Amerikkalaiset artistit haluavat rahaa radiosoitosta

Yhdysvalloissa artistit haluavat rahaa radioasemilta, koska nämä soittavat heidän biisejään. Vaatimus tuntuu vähintäänkin kohtuulliselta. Radiossa soittaminen jos mikä on kaupallista käyttöä, josta amerikkalaiset artistit eivät tähän asti ole saaneet korvausta. Rahaa on kerätty ja tilitetty vain säveltäjille, sanoittajille ja kustantajille.

Uutinen osoittaa, että tekijänoikeus on viime kädessä sopimusoikeutta. Julkisen esittämisen ja kaupallisen käytön tilanteet sekä niistä maksettavat korvaukset eivät ole itsestään selviä ja automaattisia, vaan neuvottelukysymyksiä. Meillä Suomessa tekijänoikeusjärjestöt ovat tukeneet ajatusta siitä, että kaikenlaisesta - jopa henkilökohtaisesta - käytöstä pitää ilman muuta maksaa kaikille, ja vieläpä kymmenien vuosien ajan. Aivan kuin maksut olisivat jonkinlainen perusoikeus.

Kaiken huippu olivat takseilta perittävät maksut. Pitkän riidan päätteeksi Korkein oikeus päätti joulukuussa 2002, että tekijänoikeusjärjestöillä on oikeus periä rahaa kaikista takseista, joissa on radio. Ensimmäisenä (ja luultavasti yhä ainoana) maana maailmassa. Suomessa sopimusoikeutta on sovellettu yksinomaan oikeudenhaltijoiden eduksi, aivan kuin mitään muuta mahdollisuutta ei olisi.

Suomessa radiosoitosta maksettavat korvaukset on sidottu radioasemien liikevaihtoon. Sekin osoittaa, että kyse on vain sopimusjuridiikasta, ei mistään ylimaallisesta ja absoluuttisesta tekijänoikeudesta. Jos kyse olisi jälkimmäisestä, miten ihmeessä korvaus voisi määräytyä radioaseman liikevaihdon perusteella? Eihän sillä ole mitään tekemistä tekijän oikeuksien kanssa. Yhtä pöhköjä ovat hinnastot, joissa musiikin käytöstä perittävät korvaukset lasketaan ravintolan tai päiväkodin pinta-alan mukaan.

Radiosoiton korvaukset ovat monelle kotimaiselle artistille merkittävä tulonlähde. Jos suomalaisen artistin levyjä soitetaan Yhdysvalloissa, ainoa hyöty on tullut julkisuuden muodossa. Käänteisesti suomalaiset radiot eivät ole joutuneet maksamaan korvauksia amerikkalaisille artisteille. Jälleen esimerkki siitä, ettei tekijänoikeus ole absoluuttista. Jostain syystä tekijänoikeusjärjestöt eivät ole vaatineet tämän epäkohdan korjaamista. Ai niin, mutta nehän ajavatkin vain omien jäsentensä - siis suomalaisten artistien - etuja. Tekijänoikeus on ihan eri juttu.

Jos Yhdysvallat vihdoin liittyy Rooman sopimukseen, suomalaisten radioasemien on jatkossa maksettava tekijänoikeusmaksuja myös Yhdysvaltoihin. Lähes 40 prosenttia musiikista on amerikkalaista, joten asemien maksut uhkaavat nousta tuntuvasti. Se on ongelma radioasemille ja Yleisradiolle.

Oletan, että maksuvelvollisuus koskee myös eri maiden nettiradioita. Se todennäköisesti vähentäisi asemien määrää.

Onneksi on olemassa helppo tapa vähentää maksurasitusta: soitetaan vähemmän amerikkalaista musiikkia. Kaupallisista radioasemista on tullut jatkuvia jukebokseja, jotka kilpailevat pikemminkin Spotifyn kuin toimiluvassa tarkoitetun radion kanssa. Olisiko aika palata puheohjelmiin ja höystää sitä kotimaisella tai peräti klassisella musiikilla?

Oppia voi ottaa vaikka Ylen mainioista puhe- ja ykköskanavista.