Hyvitysmaksun suuruudesta ja maksun piirissä olevista laitteista ja tallennusvälineistä on tähän saakka päättänyt opetusministeriö yksinään. Nyt tähän on vihdoin saatu korjaus: jatkossa asia on valtioneuvoston käsissä.
Hallituksen esitys 76/2008 muuttaa tekijänoikeuslain 26a-pykälää (ja vain sitä) seuraavasti:
"Valtioneuvoston asetuksella säädetään liikenne- ja viestintäministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön annettua asiasta lausuntonsa, mitkä laitteet kuuluvat 1 momentissa tarkoitetun maksun piiriin ja mikä on maksun suuruus. Ennen asetuksen antamista opetusministeriö neuvottelee 1 momentissa tarkoitettuja valmistajia ja maahantuojia sekä tekijöitä edustavien järjestöjen ja kuluttajaviranomaisten kanssa."
Paitsi, että päätös siirtyy nyt korkeammalle tasolle (kuten sen pitäisikin, koska kyse on veroluonteisesta maksusta), tekstissä on erittäin tärkeä periaatteellinen lisäys: jatkossa lausunto tulee pyytää myös kuluttajaviranomaisilta. Vihdoin siis myös me maksajat saamme antaa lausunnon asiasta! Tätä olen vaatinut lähes 10 vuoden ajan, ja nyt se on toteutunut.
Aiempi käytäntö, jossa ministeriö sai yksinään päättää kaikkia kuluttajia koskevista lisämaksuista, olikin kohtuuton. Mielenkiintoinen yksityiskohta on siinä, että tekijänoikeuslain uudistuksen ensimmäinen versio, joka raukesi eduskunnan kiireiden vuoksi, olisi niin ikään siirtänyt maksuista päättämisen valtioneuvostolle. Joku (eikä liene vaikea arvata kuka) pääsi kuitenkin väliin ja palautti uuden, syksyllä 2005 hyväksytyn version vanhan lain mukaiseen järjestelmään, jossa ministeriöllä oli kaikki valta.
Ajatuksia ja havaintoja digitaalisesta maailmasta. Webissä Petteri Järvinen Oy. Seuraa myös Twitterissä @petterij ja Instassa petterijj.
Linkit
▼
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
maanantai 27. lokakuuta 2008
Artistien tekijänoikeussuojan pidentäminen 95 vuoteen?
EU-komissio on tehnyt aloitteen, joka pidentäisi musiikin esittäjien tekijänoikeussuojaa nykyisestä 50 vuodesta peräti 95 vuoteen. Kyse on siis vain teoksen esittäjistä - varsinaisten teoksen tekijöiden (säveltäjä, sanoittaja jne) oikeus saada tekijänoikeuskorvauksia kestää 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen.
Yksinkertaistettuna kyse on äänitteiden tekijänoikeussuojasta verrattuna sävellysten tai kirjallisten teosten suojaan.
Nykyisellään esimerkiksi laulajalle maksetaan tekijänoikeuskorvausta 50 vuoden ajan levyn ilmestymishetkestä laskien. Artistien (laulajien ja muiden esittäjien hienompi nimitys) mielestä tämä ei riitä, koska rahantulo ehtii usein lakata henkilön vielä eläessä.
Mitenkähän suuri merkitys asialla oikeasti on? Jos laulaa hittibiisin 30-vuotiaana, rahantuloa riittää 80-vuotiaaksi asti. Useimmissa tapauksissa se riittää. Vaadittu 95 vuoden suoja-aika takaisi 5-vuotiaalle lapsiesiintyjälle tuloja aina 100-vuotiaaksi asti.
Käytännössä suoja-ajan pidennys hyödyttäisi lähinnä perikuntia. Esittäjän jälkeläisille toki kelpaa kaikki se raha, mitä isän, äidin tai isovanhempien tekemästä työstä vain on saatavissa. Mutta onko se kohtuullista? Senkö vuoksi tekijänoikeuslakeja pitäisi taas kiristää ja oikeuksien hallinnointia mutkistaa?
Esittäjien kanta on toinen. Uutisen mukaan 50 vuoden suoja-aika on riittämätön, sillä "Kuka tahansa voi sen jälkeen ryhtyä myymään äänitteitä ja pitää itse rahat. Se on väärin."
Aivan varmasti on väärin, jos joku julkaisee 50 vuotta vanhan äänitteen uutena levynä ja pitää itse rahat. Ainakin musiikin tekijöille pitäisi maksaa heidän osuutensa. Mutta pitäisikö esittäjän saada korvauksia 50 vai 95 vuoden ajan?
Yksinkertaistettuna kyse on äänitteiden tekijänoikeussuojasta verrattuna sävellysten tai kirjallisten teosten suojaan.
Nykyisellään esimerkiksi laulajalle maksetaan tekijänoikeuskorvausta 50 vuoden ajan levyn ilmestymishetkestä laskien. Artistien (laulajien ja muiden esittäjien hienompi nimitys) mielestä tämä ei riitä, koska rahantulo ehtii usein lakata henkilön vielä eläessä.
Mitenkähän suuri merkitys asialla oikeasti on? Jos laulaa hittibiisin 30-vuotiaana, rahantuloa riittää 80-vuotiaaksi asti. Useimmissa tapauksissa se riittää. Vaadittu 95 vuoden suoja-aika takaisi 5-vuotiaalle lapsiesiintyjälle tuloja aina 100-vuotiaaksi asti.
Käytännössä suoja-ajan pidennys hyödyttäisi lähinnä perikuntia. Esittäjän jälkeläisille toki kelpaa kaikki se raha, mitä isän, äidin tai isovanhempien tekemästä työstä vain on saatavissa. Mutta onko se kohtuullista? Senkö vuoksi tekijänoikeuslakeja pitäisi taas kiristää ja oikeuksien hallinnointia mutkistaa?
Esittäjien kanta on toinen. Uutisen mukaan 50 vuoden suoja-aika on riittämätön, sillä "Kuka tahansa voi sen jälkeen ryhtyä myymään äänitteitä ja pitää itse rahat. Se on väärin."
Aivan varmasti on väärin, jos joku julkaisee 50 vuotta vanhan äänitteen uutena levynä ja pitää itse rahat. Ainakin musiikin tekijöille pitäisi maksaa heidän osuutensa. Mutta pitäisikö esittäjän saada korvauksia 50 vai 95 vuoden ajan?
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Siirretään vaalipäivä kevääseen
Kenen idea mahtoi aikoinaan olla määräys siitä, että kunnallisvaalit pidetään lokakuun lopussa? Kaikkihan tietävät, että silloin Suomen sää on surkeimmillaan. Tämäkään vaalisunnuntai ei tee poikkeusta: taivaalta tulee vettä ja ennakkoon äänestäjiä peloteltiin jopa koko päivän kestävällä myrskyllä.
Todennäköisesti aika moni jättää äänestämättä, koska ei viitsi uhmata säätä ja lähteä äänestyspaikalle. Varsinkin näin lokakuun vaaleissa sähköinen äänestäminen kotoa käsin olisi tervetullut vaihtoehto.
Sähköiseen äänestämiseen liittyy tietoturvauhkia ja epävarmuutta. Mutta olemmeko me suomalaiset liiankin hyviä keksimään mörköjä? Virolaisilla oli ymmärtääkseni vain hyviä kokemuksia sähköisestä äänestämisestä. Miksi me pelkäämme poliittisen hakkeroinnin ja vallankaappauksen mahdollisuutta, mutta Viro ei?
Jos ei saada sähköistä äänestystä, niin siirretään sitten edes vaalipäivä kevääseen!
Todennäköisesti aika moni jättää äänestämättä, koska ei viitsi uhmata säätä ja lähteä äänestyspaikalle. Varsinkin näin lokakuun vaaleissa sähköinen äänestäminen kotoa käsin olisi tervetullut vaihtoehto.
Sähköiseen äänestämiseen liittyy tietoturvauhkia ja epävarmuutta. Mutta olemmeko me suomalaiset liiankin hyviä keksimään mörköjä? Virolaisilla oli ymmärtääkseni vain hyviä kokemuksia sähköisestä äänestämisestä. Miksi me pelkäämme poliittisen hakkeroinnin ja vallankaappauksen mahdollisuutta, mutta Viro ei?
Jos ei saada sähköistä äänestystä, niin siirretään sitten edes vaalipäivä kevääseen!
perjantai 24. lokakuuta 2008
Hyvitysmaksu kännyköihin?
Tekijänoikeusjärjestöt ajavat taas kerran hyvitysmaksun laajentamista matkapuhelimiin. Sama toistuu joka syksy, sillä opetusministeriö päättää joulun alla seuraavan vuoden hyvitysmaksuista. Ellei laajennusta tänä vuonna saada läpi, järjestöt yrittävät samaa taas ensi vuonna. Ja niin edelleen, kunnes ministeriö antaa periksi.
Olin aamulla keskustelemassa eri tekijänoikeusjärjestöjen kanssa ja hyvitysmaksun laajennushanke nousi luonnollisesti esiin. Jos kerran mp3-soittimet ovat maksun piirissä, miksi musiikin kuunteluun käytettävät matkapuhelimet eivät ole?
Hyvitysmaksu on kollektiivinen, veroluonteinen maksu, jolla tuetaan kotimaista sisältötuotantoa ja taiteilijoita. Universaalin tekijänoikeuden kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä.
Selvä - olkoon siis niin. Tekijät saakoon tukensa. Mutta jos järjestöt haluavat laajentaa maksun matkapuhelimiin vetoamalla oikeudenmukaisuuteen tai taloudellisiin menetyksiin, ne joutuvat heikoille hangille.
Järjestelmä on jo lähtökohtaisesti vinoutunut. Jos maksun laajentamista perustellaan oikeudenmukaisuudella ja taloudellisilla menetyksillä, otettakoon samat periaatteet sitten käyttöön kautta linjan. Silloin maksu pitäisi poistaa aloilta, joille se ei selvästikään kuulu.
Räikein esimerkki ovat tallentavat digiboksit. Tv-ohjelman tallentaminen ajansiirtoa varten ei ole tekijänoikeudellisesti relevanttia käyttöä. Siinä ei ole mitään sellaista, joka oikeuttaisi perimään tekijänoikeusmaksuja.
Aiheesta syntyi aamun tapaamisessa pienoinen väittely. Järjestöjen mielestä tv-ohjelman ajansiirto on kopiointia. Minusta ei ole. Tallennuksessa ei synny uutta teoskappaletta eikä kenellekään aiheudu taloudellista menetystä. Katsoja olisi nähnyt ohjelman joka tapauksessa avaamalla television kyseiseen aikaan.
Hyvitysmaksulla "hyvitetään" sitä, että yksityinen kopiointi on laissa sallittua. Mutta kun ajansiirto ei ole yksityistä kopiointia. Tallenne on lyhytaikainen ja tarkoitettu katsottavaksi vain kerran. Kiintolevyn koko ja elinikä on rajoitettu, joten pysyviä arkistoja, joista samaa sisältöä katsottaisiin moneen kertaan, ei synny.
Pikemminkin käy päinvastoin - digiboksit ovat täynnä ohjelmia, joita ei koskaan ehditä katsoa. Ne odottavat levyllä aikansa ja poistetaan sitten uusien tieltä.
Ajansiirto on rinnastettavissa tekniseen välitallentamiseen, joka on rajattu tekijän yksinoikeuden ulkopuolelle. Esimerkiksi selaimen välimuistiin kuvista ja teksteistä surffatessa syntyvät kopiot ovat teknisluonteista välitallennusta, joilla ei ole tekijänoikeudellista merkitystä.
Digiboksien epäoikeudenmukainen hyvitysmaksu nostaa laitteen hintaa kiintolevyn koosta riippuen 15-21 eurolla. Viime vuonna tallentavista digibokseista kertyi tekijöiden yhteiseen kassaan peräti 6,5 miljoonaa euroa.
Jokainen voi itse arvioida, miten oikeudenmukaista tällainen on.
Olin aamulla keskustelemassa eri tekijänoikeusjärjestöjen kanssa ja hyvitysmaksun laajennushanke nousi luonnollisesti esiin. Jos kerran mp3-soittimet ovat maksun piirissä, miksi musiikin kuunteluun käytettävät matkapuhelimet eivät ole?
Hyvitysmaksu on kollektiivinen, veroluonteinen maksu, jolla tuetaan kotimaista sisältötuotantoa ja taiteilijoita. Universaalin tekijänoikeuden kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä.
Selvä - olkoon siis niin. Tekijät saakoon tukensa. Mutta jos järjestöt haluavat laajentaa maksun matkapuhelimiin vetoamalla oikeudenmukaisuuteen tai taloudellisiin menetyksiin, ne joutuvat heikoille hangille.
Järjestelmä on jo lähtökohtaisesti vinoutunut. Jos maksun laajentamista perustellaan oikeudenmukaisuudella ja taloudellisilla menetyksillä, otettakoon samat periaatteet sitten käyttöön kautta linjan. Silloin maksu pitäisi poistaa aloilta, joille se ei selvästikään kuulu.
Räikein esimerkki ovat tallentavat digiboksit. Tv-ohjelman tallentaminen ajansiirtoa varten ei ole tekijänoikeudellisesti relevanttia käyttöä. Siinä ei ole mitään sellaista, joka oikeuttaisi perimään tekijänoikeusmaksuja.
Aiheesta syntyi aamun tapaamisessa pienoinen väittely. Järjestöjen mielestä tv-ohjelman ajansiirto on kopiointia. Minusta ei ole. Tallennuksessa ei synny uutta teoskappaletta eikä kenellekään aiheudu taloudellista menetystä. Katsoja olisi nähnyt ohjelman joka tapauksessa avaamalla television kyseiseen aikaan.
Hyvitysmaksulla "hyvitetään" sitä, että yksityinen kopiointi on laissa sallittua. Mutta kun ajansiirto ei ole yksityistä kopiointia. Tallenne on lyhytaikainen ja tarkoitettu katsottavaksi vain kerran. Kiintolevyn koko ja elinikä on rajoitettu, joten pysyviä arkistoja, joista samaa sisältöä katsottaisiin moneen kertaan, ei synny.
Pikemminkin käy päinvastoin - digiboksit ovat täynnä ohjelmia, joita ei koskaan ehditä katsoa. Ne odottavat levyllä aikansa ja poistetaan sitten uusien tieltä.
Ajansiirto on rinnastettavissa tekniseen välitallentamiseen, joka on rajattu tekijän yksinoikeuden ulkopuolelle. Esimerkiksi selaimen välimuistiin kuvista ja teksteistä surffatessa syntyvät kopiot ovat teknisluonteista välitallennusta, joilla ei ole tekijänoikeudellista merkitystä.
Digiboksien epäoikeudenmukainen hyvitysmaksu nostaa laitteen hintaa kiintolevyn koosta riippuen 15-21 eurolla. Viime vuonna tallentavista digibokseista kertyi tekijöiden yhteiseen kassaan peräti 6,5 miljoonaa euroa.
Jokainen voi itse arvioida, miten oikeudenmukaista tällainen on.
torstai 23. lokakuuta 2008
Tällä kertaa nettiapteekit
Kuten jo alusta lähtien oli nähtävissä, lapsipornosuodauksen nimissä luodulle estolistalle on paljon muitakin halukkaita. Tällä kertaa vuorossa ovat nettiapteekit, joille pääsyn lääketeollisuus haluaisi estää.
Reseptilääkkeiden tilaaminen netistä EU:n ulkopuolelta ja ilman voimassa olevaa reseptiä on ykskantaan laitonta. Silti Suomen tullipostin haaviin jää aina vain enemmän Viagraa ja muita valmisteita. Roskapostilla markkinointi näköjään kannattaa!
Suuri osa netissä halvalla myytävistä lääkkeistä on väärennöksiä. Niiden tilaaminen on paitsi laitonta myös tyhmää. Haluaisitko sinä leikkiä omalla hengelläsi? Kehen otat yhteyttä, jos netti-Viagra aiheuttaa vaarallisia sivuoireita? Tältä kannalta lääketeollisuuden huoli on ymmärrettävää.
Tarjottu ratkaisu -- yhä laajemmaksi käyvä nettisensuuri ja pitenevät estolistat -- eivät kuitenkaan ole oikea ratkaisu ongelmaan. Sensuuriin turvautuminen luo uuden, paljon hankalammin hallittavan ongelman.
Reseptilääkkeiden tilaaminen netistä EU:n ulkopuolelta ja ilman voimassa olevaa reseptiä on ykskantaan laitonta. Silti Suomen tullipostin haaviin jää aina vain enemmän Viagraa ja muita valmisteita. Roskapostilla markkinointi näköjään kannattaa!
Suuri osa netissä halvalla myytävistä lääkkeistä on väärennöksiä. Niiden tilaaminen on paitsi laitonta myös tyhmää. Haluaisitko sinä leikkiä omalla hengelläsi? Kehen otat yhteyttä, jos netti-Viagra aiheuttaa vaarallisia sivuoireita? Tältä kannalta lääketeollisuuden huoli on ymmärrettävää.
Tarjottu ratkaisu -- yhä laajemmaksi käyvä nettisensuuri ja pitenevät estolistat -- eivät kuitenkaan ole oikea ratkaisu ongelmaan. Sensuuriin turvautuminen luo uuden, paljon hankalammin hallittavan ongelman.
tiistai 21. lokakuuta 2008
Tuntemat. soittaa
Vaikea uskoa Nokiaa suomalaiseksi puhelinvalmistajaksi. Suomalaisen käyttöliittymän tekstejä on lyhennetty niin, että ne näyttävät rumilta ja haittaavat ajoittain jopa ymmärtämistä.
Joskus 1980-luvulla ohjelmia piti kääntää suomeksi niin, että uudet tekstit kirjoitettiin binäärimuodossa suoraan koodiin alkuperäisten, englanninkielisten tekstien päälle. Se oli tarkkaa hommaa -- tekstille varattu tila oli kiinteä, eikä pituus saanut käännöksessä muuttua. Lyhyemmät teksti eivät olleet ongelma, sillä loppu voitiin tyhjentää välilyöntejä lisäämällä, joskin suomen pitkien sanojen vuoksi tämä oli harvinaista.
Juuri äsken puhelimen näytöllä oli teksti "Tuntemat. soittaa". Miksi ensimmäisestä sanasta on pitänyt lyhentää kaksi merkkiä ja korvata niistäkin toinen pisteellä? Näytöllä olisi ollut runsaasti tyhjää tilaa. Vastaavia esimerkkejä on ainakin N73-mallissa vaikka kuinka paljon.
Syynä ei voi olla halu säästää muistia. 1980-luvulla oli toisin. Nyt nokialaisessa on kymmeniä megatavuja muistia ja vielä kahden gigan muistikortti. Yksittäisten merkkien jättäminen pois on kuin hiekanjyvä saharassa.
Tekstit eivät ole korjaantuneet edes firmware-päivitysten myötä. Silloin on kyllä tapahtunut kaikkea muuta jännää, esimerkiksi Java-pelit lakkasivat toimimasta, rss-syötteet katosivat ja viimeksi valikosta hävisi yksi asentamani ohjelma -- näin siitä huolimatta, että olen tehnyt oikeaoppisesti varmistuksen ennen päivitystä ja palauttanut varmistuksen takaisin sen jälkeen.
Joskus 1980-luvulla ohjelmia piti kääntää suomeksi niin, että uudet tekstit kirjoitettiin binäärimuodossa suoraan koodiin alkuperäisten, englanninkielisten tekstien päälle. Se oli tarkkaa hommaa -- tekstille varattu tila oli kiinteä, eikä pituus saanut käännöksessä muuttua. Lyhyemmät teksti eivät olleet ongelma, sillä loppu voitiin tyhjentää välilyöntejä lisäämällä, joskin suomen pitkien sanojen vuoksi tämä oli harvinaista.
Juuri äsken puhelimen näytöllä oli teksti "Tuntemat. soittaa". Miksi ensimmäisestä sanasta on pitänyt lyhentää kaksi merkkiä ja korvata niistäkin toinen pisteellä? Näytöllä olisi ollut runsaasti tyhjää tilaa. Vastaavia esimerkkejä on ainakin N73-mallissa vaikka kuinka paljon.
Syynä ei voi olla halu säästää muistia. 1980-luvulla oli toisin. Nyt nokialaisessa on kymmeniä megatavuja muistia ja vielä kahden gigan muistikortti. Yksittäisten merkkien jättäminen pois on kuin hiekanjyvä saharassa.
Tekstit eivät ole korjaantuneet edes firmware-päivitysten myötä. Silloin on kyllä tapahtunut kaikkea muuta jännää, esimerkiksi Java-pelit lakkasivat toimimasta, rss-syötteet katosivat ja viimeksi valikosta hävisi yksi asentamani ohjelma -- näin siitä huolimatta, että olen tehnyt oikeaoppisesti varmistuksen ennen päivitystä ja palauttanut varmistuksen takaisin sen jälkeen.
sunnuntai 19. lokakuuta 2008
Uusia merkkejä näppäimistöön
Hesarin online-palvelu tietää kertoa, että tietokoneiden näppäimistöihin tulisi uusia merkkejä - ainakin promille ja ajatusviiva. Hyvä, että kyse on tietokoneista. Kirjoituskoneaikaan näppäimistömuutokset olivat äärimmäisen työläitä, nyt riittää pelkkä ajurin asentaminen ja tarra näppäinhattujen päälle. Tosin kirjoituskoneissakin tehtiin iso remontti, kun ä ja ö siirrettiin jossain vaiheessa alariviltä keskiriville.
Promille ja ajatusviiva, hmm... Milloin olet viimeksi tarvinnut promillea? Ajatusviivalle olisi paljonkin käyttöä, minkä vuoksi esimerkiksi Word pyrkii vaihtamaan välivivaan ajatusviivaksi automaattisesti. Joskus asiayhteys on kuitenkin ihan väärä, mikä johtaa tahattomiin virheisiin.
Mutta hei, kuka sähköisen viestinnän aikakaudella jaksaa tehdä eroa ajatus- ja yhdysviivan välillä? Lisäksi on vakiintunut käytännöksi kirjoittaa ajatusviivan sijaan kaksi peräkkäistä yhdysviivaa. Ne, jotka oikeasti tarvitsevat ajatusviivaa esimerkiksi painotöitä varten, löytävät sen kyllä koneestaan. Yhdysviivaa pidemmällä ajatusviivalla on ollut oma koodinsa jo ennen Unicodea ja merkki on aina löytynyt myös Windowsin merkistöstä.
Uusien symbolien lisääminen näppäimistöön on sinänsä hauska tapahtuma ja päästää omankin mielikuvituksen lentoon. Olisiko jotain muita merkkejä, mitä käytettäisiin useammin ja miltä puuttuu oma näppäin? Miten olisi vaikkapa tavallisin perushymiö :-) tai sen graafinen vastine, hymyilevä naama? Koska saamme näppäimistöön valmiit hymiöt?
Promille ja ajatusviiva, hmm... Milloin olet viimeksi tarvinnut promillea? Ajatusviivalle olisi paljonkin käyttöä, minkä vuoksi esimerkiksi Word pyrkii vaihtamaan välivivaan ajatusviivaksi automaattisesti. Joskus asiayhteys on kuitenkin ihan väärä, mikä johtaa tahattomiin virheisiin.
Mutta hei, kuka sähköisen viestinnän aikakaudella jaksaa tehdä eroa ajatus- ja yhdysviivan välillä? Lisäksi on vakiintunut käytännöksi kirjoittaa ajatusviivan sijaan kaksi peräkkäistä yhdysviivaa. Ne, jotka oikeasti tarvitsevat ajatusviivaa esimerkiksi painotöitä varten, löytävät sen kyllä koneestaan. Yhdysviivaa pidemmällä ajatusviivalla on ollut oma koodinsa jo ennen Unicodea ja merkki on aina löytynyt myös Windowsin merkistöstä.
Uusien symbolien lisääminen näppäimistöön on sinänsä hauska tapahtuma ja päästää omankin mielikuvituksen lentoon. Olisiko jotain muita merkkejä, mitä käytettäisiin useammin ja miltä puuttuu oma näppäin? Miten olisi vaikkapa tavallisin perushymiö :-) tai sen graafinen vastine, hymyilevä naama? Koska saamme näppäimistöön valmiit hymiöt?
perjantai 17. lokakuuta 2008
Argh - hävisin Tukiaiselle!
Digitodayn uutinen kertoo Vitrue-yhtiön hakukoneesta, joka vertaa keskenään kahta annettua sanaa verkkoyhteisöindeksillä mitattuna.
Toimittaja sanoo asian turhan kohteliaasti: "Esimerkiksi kohujulkkis ja bloggaaja Johanna Tukiainen päihittää tietokirjailija Petteri Järvisen indeksiluvuin 0,024–0,0005." Oikeampi sanamuoto olisi, että Tukiainen pieksee allekirjoittaneen mennen tullen, vaikka toinen käsi selän taakse sidottuna.
Näin murskaavan tappion jälkeen ei ole muuta tehtävissä kuin lähteä viikonlopun viettoon.
Toimittaja sanoo asian turhan kohteliaasti: "Esimerkiksi kohujulkkis ja bloggaaja Johanna Tukiainen päihittää tietokirjailija Petteri Järvisen indeksiluvuin 0,024–0,0005." Oikeampi sanamuoto olisi, että Tukiainen pieksee allekirjoittaneen mennen tullen, vaikka toinen käsi selän taakse sidottuna.
Näin murskaavan tappion jälkeen ei ole muuta tehtävissä kuin lähteä viikonlopun viettoon.
torstai 16. lokakuuta 2008
USB-tikun kesto: 9 930 252 kirjoitusta
USB-muistitikuissa käytettävät flash-piirit säilyttävät sisältönsä, vaikka sähkö katkaistaan. Tästä syystä flash-muisteista on tullut erittäin suosittuja mp3-soittimissa, digikameroissa, matkapuhelimissa - ja tietenkin usb-muistitikuissa.
Flash-muistit eivät ole ikuisia. Jatkuvan uudelleenkirjoittamisen seurauksena muistipiiri kuluu niin, että lopulta sen tilaa ei voi enää muuttaa. Yleensä käyttäjän ei tarvitse huolehtia asiasta, sillä valmistajat lupaavat muistien kestävän satoja tuhansia kirjoituskertoja.
Lisäksi piirin ohjauselektroniikka hajauttaa kirjoituksia tasaisesti muistin eri osiin, jotta kuluminen olisi tasaista. Ilman hajautusta kirjanpitoalue kuluisi muuta tikkua nopeammin.
Kuinka monta kirjoituskertaa tämän päivän tikut oikein kestävät?
Asian selvittämiseksi päätin uhrata yhden 128 megatavun tikun. Kesällä 2006 laitoin sen kiinni koneeseen ja tein ohjelman, joka kopioi 30 megatavun tiedostoa tikun sisällä yhä uudelleen ja uudelleen.
Kone suoritti kopiointia yötä päivää. Yli kahden vuoden ajan tikun merkkivalo vilkkui ja kopiointikertojen laskuri kiipesi yhä suurempiin lukemiin.
Vihdoin tänään 16.10.2008 kello 11:41 kopiointi pysähtyi virheilmoituksiin. Tikun tiedostolistaan oli ilmestynyt hakemisto nimellä _848484_ ja yritykset kopioida tikulle uusia tiedostoja tuottivat vain kirjoitusvirheitä. Tikku oli kulunut puhki ja muuttunut käyttökelvottomaksi.
Voidaan laskea, että jos tikun elektroniikka hajautti kirjoitusoperaatiot täydellisesti, jokaiselle muistisolulle osui noin 2,33 miljoonaa kirjoituskertaa. Tavallisen digikuvaajan tai mp3-soittimen omistajan ei siis tarvitse olla huolissaan - tikku kestää luultavasti enemmän kuin kamera tai soitin. Ja vaikka muisti kuluisi käyttökelvottomaksi, tiedostojen kopiointia muistilta ulos se ei estä. Tiedostot on siten helppo pelastaa.
Kaikki tikut eivät välttämättä toimi näin pitkään. Olen kuullut tikuista, jotka ovat lopettaneet toimintansa jo muutaman kuukauden aktiivisen käytön jälkeen. Näissä tapauksissa syy on voinut kuitenkin olla muualla.
Jos olet saanut kulutettua muistikortin loppuun, kerro kokemuksistasi!
English summary: I've tested how many times you can write onto usb-stick. More than two years ago I wrote a script that copied and erased 30 MB file onto 128 MB stick in a continuous loop. Finally today, after 9.930.252 rounds, the stick failed. It has worn out and is now useless. Over two years of continuous writing - not bad!
Flash-muistit eivät ole ikuisia. Jatkuvan uudelleenkirjoittamisen seurauksena muistipiiri kuluu niin, että lopulta sen tilaa ei voi enää muuttaa. Yleensä käyttäjän ei tarvitse huolehtia asiasta, sillä valmistajat lupaavat muistien kestävän satoja tuhansia kirjoituskertoja.
Lisäksi piirin ohjauselektroniikka hajauttaa kirjoituksia tasaisesti muistin eri osiin, jotta kuluminen olisi tasaista. Ilman hajautusta kirjanpitoalue kuluisi muuta tikkua nopeammin.
Kuinka monta kirjoituskertaa tämän päivän tikut oikein kestävät?
Asian selvittämiseksi päätin uhrata yhden 128 megatavun tikun. Kesällä 2006 laitoin sen kiinni koneeseen ja tein ohjelman, joka kopioi 30 megatavun tiedostoa tikun sisällä yhä uudelleen ja uudelleen.
Kone suoritti kopiointia yötä päivää. Yli kahden vuoden ajan tikun merkkivalo vilkkui ja kopiointikertojen laskuri kiipesi yhä suurempiin lukemiin.
Vihdoin tänään 16.10.2008 kello 11:41 kopiointi pysähtyi virheilmoituksiin. Tikun tiedostolistaan oli ilmestynyt hakemisto nimellä _848484_ ja yritykset kopioida tikulle uusia tiedostoja tuottivat vain kirjoitusvirheitä. Tikku oli kulunut puhki ja muuttunut käyttökelvottomaksi.
Voidaan laskea, että jos tikun elektroniikka hajautti kirjoitusoperaatiot täydellisesti, jokaiselle muistisolulle osui noin 2,33 miljoonaa kirjoituskertaa. Tavallisen digikuvaajan tai mp3-soittimen omistajan ei siis tarvitse olla huolissaan - tikku kestää luultavasti enemmän kuin kamera tai soitin. Ja vaikka muisti kuluisi käyttökelvottomaksi, tiedostojen kopiointia muistilta ulos se ei estä. Tiedostot on siten helppo pelastaa.
Kaikki tikut eivät välttämättä toimi näin pitkään. Olen kuullut tikuista, jotka ovat lopettaneet toimintansa jo muutaman kuukauden aktiivisen käytön jälkeen. Näissä tapauksissa syy on voinut kuitenkin olla muualla.
Jos olet saanut kulutettua muistikortin loppuun, kerro kokemuksistasi!
English summary: I've tested how many times you can write onto usb-stick. More than two years ago I wrote a script that copied and erased 30 MB file onto 128 MB stick in a continuous loop. Finally today, after 9.930.252 rounds, the stick failed. It has worn out and is now useless. Over two years of continuous writing - not bad!