Sumu sakenee Lex Nokian ympärillä

Lainaan Aamulehden otsikkoa, kun en itse keksisi parempaa. Mitä enemmän laista on julkisuudessa väitelty, sitä pahemmin vyyhti on mennyt solmuun.

Oli mielenkiintoista seurata lain käsittelyä tänään eduskunnassa. Nettipalvelu toimi kerrassaan mainiosti: kamerat kuvasivat salia monesta eri kulmasta, kuvanlaatu oli mainio ja videoikkunan vieressä päivittyi koko ajan tieto puhujasta. Teledemokratia on ottanut askeleen eteenpäin.

Mutta missä olivat kansanedustajat? Videokuvasta päätellen paikalla oli ehkä kolmasosa edustajista ja vain yksi ministeri. Muilla oli ilmeisesti tärkeämpää tekemistä. Väittelykin jäi aika laimeaksi; paljon kipakampaa sanailua on käyty netissä ja jopa painetun Hesarin sivuilla. Osanoton vähäisyys oli tervetullut muistutus nettikansalle siitä, että vaikka heidän omasta mielestään perusoikeudet ja tietoyhteiskunta ovat nyt vaakalaudalla, kansanedustajien mielestä asia ei ole ollenkaan niin tärkeä.

Monikaan tänään puheenvuoron käyttäneistä edustajista ei tainnut oikeasti tietää, mistä laissa oli kyse. Ei se mitään, kyse on teknisestä ja mutkikkaasta asiasta. Herää vain huoli siitä, että päätetäänkö muistakin laeista näin vähällä osaamisella? Kalastellaanko muissakin asioissa poliittisia irtopisteitä sen sijaan, että yritettäisiin tehdä fiksuja päätöksiä? Kyllä kai, sitähän politiikka käytännössä tarkoittaa.

Yhä riittää niitä, joiden mielestä kukaan ei lähettäisi salaisia dokumentteja sähköpostilla, kun paljon parempiakin keinoja on käytettävissä. Tämä käsitys on täysin väärä. Nykytilanteessa sähköposti on ehdottomasti paras konsti lähettää tiedostoja vieraaseen maahan. Kun poistaa viestin heti lähetyksen jälkeen, se ei ehdi tallentua mihinkään. Viestistä jää vain tunnistetiedot lokeihin, mutta niitä sen paremmin yritys itse kuin poliisikaan ei saa tutkia. Jos jättää viestin hautumaan yön yli, se luultavasti tallentuu öisin otettavalle palvelimen varmistukselle.

Kaikki muut keinot -- usb-tikut, paperikopiot, cd:n polttaminen -- ovat paljon suurempi riski tekijälle. Ne voidaan estää teknisesti, niistä jää jälki ja niissä on tahattoman paljastumisen vaara. On sitten eduskunnan asia päättää, kuinka suuri ongelma tämä on yrityksille, ja loukkaako näiden tietojen rajoitettukin seuranta liikaa työntekijöiden yksityisyyttä. Juuri siksi eduskunnassa on 200 henkilöä, että he tekevät tällaisia valintoja.

Illan tv-uutisten mukaan vihreät ehdottavat lain muuttamista siten, että yrityssalaisuuksien suojaus jätettäisiin jäljelle ja yhteisötilaajan valvontaoikeudesta luovuttaisiin. Hämmästelen kovasti tällaista ehdotusta. Yrityssalaisuuksien suojaus on paljon ongelmallisempi asia kuin yhteisötilaajan oikeuksien täsmentäminen. Ensimmäisessä luodaan ihan uutta sääntelyä, jälkimmäinen on vain täsmennys vuonna 2004 säädettyyn lakiin. Lisäksi tarkoitus on ollut, että täsmennys toimisi kansalaisten eduksi ja lisäisi heidän tietosuojaansa eikä päinvastoin. (Lisäys 24.2.: aamun uutisten perusteella kyse onkin vain siitä, että vihreät haluaisivat rajoittaa sähköpostin tunnistetietojen käytön yrityssalaisuuksien vuotojen selvittämiseen).

Luin eilen illalla uudelleen hallituksen esityksen perustelut vuodelta 2003, kun nykyisin voimassa olevaa lakia oltiin vasta säätämässä. Perusteluista kävi hyvin ilmi, että lain tarkoituksena oli parantaa kansalaisen tietosuojaa lisäämällä yhteisötilaajan velvollisuuksia. Yhteisötilaajan käsite luotiin, jotta aiemmin vain operaattoreilla ollut vastuu saatiin siirrettyä lähemmäksi käyttäjiä. Ei voinut lainsäätäjä tuolloin arvata, että tulevaisuudessa lain tavoite kääntyisi suuren yleisön mielessä päälaelleen niin, että velvollisuuksista alettaisiin pitää jonkinlaisina urkintaoikeuksina. Kenenkään ei kannata pyrkiä yhteisötilaajaksi. Se ei suinkaan anna urkintaoikeuksia vaan päinvastoin tuo lisää vastuita. Esimerkiksi viestintäsalaisuuden loukkaukset tuomitaan törkeinä, jolloin rangaistusmaksimi on kolme vuotta vankeutta tavallisen loukkauksen kahden sijaan.

Illan tv-uutisissa näytettiin tekstiplanssi "Lex Nokialla halutaan kuriin: yrityssalaisuuksien vuoto, tekijänoikeussuojatun materiaalin kopiointi, työverkkojen häirintä liitetiedostoilla ja haittaohjelmilla". Nämä argumentit oli kuulemma saatu EK:sta. Ihmettelen viittausta tekijänoikeuksiin - tähän asti niin ministeriö kuin sen ulkopuoliset juridiset asiantuntijat ovat kertoneet, että laiton kopiointi ei ole riittävä syy epäillä ohjeen vastaista käyttöä (vaikka se laitonta olisikin).

Samoissa uutisissa siteerattiin myös tietosuojavaltuutettua, jonka mielestä "näin laajasti verkkojen ylläpitäjille annetut oikeudet ovat harvinaisia". Hallituksen esityksen alussa on kansainvälinen vertailu, josta saa varsin erilaisen kuvan jo ihan muiden pohjoismaiden tilanteesta.

Kysyin valvonnasta kahdelta ruotsalaiselta kolleegalta, jotka ovat tunnetun amerikkalaisen yrityksen palveluksessa. He kertoivat yrityksen valvontapolitiikan olevan sellainen, että satunnaisesti valittujen työntekijöiden sähköpostit ja kiintolevyt tutkitaan. Käytäntö nojaa pelotevaikutukseen: kun kuka tahansa voi joutua tutkittavaksi, koneelle ei ole houkutusta tallentaa mitään luvatonta. Tässä tapauksessa kyse oli amerikkalaisesta yrityksestä, mutta senkin on noudatettava paikallisia lakeja. Suomessa moinen politiikka olisi ehdottomasti laiton, ilmeisesti Ruotsissa ei ole.

Huh, toivottavasti sumu ei huomenna enää tihene lisää. Muutoin olemme kaikki eksyksissä.