Sellon tragedia on aiheuttanut kuhinaa sosiaalisessa mediassa. Facebookiin on perustettu uhrien muistolle jo useampia ryhmiä, joihin ihmiset voivat liittyä.
Ryhmässä "Kauppakeskus Sellon ammuskelussa kuolleiden muistolle" on tällä hetkellä 15797 jäsentä. Ryhmän kuvauksena on Kauppakeskus Sellossa tapahtui 31. joulukuuta 2009 ampumavälikohtaus, jossa mustiin pukeutunut mies ampui viisi ihmistä. Ilmeisesti ryhmän perustaja on kiireissään merkinnyt uhrien määrän väärin. Netissä nopeus on kaikki kaikessa. Pitää ehtiä ensimmäiseksi, jotta saa eniten jäseniä ja klikkauksia.
Olisi kiinnostavaa tietää, mikä saa ihmiset liittymään ryhmään ja täyttämään seinän tyhjänpäiväisillä viesteillä "otan osaa" ja "voimia jaksamiseen". Onko kyse vain vaivattomasta surutyöstä? Klikkaan tästä hiirellä, jotta saan purettua omaa pahaa oloani ja tunnen tehneeni jotain asian hyväksi. Sen jälkeen voin taas jatkaa surffailua muualla. Netti on yhtä suurta minä-mediaa.
Pitääkö kaiken olla nykyään näin vaivatonta ja helppoa?
En usko, että sinänsä hyvää tarkoittavat viestit helpottavat yhtään omaisten tuskaa. Pikemminkin samanlaisten viestien läpikäynti vain lisää ahdistusta. Omaiset varmasti tietävät, että koko Suomen kansa suree järjetöntä tekoa heidän kanssaan. Tämä ei ole asia, josta pitäisi äänestää.
Omaiset eivät ole halunneet antaa uhrien nimiä tai kuvia julkisuuteen. Silti juuri näitä tietoja nettisurijat pyrkivät selvittämään. Oikeaa kunnioitusta uhrien omaisille olisi jättää heidät rauhaan ja unohtaa Facebook-ryhmät.
Nettimedia on muutoinkin osoittanut asiassa makaaberin puolensa. Google-haku Ibrahim-hakusanalla tuottaa ensimmäiseksi MTV3:n uutissivulle vievän maksetun mainoksen. Uutissivulla on joukko poliisin julkaisemia, mitäänsanomattomia kuvia Sellon Prismasta. Eniten sanookin kuvien alla oleva äänestysmahdollisuus: kuvia voi pisteyttää asteikolla neljästä kymmeneen. Ja "kuvat tarjoaa Kuvaboxi".
Sitä netin hienoa vuorovaikutteisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti