Piratismi- ja tekijänoikeuskeskustelu on jäänyt suurelle yleisölle vieraaksi. Aiheesta on kiistelty netissä, mutta ei juurikaan valtamedioissa. Nyt tilanne on vihdoin muuttumassa. Sotalan ja Apajalahden kirja Jokapiraatinoikeus on tehnyt tehtävänsä ja käynnistänyt aiheesta vilkkaan keskustelun Hesarin yleisönosastolla.
Katariina Souri leimasi Sunnuntaidebatissa 16.5. piraatit varkaiksi ja länsimaisen kulttuurin tuhoajiksi. Jaakko Koivula vastasi 23.5. että "Lahjakkaimmat taiteilijat pärjäävät aina". Hän väitti, että nykymuotoinen tekijänoikeusjärjestelmä palvelee lähinnä levy-yhtiön ja julkaisijan etuja. Koivula uhkasi, että taiteilijoiden elannon turvaaminen vaatisi kaikkien suomalaisten yksityisyyden loukkaamista ja sananvapauden rajoittamista (miten jälkimmäinen liittyy piratismiin, se jäi itselleni epäselväksi).
Tänään 30.5.2010 Juha Kreus puolestaan kuvasi, miten laaja koneisto elokuvan tai musiikin tuottamiseksi tarvitaan. Kukaan ei tee työtään ilmaiseksi. "Jos ... tuotokset kopioidaan ja levitetään ilmaiseksi, lopetamme kirjoittamisen. Niin lopettavat myös kustantaja, kirjakauppa, paperinvalmistajat ja moni muu toimija."
Keskustelua dominoivat ääripäät, joista kumpikaan ei ole oikeassa. Piraattien väite siitä, miten tekijänoikeudet ja yksityisyydensuoja ovat toistensa vaihtoehtoja, on erikoinen. Lähtökohta kai on, että ihmiset noudattavat lakia? Silloin mitään ongelmaa yksityisyydelle ei pitäisi olla. Ongelmia syntyy vasta, jos lakia rikotaan. Sama periaate pätee kaikkialla muuallakin yhteiskunnassa.
Toisaalta perinteisen järjestelmän kannattajilta on jäänyt huomaamatta (tai ainakin sisäistämättä) se, että verkkojakelu on aidosti mullistanut sisältöbisneksen. Kun teoskappaleita ei enää tarvitse valmistaa, monelta vanhalta toimintamallilta häviää pohja. Varastointia ja logistiikkaa ei tarvita. Tarjonta on rajatonta. Ammattilaiset ja amatöörit toimivat rinta rinnan. Kuka tahansa voi saada marginaalisin kustannuksin hengentuotteensa globaaliin jakeluun -- jos se vain jotakuta kiinnostaa. Kaikki niukkuuteen perustuvat bisnekset häviävät, sillä niukkuutta ei enää ole.
Voi olla, että Madonnan tai Rolling Stonesin miljoonabisnekset ajautuvat vaikeuksiin. Mutta se ei tarkoita musiikin loppumista. Tulevaisuuden musiikkiala on vain eri näköinen. Hallitsijoiden hoveissa ja kansan markkinoilla soi musiikki kauan ennen kuin kopiointia tai siihen liittyvää bisnestä oli edes keksitty.
Vaikka jakelu ja bisnes mullistuu, tekijänoikeutta ei silti pidä romuttaa. Tekijällä tulee jatkossakin olla oikeus päättää siitä, miten hän haluaa teostaan levitettävän. Oleellista on, että kaikki vaihtoehdot ovat käytettävissä ja tekijä saa itse valita, mitä käyttää. Ei ole pakko alistua levy-yhtiön tai kustannusyhtiön orjaksi. Monet suomalaiset artistit ovat perustaneet oman yhtiön ja maksimoineet tulonsa. Se on tietenkin paljon helpompaa sitten, kun levy-yhtiö on ensin tehnyt osuutensa ja nostanut artistin kaikkien tietoisuuteen...
Ajatus siitä, että piratismia voi harjoittaa, koska levymyynti hyödyttää vain ahneita levy-yhtiöitä, on kestämätön. Viime kädessä artistilla ja levy-yhtiöllä on yhteinen intressi.
Tekijä voi halutessaan jakaa tuotteen ilmaiseksi Sotalan ja Apajalahden tapaan. Kyseinen teos on vapaasti imuroitavissa pdf-tiedostona. Olisi kohtuutonta, jos tekijänoikeuslaki velvoittaisi julkaisemaan kirjoja vain kaupallisten kustantajien kautta ja kieltäisi markkinoiden sotkemisen ilmaisella nettijakelulla.
Yhtä kohtuutonta on, että asiassa täysin ulkopuoliset piraatit peräävät itselleen vastaavaa oikeutta. Heidän lähtökohtansa vain on päinvastainen: kaiken pitäisi olla ilmaista, koska jakelu on niin halpaa. "Kulttuurin edistämiseksi" tietenkin. Ja kulttuuria on kaikki, minkä voi kopioida.
Tekijällä on valta päättää jakelusta. Asiakkaalla on valta päättää, suostuuko pyydettyihin ehtoihin. Kenenkään ei ole pakko ostaa sisältöä, jos ei halua maksaa pyydettyä hintaa tai sitoutua sen ehtoihin. Sisällön puuttumiseen ei kuole. Sitä paitsi sana puute liittyy niukkuuteen ja on jo itsessään vanhan maailman käsite. Jos jää ilman tiettyä musiikkia, kirjaa, peliä tai elokuvaa, menetys ei ole suuri, koska muuta tarjontaa on niin valtavasti.
Muutama päivä sitten filosofian tohtori Markus Lång kirjoitti miten omaisuuden suoja on perusoikeus siinä missä yksityisydensuojakin (okei, rinnastus on omani, mutta periaate on tärkeä). Koska perusoikeudet ovat keskenään samanarvoisia, niitä ei voi asettaa järjestykseen, vaan mahdolliset ristiriidat on ratkottava tapauskohtaisesti. Ei siis voi sanoa, että yksityisyydensuoja menisi automaattisesti omaisuudensuojan edelle.
Lång korosti, että myös immateriaalioikeudet ovat omaisuutta. Nimensä mukaisesti immateriaaliset asiat eivät ole konkreettisesti kosketeltavia -- mutta se ei tarkoita, etteikö niilläkin olisi arvoa. Ajatellaan vaikka Nokiaa. Kuinka moni hyväksyisi sen, että kiinalainen tehdas alkaisi valmistaa Nokia-nimisiä puhelimia samoilla tyyppinumeroilla ja teknisillä ominaisuuksilla kuin meidän tuntemamme Nokia-niminen yritys? Brändi, design ja patentit ovat immateriaalisia, mutta silti haltijalleen arvokkaita. Niillä on rahoitettu mm. suomalaista koulutusta ja terveydenhoitoa, josta jokainen oikeuksia kritisoiva on nauttinut.
Osapuolten näkemykset ovat kovin kaukana toisistaan. Siitä voi päätellä, että keskustelusta tulee pitkä. Jotta yhteinen kanta löytyisi nopeammin, annan molemmille osapuolille kotitehtävän. Piraatit voisivat perehtyä immateriaalioikeuksiin ja pohtia, mitä kulttuuri on. Vastaavasti vanhan järjestelmän kannattajat saavat tehtäväksi analysoida, miten globaalit markkinat ja käytännössä ilmainen jakelu muuttaa toimialan luonnetta. Mitä uusia ilmiöitä tästä seuraa?
Ihminen on aina taistellut puutetta ja niukkuutta vastaan. Nyt kun haave on osittain toteutumassa, millaiseen maailmaan se johtaa?
Myös kirjanpitolaki ja veroilmoitukset loukkaavat taloudellista yksityisyyttä. Orwellilaisia urkintamenetelmiä! Luonnollisesti myös rahanpesu (eli välityspalvelun käyttö) tulee sallia, koska raha nyt vain tahtoo olla vapaata.
VastaaPoistaVaikka immateriaaliteoksen fyysinen kopiointi on aina ollut helppoa (tämän vuoksihan tekijänoikeuslaki on laadittu jo ennen Internet-aikaa), yksi asia keksinnöissä ja kulttuurissa pysyy aina niukkana: tekeminen. Lääke- tai elokuvayhtiötä ei kiinnosta sijoittaa satoja tuhansia tuotteeseen, jos alkusijoitus ei poi'i voittoa.
"Lähtökohta kai on, että ihmiset noudattavat lakia? Silloin mitään ongelmaa yksityisyydelle ei pitäisi olla. Ongelmia syntyy vasta, jos lakia rikotaan. Sama periaate pätee kaikkialla muuallakin yhteiskunnassa."
VastaaPoistaMistä ihmeestä tuon päätelmän kaivoit? Jos aktiivisesti valvotaan esimerkiksi kaikkien ihmisten sähköposteja olettaen kaikki ihmiset ennalta rikollisiksi (mikä lienee pitkälti tottakin), niin eihän yksityisyyttä silloin nettiviestinnässä ole, vaikka lakia noudattaisikin.
Ps. Jos on mennyt ohi, niin uudessa Hotmailissa voi olla 10 gigaa liitteitä per sähköposti, joten yhteyksien nopeutuessa valvonta olisi pakko ulottaa sähköpostiinl
Kirjotin nopean vastineen blogissani.
VastaaPoista"Heidän lähtökohtansa vain on päinvastainen: kaiken pitäisi olla ilmaista, koska jakelu on niin halpaa. "Kulttuurin edistämiseksi" tietenkin. Ja kulttuuria on kaikki, minkä voi kopioida."
VastaaPoistaEhdotuksia rajanvedoksi, mikä on kulttuuria ja mikä ei? Aivan, aika vaikea on alkaa sanomaan, joten varmaankin kaikki tuotanto on sitä? Tilanne on verrattavissa sananvapauteen. Ei siihenkään voi vetää rajaa, mikä on "oikeaa" mielipidettä ja mikä ei.
"Kuinka moni hyväksyisi sen, että kiinalainen tehdas alkaisi valmistaa Nokia-nimisiä puhelimia samoilla tyyppinumeroilla ja teknisillä ominaisuuksilla kuin meidän tuntemamme Nokia-niminen yritys? Brändi, design ja patentit ovat immateriaalisia, mutta silti haltijalleen arvokkaita."
Petteri voisi myös tehdä kotiläksynsä. Piraatit nimen omaan mainitsevat tuotemerkit ja designin esimerkkeinä immateriaalisista oikeuksista, jotka eivät ole haitallisia yhteiskunnalle ja jotka voidaan säilyttää. Ainoastaan patentteihin suhtaudutaan kriittisesti. Sama pätee tekijänoikeuksiin; mitään muita oikeuksia ei olla vähentämässä muuta kuin suojan kestoaikaa ja oikeudesta päättää teoksen kopioinnista. Muut oikeudet, kuten isyysoikeus, eivät ole kiistelyn kohteena.
Kirjoitin itse Piraattiliittoon aiheesta.
VastaaPoistaEhdotuksia rajanvedoksi, mikä on kulttuuria ja mikä ei? Aivan, aika vaikea on alkaa sanomaan, joten varmaankin kaikki tuotanto on sitä?
VastaaPoistaOvatko esim. Word ja Excel kulttuuria? Pitäisikö niiden ja muiden työkaluohjelmien vapaa levitys sallia? Ellei, miten piraatit kieltäisivät sopimattoman levityksen? Ei mitenkään, joten ainoa ratkaisu on määritellä kaikki netin kautta levitettävä kulttuuriksi.
Piraatit nimen omaan mainitsevat tuotemerkit ja designin esimerkkeinä immateriaalisista oikeuksista, jotka eivät ole haitallisia yhteiskunnalle ja jotka voidaan säilyttää.
Tekijänoikeus on haitallinen yhteiskunnalle mutta esim. brändi ja design ei? Miksi tuotekehitystä tai brändiä pitäisi suojella? Eikö voi ajatella, että ne ovat vain tapoja, joilla suuret yritykset riistävät asiakkaitaan? Nokia maksaa pientä palkkaa insinööreille, mutta tekee suuria voittoja myymällä puhelimia. Valtaosa asiakkaista ei voi ostaa sellaista puhelinta kuin haluaisi, koska rahat eivät riitä.
Eikö olisi vain hyvä, että mahdollisimman moni maapallon asukas saa halvalla toimivan ja hyvin suunnitellun matkapuhelimen? Viis siitä, kuka on tehnyt tuotekehityksen tai laittanut logonsa siihen?
Anonyymi: Piraatit nimen omaan mainitsevat tuotemerkit ja designin esimerkkeinä immateriaalisista oikeuksista, jotka eivät ole haitallisia yhteiskunnalle ja jotka voidaan säilyttää.
VastaaPoistaTämän design-suojan kunnioituksen vuoksi piraatit ovatkin ensimmäisenä tuomitsemassa OpenTTD-projektin, ja suosivat vain innovaativiisia, omaan konseptiin perustuvia open-source-pelejä, kuten
Piraattipuolueen vastine.
VastaaPoistahttp://blog.piraattipuolue.fi/2010/05/petteri-jarvinen-ulkona-tekijanoikeuskeskustelusta/
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista(Edellinen kommentti hiukan editoituna)
VastaaPoistaKun kerran oikein nimellä mainitaan, niin kommentoidaanpa.
En epäile etteikö Helsingin Sanomiin kirjoittamassani vastineessa olisi jäänyt useampikin kohta epäselväksi. Mielipidekirjoitukseen saa käyttää niin rajallisen määrän merkkejä, että kirjoittaessa joutuu uskomaan vahvasti hyväntahtoisen lukijan oletukseen. Piratismin ollessa aiheena tämä oletus ei valitettavasti ole kovin realistinen.
Räikeän pahantahtoiseen luentaan olisi varmaan sen sijaan kannattanut varautua, mutta pitää sitten vain yrittää siloitella näin jälkikäteen.
Sinällään ajatus jonkun keskitien löytämisestä piratismi-keskusteluun on erinomainen. Tällä hetkellä keskustelua käydään vahvasti aatteiden tasolla ja täysin vastakkaisista arvolähtökohdista. Tällä strategialla keskustelu ei luultavasti tule koskaan edistymään mihinkään, vaan eri osapuolet päätyvät vain syvemmälle poteroihinsa.
Minusta keskustelua tulisikin käydä enemmän siitä, mitä asioille voidaan käytännössä tehdä. Minun mielestäni tärkeää olisi esimerkiksi miettiä, miten taiteilijat saavat elantonsa, vaikka elävätkin nykypäivän tietoyhteiskunnassa. Tekijänoikeuksien alaisen materiaalin kopiointia joka tapauksessa tapahtuu, riippumatta siitä kuinka laittomaksi eduskunta sen määrittelee. Tähän haasteeseen on siis jotenkin käytännössä vastattava, eikä vain juututtava huutamaan sen moraalisista tai moraalittomista puolista.
Yksi ratkaisu on lisätä kontrollia, sääntelyä ja rankaisemista, kunnes kopioiminen tyrehtyy. Käytännössä tämä vaatisi niin rankkoja toimenpiteitä, että kiinalaiset kertoisivat toisilleen kauhujuttuja Suomen kansalaisten asemasta. Tätä tuskin kukaan, edes piratismin vastustajat, todellisuudessa toivovat. Tällä ei myöskään ole juurikaan tekemistä tekijänoikeuksien kanssa sinällään. Tekijänoikeuksia eivät piraatitkaan millään tavalla pidä pahana tai hävitettävänä asiana. Tekijänoikeuksien poistaminen tai niiden asettaminen vastakkaiseksi yksityisyydensuojan kanssa on puhtaasti olkinukke-argumentti, joka tässä voidaan ohittaa sen suuremmitta puheitta.
Realistisempaa olisi miettiä, miten voidaan helpottaa taiteilijoiden mahdollisuuksia ansaita työllään, vaikka kopiointia tapahtuu. Tässä ollaankin jo otettu suuria edistysaskeleita, käytännössä ilmaiseksi. Tietotekniikan ja tietoverkkojen kehitys on avannut ratkaisevasti yksittäisen taiteilijan mahdollisuuksia esimerkiksi tuottaa ja levittää omaa musiikkiaan ja myös ansaita sillä rahaa. Tätä kehitystä pitäisi nimenomaan tukea ja ottaa se varteenotettavana vaihtoehtona vanhanaikaiselle kivijalka cd-kaupalle. Kopioinnin voi myös nähdä mahdollisuutena, eikä yksisilmäisesti taitelijan tulotasoa automaattisesti laskevana tekijänä. On selviä todisteita esimerkiksi siitä, että kopiointi voi toimia myös suoraan mainoksena tai ostopäätöksen lopullisesti sinetöivänä "kokeiluna".
Usein kuultu argumentti siitä, että todellisuudessa piraatit vain haluavat kaiken ilmaiseksi, on todellisuudessa lähinnä törkeä. Itse asiassa tutkimukset osoittavat käytännössä vastakkaista (esimerkiksi http://alturl.com/h37r tai http://alturl.com/mqfs). "Mätiä omenia" mahtuu tietenkin joukkoon, mutta niinpä on oikeissakin kaupassa myymälävarkaita. Ainoana erona on kenties se, että piraatti ei aiheuta toiminnallaan suoraa vahinkoa varkautensa kohteelle, siinä missä myymälävarkaan viemä tuote on suoraan pois myyjän varastosta.
Olen kuitenkin yleisesti täsmälleen samaa mieltä siitä, että on hienoa että lopulta aiheesta keskustellaan. Nyt vain jokaisen pitäisi tehdä oma osansa, että keskustelua käytäisiin hedelmällisesti ja rakentavasti, eikä vain huudellen iskulauseita juoksuhaudasta toiseen.
Jaakko:
VastaaPoistaItse edustan piraatteja, eikä aatteet voisi vähempää kiinnostaa. Kyse on puhtaasti maailman realiteeteista ja käytännöstä. Valvonta vaan on täysin mahdotonta ja vaikka se olisikin mahdollista, niin oikeusvaltion mukaiset korvaukset olisivat niin pieniä, ettei valvonnasta olisi mitään hyötyä.
Lisäksi yksityisyysongelmat eivät ole mitään aatteellista löpinää. Koko meidän demokraattinen yhteiskunta ja vapaa lehdistö perustuu siihen.
Yksityistä kopiointia rajoittavat tekijänoikeudet ja yllä mainitut asiat ovat käytännön tasolla toisensa pois sulkevia. Ei tarvitse paljon miettiä, kumpi niistä on tärkeämpi.
Kaikki niukkuuteen perustuvat bisnekset häviävät, sillä niukkuutta ei enää ole.
VastaaPoistaTekijällä tulee jatkossakin olla oikeus päättää siitä, miten hän haluaa teostaan levitettävän.
Tässä on mielestäni ristiriita, koska nykyinen järjestelmä on juurikin tekijöiden valitsema. Jälkimmäinen sitaatti on siis ekvivalentti sen kanssa, että ei muuteta mitään. Keinotekoisen niukkuuden poistaminen pitäisi olla koko keskustelun ytimessä, mutta sen sijaan vedotaan vain valittuihin "oikeuksiin" ja "vapauksiin", jotka parhaiten tukevat omaa ennalta muodostettua mielipidettä.
Viime kädessä artistilla ja levy-yhtiöllä on yhteinen intressi.
... joka ei kuitenkaan ole koko kansan intressi. Taiteilijoiden ja yhtiöiden kannalta on yhdentekevää ostaako yksi ihminen tuotteen miljoonalla eurolla, vai miljoona ihmistä saman tuotteen yhdellä eurolla; niiden miljoonan potentiaalisen asiakkaan kannalta ero on suuri. Siksi sisältöä myyville ei pitäisi antaa sen suurempaa ääntä tässä keskustelussa, kuin kenelle tahansa ihmiselle. Asiaa on katsottava kokonaisuuden kannalta, valittava koko kansan kannalta paras malli, jota lainsäädännöllä pakotetaan, ja antaa tuotantokoneiston sopeutua siihen.
Piraatit voisivat perehtyä immateriaalioikeuksiin ja pohtia, mitä kulttuuri on.
Miksi kopioinnini pitäisi rajoittua kulttuuriin. Samat hyödyt niukkuuden poistumesta on muillakin aloilla. Patentoinnin kieltäminen tietenkin tyrehdyttäisi tutkimuksen ja tuotekehityksen, mutta mikä estää palkitsemasta keksijöitä yhteisestä pussista? Tämä ajatus saattaa olla liian idealistinen ja kaatua käytännön ongelmiin, mutta periaattessa se toimisi paljon paremmin kuin nykyinen järjestelmä.
Tuotemerkkiä ei tietenkään saa romuttaa koska ostajan pitää tietää, kuka tuotteen on valmistanut. Näin syntyy insentiivi saada ihmiset assosioimaan laatu omaan tuotemerkkiin. Eikä tuotemerkin varastamisessa ole samanlaista ilmaista lounasta tarjollakaan.
Jos aktiivisesti valvotaan esimerkiksi kaikkien ihmisten sähköposteja olettaen kaikki ihmiset ennalta rikollisiksi (mikä lienee pitkälti tottakin), niin eihän yksityisyyttä silloin nettiviestinnässä ole, vaikka lakia noudattaisikin.
Kuka valvoo sähköposteja? Piraattien valvonta ei nykyisin vaadi minkään asteista yksityisyyden loukkaamista. Itseasiassa se onnistuu samalla ohjelmalla kuin itse lataaminenkin. Toimenpide on täysin analoginen poliisin valeostoon. Joissain tapauksissa käy jopa niin, että rikollinen ottaa itse yhteyttä valepoliisiin.
Tässä on mielestäni ristiriita, koska nykyinen järjestelmä on juurikin tekijöiden valitsema.
VastaaPoistaEi nyt sentään - nykyinen järjestelmä on monen osapuolen kompromissi. Totta kyllä, että viime vuosina oikeudenhaltijat ovat päässet vaikuttamaan kohtuuttoman paljon lainsäädäntöön. Siihen pitää saada muutos.
... joka ei kuitenkaan ole koko kansan intressi.
Ei, kansa tietenkin haluaisi kaiken heti ja ilmaiseksi. Mutta asia on mutkikkaampi: yhteiskunnan on luotava insentiivi, joka motivoi ihmisiä tuottamaan uutta sisältöä ja sijoittajia rahoittamaan elokuvia jne.
Lisäksi yhteiskunta kerää kaupallisesta sisällön kuluttamisesta ALV:n, jonka tuottoja käytetään hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen. Jos sisältöä ei enää myytäisi, sama raha olisi kerättävä muualta, tai sitten karsittava esim. opinto- tai asuntotukia. Ilmaista rahaa ei ole.
mutta mikä estää palkitsemasta keksijöitä yhteisestä pussista?
Miksi tekijöitä pitäisi palkita julkisista varoista? Sitähän kokeiltiin sosialismissa, eikä tulos ollut kovin kehuttava. Jos keksijät, säveltäjät ja kirjailijat saisivat palkkansa valtiolta, valtio voisi ohjata heidän työtään. Lisäksi nähtäisiin kaikenlaista kähmintää siitä, mitä kulloinkin kannattaa tehdä ja mitä ei. Ja mistä se keksijöiden/taiteilijoiden palkka tulisi? Sehän pitäisi kerätä uusilla veroilla jostain.
Tv-maksu kerätään kaikilta ja sillä rahoitetaan YLEn toiminta. Moni pitää tällaista mallia aikansa eläneenä ja huonona, varsinkin jos ei ikinä katso Ylen ohjelmia. Ihanko vakavissasi ehdotat, että sama malli pitäisi ulottaa muuhunkin sisältötuotantoon?
Mitä vikaa on ajatuksessa, että ne maksavat jotka haluavat käyttää? Eikö se ole yksinkertaista ja reilua?
Ei, kansa tietenkin haluaisi kaiken heti ja ilmaiseksi.
VastaaPoistaJärjestelmä, joka vie insentiiviin tuottaa, ei varmastikaan ole se "koko kansan kannalta paras malli", josta puhuin.
Sitähän kokeiltiin sosialismissa, eikä tulos ollut kovin kehuttava. ...valtio voisi ohjata heidän työtään.
Sosialismissa insentiivien puute johtui kilpailun puutteesta. Sisällön jakelussa tuottajat voisivat edelleen kilpailla saamalla sitä enemmän rahaa, mitä parempaa sisältöä he tuottavat. Päätöstä tuen jakautumisesta ei tietenkään pidä jättää virkamiehille tai poliitikoille vaan se pitää antaa kuluttajille. Sisällön laatua voisi arvioida vaikka latauskertojen määrällä.
Moni pitää tällaista mallia aikansa eläneenä ja huonona, varsinkin jos ei ikinä katso Ylen ohjelmia.
Aivan, koska YLE:ssä ei kansan sana kuulu. On totta, että yhteisrahoituksessa ihmiset tulisivat maksaneeksi sisällöstä, josta he eivät aio nauttia, mutta jos kaikki digitaalinen olisi samassa "poolissa", tämä epäkohta tasoittuisi mukavasti.
Jos sisältöä ei enää myytäisi, sama raha olisi kerättävä muualta
Toki verotusta on kiristettävä muualla, mutta toisaalta sisällön ostamiseen käytettävät rahat säästyvät. Juuri tämän takia asiaa pitäisi katsoa kauempaa ja huomata, että nykyisessä systeemissä kansa pumppaa valtavia rahamääriä sisällöntuotannon toimintoihin, kuten markkinointiin, asianajokustannuksiin, kopiosuojauksiin ja piraattien jahtaamiseen, jotka eivät varsinaisesti lisää hyvinvointia, vaan pyörittävät vain tätä naurettavaa karusellia, jossa kaikki häviävät.
Voisi tietenkin perustella, että korkealla veroasteella on jo itsessään negatiivisia vaikutuksia, mutta tässä tapauksessa edut vaakakupin toisessa päässä ovat mielestäni paljon painavammat.
Eikö se ole yksinkertaista ja reilua?
Reilua se on, mutta ei järkevää. Samoin voisi ajatella, että kymmenen nallekarkkia voidaan jakaa reilusti kahdelle hengelle antamalla yksi kullekin ja heittämällä loput menemään.
Järvinen täysin pihalla.
VastaaPoistaTv-maksu kerätään kaikilta ja sillä rahoitetaan YLEn toiminta.
Ei pidä paikkaansa. Suomessa on yli 100 000 kotitaloutta, joilla ei ole televisiota ollenkaan. Lisätään siihen vielä yli 100 000 kotitaloutta, joilla on tv mutta eivät maksa tv-maksua ja lähteet löytää googlella.
Tv-maksu kerätään kaikilta ja sillä rahoitetaan YLEn toiminta.
VastaaPoistaPeriaatteessa maksu kerätään kaikilta, jotka televisiota katsovat RIIPPUMATTA siitä, pitävätkö he Ylen ohjelmista. Pinnareita tietenkin löytyy aina.
Oli jo tehty päätös maksun laajentamisesta kaikkiin kotitalouksiin riippumatta siitä, onko heillä telkkaria lainkaan (jopa yrityksiin). Päätökselle otettiin kuitenkin aikalisä.
Ihanko oikeasti joku haluaa laajentaa tällaista mallia kirjoihin, softaan, elokuviin, musiikkiin...?
Tämäkö sitten on elokuvayhtiöiden tulevaisuuden ansaintakeino?
VastaaPoistahttp ://www.tietokone.fi/uutiset/hurt_locker_elokuvan_5000_lataajaa_haastettiin_oikeuteen
Piratismi on pahasta ja kotimaiset Hollywoodin vahtikoirat nostavat tarvittaessa kanteita, mutta jos tuotantoyhtiö piratisoi tai plagioi niin tervemenoa nostamaan kannetta Jenkeissä.
Tuntuu, että monikansallisille tuotantoyhtiöille on annettu laissa ainoastaan rusinat.
Aina puhutaan muusikoista, säveltäjistä jne, mutta onko heillä todellisuudessa oikeudet omiin tuotoksiinsa vai onko ne monikansallisen tuotantoyhtiön omaisuutta näin ainakin voisi päätellä kun suoja-aikoja pidennetään koko ajan. Tuleeko esim. musiikissa 70 - 80 - luvun tuotannosta valtaosa tuloista? Ainakin siellä on selvä piikki merkittävimmät albumit osastolla.
Taiteilijoille annetaan apurahoja. Pitäiskö apurahakauden tuotokset mennä suoraan public domainiin? Silloinhan taiteilijaa voisi rinnastaa palkkatyöläiseen vaikka epäilen, että tuotanto jäisi tuolloin todella vaatimattomaksi :)
Pitäiskö esim. taiteilija joka plagioi siis varastaa kolleegaltaan kieltää taiteilijan ammatti 2 vuodeksi? ja sitten toisella kerralla koko tuotanto public domainiin, näinhän nämä dopingtuomiotkin menee.
Tietoyhteiskunta ei poista niukkuutta. Vaikka kahdeksan miljardia ihmistä ja bottia tuottaisi jatkuvasti uutta musiikkia tai elokuvia tai amatööripornoa nettiin, niukkuutta on edelleen hyvistä ideoista. Parhaista ideoista. Parhaita ideoita voi olla yhtä aikaa miljoonia, koska jokainen niistä on objektiivisesti paras suhteutettuna johonkuhun yksilöön, jonka tarpeet ovat ainutlaatuiset. Tämän takia ei koskaan tule olemaan "universaalia" parasta ideaa, johon kehitys loppuu. Tekijänoikeus on se poliittinen periaate, joka tunnustaa että arvo on ihmisjärjen tulosta ja että se kuuluu järjen käyttäjälle samoin kuin fyysisen työn tulokset kuuluvat työn tekijälle, vaikka oven takana olisi miljardi afrikkalaista, joilla on kova tarve.
VastaaPoista