Mitä enemmän Helsingin kaupungin tietomurrosta ja tiedostojen kopioinnista tihkuu tietoja, sitä rumemmalta tapaus alkaa näyttää. Tämän päivän uutinen kertoo, että
- kyse on jaetusta levystä, jolla on yli 10 miljoonaa asiakirjaa
- koska kyse on verkkolevystä, vuotaneita tietoja ei voi jäljittää lokien perusteella
- hyökkääjä on korottanut oikeuksiaan ja päässyt ylläpitäjäksi, mikä on avannut pääsyn kaikkiin tiedostoihin
- ja aiemmin kerrottiin, että verkkolevyllä on säilytetty myös tietoa Santahaminan varuskunta-alueen yksiköiden asiakkaista sekä mahdollisesti myös ulkomaalaistaustaisten perheiden passinumeroita
Kaikki tietoja, jotka GDPR:n vuoksi pitäisi suojata erityisen hyvin. Helsingin kaupunki on selvästi jättänyt suojaukset puolitiehen. Oikeuksien korottaminen ylläpitäjäksi antaa ymmärtää, että myös sisäverkon palvelimet ovat jääneet päivittämättä.
Jo kolme viikkoa on mennyt ilman kiristystä tai muuta rikollista toimintaa. Onneksi henkilötunnusten perkaaminen miljoonista dokumenteista ja niiden yhdistäminen muihin henkilötietoihin ei ole helppo operaatio. Tiedoilla voi tehdä lähinnä kiusaa, suuria rahoja niillä ei voi ansaita. Tilanne olisi pahempi, jos tiedostot olisi kryptattu ja kaupungilta vaadittaisiin nyt miljoonalunnaita. Toisaalta verkkolevy on poistettu käytöstä, joten työt ovat joka tapauksessa pysähtyneet. Tämä on siis myös palvelunestohyökkäys.
Ymmärrettävästi uhrit (eli kaupunkilaiset) ovat erittäin vihaisia. Näillä tiedoilla en silti vielä maalaisi uhkaa kansalliselle turvallisuudelle. Medialla on taipumus dramatisoida, mikä lietsoo pelkoa ja epäluottamusta kansalaisiin. Siksi yritän itse pikemminkin vähätellä kuin liioitella uhkaa. Digimaailmassa kaikki on mahdollista, mutta kannattaa ensi sijassa keskittyä siihen, mikä on realistista ja mikä tiedetään varmaksi.
Helsingin varjoon on jäänyt Traficomin tapaus. Tietoja rekisteristä hakevan toisen yrityksen nimissä Trafilta on haettu 65 000 autoilijan nimi, kotiosoite ja hetu. Kyse on autoista, joiden rekisterikilpi on väliltä AAA-nnn – ALJ-nnn, ja joiden omistaja ei ollut kieltänyt tietojen luovutusta "liikenteeseen liittyviin tarkoituksiin".
Rekisterin perusteella yksi tietovuodon uhreista (paitsi, jos hän oli kieltänyt tietojensa luovuttamisen). |
Tämä on jopa vaarallisempi tapaus, ovathan tiedot valmiina tietokannassa ja niitä on jo yritetty hyödyntää verottajan luottotietorekisterissä. Tekijä lienee kotimainen, joten jäljittäminen on helpompaa kuin ulkomaisen hakkerin.
Ironisinta kaikessa on lähestyvä GDPR:n syntymäpäivä. Kolmen päivän kuluttua tulee kuluneeksi 6 vuotta siitä, kun siirtymäaika loppui ja kaiken piti olla kunnossa. Niin paljon aikaa, rahaa ja kahvia on uhrattu GDPR-koulutuksiin ja ohjeistamiseen, ettei tällaisia pitäisi enää voida sattua.
Varsinkin Helsingin kaupungin tapaus näyttää johtuneen monista virheistä ja laiminlyönneistä. Traficom on eri juttu, siinä kyse ei edes ole tietomurrosta, vaan luvattomista tietopyynnöistä.