"Kuka enää lukee hesaria?" kysyi kommentti nettikeskustelussa. Nettikeskustelijat haluavat osoittaa, että perinteisen lehdistön aika on ohi. Netti on korvaamassa sanomalehdet, eikä hesaria enää tarvita. Hesarin lukeminen on jotenkin niin... säälittävää?
Tunnustan lukevani hesarin joka päivä. Tänään sunnuntaiaamuna muistin taas, miksi. Lehti oli täynnä kiinnostavia, yllättäviä juttuja, kuten isättömien poikien kohtalo, Tarja Cronbergin tulevaisuudensuunnitelmat ja Halla-ahon saavutukset (tai pikemminkin niiden puuttuminen) valtuustossa. Juuri tässä on lehden vahvuus: se pystyy yllättämään lukijansa. Lehti tarjoaa juttuja, joita lukija ei osaa kaivata.
Netissä on lukemattomia sivustoja, joilta voi seurata juuri itseä kiinnostavia aiheita. Niiden kirjoitukset ovat laajoja, perusteellisia ja ilmestyvät lähes reaaliajassa. Ja juuri siinä on netin suurin vaara: nettisurffaaja kääntyy sisäänpäin ja keskittyy vain aiheisiin, jotka hän tuntee jo entuudestaan. Asenteiden lieventämisen ja tietoisuuden laajentamisen sijaan netti kärjistää eroja ja supistaa tietoisuutta. Tällainen kehitys on suorastaan vaarallista.
Toinen hesarin vahvuus on sen toimittajakunnan suuri koko. Tuntuu kuin joka päivä lehdessä kirjoittaisi eri nimisiä, itselle vieraita toimittajia. Hesari on niitä harvoja insitituutioita, jotka pystyvät tekemään tutkivaa journalismia.
Jos perinteinen lehdistö häviää netin myötä, kuka ottaa sen tehtävät? Kuka esittää poliitikoille ikäviä kysymyksiä ja vaatii niihin myös vastauksia? Kuka tutkii vaalirahakohua ja kulissien takaisia koplauksia? Vai käykö niin, että miljoonat bloggaajat julistavat omaa maailmantuskaansa kirjoituksissa, joita kukaan ei jaksa lukea? Saavatko päättäjät jatkossa vapaat kädet juonitteluihinsa? Sitäkö me haluamme, kun toivomme sanomalehtien kuolemaa?
Toki hesarissa on omat puutteensa, jotka välillä ärsyttävät. Toimittajat ovat helsinkiläisiä, jotka asuvat keskustassa ja kulkevat töihin pyörällä tai ratikalla. Kelpaa siinä sitten arvostella autoilua ja kehä III:n ulkopuolista arkielämää! Toimittajien puoluekanta paistaa kirjoituksista läpi turhankin selvästi.
Hesari on itseisarvo, paperilehti ei. Voisin aivan hyvin lukea uutiset ja jutut ruudulta. Myönnän kuitenkin, että pelkästä nettipalvelusta maksaminen olisi vaikeaa.
Oli jakelutapa mikä tahansa tärkeintä on, että lehdistö säilyy jatkossakin.
Hyvä kirjoitus. Olen aika lailla samoilla linjoilla. Erityisesti toteamus spåralla tai fillarilla töihin kulkevista toimittajista oli mainio.
VastaaPoistaLuin itsekin tuon jutun isättömistä pojista ja jos paperilehdessä todela on syväluotausta myös Halla-ahosta, taidan tänään käydä poikkeuksellisesti ostamassa paperilehden.
Suuri puute nettilehtien ilmaisversioissa on myös taiton puute, jolloin kaikki uutiset, painoarvosta riippumatta, ovat samaa pötköä. Näköisversioiden vierittäminen ruudulla ylösalas ja reunasta toiseen taas on varsin tuskallista. Lisäksi aamukahvin kaatumisen vaarallisuusastekin on aikalailla erilainen...
VastaaPoistaOssille: Halla-ahon juttu ei ole syvällinen, pikemminkin toteava. Mutta sinänsä oivallinen havainto, miten hiljaa Halla-aho on ollut päästyään valtuustoon.
VastaaPoistaWalkemistille: itseäni häiritsee nettilehdissä myös se, ettei niitä voi käydä läpi järjestelmällisesti. Jutut on linkitetty osastoihin eikä verkkolehteä ole tarkoitettukaan selattavaksi. Verkkolehden kahlaaminen vaatii työtä, eikä lukija voi koskaan olla varma, että on edes nähnyt kaikkia otsikoita (jutuista puhumattakaan).
Jos uutisten määrä kiinnostaa enemmän kuin laatu, niin täältähän uustisia löytyy :
VastaaPoistahttp://www.onlinenewspapers.com/finland.htm
Hesari kai tarkastelee nykypäivää huomattavasti laajempien käsiteverkostojen avulla:
VastaaPoistaIlmiötä voisi kenties verrata ajankohtaiseen sikainfluenssaan: Mitä enemmän asioita katsoo tavallisen ihmisen psyykeen tasolla, sitä enemmän virukset tarttuu lukijaan. Niitä sanotaan meemeiksi. Se kuvaa informaatiota, joka leviää viestinnän kulttuurievoluutiossa aivan kuten geenit. Enkä tarkoita tietokoneviruksia, vaikka nekin hyötyy peer to peer -verkostoista. Pahimmillaan nämä meemit näkyy...hmm...kopioituina ilkivaltana?
Yksilö toimii aika sattumanvaraisesti muodostaessaan mielipiteitä. Mutta vielä sattumanvaraisemmin toimii sattumanvaraisten yksilöiden ryhmä. Tästä syystä ei kannattaisi pitää valtavirran mukana ajelehtimista itseisarvona, vaan ennemmin opetella sellaisia ratkaisumalleja jotka kulttuurissa ovat aliarvostettuja.
Harvasta kommentista olen ymmärtänyt niin vähän kuin tästä :-)
VastaaPoistaEttäpä osasit ilmaista asian ytimen just jetsulleen: "Netissä on lukemattomia sivustoja, joilta voi seurata juuri itseä kiinnostavia aiheita. Niiden kirjoitukset ovat laajoja, perusteellisia ja ilmestyvät lähes reaaliajassa. Ja juuri siinä on netin suurin vaara: nettisurffaaja kääntyy sisäänpäin ja keskittyy vain aiheisiin, jotka hän tuntee jo entuudestaan. Asenteiden lieventämisen ja tietoisuuden laajentamisen sijaan netti kärjistää eroja ja supistaa tietoisuutta. Tällainen kehitys on suorastaan vaarallista."
VastaaPoistaTulin tuolle kannalle melko pian tultuani sosiaalinen web -addiktiksi.
Terv. Anna-Liisa