Nokian Markets-yksikön johtaja Anssi Vanjoki väitti muutama päivä sitten seminaarissa järjestelmäkameroiden käyvän pian tarpeettomiksi. Tekniikan kehittyessä kännykkäkameraan voidaan kohta rakentaa 50 megapikselin kenno, joka kunnon Zeiss-linssillä varustettuna tuottaa yhtä hyviä kuvia kuin ammattilaisten nyt kantamat pitkät ja raskaat teleobjektiivit.
Vanjoki ei taida harrastaa valokuvausta, tai sitten hän pilaili. Jälkimmäistä epäili myös se kansainvälinen uutistoimisto, joka väänsi sukunimestä sanaleikin Van-Joking. I agree.
Optiikka ei kehity Mooren lain mukaan. Valovoimaiset ja terävästi piirtävät objektiivit ovat edelleen pahuksen isoja, raskaita ja kalliita. Siksi minäkin raahaan niin lomilla kuin työmatkoilla 70-200 IS F2,8 -metalliputkea, joka painaa pari kiloa, mutta antaa parhaimmillaan loistavia kuvia. Luovun siitä ilomielin heti, kun Van-Joking toimittaa tilalle vastaavan kännykkäkameran. Sitä ei vain taida tapahtua.
Kameroiden kennojen herkkyys paranee, mutta se ei yksin riitä. Ohut (okei sitten: kapea) syväterävyys, joka irrottaa kohteen taustasta, vaatii isoa aukkoa. Eikä herkkyyttä voi enää parantaa merkittävästi, koska kuvapistettä kohti laskettavat fotonit loppuvat kesken.
Elektroniikan kehittyessä kameraan voidaan rakentaa vaikka 50 megapikselin kenno, mutta sillä ei saa yhtään parempia kuvia kuin nykyisellä viiden megapikselin kennolla. Suurin osa kennon antamasta datasta on puhdasta kohinaa.
Myöskään kännykkäkameroiden kuvanlaadun tähänastinen kehittyminen ei tue Van-jokingin lupauksia. Ensimmäiset kamerakännykät olivat onnettomia, sitten kuvanlaatu harppasi ylöspäin, mutta viime vuosina kehitys tuntuu pysähtyneen. Ei auta Zeissin tai edes Zeuksen linssi, jos kenno on pienikokoinen ja signaalin erottaminen kohinasta vaatii raskasta prosessointia. Se tuhoaa yksityiskohdat ja kuva muuttuu puuroksi.
Kirkkaassa auringonvalossa nykykännyköillä saa kotikäyttöön kelpaavia kuvia, mutta en ole vielä nähnyt kännykkää, joka kuvanlaadulla kilpailisi edes halpojen pokkarien kanssa - järjestelmäkameroista puhumattakaan. Toistaiseksi paras kokeilemani kamera oli N900:ssä, siinä myös kameran ohjaus ja näytönpäivitys kuvaa sommiteltaessa oli mainio. Jos tiedätte paremman (tai toisen yhtä hyvän), kertokaa toki.
Viimeksi olen testannut N97 Minin kameraa. Eipä ole hääppönen esitys sekään. Eilen kokeillessani tapahtui myös jotain yllättävää: puhelimen softa kaatui ja buuttasi itsensä kesken kuvan tallentamiseen. Muistiin oli tallentunut vain kapea kaistale kuvan yläreunasta. Tätä oikeat digipokkarit eivät ole koskaan tehneet!
Keep on joking, Anssi!
Mutta eikös Vanjoen lausunnossa ollut mukana myös ohjelmisto. Siis ohjelmiston avulla voidaan parantaa sitä mitä "linssi" ei näe.
VastaaPoista"Mutta eikös Vanjoen lausunnossa ollut mukana myös ohjelmisto. Siis ohjelmiston avulla voidaan parantaa sitä mitä "linssi" ei näe."
VastaaPoistaMillään ohjelmistolla ei kuvaan voida lisätä järjellistä dataa jota siinä ei ole. Vaikka sellainen ohjelmisto olisi, käytettäisiin sitä epäilemättä myös järkkäreissä, jolloin laatuero kännykkäkameraan pysyisi muuttumattomana.
Ihmisten tuntuu olevan kovin vaikea käsittää, että kameroiden megapikseleiden vertailu alkaa olla yhtä hyödyllistä kuin kaiuttimien wattien vertailu...
Ohjelmiston merkitystä ei kannata unohtaa.
VastaaPoistaAmmattimaisemmissa kuvankäsittely ja -hallintaohjelmissa on yleisimpien järjestelmäkameroiden linssien tiedot, joilla ne pystyvät korjaamaan ko. linssien "tyyppivikoja".
Kilpailun koventuessa isot valmistajat (Canon, Nikon, ...) ovat joutuneet kustannuspaineisiin ja lopputulos on se, että linssejä tehdään halvalla ja korjataan halvasta tekemisestä johtuvat virheet ohjelmallisesti.
Yhtälöön vaikuttaa myös kolmas elementti; kuvien käyttötarkoitus. Nykyään 90+% kuvista menee verkkoon, jossa vaatimukset eivät ole kovinkaan kummoiset -- edes hyvälle kuvalle.
Viimeisen 5-10 vuoden aikana moni asia on kokenut mielenkiintoisen muutoksen; massojen ja halvempien hintojen myötä taso on laskenut. Oli sitten kyse musiikista, kännyköistä, kameroista, autoista, tai liki mistä tahansa.
Tässä olisi paikka suomalaiselle toimittajalle, joka uskaltaisi kysyä Van-jokingilta että miten Applelta lainattu RDF-kenttä toimii.
VastaaPoistaEihän tuollaista voi päästää suustaan muuten.
Vai olisikohan perinteisesti kysytty Intialaiselta alihankkijalta että "onnistuuko tällainen" ja vastaus on vakio "Jees jees, vii kän duu it, veri tsiip".
Heh, johan noksuissa on tuollainen softa. Poikani lisäsi kuvaani propellihatun ja monta jalkapalloa :-)
VastaaPoistaN900:ssa hyvä kamera?
VastaaPoistaOlin itse aika pettynyt kameraan, kun puhelimen itselleni ostin. Edellisen luurin, 6300, 2Mpikselin kamera oli parhaimmillaan "ihan ok", mutta N900:nen ei tuo siihen juurikaan parannusta. Kuvaaminen alle puolentoista metrin etäisyydeltä tuottaa aivan täyttä sontaa. 6300 veti tässä voiton. Kuvassa on myös niin paljon kohinaa koko ajan, että viittä tehollista megapikseliä on kyllä turha kuvitella löytävänsä.
Se jäi sanomatta, että valokuvaamisesta en kyllä juurikaan tiedä mitään :) Ja videokamerana N900 mieleeni.
VastaaPoistaTuossa taitaa mennä puurot ja vellit sekaisin. Näin on että kännykamerta lahestyy pokkarien tasoa mutta järjestelmä maailma on vielä ihan omissa sfääreissään.
VastaaPoistaItellänikin on tuo blogissa mainittu 70-200 f2.8 lasi ja ei siinä (uuden hinta 2500 eur) mitään kompromisseja ole tehty ja softalla kuvaa parannettu. Ja onhan se niinkin että jos joku jotain kuvanparannus algoritmejä keksii niin eiköhän kameranvalmistajat ole siitä tietoisia ja sovella niitä laitteeseen missä kompromissejä (esim taskuun mahtuvuutta, virrankulutusta) ei ole tehty kuvanlaadun kustannuksella. Ja muistetaanhan että jo noin 5 mpix jälkeen kuvalaadun määrää linssi, ja linssi siis voi olla vaikka vaan se suojalasi ko. 50 Mpix kennon edessä. Lasilla tms. muovilla kun vaan on tapana taittaa valoa.
Itellänikin on tuo blogissa mainittu 70-200 f2.8 lasi ja ei siinä (uuden hinta 2500 eur) mitään kompromisseja ole tehty
VastaaPoistaJa painoa 1,47 kiloa. Ei ole mukava raahattava, mutta kun on pakko.
Pienissä kennoissa tulevat vastaan fysiikan lait. Fotonit loppuvat kesken ja signaalin erottaminen kohinasta käy yhä vaikeammaksi. Parhailla kännykameroilla saa kohtuullisia kuvia ulkona, mutta sisätiloissa kaikki ovat kehnoja.
Jos alkuperäinen signaali on huono, sitä ei softalla parantaa. Vääristymiä voi korjata ja kuvasta voi tehdä silmälle miellyttävmmän, mutta softalla ei voi lisätä kuvaan todellista dataa. Softakäsittelyä on nytkin jo liikaa: monissa kännykameroissa ulkonakin otetut kuvat ovat jotenkin luonnottoman oloisia. Silmän miellyttämiseksi kuvaa terävöitetään ja värikylläisyyttä nostetaan, kohinaa poistetaan jne. Jonkun silmää lopputulos voi miellyttää, mutta ei se tee kuvasta hyvää.
Ihmettelen matkapuhelinvalmistajien intoa jatkaa megapikselikilpailua, joka pokkaripuolella on jo päättynyt. Kunpa joku valmistaja tekisi 2-3 megapikselin kameran! Silloin olisi edes toiveita saada aikaan jonkinlaista hämärätoistoa.