I love HD!

Nyt sitä sitten tulee: olympialaisten avajaiset parhaillaan käynnissä. Kaukosäätimen painalluksella vaihtelen kuvaa YLE TV2-kanavan ja teräväpiirron väliltä. Vaikka YLE on nostanut bittivirran ennätyksellisen korkealle (neljän megabitin molemmin puolin), kuva on lähinnä säälittävä teräväpiirtoon verrattuna. Itku tulisi, jos tämän jälkeen joutuisi vielä katsomaan urheilua 1960-luvun perustarkkuudella!

Viime vuoden keväällä Jungner sanoi radion Julkinen sana: digitelevision loppukiri -ohjelmassa näin: "Kun näitä eräälle yleisölle eräässä esityksessä esittelin, niin että oli rinnakkain digitaalinen televisio ja sitten teräväpiirtotelevisio, niin ensimmäinen kysymys yleisöstä oli että kumpi on kumpi. Joten ehkä tuossa suhteessa kannattaa ottaa vähän rauhallisemmin."

Teräväpiirto näyttää henkilöt terävinä ja luonnollisina. Läsnäolon tuntu on vahva, siksi myös elämys on paljon voimakkaampi. Täytyy olla lähes sokea, ellei eroa huomaa (tai sitten television koko on alle 26 tuumaa).

Antenniverkon lähetyksen alku tietokoneella katsottuna oli mahtava kokemus. Kuva oli kuin postikortti koko ruudulle skaalattuna. Kolme vuotta vanhan tietokoneen prosessori jaksoi 100% kuormalla purkaa pakkauksen niin, että kuva näkyi virheettömästi myös koko 24" laajakuvanäytölle suurennettuna. Ihanaa, mahtavaa! Bittivirta näytti olevan 11-12 megabittiä sekunnissa.

Ainoa ongelma oli äänissä. HD-lähetteessä näkyi kolme äänikanavaa (myös AC3-pakattu tilaääni), mutta ne kaikki pysyivät mykkinä ensimmäisen tunnin ajan. Vasta sitten ääni alkoi kuulua.

Digitelevisio on vihdoin astunut 2000-luvulle. Toivottavasti laajamittaiset hd-lähetykset muistakin ohjelmista alkavat mahdollisimman pian.