Julkinen palvelu vuodesta 1993 vuoteen 2005

YLEn julkisen palvelun tehtävä määritellään laissa 1380/1993 ("Laki Yleisradio Oy:stä"), joka tuli voimaan vuoden 1994 alusta.

Muistatko vielä, millaiselta maailma näytti 1.1.1994? Suomen presidenttinä oli Mauno Koivisto, tietokoneissa pyöri DOS tai Windows 3, matkapuhelimia oli vain johtajilla ja harrastajat käyttivät modeemilla BBS-järjestelmiä. Televisiokanavia oli kolme, sillä vuotta aiemmin MTV:n ohjelmat olivat siirtyneet omalle kanavalleen. Yleisradiolla oli kaksi kanavaa, jotka molemmat lähettivät tv-uutiset puoli yhdeksältä. Harva oli koskaan kuullutkaan internetistä. Sitä käytettiin vain yliopistoissa.

Tässä viestintäympäristössä eduskunta hyväksyi lain, jonka seitsemäs pykälä määritteli julkisen palvelun tehtävän seuraavasti:

====================

7 §
Julkinen palvelu

Yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun yleisradio-ohjelmisto jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin.

Toiminnan tulee julkisen palvelun erityisinä tehtävinä:

1) tukea toimivaa kansanvaltaa tarjoamalla yhteiskunnallisista kysymyksistä monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja, myös vähemmistöryhmille ja erityisryhmille;

2) tukea, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria ja välittää sen tuloksia jokaisen saataville;

3) edistää ohjelmiston sivistävää luonnetta, tukea kansalaisten opiskelua ja tarjota hartausohjelmia;

4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielisiä kansalaisia ja tuottaa palveluja saamen kielellä sekä soveltuvin osin myös maan muille kieliryhmille;

5) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua yleisradiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa; sekä

6) valmistaa, tuottaa ja lähettää suomalaisia ohjelmia ja välittää uutisia ja ohjelmia Suomen ja ulkomaiden välillä.
====================

Lakia on vuosien varrella päivitetty pienillä muutoksilla. Esimerkiksi 12. pykälän mainontakielto on muuttunut ehdottomaksi, vaikka alkuperäisessä laissa YLEllä oli mahdollisuus saada valtioneuvostolta (!) ohjelmakohtainen poikkeuslupa mainosten esittämiseen. Tätä lupaa käytettiin mm. urheilulähetysten rahoittamiseen.

Takaisin tähän päivään. Elämme vuotta 2010, jolloin 80 prosenttia kansasta on nettipalvelujen piirissä. Internetissä on yli tuhat miljardia www-sivua. Käytännössä jokaisella on matkapuhelin. Etelä-Suomessa jokaisen katsojan saatavilla on 12 tv-kanavaa. Puolet kotitalouksista on kaapeliverkossa, jolloin kanavia näkyy vielä enemmän. Maksu-tv moninkertaistaa kanavien määrän ja on saatavilla niin antenni-, kaapeli- kuin satelliittiverkossakin.

Miten tämä muutos on näkynyt julkisen palvelun määrittelyssä? Tutkitaanpa seitsemännen pykälän nykyistä sisältöä. Sen viimeiset muutokset ovat vuodelta 2005. Jos pienet viilaukset (kuten "Toiminnan tulee julkisen palvelun erityisinä tehtävinä" -> "Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti") ohitetaan, jäljelle jäävät seuraavat muutokset:

====================
7 §
Julkinen palvelu

Yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa televerkoissa.

1) tukea toimivaa kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;

2) tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä;

3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia;

4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;

5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;

6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;

7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.
====================

Muutoksista näkee, että julkisen palvelun tehtävää on laajennettu perinteisen tv- ja radiotoiminnan ulkopuolelle ottamalla mukaan osallistumis- ja vuorovaikutusmahdollisuudet. Merkittävin muutos on johdantokappaleessa: julkisen palvelun sisältöjä voidaan tarjota kaikissa televerkoissa.

Maininta lastenohjelmista on lisätty, samoin romani- ja viittomakielet sekä viittaus muihinkin kieliryhmiin. Kokonaan uusi pykälä mainitsee suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden tukemisen.

Uutena on lisätty taide ja virikkeellinen viihde. Ei siis mikä tahansa viihde, vaan virikkeellinen viihde. Myös maininta tasa-arvosta on lisätty.

Jostain syystä kohdasta toimiva kansanvalta on jätetty toimiva pois. Onko ajateltu, että toimivuus on itsestään selvää? Vai tiedetäänkö, ettei se toimi?

Jokainen voi pohtia, miten hyvin julkisen palvelun nykyinen määritelmä vastaa tämän päivän tarpeisiin. Yksi asia on selvä: viestintäympäristö on muuttunut paljon enemmän kuin pykälän teksti.