väisänen, Jörn Donner, Heikki Kovalainen jne).
Jos identiteettivarkaus olisi laitonta, valesivuihin voitaisiin puuttua heti, sillä jo sivun olemassaolo loukkaa henkilön itsemääräämisoikeutta. Tosin Facebookin tapauksessa puuttuminen on helpommin sanottu kun tehty - Yhdysvalloissa suomalaisten ongelmat ja lait eivät paljoa kiinnosta. Ja kun Facebook ei mitenkään pysty varmistamaan käyttäjiensä todellista henkilöllisyyttä on aina olemassa vaara, että kyse onkin nimikaiman sivusta (kuten Ville Valon tapaus).
Mitä identiteettivarkauden kriminalisoinnilla siis saavutettaisiin? Ainakin se helpottaisi poliisin työtä alentamalla tutkintakynnystä. Toisin kuin herjaus, väärän tiedon levittäminen, koulukiusaaminen tai muu vastaava rikosnimike, identiteettivarkaus on helppo todentaa.
Lainsäädäntö on raskas ase, johon pitää turvautua vasta viimeisenä keinona. Vanhan sanonnan mukaan netissä kukaan ei tiedä, vaikka olisit koira. Tämän tulee olla lähtökohta jatkossakin.
Jos identiteettivarkauden kriminalisointi johtaa siihen, ettei nettipalveluihin saa enää rekisteröityä Aku Ankkana tai keksityillä tiedoilla, joudutaan ojasta allikkoon. Itsekin olen esiintynyt usein nimillä Petteri Punakuono ja Joulu Pukki, kun olen halunnut kiusata tiedonkalastelijoita. Olen syöttänyt heidän valesivuilleen väärät henkilötiedot, osoitteet ja keksityn luottokorttinumeron. Jäävätpähän todennäköisemmin kiinni yrittäessään käyttää tietoja.
Mitä mieltä olet - miten identiteettivarkauden tunnusmerkistö pitäisi määritellä, jotta se purisi todelliseen ongelmaan eikä aiheuttaisi ei-toivottuja lieveilmiöitä?
Onko koulukiusaaminen muka laitonta?
VastaaPoistaItse asiaan, kyllä, kriminalisoinnissa on selvä mahdollisuus ylilyönteihin. Onhan ollut julkisuudessakin lainsäätäjien taholta mielipiteitä, että netissä ei saisi esiintyä kuin omalla nimellään. Ainakin laki pitäisi selvästi rajata siten, että kyseeseen tulevat vain tapaukset joissa joku selvästi valitsee jonkun olemassaolevan henkilön ja käyttää tämän identiteettitietoja. En tiedä kuinka järkevää siihen olisi lisätä "saavuttaakseen taloudellista tai vastaavaa hyötyä tai aiheuttaakseen toiselle vahinkoa" -tyyppistä tekstiä, aikomuksia kun on aina kovin vaikea todentaa. Mutta ehkä se olisi hyvä, että ei olisi liian helppo käyttää lakia väärin?
Mielestäni oleellisinta on, että toisille ei saa antaa virheellistä käsitystä netissä olevan henkilöllisyydestä - oli syy tekoon mikä tahansa. Anonyymina saisi siis edelleen esiintyä.
VastaaPoistaTämä olemattoman etäsuhteen tapaus ei tosiaan ole identiteettivarkaus, mutta vääryys kuitenkin. Pitäisiköhän tätä varten saada vielä oma rikosnimikkeensä...
Järvinen, pidätkö vääränä, jos joku esittäisi nimelläsi netissä (hölmöjä) ajatuksia niin, että lukijat todella saattaisivat uskoa kirjoittajan olevan sinä? Jos joku esimerkiksi julistaisi nimelläsi GPS-pohjaisen ruuhkamaksujärjestelmän olevan hyvä ajatus, minkään nyt kriminalisoidun teon tunnusmerkit eivät taida täyttyä.
Olen insinööri enkä juristi, mutta kuvittelisin että toiseksi tekeytyminen ja tarkoituksella hölmöjen mielipiteiden esittäminen lähestyisi herjausta. Ellei näin ole, se olisi hyvä kieltää erikseen.
VastaaPoistaMutta asia on silti ongelmallinen. Jos teko tuottaa vahinkoa, sen pitäisi jo olla kriminalisoitu muuta kautta. Jos ei, mikä voisi olla rangaistus teosta? Kiellettyä mutta ei rangaistavaa?
Milloin identiteettivarkaus katsottaisiin toteen näytetyksi? Riittäisikö pelkkä nimi, vaikka Suomessa olisi useita saman nimisiä? Vai pitäisikö tekoon syyllistyäkseen käyttää myös toisen kuvaa? Perimmäinen ongelma on siinä, ettei netissä ole mitään tapaa pitää kirjaa käyttäjien todellisesta identiteetistä.
Pahimmillaan tämä voisi kääntyä niin, että identiteettivarkauksien tunnistamiseksi palvelutarjojat velvoitettaisiin selvittämään käyttäjiensä henkilöllisyys.
"...kuvittelisin että toiseksi tekeytyminen ja tarkoituksella hölmöjen mielipiteiden esittäminen lähestyisi herjausta"
VastaaPoistaLainopillisesti "hölmön" mielipiteen käsite on hankala. Oikeus voisi ehkä todeta mielipiteen olevan herjatun henkilön näkemyksen vastainen, mutta sen järkevyyteen sinänsä olisi vaikea ottaa kantaa. Varsinkaan arvokysymyksissä ei ole olemassa tyhmiä tai vääriä näkemyksiä.
Tässä tänään ilmestyneen juristikirjeen linkki, jossa on hyvä kirjoitus poliisin näkökulmasta asiaan ja nykyisen tilanteen ongelmakohdista.
VastaaPoistaOnko koulukiusaaminen muka laitonta?
Kiusaamisen pitäisi olla rangaistavaa, vaikka näytön hankkiminen voikin olla hankalaa. Ilmeisesti laissa on tältä osin puutteita. Siteeraan tänään 22.9.2010 HS:n yleisönosaston kirjoitusta (vaikka siinä viitataankin työpaikkakiusaamiseen):
Tilanne on sama myös työpaikkakiusaamisessa. Suomen laissa ei ole sanaa kiusaaminen. On vain epäasiallista kohtelua – mutta vain jos motiivina on uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuden, sukupuoliseen suuntautumisen tai sukupuoleen liittyvä syy. Motiivi pitää myös voida todistaa.
On myös konkreettisempia identiteettinvarkauksia kuin netissä väärin esiintyminen, digitaalinen huijaaminen.
VastaaPoistaYksi kaunis päivä albumisi ja kymmmenet irtovalokuvat ovat lähteneet kävelemään lipastosta. Mistä on kysymys?
Ei näytä kelpaavan legitiimiksi varkaudeksi.
Onko muilla kokemusta tällaisista tapauksista ja niiden selvittämisestä?
Laki on sillai hauska, että se luetaan. turha inistä.
VastaaPoistahttp://keskustelu.suomi24.fi/node/10774790
Tsiigaas vaikka toi, tai mene takaisin peruskursseille,
"Viesti on poistettu". Mahtoi olla tulenarkaa asiaa.
VastaaPoista