Sasi myönsi: tv-kanavia perustettiin liikaa

YLEn radiossa lähetettävä Julkinen sana -ohjelma käsitteli 15.2.2010 YLEn taloustilannetta otsikolla "Miksi Ylen rahat eivät riitä?". Toimittaja haastatteli sekä entistä toimitusjohtaja Arne Wessbergiä että hallintoneuvoston puheenjohtajaa Kimmo Sasia.

Alunperin Digitaksi yhtiöitetty jakelutekniikka oli tarkoitus myydä Alma Median, Sanoman ja Ylen yhteisesti omistamalle yritykselle. Wessbergin mielestä tämä olisi johtanut käytännössä Digitan lahjoittamiseen, koska siitä saatava hinta olisi ollut niin huono. Hallitus oli yhtiöittämispäätöstä tehdessään ohjeistanut, että jakeluyhtiö tulee myydä kotimaiselle taholle. Tämä periaate lensi kuitenkin romukoppaan kun tuli puhe rahasta: silloin ranskalaisen TDF:n maksama hinta oli tuntuvasti korkeampi kuin mitä kotimainen kolmikko olisi Digitasta maksanut.

Haastattelussa Wessberg unohtaa sopivasti, että YLE ehti jo sopia Digitan myynnistä Soneralle. Hinta ei ollut mikään myynnin este vaan kilpailuvirasto, joka kielsi Soneraa osallistumasta sekä digi-tv:n sisältötuotantoon että jakeluverkon omistamiseen. TDF ja korkeampi hinta tuli kuvioihin vasta Soneran jälkeen.

No, mitäs pienistä. Wessberg oli Digita-kaupan pääarkkitehti ja toimii edelleen aktiivisesti tv-bisneksessä. Päivällä parturissa luin helmikuun Hymy-lehteä, jossa kerrottiin Wessbergin olevan mukana ruotsinkielistä aamu-tv-ohjelmaa säätiön varoilla tuottavassa yhtiössä. Osuudestaan Wessberg ei radiohaastattelussa mainitse mitään, vaikka toimittaja kysyykin Ylen uusista rahoitusmalleista ja viittaa säätiöön. Ihmettelinkin ohjelmaa kuunnellessani, miksi Wessberg hymähteli pari kertaa haastattelun aikana. Ilmeisesti hän itsekin odotti suoraa kysymystä osuudestaan. Nyt siitä puhuttiin aivan kuin Wessberg olisi ulkopuolinen asiantuntija.

Hurmaantuiko Yle Digita-kaupan rahoista ja pisti niiden avulla pystyyn liian monta kanavaa? Tätä kysyin itse kymmenen vuotta sitten, nyt saman kysymyksen esitti ohjelman toimittaja Anna-Liisa Haavikko.

"Hyvä kysymys", myöntää Wessberg. "On ihan mahdollista, että toisinkin olisi voinut toimia." Kanavia oli paljon, mutta ei rahaa tehdä niille ohjelmille, kuten Haavisto sanoo.

Wessberg paljastaa myös, miten YLE oli aina elänyt yli varojensa. Se sai aikoinaan ansiotonta toimilupamaksua kaupallisilta kilpailijoilta. Kaupalliset kanavat ilmoittivat maksun poistamisen ehdoksi digiprojektiin lähdölle. Niinpä YLEn rahoituksesta tippui viidesosa pois. Toinen kiintoisa tieto on se, että YLE oli myös velkaa 70-80 miljoonaa euroa omalle eläkesäätiölleen. Tämä velka haluttiin maksaa pois Digitan myynnistä saaduilla rahoilla.

Kanavia perustettiin aika paljon, oltiinko liian optimistia mitä sillä rahalla voidaan tehdä? Kimmo Sasi vastaa: "Meillä oli digikauden hype... YLE halusi olla mukana kilpailussa lisäämällä olennaisesti ohjelmatarjontaa ja tavoitteena oli 5 tv-kanavaa, joista nyt yhdestä on luovuttu. Voi sanoa, että optimismi voitti taloudellisen realismin kun suunnitelmia tehtiin. Suomen kokoisessa maassa katsojia ei välttämättä ihan kaikille ohjelmille riitä. Laatu on tärkeämpää kuin määrä."

Mitäpä tuohon voisi enää itse lisätä? Korkeintaan sen, että tämä kaikki oli helppo nähdä jo 10 vuotta sitten.

Haastattelussaan Wessberg vetoaa moneen kertaan siihen, miten kallista digitalisointi oli, ja miten valtio ei halunnut osallistua sen kustannuksiin - siksi jakelutekniikka piti yhtiöittää ja Digita myydä. Mutta eihän se näin ole! Kuten YLEn edustajat tuolloin toistuvasti kehuivat, digitalisointi toi TV-yhtiöille säästöjä. Kalliiksi se tuli vain katsojille, jotka joutuivat ostamaan uudet laitteet ja maksamaan koko ajan nousevaa TV-maksua.

Se, että rahat tuhlattiin perustamalla kolme uutta tv-kanavaa, on aivan toinen juttu eikä mitenkään liity itse digitalisointiin.