Menin tekemään aloittelijan mokan: lähdin hetkeksi väittelemään erään koronaänkyrän kanssa. Hän väitti itsepintaisesti, että viranomaiset liioittelevat koronaviruksen vaaraa. Suomen pitäisi löysätä rajoituksia, avata palvelut ja antaa kansan taas liikkua, sillä "eihän korona ole sen vaarallisempi kuin normaali flunssakaan".
Persu tietenkin, pitihän se arvata. Ja vielä ehdolla kunnallisvaaleissa.
Jostain syystä nämä koronaänkyrät ovat lähes poikkeuksetta perussuomalaisia. Siis heitä, jotka "ajattelevat mieluummin omilla aivoillaan" eivätkä noudata viranomaisten määräyksiä. Itseäni huvitti, kun puolueen puheenjohtaja Halla-aho muutama viikko sitten A-Talkissa sanoi sulkutilan olevan turha, sillä suomalaiset ovat tottelevaista kansaa ja pelkät suositukset riittävät.
Eivät riitä, eivät ainakaan Halla-ahon oman puolueen jäsenille.
Tämäkin änkyrä vetosi kuolleisuuslukuihin. Suomessa on koronaan kuollut alle tuhat ihmistä, enimmäkseen vanhuksia. Eihän se kuulosta lainkaan pahalta eikä anna syytä sulkea ravintoloita ja muita palveluita. Ruotsissa kuolleita on yli kymmenkertaisesti, vaikka väkiluku on vain kaksinkertainen. Brasilian katastrofaalista tilannetta änkyrä piti median liioitteluna. "Iso maa, saman verran siellä kuolee normaalistikin." Just.
Änkyrä oli vähemmistössä, mutta ei suinkaan yksin. Viikonloppuna muutama sata ihmistä osoitti Helsingissä mieltään koronarajoituksia vastaan. He eivät halua, että valtio suojelee kansalaisiaan. Jokaisen pitäisi saada itse päättää, haluaako ottaa riskin ja tartuttaa muita.
Änkyrän takertuminen kuolinlukuihin on yleinen harha. Kun asia on mutkikas, ihmismielellä on tarve supistaa se yhteen, helposti käsiteltävään numeroon. Esimerkiksi digikameroissa kilpailtiin aikoinaan sillä, kenellä on eniten megapikseleitä. Se johti kilpavarusteluun, jossa pikselimäärät kasvoivat mutta kohina kasvoi vielä enemmän. Tiedostokoot kasvoivat, mutta informaation määrä ei lisääntynyt, ja subjektiivinen kuvanlaatu jopa huononi.
Digikamera oli tyypillinen kohde, jota on vaikea mitata. Kohinalle, kennon herkkyydelle, valotusautomatiikalle ym. ei ole helppoja mittareita. Niinpä mainostajien ja ostajien huomio kohdistui yhteen lukuun, joka ei kertonut oikeastaan yhtään mitään.
Koronan tapauksessa kuolleet eivät ole suurin ongelma. Suomen tapauksessa suurin ongelma on terveydenhuollolle koituva rasitus. Tehohoitopaikat menevät koronapotilaille, muita leikkauksia joudutaan lykkäämään, syöpä- ym. diagnoosit viivästyvät. Kansanterveys maksaa koronahintaa vielä vuosia sen jälkeen, kun akuutti epidemia on mennyt ohi.
Toinen uhka ovat mutaatiot. Mitä enemmän virus saa levitä, sitä enemmän se mutatoituu. Osa mutaatioista on vaarattomia, jokin niistä voi olla todella tappava. Osa oppii kiertämään rokotteita, mikä vähentää rokotusten hyötyjä ja pakottaa kehittämään uusia rokotteita.
Joillekin sairastetusta koronasta jää pitkävaikutteisia oireita, jotka näkyvät alentuneena työkykynä ja henkisenä kärsiymyksenä.
Mitään näistä ei voi pukea yhdeksi luvuksi. Siksi "omilla aivoillaan ajattelevat" persut eivät huomioi niitä lainkaan.
Sodassa tavoitteena on tappaa vastapuolen sotilaita. Jokainen kenraali tietää, että haavoittaminen on tappamista tehokkaampaa. Haavoittunut sotilas sitoo pelastushenkilökuntaa, kuormittaa terveydenhuoltoa ja jättää usein pysyvää yhteiskunnan tukea vaativan uhrin. Kaatunutta sotilasta surraan aikansa, ja sen jälkeen asia on selvä.
Kuolleet eivät ole ongelma. Elävät ovat.
Elävistä puheenollen, poimin tähän loppuun some-palstalla juuri silmään sattuneen kommentin eräältä sairastuneelta:
"2 viikkoa ollaan nyt sairastettu ja voin sanoa, että ikinä en ole ollut näin kipeä. 5. yö lähtee Jorvissa, puoliso siirrettiin juuri tehohoitoon."
Ei kuulosta pikkuflunssalta, joka iskee vain vanhuksiin.
Kuka käskee persuja "ajattelemaan itse", jos eivät pysty ottamaan huomioon kuin yhden luvun kerrallaan, ja pönkittämään omia ajatuksia somekuplan keskinäisellä kehumisella?