(täydennetty 26.8.2009 klo 18:59 ja 29.8.2009 klo 9:00)
Piraattipuolue hyväksyttiin viime viikolla puoluerekisteriin ja näin siitä tuli Suomen 15. puolue. On helppo tuomita lähinnä nuorista koostuvan puolueen keskeinen tavoite hölmöksi ja vahingolliseksi. Piraattipuolue on kuitenkin aikansa ilmiö ja siihen pitää suhtautua vakavasti, oli sen tavoitteesta vapauttaa kopiointi mitä mieltä tahansa.
Olen seurannut kopioinnin vapauttamisesta netissä käytävää keskustelua. Valtaosa kirjoituksista on myönteisiä, mutta niistä puuttuu logiikka. Aivan kuin piraattipuolue olisi ensin päättänyt tavoitteesta - sallia kaikki "ei-kaupallinen" kopiointi netissä - ja sen jälkeen alkanut keksiä argumentteja, joilla tavoitetta voidaan perustella.
Perustelut kuitenkin ontuvat. Niissä ei ole logiikkaa. Piraatit kritisoivat levyteollisuutta ja päättäjiä, mutta toimivat itse juuri samoin. Tai oikeastaan vielä pahemmin: he eivät ole valmiita kompromisseihin, vaan ajavat jyrkkää linjaa. "Me tiedämme, mikä on oikein. Me toimimme kuten haluamme. Turha kiristää valvontaa tai tiukentaa rangaistuksia, me vain siirrymme salattuihin yhteyksiin, ettekä te voi meille mitään. "
Piraatit eivät näe mitään ristiriitaa siinä, että heidän toimintansa on nykytilanteessa laitonta. Lailla ei ole merkitystä, koska tekniikka tulee aina mahdollistamaan sen kiertämisen.
No, ehkä puolue ei ole aivan tätä mieltä, mutta kannattajat ovat. Kirjoitukset täyttävät netin keskustelupalstat aina, kun joku arvostelee piraattipuolueen tavoitteita. Siltä varalta että olen yleistänyt liikaa, kannattaa tutustua puolueen omaan sivuun.
Piraattipuoluetta on tapana verrata vihreisiin. Vihreätkin syntyi yhden asian liikkeenä ja vielä 1980-luvun alussa luonnonsuojelijoille oli tapana naureskella vähättelevästi. Enää ei naureta. Puolue on hallituksessa ja sillä on lukuisia kansanedustajia.
Vihreillä oli kuitenkin selvä logiikka: nykyinen elämäntapamme on kestämätön ja johtaa luonnon turmeltumiseen. Luonnon suojelemiseksi pitää siirtyä vaihtoehtoisiin energiamuotoihin, verottaa turhaa kulutusta ja niin edelleen. Selvää ja loogista. Tähän on tavallisen äänestäjän helppo yhtyä. Vihreät eivät uhkaa (eivätkä ole koskaan uhanneet) rikkoa lakia uudella tekniikalla, jos lakeja ei muuteta.
Piraattipuolueen tavoite on selkeä, mutta argumentointi ei vain toimi. Jos tämä puoli joskus saadaan kuntoon ja puolue onnistuu rakentamaan kestävän ajatusmallin, harkitsen suhtautumistani puolueeseen uudelleen.
Tämä kirjoitus syntyi vastauksena Taloussanomien Piraattipuolue on ihan pihalla -kolumniin. Sen synnyttämä keskustelu toistaa puolueen yleisiä argumentteja, joten pohditaanpa niitä vähän tarkemmin. Jätän huomiotta selvästi älyttömät heitot ("dvd:stä ei pidä maksaa, koska ei voi etukäteen tietää onko elokuva edes hyvä") ja keskityn sellaisiin, joissa on edes jotain järkeä.
"Levy-yhtiöt riistävät artisteja"
Piraattipuolue väittää olevansa tavallisen artistin puolella, mutta levy-yhtiöiden ylivaltaa vastaan. Logiikka on erikoinen: jos artisti nyt saa vaikka 10 % levymyynnistä, miten artistia auttaa se, että levyt kopioidaan netissä ilmaiseksi, eikä kukaan saa mitään?
Yleisen väitteen mukaan levy-yhtiöt riistävät artisteja. Länsimaissa on sopimusvapaus, eikä kenenkään tarvitse tehdä epäedullisia sopimuksia. Sopimus, jonka aloitteleva tähti allekirjoittaa, saattaa menestyksen jälkeen tuntua huonolta, mutta toisaalta levy-yhtiö kantaa riskin. Artistilla ei ole riskiä.
Joskus sopimukset voivat olla artistille hyvinkin edullisia. Tammikuussa 2002 EMI purki Mariah Careyn sopimuksen ja maksoi tälle 60 miljoonaa dollaria, jotta hän ei enää tekisi mitään -- ei ainakaan levyjä EMIlle. Esimerkkejä löytyy molemmin puolin.
"Artistit saavat rahansa keikkailusta, levymyynti on pelkkää mainosta"
Madonnan ja Rollarien kaltaiset maailmantähdet rahastavat miljoonia dollareita jokaisesta konsertistaan. Tähän on mahdollista päästä sitten, kun artisti on noussut ilmiöksi. Ihmiset eivät maksa musiikista eivätkä edes keikasta vaan siitä, että saavat kokea ilmiön. Kaikki nykyiset megatähdet ovat saavuttaneet asemansa levymyynnillä. Pelkkä keikkailu ei tee ketään kuuluisaksi.
Todellinen rahastus onnistuu vain kansainvälisille tähdille. Suomalaiset artistit esiintyvät pienissä saleissa, tanssilavoilla ja klubeilla. Niistä ei heru suuria tuloja kenellekään. Jopa ahkerasti koti- ja ulkomailla keikkaillut Ville Valo teki muutama vuosi sitten miljoonia lähinnä levymyynnin ansiosta. Viime tilikaudelta Valon yhtiö Heartagramin tulos oli lähes 20 000 euron tappiolla. Ja huom: Valolla on tosiaan oma yhtiö, joten hän ei ole kenenkään riistettävänä.
Yhdenkään artistin ei ole pakko tehdä sopimusta levy-yhtiön kanssa. Jokainen voi perustaa oman yhtiön tai toteuttaa piraattipuolueen mallia ja jakaa kaiken ilmaiseksi. Ja näin sen pitää ollakin: tekijällä pitää itsellä olla päätäntävalta. Tekijä itse on oman asiansa paras asiantuntija.
On kummallista, että piraatit (joista valtaosa on nuoria ja täysin kokemattomia levybisneksessä) uskovat tietävänsä tekijöitä paremmin, mikä on näiden edun mukaista. Piraatit vaativat itselleen oikeutta päättää kaikkien puolesta. Eikö tämä ole juuri se, mitä piraattien pitäisi vastustaa?
Toistaiseksi laki ja eduskunta katsovat, että nykyinen tilanne on oikeudenmukainen ja kohtuullinen, ja että piraatit ovat väärässä. Puolueen pitääkin pyrkiä vaikuttamaan päättäjiin perustelemalla kantansa eikä uhkailuilla ja näsäviisastelulla.
Ei suora nettimyynti artisteille tuntematonta ole. Muutamat ovat kokeilleet, mutta luopuneet siitä. Tunnetuin tapaus oli Radiohead, joka lokakuussa 2007 alkoi myydä uutta albumiaan netistä ladattavana tiedostona niin, että ostaja sai itse päättää paljonko maksoi siitä. "Ostajista" yli 60 % ei maksanut mitään, loput maksoivat keskimäärin kuusi dollaria. Seuraavan vuoden alussa yhtye alkoi myydä cd:tä erikoispainoksena 80 dollarin hinnalla. Tästä voisi päätellä, ettei kokeilu ollut kovin tuottoisa. Mutta piraattipuolue kai tietää paremmin?
Miten korvata kopiointi muille kuin musiikintekijöille?
Keikkatulot nähdään musiikintekijöiden vaihtoehtoisena leipäpuuna, mutta mitä tekevät muut sisältötuottajat? Elokuvat, peliohjelmien kehittäjät tai kirjailijat eivät edes teoriassa voi rahastaa täysillä stadioneilla.
Eivät kai piraatit ehdota, että musiikkia saisi levittää, mutta muita teoslajeja ei? Tällöinhän valvonnan ongelma pysyisi samana.
"Nettikopiointi ei ole varastamista, koska alkuperäiskappale säilyy"
Puolueen mielestä nettikopiointia ei voi rinnastaa varkauteen, koska mitään materiaa ei siirry. Tästä syystä kopiointia ei voi rinnastaa esimerkiksi kaupasta varastamiseen, mitä puolueen kriitikot usein yrittävät.
Asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Nettikopiointi on varastamista siltä osin kuin kopioija olisi ollut valmis ostamaan teoksen. Tekijältä ei varasteta fyysisiä tavaroita (eiväthän levyt edes ole hänen omaisuuttaan, vain sisältö on) vaan hänelle kuuluvia tuloja. Jos joku olisi ollut valmis maksamaan 20 euroa ensi-iltaelokuvasta, mutta latasi sen ilmaiseksi netistä, tekijöiltä on varastettu 20 euroa.
Joissakin tapauksissa lataaja olisi ostanut levyn 20 % todennäköisyydellä. Silloin tekijöiltä jäi saamatta 4 euroa. Siteeraan jo Kodin digitekniikka -kirjassa (2007) ja sitä ennen Talouselämän kolumnissa 20.1.2006 esittämääni kaavaa:
Varkauden arvo = oston todennäköisyys * hinta
Joskus todennäköisyys on pyöreä nolla. Silloin lataaja ei olisi missään tapauksessa ostanut teosta. Olettavasti nämä tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia, sillä miksi nähdä lataamisen vaiva, jos teos ei lainkaan kiinnosta?
"Ei-kaupallisen kopioinnin pitäisi olla sallittua"
En ole koskaan ymmärtänyt termiä "ei-kaupallinen kopiointi". Elokuvia ja dvd-levyjä valmistetaan sen vuoksi, että ihmiset ostavat ne ja katsovat/kuuntelevat niitä. Ei teoksilla ole erikseen mitään "kaupallista" käyttöä.
Tietokoneohjelmissa tilanne on hieman erilainen. Pelejä lukuunottamatta ohjelmat ovat työkaluja. Voi ajatella, ettei uusimman (ja järjettömän kalliin) Photoshop CS 4:n kotiinsa kopioiva opiskelija aiheuta Adobelle kovin suurta menetystä, koska kyse on opiskelusta. Ohjelman käyttö työvälineenä on ihan toinen juttu. Ohjelma on työväline, johon pitää investoida, ja joka sen jälkeen tuottaa taloudellista hyötyä käyttäjälleen.
Kenties ajatellaan, että viihteessä kaupallista käyttöä olisi vain julkinen esittäminen: se, että joku soittaa levyjä radiossa tai esittää elokuvia televisiossa. Näistä tekijät saavat toisenlaisen korvauksen kuin suorasta myynnistä. Lisäksi näitä esityksiä SAA laillisesti tallentaa omalle levylle (ainakin vielä, vaikka sitä ollaankin koko ajan vaikeuttamassa). Olisi erikoista, jos "ei-kaupallinen" kopiointi pitäisi sallia ja "kaupallinen" kopiointi on sallittua jo nyt.
Myös tekijänoikeuslaki tekee eron viihteen ja tietokoneohjelmien välillä. Viihdettä saa kopioida yksityiseen käyttöön, kunhan lähde on alkuperäinen ja laillinen. Tietokoneohjelmista saa tehdä vain tarpeelliset varmuuskopioinnit, yksityistäkään kopiointia ei sallita.
"Kulttuurin pitää olla vapaata ja hyödyttää kaikkia"
Piraatit vetoavat mielellään kulttuuriin ja sen levittämisen autuuteen. Valtaosa p2p-verkkojen kamasta on kuitenkin amerikkalaisia uutuuselokuvia ja hittilevyjä, jotka vuotavat nettiin jo ennen virallista julkaisua. Ei kuulosta kovin "kulttuurilta". Tuotantoyhtiöt eivät ole kulttuurilaitoksia vaan liikeyrityksiä.
Tämä nakertaa uskottavuutta väitteeltä, jonka mukaan suoja-ajat ovat liian pitkiä. Niin kauan kuin kopioinnista valtaosa keskittyy päivän hitteihin ja julkistamattomiin teoksiin, suoja-ajan lyhentämisellä vaikkapa 70 vuodesta 10:een ei olisi vaikutusta piratismiin.
"Tekijänoikeudet ovat liian rajoittavia"
Tästä olen piraattien kanssa samaa mieltä. Tekijänoikeudesta on tullut lähes kirosana, koska sen varjolla on toteutettu niin monia maalaisjärjen ja yleisen oikeustajun vastaisia asioita: taksien radiomaksut, digiboksien hyvitysmaksut, järjettömät suoja-ajat ja niin edelleen.
Nettikeskusteluista näkee, etteivät kaikki väittelijät ole kovin hyvin perillä asioista, vaan ovat saaneet tietonsa toisista nettikirjoituksista. Esimerkiksi 95 vuoden suoja-aika on amerikkalainen käytäntö, EU-alueella ajat ovat 50 (lähioikeudet) ja 70 vuotta (tekijänoikeudet). Näitä on tosin yritetty pidentää, mikä on kohtuutonta ja antaa vain polttoainetta piraateille.
Yksi erityinen ongelma on siinä helppoudessa, jolla muiden tuottamaa materiaalia voi nykyään muokata ja yhdistellä. Lain mukaan tällaiseen toimintaan pitäisi kysyä aina tekijöiden lupa. Käytännössä YouTube pursuaa itse tehtyjä videoita, joihin on puhuttu tai tekstitetty uudet sanat, tai joissa teoskynnys on ylittynyt yhdistelemällä luovasti muita teoksia. Tekijät kokevat, että kyse on heidän omasta luovuudestaan ja tekijänoikeuden vanhat pykälät ovat liian rajoittavia. Tässä on helppo olla samaa mieltä.
Toinen ongelmakohta on siinä, että samoja bittejä saa nyt eri lähteistä erilaisilla ehdoilla. Kenen tahansa on vaikea nähdä, miksi piraattiverkosta ei saa imuroida samaa levyä, jonka on jo kerran ostanut, tai elokuvaa joka tuli eilisiltana televisiosta. Näiden kaikkien takana on erilaiset bisnesmallit ja tekijänoikeudelliset suojat, mutta ei ole ihmekään jos kuluttajan on vaikea nähdä eroja bittien välillä.
Piraattipuolue on syntynyt vastauksena tekijänoikeusjärjestöjen aktiiviselle edunvalvonnalle. Ja se on hyvä asia, piraattipuoluetta tarvitaan. Kuluttajilla ei ole muutakaan edunvalvojaa. Toiseen äärimmäisyyteen meneminen ei kuitenkaan hyödytä ketään. Molempien on oltava valmiita joustamaan kannoistaan.
Nykyisessä tilanteessa on ongelmansa, eikä se ole täydellinen. Jotta piraattipuolue olisi uskottava ja saisi lainsäätäjät puolelleen, sen pitäisi pystyä esittämään vaihtoehto, joka tarjoaa enemmän ratkaisuja kuin uusia ongelmia. Tätä en ole vielä nähnyt.
"Uusi aika on alkanut. Vanhat säännöt eivät enää päde."
Nuoret ovat parhaita muutoksen toteuttajia, koska he pystyvät ajattelemaan "out-of-the-box" ja haastamaan vanhat, itsestäänselvinä pidetyt toimintamallit. Liian usein kaikki jatkuu ennallaan vain siksi, että niin on aina ennenkin ollut.
Toisaalta jokainen sukupolvi liioittelee omaa merkitystään ja kuvittelee uuden ajan alkaneen. Näin on ollut 1960-, 1970- ja 1980-luvulla. Erityisen hyvin muistamme 1990-luvun ja uuden talouden mantrat. Vanhat lainalaisuudet eivät enää päde. Tämä on uutta taloutta. Tärkeintä ei ole raha vaan se, että saa brändin tunnetuksi ja paljon käyttäjiä (miten tämä kuulostaakin niin tutulta tämän päivän tilanteessa?). "Uusi talous" päättyi romahdukseen vuonna 2001. Raha oli sittenkin ratkaisevaa.
Villakoiran ydin
Mikä tässä kiistassa on todellinen villakoiran ydin? Se, että immateriaalisesta hyödykkeestä ei olla valmiita maksamaan, jos saman voi saada ilmaiseksi.
Tai ei, rajaus on vielä tiukempi. Olemme valmiita maksamaan konserteista (kummallista muuten, ettei piraattipuolue vaadi ilmaista sisäänpääsyä - eihän siinäkään kukaan menetä mitään) ja elämyksistä, mutta se mikä tulee netistä, koetaan arvottomaksi. Bitit eivät ole elämyksellisiä.
Turha silti vanhempien nyrpistää nenäänsä nuorille ja haukkua näitä - he itse ajattelevat samalla tavalla. Uutiset ja nettisisältö halutaan ilmaiseksi, jo ajatuskin verkkolehtien muuttumisesta maksulliseksi on monelle kauhistus. Ainoa ero on siinä, että aikuiset eivät (luultavasti) ole valmiita levittämään käyttäjätunnuksia ja salasanoja nimettöminä netissä, eivätkä väitä että tiedon pitää olla ilmaista.
On hyvin mahdollista, että bittien ilmaisuus on tullut jäädäkseen, vaikkei sitä voikaan logiikalla perustella. Se on todellinen rakennemuutos koko tietoyhteiskunnalle - niin suuri, että harva uskaltaa edes ajatella kaikkia sen seurauksia.
Vaikka Piraattipuolueesta olisi mitä mieltä tahansa, toivon että heidän aiheuttamansa keskustelu herättäisi myös mediayhtiöitä huomaamaan, että maailma on muuttunut. Muutos välttämättä ole uhka, se voi olla myös mahdollisuus.
VastaaPoistaVäitän, että mikäli levy-yhtiöt olisivat ajoissa huomanneet maailman muuttumisen ja aloittaneet lailisen musiikin myynnin verkossa ei ongelma olisi päässyt muodostumaan näin pahaksi. Asiakkaat ikäänkuin opetettiin laittomuuksiin. Verkkolevitys on musiikin välityksessä niin ylivoimainen kanava, että asiakkaat siirtyivät sihen joka tapauksessa. Laittomasti tai laillisesti.
Samaan ansaan lankesivat elokuvayhtiöt muutamaa vuotta myöhemmin. Yhdysvalloista saa jo ostaa ja vuokrata elokuvia verkosta, mutta Euroopassa verkon käyttö siihen on enemmän harvinaisuus kuin käytännön todellisuutta. Jos materiaalia ei saa laillisesti on se helppoa hankkia laittomasti. Uskoisin kuitenkin, että suuri osa kuluttajista olisi valmis maksamaan elokuvien verkkolevitteisistä versioista. Piraattielokuvat ovat enemmän pienen innokkaan joukon harrastus ja vaativat perehtyneisyyttä erilaisten koodekkien ja tekstitysten kanssa. Helpommalla pääsisi, jos voisi vuokrata haluamansa verkosta. DVD levyjen ei pitäisi olla ainoa vaihtoehto elokuvalevitykseen, koska niiden hankkimisessa on vaivaa ja niiden säilöminen ja käyttäminen on työlästä.
Päätellen viimeaikaisista kirjoituksista suomalaisissa medioissa myös kustannusala on sortumassa samaan ansaan. Kustannusalan pitäisi ennemminkin miettiä ennakkoluulottomasti miten sähköisestä levityksestä saisi enemmän irti, jotta se ei ajaudu samaan tilaan musiikkiteollisuuden kanssa jonka on tällä hetkellä jaettava materiaaliaan verkossa lähes ilmaiseksi kuluttajille saadakseen edes vähän tuloja.
Kiitos terapeuttisesta lukuhetkestä, lukemieni Uuden Suomen kommenttien jäljiltä unohdin tilapäisesti, että kiihkotonta ja asiapainotteista argumentaatiota voi olla olemassakaan.
VastaaPoistaPuuttumatta poimimiisi väitteisiin vielä, haluan esittää pari asiaa, jotka ainakin minua motivoivat ennemmin lataamaan, kuin ostamaan. Ekologisuus ja säilytystilan puute.
Jos ostaa jokaisen kiintoisan DVD:n tai CD:n, hukkuu hyvin nopeasti roskaan ja kärsii kroonisesta säilytystilojen puutteesta. Huomasin tämän karvaasti muuttaessani avovaimoni kanssa yhteiseen asuntoon. Roskissa on se ongelma, että ne kuormittavat ympäristöä. Lisäksi tuotteiden siirto valmistuspaikalta kuluttajalle kuluttaa myös resursseja.
Voitko uskoa, että ainoa viime aikojen mediaostoksiani määrittävä tekijä on ollut pakkausmateriaalin/koteloinnin määrä? Asia on kohdallani aivan oikeasti näin. Työmatkalla olisi ollut mukava tutustua vaikka Bourne-saagaan autenttisesta lähteestä, mutta ostopäätöstä ei syntynyt. Olisin mieluusti maksanut vaikka täyden summan jollain mikromaksujärjestelmällä elokuvan tekoon/jakeluun osallistuneille, mutta tämä ei valitettavasti taida olla nykyään mahdollista. Ja koska tiedän, mitä todennäköisesti haluat kysyä nyt, vastaan: Ei, en warettanut kyseisiä leffoja. Odottelen, josko tuottajat saisivat vihjeen ja rakentaisivat käyttöjärjestelmä-agnostisen ja DRM-vapaan videokaupan nettiin.
Sivuhuomiona vielä mukava ostotarina alkuviikolta. Olin tiistaina syömässä Hesburgerissa. Kassalla havaitsin myynnissä useita Olipa kerran -sarjan DVD-levyjä, pahvikuorilla varustettuna. Ostopäätös syntyi välittömästi, joskin reunaehdolla "yli 14,90 EUR en taida levystä maksaa". Levy maksoi 2 euroa. Olin positiivisesti yllättynyt. Seuraavan hiljaisen hetken tullessa nautin Olipa kerran ihmisen alkujaksoista ja jään seuraamaan, mikäli Hesburgereissa on tulevaisuudessa myynnissä muitakin sarjan jaksoja. Mieluiten toki ostaisin digitaalisesti.
"Jopa ahkerasti koti- ja ulkomailla keikkaillut Ville Valo teki muutama vuosi sitten miljoonia lähinnä levymyynnin ansiosta. Viime tilikaudelta Valon yhtiö Heartagramin tulos oli lähes 20 000 euron tappiolla. Ja huom: Valolla on tosiaan oma yhtiö, joten hän ei ole kenenkään riistettävänä."
VastaaPoistaOsuitpa Petteri naulan kantaan ;) Valolla oli oma yhtiö! Näinpä hän saikin levymyynnistä 100% itselleen, eikä 5% (no juu ei nyt tietenkään ihan 100% koska on siinä kulujakin). Joka tapauksessa noilla luvuilla miljoonasta jäisikin käteen enää 50k.
Muita kohtia en nyt viitsi tässä keskellä yötä kommentoida. Vastailen sitten huomenna kokonaisella blogauksella, jos ehdin.
Ottamatta muuten sen enempää kantaa, on kiinnostavaa muistaa Vihreän liiton syntytaipaleelta löytyvän mm. Koijärven liikkeen kansalaistottelemattomuuden (http://fi.wikipedia.org/wiki/Koijärvi-liike).
VastaaPoistaKirjoitin Piraattipuolueen blogiin kaksiosaisen vastineen tähän kirjoitukseen:
VastaaPoistahttp://blog.piraattipuolue.fi/2009/08/piraattipuolueen-logiikka-osa-1/
http://blog.piraattipuolue.fi/2009/08/piraattipuolueen-logiikka-osa-2/
Piraattipuolueen muuten sinänsä ansiokkaasta vastineesta puuttui pari detaljia jotka laitettakoon tännekin, jotta ihmiset eivät harhaudu uskomaan misinformaatiota.
VastaaPoistaRadiohead. Konservatiivit jostain syystä tykkäävät osoitella sitä ja sanoa, että jopas meni huonosti. En tiedä, miksi. Ehkä he eivät todellakaan tiedä, kuinka hyvin ko. kokeilu onnistui, tai sitten toivovat vain että valehtelemalla tarpeeksi kovasti valhe muuttuu todeksi.
Helvetin hyvinhän se myi. Ennen fyysistä julkaisuaan tuli sisään enemmän rahaa kuin edellisestä levystä. Ja myipä levy vielä hyvin senkin jälkeen kun se julkaistiin fyysisesti ja nettilataus otettiin pois. Ks. esim. http://www.nme.com/news/radiohead/40444
Maksajien prosenttiosuutta katselevat unohtavat (tai jättävät tarkoituksella huomiotta) kaksi oleellista seikkaa: 1) Maksamisesta joutui päättämään ennen lataamista. On mahdollista, että moni maksaja latasi levyn ensin ilmaiseksi päättääkseen määrästä. En minä ainakaan sokkona olisi maksanut. 2) Tästä riippumatta lähes 40% maksaneita on aivan helvetin hyvin. Ilmeisesti jotkut eivät olisi tyytyväisiä kuin sataa rajatta lähentelevään prosenttiin, mutta ei tällaista esiinny musiikkimaailmassa nykyään kuin levy-yhtiöpomojen fantasioissa. Silti pikkulasten tapaan valitetaan “yhyy, sain pelkän ravihevosen, kun olisin halunnut lentävän yksisarvisen.”
(Prosenttia tästä huonontaa toki että epäilemättä levyä kopioitiin myös vertaisverkoissa, mutta tämähän nyt ei mitenkään eroa normaalitavoin levitetystä tavarasta.)
Toinen pikkudetalji koskee sitä, että joku kuvittelisi tietävänsä tekijöitä paremmin, mikä tekijöille on hyväksi. Selitin tämän Petterille kyllä aiemminkin tämän blogissa, mutta toistetaan nyt sitten vielä kerran.
Ei tässä lopulta ole mitään väliä, mikä on tekijöille hyväksi (joillekin näistä tekijänoikeudet varmasti ovatkin hyväksi, joillekin taas ei). Liika kontrolli ylhäältäpäin (ts. valtioiden tekijöille luovuttama valta kieltää ihmisiä kategorisesti tekemästä tiettyjä asioita) taas aiheuttaa yhteiskunnalle kokonaisuutena sekä valtaosalle sen jäsenistä suoranaista haittaa kulttuurituotannon saatavuuden huononemisesta jo havaitusti aina isovelivalvontaan, oikeusturvaongelmiin ja yleisen lainkuuliaisuuden heikkenemiseen asti. Tässä ei vaakakupissa tunnu paljoa se, että jokin osuus artisteista _ehkä_ tienaa vähemmän koska näiden valtaa kanssaihmisiinsä vähennetään.
Kommenteissa on monia hyviä pointteja.
VastaaPoistaTekijänoikeusjärjestöillä on valtaa, eritoten Yhdysvalloissa, missä ala työllistää valtavasti ihmisiä ja auttaa USA:ta menestymään globaalissa kilpailussa (kun autoista tai muista tavaroista ei siihen enää ole).
Toisaalta jenkkiyritykset ovat ensimmäisenä vainuamassa uusia bisneksiä ja kokeilemaan niitä. Mikä tahansa, joka tuottaa rahaa, kelpaa.
Yhdysvalloissa iTunesista saa biisejä ja elokuvia. Onko se vähentänyt siellä piratismia?
Apple on mennyt jopa niin pitkälle, ettei se vieläkään tarjoa Macejä BluRay-asemilla, koska ei halua asiakkaiden katsovan elokuvalevyjä vaan lataavan ne verkosta.
Ekologiaperustelu lataamiselle onkin ihan uusi. Sen laskeminen ei ole ihan yksinkertaista. Verkkolehtien osalta on arvioitu, että niiden lukeminen netistä kuormittaa ympäristöä suunnilleen saman verran kuin paperilehden tilaaminen.
Perusteluita aina löytyy. Monen mielestä on ihan tyhmää, että poliisi alkaa soveltaa nollatoleranssia liikennevalvontaan. Miten sama tie voi muuttua turvattomaksi 10 km/h ylinopeudella keskellä kirkasta päivää verrattuna talviseen lumisateeseen? Rajoitus on sama, olosuhteet aivan erit. Lisäksi minulla on kiire, joten ajan siksi ylinopeutta jatkossakin. (Tämä siis kuvainnollisesti, kritisoin itsekin nollatoleranssia vaikka noudatan rajoituksia).
Koijärven uutiset muistan elävästi itsekin. Samoin Greenpeace ja monet muut järjestöt nojaavat edelleen kansalaistottelemattomuuteen. Tietääkseni puolue on kuitenkin aina ajanut vaikuttamista laillisin keinoin ja lakien noudattamista.
Radiohead sai aikoinaan paljon julkisuutta, mikä luultavasti lisäsi ostajien määrää. Asialla oli uutuusarvoa. Jos 100 suosittua bändiä toimisivat kaikki samoin, kuinka moni silloin maksaisi? Jos malli toimi, miksei Radiohead ole jatkanut samalla tavalla?
suoranaista haittaa kulttuurituotannon saatavuuden huononemisesta
En edelleenkään pidä Hollywood-elokuvia tai päivän hittibiisejä varsinaisena kulttuurina. Kyse on viihdeteollisuudesta. Juuri se kärsisi kopioinnin vapautumisesta. Todellinen kulttuuri tuotetaan nytkin verovaroilla, eikä kopioinnilla olisi siihen mitään vaikutusta. Päinvastoin, kulttuuriväki olisi innoissaan, jos nuoret netin kautta lataisivat kotimaisia taide-elokuvia, oopperoita tai kuvaisivat salaa Kansallisteatterin produktioita ja laittaisivat ne jakoon :-)
Itse olen nähnyt ongelmaksi lähinnä piratismia vastaan käytävän loputtoman sodan jonka ohella kaikki kansalaisoikeudet(yksityisyys, sananvapaus, yms) ollaan valmiita pistämään matalaksi. Tämä voi kuulostaa raukkamaiselta uhkailulta, mutta on siinä minusta silti pointtia. Vaikka kuinka pistettäisiin valvontaa ja estoja pystyyn, niin joku warettaa silti. Teki hän sen sitten julkisessa verkossa, yksityisessä verkossa tai ihan antamalla parin teran ulkoisen kovalevyn kaverille lainaan.
VastaaPoistaErityisesti en voi ymmärtää sitä suunnatonta raivoa mikä jollain artisteilla tuntuu olevan sitä ajatusta kohtaan, että maailmasta löytyy muutamia ihmisiä jotka kopioivat heidän tuotoksiaan ilmaiseksi. (No ok, tällä hetkellä näitä "muutamia" ihmisiä on aika helvetisti, mutta monet heistäkin saattavat warettaa ihan vain sen takia, että laillisen materiaalin saaminen on tehty niin paljon vaikeammaksi verrattuna vaikkapa ThePirateBayhin. Spotify on onneksi vihdoinkin muuttamassa tätä tilannetta edes hieman. Myös DVD:stä minulla on ollut niin huonoja kokemuksia, että en ko. formaattia kannata. Mutta takaisin varsinaiseen pointtiin.) Olen ainakin itse saanut sen käsityksen, että on olemassa ihmisiä jotka vetävät herneet nenään jo siitä ajatuksesta, että heidän tuotoksiaan käytettäisiin heidän tietämättömillä tavoilla. Heidän pitäisi saada päättää niiden myynnistä/käytöstä/jne. täydellisesti. Vaikka asiakas on maksanut sopivan korvauksen, hänellä on oikeus vain artistin antamilla tavoilla nauttia tuotoksesta. Onhan artisti sentään tehnyt tuotoksen alusta loppuun täydellisesti.
Tästä olen eri mieltä. Artisti on kyllä varmasti nähnyt suuren määrän vaivaa tehdäkseen oman teoksensa ja mielestäni hänen siitä kuuluisi reilu korvaus saada. Olen kuitenkin sitä mieltä, että laumaeläimenä ihminen ottaa valtavasti vaikutteita yhteiskunnasta eikä yksittäinen ihminen voi mitenkään väittää, että tietty teos olisi 100% hänen itsensä tekemä. Hän on kuitenkin ottanut siihen vaikutteita ympäristöstä, useimmin muista ihmisistä ja yhteiskunnasta, fanit ovat auttaneet levittämään hänen teostensa suosiota uusille ihmisille, jne. Ymmärrän kyllä, että työstä halutaan korvaus, ja kuten sanoinkin se pitäisi saada, mutta mielestäni yhteiskunnassa tiiviisti elävä henkilö voisi joustaa edes hieman. Muistan esimerkiksi yhden artistin, joka ei suostunut antamaan faneille lupaa edes tehdä omia fanipaitoja. Minusta tuo on käsittämätöntä, kyseessähän olisi ollut ilmainen mainostus.
Ja ovathan suuret yhtiötkin harjoittaneet suoraa kopioimista. Esimerkiksi Disney on kopioinut Tuhkimon, Pinokkion, Lumikin(osittain), jne. Suuri osa yhteiskuntaa ja ihmisten käytöstä perustuu kopioimiselle, joten minusta siitä ei pitäisi olla niin käärmeissään jos joku hieman kopioi omia tuotoksia. Itse ainakin olisin iloinen jos omat tuotokseni kelpaisivat suurelle yleisölle.
Yhdysvalloissa iTunesista saa biisejä ja elokuvia. Onko se vähentänyt siellä piratismia?
VastaaPoistaEn tiedä iTunesista, mutta joitain kuukausia sitten pyöri uutisissa että piratismi väheni roimasti Yhdysvalloissa 2008. Maa tipahti vuodessa ensimmäisestä neljänneksi, siitäkin huolimatta että lukuja ei ole suhteuttu populaatioon. Syyksi laitettiin Hulu, josta saattaa katsella telkkarisarjoja laillisesti, mainosten kanssa. Eli vähän niinkuin Spotify.
Täytyy kyllä sanoa, että jos Spotifyssä olisi telkkarisarjoja, niin torrentissa jyskyttäisi lähinnä linux-distroja.
Toiseksi haluaisin sanoa jotain Vihreiden älykkyydestä. Riippumatta siitä mitä puolue on tänäpäivänä, vanhempi työkaverini kertoi anekdoottina kuinka hänen opiskellessaan 80-luvulla Otaniemessä, paikalliset opiskelijat (joiden PITÄISI tietää paremmin) ajoivat kaikkien yksityisautojen kieltämistä ja korvaamista henkilökohtaisilla ratikoilla. Kaikki liikkeet keräävät ääri-ilmiöitä. Noita kukkuu-tyyppejä löytyy vieläkin vihreistä, Vasemmistoliitolla (ja niillä muilla "oikeilla" kommaripuolueilla) on vieläkin taistolaisia ja stalinisteja takarivissä, Perussuomalaiset ja Kokoomus houkuttelee natseja jne.
Se ei tarkoita etteikö näillä puolueilla ole tärkeitä asioita sanottavana. Ja että se enemmistölle kelpaava ratkaisu löytyy jostain sieltä henkilökohtaisten ratikoiden, hummereiden, anarkismin ja kommunismin välimaastosta.
"En edelleenkään pidä Hollywood-elokuvia tai päivän hittibiisejä varsinaisena kulttuurina. Kyse on viihdeteollisuudesta."
VastaaPoistaKuulostaa aika elitistiseltä. Määritelläänkö kulttuuri taiteeksi, joka vaatii valtion tukea elääkseen? Nuoret eivät pahemmin oopperassa käy, elokuvat ja hittibiisit ovat heidän kulttuuriaan.
"...kulttuuriväki olisi innoissaan, jos nuoret netin kautta lataisivat kotimaisia taide-elokuvia, oopperoita tai kuvaisivat salaa Kansallisteatterin produktioita ja laittaisivat ne jakoon :-)"
Hmm... Miksei tätä mallia voisi soveltaa sitten myös nuorten kulttuuriin? Mikä tekee tästä "todellisesta" kulttuurista arvokkaampaa kuin "viihde"? Eikö oopperaankin mennä viihtymään? Vai onko sittenkin kyse siitä, että vallankahvassa kiinni oleva eliitti rahoittaa oman viihteensä yhteisestä kassasta?
Järvinen on edelleen oikeassa siinä, että piraattien ajattelusta puuttuu pohja. Tämä johtunee siitä, etteivät he muiden hyväkyntää asialleen välttämättä tarvitsekaan: riittä kun on vaakuuttanut itsensä. Näin päästään yli tuosta ikävästä eettisestä dilemmasa. Lain ottamin omiin käsiin tässä asiassa on sitten jo moninverroin helpompaa.
"Vihreät eivät uhkaa (eivätkä ole koskaan uhanneet) rikkoa lakia uudella tekniikalla, jos lakeja ei muuteta."
Kyllä vihreyden nimissä tehty terrori on rikkonut lakia Suomessakin useaan otteeseen.
Olen näillä lauteilla aiemminkin ehdottanut (utopistista) mallia, jossa kuluttaja maksaisi sisällöstä kiinteän korvauksen ja tuottaja saisi osansa sen mukaan, kuinka hyödylliseksi tai laadukkaaksi sisältö koetaan. Tässä uskoisin olevan sisällönjakelun tulevaisuus. Spotifyn ympärillä oleva hype on siis varmasti perusteltu.
Nykyjärjestelmän suurimmaksi heikkoudeksi koetaan selkeästi se, että levymyynnin kakusta kohtuuttoman suuren palan syövät levy-yhtiöt. Spotifyn huolehtiessa levityksestä, levy-yhtiön ainoaksi tehtäväksi jää studion pyörittäminen. Tämä palvelu voitaisiin vuokrata melko halvalla.
Juurikaan tätä parempaa toimivaa järjestelmää ei ole eikä tule. Nähtäväksi jää kuinka moni piraateista lähtee mukaan ja kuinka moni istahti piraattien pöytään alunperinkin vain ilmaisen lounaan toivossa.
Kuten aina, rationaalisella argumentoinnilla päästään vakuuttaviin johtopäätöksiin puolesta ja vastaan, mutta asiasta itsestään ei ikinä päästä yksimielisyyteen. Eikä tarvitse päästäkään: Piraattipuolue menestyy tai kuihtuu pois riippuen siitä, onko lyövätkö he oikean asian pöydälle oikeaan aikaan.
VastaaPoistaItse näkisin puolueen sanomattomana motiivina sen, että suurin osa nuorista "nettiaikuisista" tietää jollain tiedostamattomalla tasolla, että tekijänoikeus, kaupallinen musiikki, ja nykyinen kaupallinen "mediakulttuuri" ei nykyisellään toimi, perustuu vanhaan pelon johtamaan finanssiajatteluun, ja aiheuttaa suurta epätasapainoa nykymaailmassa. Puolueen jäsenten aktiivisuus on yksi tapa, jolla tekijänoikeusvallankumous etsii jotain rakoa, millä saavuttaa kriittinen massa.
Mielenkiintoinen tuo tieto USA:n piratismiasteesta. Toki asian mittaaminen vertailukelpoisesti on lähes mahdotonta.
VastaaPoistaTäytyy kyllä sanoa, että jos Spotifyssä olisi telkkarisarjoja, niin torrentissa jyskyttäisi lähinnä linux-distroja.
Digi-tv:n tultua Suomessa on 11 vapaasti näkyvää kanavaa ja maksukanavat huomioiden lähes 30 kanavaa. Kaikki esittävät sarjoja ja elokuvia. Tarjontaa pitäisi olla yllin kyllin ja enemmän kuin kukaan ehtii seurata.
Mutta nuorten näkökulmasta on ilmeisesti niin, että se tuorein "24" on pakko nähdä heti jenkkiesityksen jälkeen eikä mitenkään voi odottaa kunnes se esitetään Suomessa? Viihdeteollisuus on tehnyt itsestään niin tärkeän osan ihmisten elämää, että se tuntuu lähes pelottavalta.
Toki jokaisella puolueella on omat äärikannattajansa, mutta puolue ei voi virallisesti rohkaista lain rikkomiseen. Puolueen tehtävä on ajaa lain muuttamista, ei sen rikkomista.
Kulttuuri-termin sisällöstä on riidelty vaikka kuinka paljon, siihen väittelyyn en tahdo osallistua eivätkä kykynikään riitä.
VastaaPoistaHaluan kuitenkin tehdä eron viihdeteollisuuden ja kulttuurin välille, käytetään niistä sitten mitä nimitystä tahansa. Viihdeteollisuus pyrkii nimensä mukaan viihdyttämään - tv-sarjojen ja elokuvien ei ole tarkoituskaan herättää ajatuksia tai sivistää vastaanottajaa. Tästä viihdyttämisestä teollisuus haluaa oikeutetusti maksun.
Kulttuuri on lähempänä sanan alkuperäistä "hengen viljely" -merkitystä. Kulttuurin pitäisi edistää henkistä kasvua ja avartaa mieltä. Sen ensisijainen tarkoitus ei ole maksimoida tuotantoyhtiön voittoja. Kulttuuri koetaan yhteiskunnan kannalta niin tärkeäksi, että sitä tuotetaan verovaroilla (esim. taidenäyttelyt, kesäteatterit, Helsingin juhlaviikot).
Toki näiden kahden välinen raja on häilyvä, eikä viihtymistä ja "mielen viljelyä" aina voi erottaa toisistaan.
suurin osa nuorista "nettiaikuisista" tietää jollain tiedostamattomalla tasolla, että tekijänoikeus, kaupallinen musiikki, ja nykyinen kaupallinen "mediakulttuuri" ei nykyisellään toimi, perustuu vanhaan pelon johtamaan finanssiajatteluun, ja aiheuttaa suurta epätasapainoa nykymaailmassa.
Mikä siinä "ei toimi"? Minusta markkinatalous toimii viihdeteollisuudessa oikein hyvin: elokuvat ja musiikki ovat kenen tahansa saatavilla pientä maksua vastaan. Jos ei halua maksaa, samat teokset saa myöhemmin kirjastosta tai televisiosta (epäsuoralla rahoituksella). Täysin ilmaista ja vapaata viihdettä löytyy niin ikään rajattomasti; se ei useinkaan ole teollisesti tuotettua mutta sitäkin parempaa ja aidompaa.
Tällä alalla markkinatalous on toiminut erityisen hyvin, sillä teoksia tuotetaan valtavat määrät. Laadusta voi olla monta mieltä, mutta maksavilla asiakkailla mitattuna myös he vaikuttavat tyytyväisiltä.
Kopioinnin vapaa salliminen johtaisi tyystin erilaiseen ekosysteemiin, jossa tuotettujen teosten määrä romahtaisi taloudellisen kannustimen puuttuessa. Laadusta on vaikea sanoa mitään.
Se, mikä ei toimi, on tekijänoikeuksien varjolla harjoitettu härski edunvalvonta: kohtuuttomat suoja-ajat, perusteettomat hyvitysmaksut ja monet vastaavat sopimukset. Ne ovat puhdasta edunvalvontaa eivätkä mitenkään liity piratismin problematiikkaan.
"Digi-tv:n tultua Suomessa on 11 vapaasti näkyvää kanavaa ja maksukanavat huomioiden lähes 30 kanavaa. Kaikki esittävät sarjoja ja elokuvia. Tarjontaa pitäisi olla yllin kyllin ja enemmän kuin kukaan ehtii seurata."
VastaaPoistaKuvanlaadun suhteen tilanne on mielenkiintoinen varsinkin Suomessa: Pitkä odotus ja juonipaljastusten välttely palkitaan lopulta tuhnuisella digi-tv-kuvalla vaikka ilmainen wareversio on heti saatavilla 720:n vaakajuovan tarkkuudella.
Tykkimiehen kommenttin ja Petterin "11 kanavaa viihdettä" mainintaan lisäisin että jos on hirveä himo lakritsia ja salmiakkia, niin suklaa ei paljoa lohduta. Kuten jokainen ulkomailla asunut tietää.
VastaaPoistaToisaalta, Petteri, mikä sinulla on Hulua vastaan? Ilmeisesti kaikkia osapuolia (miinus Maikkari ja Nelonen) tyydyttävä ratkaisu. Epäilen että ensi vuonna saadaan lukea että maissa joissa Spotify on käytössä, musiikkipiratismi on laskenut huomattavasti.
Digi-tv:n tultua Suomessa on 11 vapaasti näkyvää kanavaa ja maksukanavat huomioiden lähes 30 kanavaa. Kaikki esittävät sarjoja ja elokuvia. Tarjontaa pitäisi olla yllin kyllin ja enemmän kuin kukaan ehtii seurata.
VastaaPoistaEi kyse ole siitä, että television tarjonta olisi jotenkin riittämätöntä. Kyse on siitä, että kuluttaja haluaa katsoa sarjat silloin kuin hänelle sopii. Itse ainakin pidän mahdollisuudesta katsoa useita jaksoja yhteen menoon. Joskus jopa kokonainen kausi kerralla. Televisio ei tätä mahdollista.
Lisäksi televisiojakelussa on häiriöitekijöitä kuten mainokset. Eikä laatu ole läheskään tämän päivän vaatimusten tasolla. Uskotko, että televisiokuva ei näytä kovin hyvältä, jos sen venyttää 140 tuumaiselle kankaalle? Eikä stereoäänet kuullosta lainkaan niin hyvältä, kuin monikanavaäänet. Kuten jo ensimmäisessä komentissani sanoin, maailma on muuttunut ja jakeluyhtiöiden kannattaisi pohtia sitä enemmän mahdollisuutena kuin uhkana.
Jos on hirveä himo lakritsia ja salmiakkia, niin suklaa ei paljoa lohduta. Kuten jokainen ulkomailla asunut tietää.
VastaaPoistaYmmärrän tuskan :-)
Toisaalta, Petteri, mikä sinulla on Hulua vastaan? Ilmeisesti kaikkia osapuolia (miinus Maikkari ja Nelonen) tyydyttävä ratkaisu.
Ei tietenkään mitään. On vain hyvä, että nettiin tulee vaihtoehtoisia jakelutapoja. Hulu on vain jenkeille, mutta jos konsepti toimii, se laajenee varmasti muihinkin maihin. Jakelusopimukset ovat ongelmallisia, sillä ne ovat muotoutuneet 50 vuoden aikana ja olleet aina maakohtaisia. Nyt on ihan uusi tilanne, kun USAlaisella "lähetyksellä" voi olla katsojia koko maailmassa. Kestää aikansa, ennen kuin viihdeteollisuus sopeutuu uuteen tilanteeseen.
Hulukaan ei ole ilmainen, joku maksaa aina. Jos maailmanlaajuinen jakelu sallitaan, Hululta perittävät maksut moninkertaistuvat. Sitä mainoksiin perustuva rahoitusmalli ei ehkä kestä. Siksi tarvitaan paikallisia Huluja, jotka rahoitetaan paikallisilla mainoksilla. Periaatteessa kuka tahansa voisi perustaa Suomen "Hulun".
Epäilen että ensi vuonna saadaan lukea että maissa joissa Spotify on käytössä, musiikkipiratismi on laskenut huomattavasti.
Seurataan siis mielenkiinnolla, miten Suomen piratismiluvut kehittyvät.
Varkauden arvo = oston todennäköisyys * hinta
VastaaPoistaJuuri näin. Todennäköisyys sille, että paatunut piraatti menee ostamaan levyn levykaupasta on tasan nolla. Tällä kaavalla paatuneen piraatin aiheuttama vahinko on tasan nolla euroa.
Kiitos Petteri! Omatunto tuntuu heti puhtaammalta.
kuluttaja haluaa katsoa sarjat silloin kuin hänelle sopii.
VastaaPoistaTeräväpiirto, monikanavaäänet, monta jaksoa yhteen menoon - koska MINÄ haluan. Ja silloin kun MINÄ haluan.
Ymmärrän näkökulman, mutta näillä perusteluilla on turha yrittää vakuuttaa eduskunnan yli 40-vuotiaita päättäjiä kopioinnin vapauttamisen tarpeellisuudesta.
Ehkä tilanne on toinen 20 vuoden päästä, kun nykyisellä MINÄ-sukupolvella on eduskunnassa enemmistö.
"Teräväpiirto, monikanavaäänet, monta jaksoa yhteen menoon - koska MINÄ haluan. Ja silloin kun MINÄ haluan.
VastaaPoistaYmmärrän näkökulman, mutta näillä perusteluilla on turha yrittää vakuuttaa eduskunnan yli 40-vuotiaita päättäjiä kopioinnin vapauttamisen tarpeellisuudesta."
Muutta kyllähän systeemissä täytyy olla jotakin vikaa, kun tarjonta ei millään tahdo kohdata tällaista kysyntää.
Ehkä tilanne on toinen 20 vuoden päästä, kun nykyisellä MINÄ-sukupolvella on eduskunnassa enemmistö.
VastaaPoistaIhan samalla tavalla materiaalia huonolla laadulla huonoon aikaan myyvät ovat näitä MINÄ-tyyppejä. Vai onko heillä siihen suurempi oikeus koska omistavat oikeudet materiaaliin? Tämä on juurikin sitä, mistä aamulla kirjoitin: Halutaan pakkomieleenomaisesti rajoittaa kuluttajan toimia vaikkei siihen mitään järkeviä syitä oikeastaan ole. Ei siis ihme että ware käy "kaupaksi".
Sitäpaitsi, sain kuvan että tarkoitit nimenomaan tällaista materiaalia sellaisena viihteenä joka on tehty kulutettavaksi. Miksei sitä sitten anneta myyntiin jos se on nimenomaan sitä varten tehty?
PS. Olen aina vihannut yli kaiken sitä kun tuttavat eivät voi lähteä ulos kun juuri nyt tulee telkkarista joku sarja. Sen takia itsevalitut esittämisajankohdat ovat enemmän kuin tervetulleita.
Muutta kyllähän systeemissä täytyy olla jotakin vikaa, kun tarjonta ei millään tahdo kohdata tällaista kysyntää.
VastaaPoistaItselläni on 7.1-äänet ja (vain) 170 cm kangas. Me olemme kuitenkin vähemmistöä. Enemmistö kotitalouksista katsoo puuromaista, yliprosessoitua kuvaa halvasta 32" taulutelevisiosta ja luulee olevansa tyytyväinen :-(
Sitten kun meitä tekniikan edelläkävijöitä on riittävästi ja olemme valmiita maksamaan (ilmeisesti olemme, koska olemme hankkineet kalliit laitteetkin) palvelusta pyydetyn hinnan, alamme varmasti kiinnostaa oikeudenhaltijoita.
Kyllä heille raha kelpaa, ei tämä ole ideologia- eikä periaatekysymys. Viime kädessä "Money talks", se ajaa jopa huonojen tekijänoikeussopimusten yli. Jos rahaa on saatavissa, sopimukset voidaan aina neuvotella uudelleen.
Jos meillä ei tätä kaikkea vielä olekaan reaaliajassa täällä syrjäisessä Suomessa, se tuskin on osoitus järjestelmän toimimattomuudesta. Muutokset vain vievät aikansa. Mutta ne tapahtuvat: katsokaa vain, miten DRM hävisi musiikista ja mp3-tiedostoja myydään nyt kaikkialla. Sekään ei riitä, netissä joku valitti että "pitäisi olla ogg-formaattia, mp3-paskaa en osta ikinä".
Uusiin AV-laitteisiin sopivaa laadukasta sisältöä on saatavissa kaupasta runsain mitoin. On kohtuutonta vaatia, että HD-sisältö pitää saada heti, ilmaiseksi ja vieläpä ilman mainoksia - koska MINÄ haluan.
Vai onko heillä siihen suurempi oikeus koska omistavat oikeudet materiaaliin?
VastaaPoistaTietenkin. Omistajalla on oikeus asettaa tuotteelleen haluamansa hinta. Jos myyt mopoasi netissä, saat itse päättää mitä pyydät siitä.
Miksei sitä sitten anneta myyntiin jos se on nimenomaan sitä varten tehty?
Aika vähän on sisältöä, jota ei annettaisi myyntiin.
PS. Olen aina vihannut yli kaiken sitä kun tuttavat eivät voi lähteä ulos kun juuri nyt tulee telkkarista joku sarja.
Eivätkö he ole kuulleet tallentavista digibokseista? Tai edes videonauhureista? Jos he ovat näin pahasti viihdeteollisuuden orjia kannattaa etsiä vikaa itsestä eikä television lähetysajoista.
Muutta kyllähän systeemissä täytyy olla jotakin vikaa, kun tarjonta ei millään tahdo kohdata tällaista kysyntää.
VastaaPoistaPetterin ja kumppanien on vaikea hahmottaa sitä, että kuluttajat ja kauppiaat elävät ihan eri maailmassa.
Esimerkki, jonka avulla ainakin Petteri ehkä ymmärtää paheksumansa MINÄ-sukupolven ajatusmallia:
Petteri Järvinen julkaisee uuden kirjan: "Tietotekniikan viimeisimmät virtaukset". Lukija haluaa kirjan tietysti heti tuoreeltaan, mutta voi voi, kirja tulee Suomessa myyntiin vasta vuonna 2011. Lisäksi tässä 2011 julkaistavassa versiossa on joka kolmannella sivu asiatekstin sijaan mainoksia. Ja kaiken huipuksi kirja julkaistaan 2 metriä kertaa 3 metrin kokoisena painoksena. Ja kaikki tämä edulliseen 9999,99 euron hintaan.
Eli laillinen versio kirjasta ilmestyy liian myöhään, mainoksilla pilattuna, väärässä formaatissa ja ylihintaisena. Paheksuisitko Petteri MINÄ-sukupolven edustajaa, joka tässä tilanteessa ei jää odottamaan laillista versiota, vaan imuttaa laittoman version netistä?
Kuluttajille pitää tarjota sitä mitä he haluavat. Nyt kauppiaat näkevät oikein aitiopaikalta mitä tapahtuu, jos näin ei tehdä:
Tutkimus: kolme neljästä suomalaisnuoresta warettaa, pelotteet eivät pure
Tutkimuksessa todettiin, että 74 % yhdeksäsluokkalaisista oli jossain vaiheessa ehtinyt harjoittaa luvattoman aineiston lataamista vertaisverkoista, ja lähes kaikki tästä joukosta olivat tehneet sitä myös kuluneen vuoden aikana. Harrastuksen yleisyyttä kuvaa se, että noin joka kolmas p2p-verkkoja käyttävä nuori lataa tiedostoja päivittäin ja kaksi kolmasosaa vähintään kerran viikossa. Nuoret oppivat taidon myös varhain: joka kuudes lataaja on aloittanut jo 10-vuotiaana keskimääräisen aloitusiän ollessa 12-13 vuotta. Käyttö on yhtä yleistä kaupungeissa, taajamissa ja maaseudulla.
"Tietenkin. Omistajalla on oikeus asettaa tuotteelleen haluamansa hinta. Jos myyt mopoasi netissä, saat itse päättää mitä pyydät siitä."
VastaaPoistaTämä analogia ei ehkä aivan päde tähän koska digitaalinen sisältö on paitsi aineetonta, myös ilmaista monistaa. Mielestäni ei voida lähteä siitä, että tekijän oikeus hyötyä taloudellisesti julkaisemastaan luomuksesta olisi itsestäänselvä ihmisoikeus.
Näitä kalkkeutuneita käsityksiä on itse kunkin voitava kyseenalaistaa ymmärtääkseen piraatteja. Siis jos edes haluaa ymmärtää.
Toisaalta piraattien on tiedostettava, että tuottajat tarvitsevat ansaintalogiikan, joka myös mahdollistaa tuotoksillaan rikastumisen. On naiivia ajatella, että pelkkä taiteen tekemisen ilo ilman taloudellista insentiiviä olisi synnyttänyt nykyisen tasoista viihdettä.
"Vihreillä on kuitenkin selvä logiikka: nykyinen elämäntapamme on kestämätöntä ja johtaa luonnon turmeltumiseen. Luonnon suojelemiseksi pitää siirtyä vaihtoehtoisiin energiamuotoihin, verottaa turhaa kulutusta ja niin edelleen. Selvää ja loogista. Tähän on tavallisen äänestäjän helppo yhtyä. Vihreät eivät uhkaa (eivätkä ole koskaan uhanneet) rikkoa lakia uudella tekniikalla, jos lakeja ei muuteta."
VastaaPoistaOlipa hupasaa :-). Kannattaisi ehkä tutustua hieman enemmän noiden tekemisiin.
Olipa hupasaa :-). Kannattaisi ehkä tutustua hieman enemmän noiden tekemisiin.
VastaaPoistaJuu, tekemiset ovat ihan eri juttu. Tarkoitin ideologiaa, jonka he ovat paketoineet ja onnistuneet myymään hyvin yleisölle. Ongelma -> toimet -> ratkaisu -> lopputulos on idealistinen, mutta kuitenkin uskottava ketju. Siihen on helppo yhtyä, varsinkin jos on nuori ja asuu kaupungissa.
Piraattipuolue ei ole vielä lähelläkään tätä tasoa. Ehkä se johtuu siitä, että puolue on niin uusi? Toisaalta keskeisten asioiden pitäisi olla loppuun asti mietitty ennen kuin puoluetta lähdetään rekisteröimään.
Nyt piraattipuolueella on joukko kirjavia tavoitteita (kuten lääkepatenttien mitätöinti) ja usko siihen, että asioita on pakko muuttaa. Suuria muutoksia vaaditaan samalla kun puolue itsekin myöntää, ettei tiedä mitä muutokset tarkoittaisivat alan tekijöille ja teollisuudelle, ja miten kaikki tulisi toteuttaa. Tämä logiikka on saatava kuntoon, jos puolue aikoo oikeasti vaikuttaa (puolueella on ymmärtääkseni aikomus asettaa ehdokkaita kunnallisvaaleihin, vaikkei yksikään puolueen agendan asia ole kunnallisen päätöksenteon piirissä???).
Puolue varoo ottamasta selvää kantaa itse pääasiaan, josta puolueen nimikin tulee. Puhutaan vain kiertoilmaisuin "epäkaupallisen kopioinnin sallimisesta".
Ellei näitä toiminnan peruspilareita saada vahvoiksi ja loogisesti kestäviksi, puolueen muutkaan tavoitteet (kuten yksityisyydensuoja) eivät näytä päättäjien silmissä uskottavilta.
Ennen kuin asia menee osaltani enemmän jänkkäämiseksi haluan vielä korostaa, että ainakaan MINÄ en ole haluamassa mitään ilmaiseksi. Haluaisin maksaa verkossa jaettavasta digitaalisesta sisällöstä, mutta kun se ei vain ole mahdollista. En jaksa ymmärtää tätä mediayhtiöiden huolta kopioinnista ja mahdollisista tulonmenetyksistä, kun kuitenkaan niitä ei kiinnosta mahdollinen lisätulo verkkomyynnistä. Se ei mielestäni ole järkevää liiketoimintaa.
VastaaPoistaYmmärrän, Järvisen esitämät argumentit siitä, että vaaditaan aikaa ja jakelusopimukset ovat maakohtaisia jne, mutta elokuvayhtiöillä on ollut nyt noin 10 vuotta aikaa hioa konseptejaan kuntoon. Ainakin niin kauan on ollut selvästi nähtävissä minne virta vie. Kuinka kauan vielä pitäisi jaksaa odottaa? Enkä myöskään jaksa ymmärtää kohtuuttomia viiveitä esimerkiksi elokuvien saapumisessa tänne Suomeen. Kyse ei voi olla kuin jostain vinksahtaneesta markkinoinnista. Vielä surkeampi tilanne on tv-sarjojen bokseissa. Niitä on Suomessa saatavilla murto-osa siitä mitä ulkomailla. Eikä vieläkään taida olla yhtään bluray tv-sarja laatikkoa saatavilla Suomesta. Ehkä jo vähitellen voisi sellaisiakin tuoda markkinoille, jos kerran verkkolevitys on täysin pois suljettu vaihtoehto.
Järvinen: "Puolueella on ymmärtääkseni aikomus asettaa ehdokkaita kunnallisvaaleihin, vaikkei yksikään puolueen agendan asia ole kunnallisen päätöksenteon piirissä???"
VastaaPoistaKunnallispolitiikassa piraattipuolueella voisi olla vaikka kuinka annettavaa. Onko paikallinen kirjasto kirjasto vai kurjasto? Onko siellä tarjolla netti vai njetti? Jos sitä saa käyttää, niin kuka ja missä määrin? Toteutuuko perustuslain 12. pykälän oikeus vastaanottaa tietoja ja viestejä? Nimittäin jos paikallinen kirjasto on yhtään seurannut aikaansa ja kuunnellut edellistä kulttuuriministeriä, niin vastaus kuuluu ei.
Miten toteutuu ohjelmistojen kilpailuttaminen kunnallisissa laitoksissa? Maksetaanko jossakin valtavan kalliita lisenssimaksuja perusohjelmistoista, joille on olemassa täysin toimiva ilmainen vaihtoehto? Tämä tilanteessa, jossa kunnallisveroa nostetaan joka niemessä, notkossa ja saarelmassa vähintään joka toinen vuosi.
Entä opiskelijapaikkakunnilla, vaikka vain edustajistovaaleissa? Helsingin Yliopiston verkon käyttöehdoissa on rajoitus, jonka mukaan verkkoa ei saa käyttää waretukseen eikä ”poliittiseen toimintaan”. Edellisen voi ymmärtää. Jälkimmäistä vaivoin. Mikä katsotaan verkon käytöksi? Mikä katsotaan poliittiseksi toiminnaksi?
Järvinen: "Ellei näitä toiminnan peruspilareita saada vahvoiksi ja loogisesti kestäviksi, puolueen muutkaan tavoitteet (kuten yksityisyydensuoja) eivät näytä päättäjien silmissä uskottavilta."
Täytyy myöntää, ei tullut ihan ensimmäisenä mieleen, että ne olisivat jotkut muut kuin päättäjät, joiden pitäisi hankkia jotain erityistä uskottavuutta. Päättäjien mielestä muistitikkua ei voi käyttää väärin, kriittisiä pilapiirroksia ja sarjakuvia ei saisi julkaista, kirjesalaisuuden ei tarvitse koskea sähköposteja, ja Google on selain. Eivätkä sähköiset äänet eivät voi millään kadota, sellainen väite on science-fictionia.
Itse maallikkona ja äänestäjänä olen tässä odotellut päättäjiltä edes sitä ensimmäistä historian tuntemaa näyttöä uskottavuudesta.
Olen odotellut aika kauan. :-/
Kunnallispolitiikassa piraattipuolueella voisi olla vaikka kuinka annettavaa. Onko paikallinen kirjasto kirjasto vai kurjasto? Onko siellä tarjolla netti vai njetti? Jos sitä saa käyttää, niin kuka ja missä määrin?
VastaaPoistaKirjastojen nettikäytöstä päätetään paikallisesti tai kirjastojärjestöjen etiikkatyöryhmän suositusten mukaisesti. Se tuskin on kunnallispolitiikan asioita.
"Valtavan kalliit lisenssimaksut" ovat osa kokonaiskustannuksia. Ilmainen ei aina tule edullisimmaksi, muutoinhan kaikki olisivat vaihtaneet niihin. Eivät ihmiset tyhmiä ole. Tietysti IT-kustannukset ovat kunnillekin iso menoerä ja kaikkia kohtia tulee tarkastella ennakkoluulottomasti.
Yliopistolla on oikeus ohjeistaa verkkonsa sallittua ja kiellettyä käyttöä, näpit irti poliitikot siitä! Se nyt vielä puuttuisi, että poliitikot alkaisivat säädellä mikä on sallittua koulun verkossa ja mikä ei.
On täysin perusteltua, ettei OPISKELUKÄYTTÖÖN verovaroin maksettuja koneita käytetä puolue- tai vaalityöhön. Näihin tarkoituksiin jokainen voi hankkia omat linjat.
"Google on selain" sanoi poliisi, ei päättäjä. Missä on päätetty, ettei kirjesalaisuus koskisi sähköpostia - asiahan on täsmälleen päinvastoin?
Vähän tarkkuutta näihin omiin väitteisiin, ennen kuin arvostelee muita.
Petteri Järvisen ongelma tässä keskustelussa yksinkertaistettuna vertauskuvallisesti on se, että hän kovasti koittaa väittää, perustella, että 1 + 1 = 3.
VastaaPoistaPiraattipuolue taas kertoo yksinkertaistettuna vertauskuvallisesti, että 1 + 1 = 2.
Suurin osa täällä kommentoijista on täysin sitä mieltä, että 1+1=2. Toki on joitakin tietämättömiä tai muita jotka, eivät ymmärrä edes perusteita asioissa. Ne kaikki tukevat 1+1=3 väitettä.
Petteri Järvinen voit väittää vaikka, kuinka, kuten olet tehnyt yksinkertaistettuna ja vertauskuvallisesti, että 1+1=3. Suurin osa kuitenkin tietää, että 1+1=2 ja sitä faktaa ei muuta mikään väite tai perustelu.
Piraattipuoleen perustelut ovat erittäin hyviä päteviä ja Järvinen ei pärjää keskustelussa yhtään. 100-0 pirattipuolue vs. Järvinen.
Petteri Järvisellä ei näköjään ole mitään tietämystä Piraattipuolueen logiikasta. Sama pätee kaikkiin muihin puolueen kritisoijiin. On olemassa yksinkertainen testi, jolla saadaan selville, onko Piraattipuolueen logiikka tiedossa. Eli Petteri Järvinen luettele 100 pätevää syytä miksi Piraattipuoluetta tarvitaan. Sama homma muille epäilijöille. Mikäli, ette pysty 100 pätevää syytä luettelemään miksi puoluetta tarvitaan, ette tiedä sen logiikasta juuri mitään. Pystyttekö edes antamaan 20 pätevää syytä miksi Piraattipuoluetta tarvitaan?
VastaaPoistaPuolueen logiikan ymmärtävät pystyvät antamaan useita satoja päteviä syitä miksi puoluetta tarvitaan. Parhaimmat yli 1000 pätevää syytä. On turha alkaa olettamaan asioita, jos ei ole tietoa ja tietämystä.
Radioheadin "kokeilu" oli tosiaan huima menestys. Yhtye ei usko enää cd-levyihin.
VastaaPoistahttp://www.guardian.co.uk/music/2009/aug/06/thom-yorke-cds-music-industry
Petteri Järvinen ei pysty edes kertomaan 20 pätevää syytä miksi Piraattipuoluetta tarvitaan. Kertoo paljon Järvisen tietämättömyydestä. Samoin useiden muiden.
VastaaPoistaMe and Stanley (Donwood, the designer) always hated CDs. Just a fucking nightmare.
VastaaPoistaIlmeisesti kokeilu sinällään ei vaikuttanut, vaan Thom sanoo aina vihanneensa CD:itä.
Radiohead osoitti, miten yhtye voi jo nyt halutessaan julkaista biisit itse netissä ja ohittaa levy-yhtiön täysin. On hienoa, että bändi saa itse valita miten haluaa musiikkiaan levittää - niin sen pitää ollakin.
Alkuperäisestä Believer-lehden haastattelusta näkyy verkossa vain vähän alkua, lopusta pitää joko maksaa tai sitten ostaa lehti kioskilta. Lehti itse ei näköjään usko ilmaisuuteen bisnesmallina.
"Band Thanks File-Sharing For Greater Exposure and Success"
VastaaPoista"There are many bands around the world who would rather not see their material getting exposure on file-sharing networks. Canadian band Great Lake Swimmers take a different view. File-sharing is “global word of mouth” they say, and are happy this so-called piracy has enabled them to become familiar to a wider audience."
http://torrentfreak.com/band-thanks-file-sharing-for-greater-exposure-and-success-090830/
“Hufvudstadsbladet: “Piraattipuolueet tietoyhteiskunnan vihreä liike”
VastaaPoista“Hufvudstadsbladet käsittelee tuoreessa pääkirjoituksessaan piraattiliikettä varsin asiallisella ja historiallisesti tiedostavalla tavalla. Lehti arvelee, että muutaman vuosikymmenen kuluttua piraatti-sana tullaan käsittämään aivan eri merkityksessä kuin nykyisin, sillä piraattipuolueita on perustettu jo kymmeneen Euroopan maahan, ja niillä on monia muita pienpuolueita paremmat mahdollisuudet menestykseen. Syy tähän on ilmeinen: informaatio tulee olemaan perustava elementti maailmassa, jossa elämme seuraavat 50 vuotta, ja koko piraattiliikkeen agenda on fokusoitunut informaatioon: tiedonvälityksen ja kulttuurin jakamisen vapauteen, yksityisen viestinnän ja muun yksityisyyden suojaan ja niin edelleen. Lehden mukaan piraattipuolueet identifioidaankin nykyään tietoyhteiskunnan vihreäksi liikkeeksi.
Lehti pahoittelee sitä, että liike liputtaa piraatti-nimen ja piraattisymbolien alla, koska se luo harhaanjohtavia mielikuvia piraattien varsinaisesta poliittisesta agendasta. ‘Informaatiopuolueet’ olisi kirjoittajan mukaan ollut osuvampi termi piraattipuolueille. Yhtä kaikki Hufvudstadsbladet ennustaa piraateille valoisaa poliittista tulevaisuutta yhtenä menestyksellisistä länsimaisista oppositioliikkeistä: “Näin vierii läntisten oppositioliikkeiden historia eteenpäin: liberaalit puolueet halusivat saada aikaan muutoksen kaupankäyntiin; sosialistit halusivat hallita tehtaita; vihreät halusivat vaikuttaa siihen, miten luontoa hyödynnetään; ja nyt piraatit ovat ottaneet informaation huomionsa keskipisteeksi. Kaikkia näitä poliittisia liikkeitä on syytetty aluksi varastamisesta, olemassaolevan tuhoamisesta ja vahingonteosta. Tämän jälkeen niitä on kritisoitu poliittisen kokonaisnäkemyksen puuttumisesta. Lopulta muut puolueet ovat kaikessa hiljaisuudessa varastaneet niiden ideat.”"
http://www.hbl.fi/text/ledare/2009/8/31/d31383.php
HBL on ennenkin oivaltanut tärkeitä ilmiöitä ennen suomenkielistä mediaa, liekö sitten seurausta läheisistä kontakteista Ruotsiin.
VastaaPoistaLehti pahoittelee sitä, että liike liputtaa piraatti-nimen ja piraattisymbolien alla,
Aivan, nimi syö uskottavuutta. Toisaalta sen julkisuusarvo on lyömätön. Ovat varmaan laskeneet, että mieluummin huono nimi josta kaikki puhuvat kuin päinvastoin.
Siteeraamasi loppukappale on kerrassaan osuva ja mainio!