Aina silloin tällöin osuu netissä silmiin jotain, mikä vetää hiljaiseksi ja saa pohtimaan netin merkitystä ihmisen elämässä ja arkipäivässä.
Vuoden pysäyttävin uutinen (ainakin tähän mennessä) oli Andrew Olmstedin kaatuminen Irakissa 4.1.2008. Uutiseksi asia nousi sen vuoksi, että Olmsted oli innokas bloginpitäjä, joka kirjoitti säännöllisesti Rocky Mountain News -lehteen. Kaiken varalta hän oli kirjoittanut jo etukäteen viimeisen merkinnän, jonka ystävä sitten julkaisi.
Andrew Olmstedin tapaus ei ole mikään nyyhkytarina, jossa sotaan lähetetty nuori mies kirjoittaa kotirintamalle omaa kohtaloaan ennakoiden (vähän kuin Toscan Cavaradossi, joka teloituspäivän aamuna huomaa rakastavansa elämää enemmän kuin koskaan ennen). Ei, Olmsted oli majuri, ammattisotilas joka halusi hoitamaan työtään Irakiin. Viimeisessä merkinnässään hän suorastaan kieltää käyttämästä omaa kohtaloaan sen paremmin sodan puolesta kuin sitä vastaan.
Miten kirjoittaa oma nekrologinsa? Mitä sanoa jälkipolville, kun tietää jo kuolleensa? "I'm dead. That sucks, at least for me and my family and friends." sanoo Olmsted. Ennen oli tapana siteerata Shakespearea tai Raamattua; Majuri Olmsted siteeraa lähinnä Babylon 5 -tieteissarjaa: "It's not fair.""No. It's not. Death never is."
Kenties pysäyttävin on kuitenkin tämä lause: "Believe it or not, one of the things I will miss most is not being able to blog any longer."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti