Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään 22.3.2008 tv-maksupakolaisuudesta. Räväkäksi tarkoitettu otsikko menee vähän metsään, mikä käy hyvin ilmi lehden verkkosivujen keskustelusta.
Tuskin on monta muuta aihetta, missä mielipiteet ja käsitykset menevät yhtä pahasti ristiin kuin juuri tv-maksusta! Maksun ja lupatarkastajien vältteleminen on ollut news-keskustelujen vakioaihe jo 1990-luvun alusta lähtien, eikä mikään näytä muuttuneen. Kirjoittajasta riippuen maksu koetaan joko kalliiksi, tarpeettomaksi, epäoikeudenmukaiseksi tai veroksi. Toki maksun puolustajiakin löytyy; osa on hyvin tyytyväisiä Ylen ohjelmiin, osa taas haluaa taata sillä Ylen puolueettomuuden (pitäisi oikeastaan ympäröidä lainausmerkein, sillä eihän Yle ole koskaan ollut poliittisesti puolueeton).
Digisiirtymän jälkeen tyytymättömyys maksua kohtaan on lisääntynyt. Tv-maksun lisäksi moni joutuu maksamaan vielä suuremman summan maksukanaville, vaikka ei edes katso Ylen ohjelmia. Nopeaa digitalisointia perusteltiin aikoinaan sillä, että Ylen jakelukustannukset laskevat. Miksi siis tv-maksu nousee joka vuosi? Eikö katsojien olisi pitänyt saada osa säästöistä itselleen, kun kerran joutuivat hankkimaan uusia laitteita katselua varten?
Nykypäivän maailmassa tv-maksun vanhat perustelut eivät enää toimi. Ohjelmatarjontaa on rajattomasti ja television erottaminen netti- tai mobiilijakelusta on veteen piirretty viiva. Jotain pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tunnu tietävän, mitä.
Eräät nettikeskustelijat viittaavat taannoiseen ehdotukseen katselukortin käyttöönotosta. Ajatuksen kannattajat eivät ole tainneet ymmärtää, mistä ehdotuksessa todella on kyse: ei siitä, että tv-maksu perittäisiin jatkossa vain Ylen kanavien katsojilta, vaan siitä, että kaikkien kanavien katselu edellyttäisi korttia. Katselukortti ei siis tekisi Ylestä maksu-tv:tä, vaan pistäisi nykyiset lupapinnarit kuriin.
Entä jos tv-maksu todella rajattaisiin koskemaan vain Ylen kanavien katsojia? Kuinka moni silloin lunastaisi kortin? Olisiko puolet liian rohkea arvaus? Rajatapauksia olisi varmasti paljon -- siis henkilöitä, jotka haluavat nyt katsella Ylen ohjelmia ja maksavat kiltisti tv-lupansa (koska se on lain mukaan pakollista), mutta luopuisivat vapaaehtoisen maksu-tv:n tullessa mieluummin Ylestä kuin rahoistaan.
Jos Ylen rahoittajista puolet häviäisi, loppujen maksu tietenkin kaksinkertaistuisi. Kuinka moni haluaisi maksaa 430 euron tv-maksua? Ehkä arvio puolesta oli yläkanttiin ja maksajia jäisi vain kolmasosa. Silloin hinta nousisi jo lähes 700 euroon vuodessa.
Ei, Ylen kanavista ei selvästikään voi tehdä maksu-tv:tä, ainakaan jos julkisen palvelun tehtävä halutaan säilyttää.
On mielenkiintoista nähdä, millaisen ehdotuksen poliitikoista (tietenkin!) koottu parlamentaarinen työryhmä saa aikaiseksi. Ainoa lohtu on siinä, että kaikissa länsimaissa pähkäillään saman ongelman parissa. Meillä Suomessa tilanne on kuitenkin muita akuutimpi digisiirtymän jo toteuduttua. Esimerkiksi kaikille pakollinen katselukortti ehditään vielä hyvin toteuttaa muissa maissa. Suomen osalta juna meni jo.
Mielestäni nimike TV lupa on tsaarinaikainen jäännös,johan puolet suomalaisista katselee tv ohjelmansa tietokoneelta ja tv vastaanotinta EI tarvitse olla ollenkaan,tarkistaako lupatarkastaja myös tietokoneet löytyykö sieltä tarvittavat ohjelmat katselua varten? tuskin näin ollen mediamaksu olisi se ainut joka sitten olisi jokaisen maksettava koska katseleehan tai kuuntelee jokainen jotakin aina jossain,tietysti tuolle maksulle täytyisi saada myös joku hyvä vastine että se olisi järkevää maksaa,miten olisi kunnon laajakaistat jopa mummonmökkiin sinne läänin perämettäänkin tuolla rahalla eiköhän sitten maksajia tulisi!
VastaaPoista