Panama-tietovuodon piti johtaa talousrikollisten paljastumiseen ja yleiseen paheksuntaan. Meillä Suomessa taisi käydä päinvastoin: paperit haltuunsa saanut Yle hehkutti paljastuksilla etukäteen niin paljon, että lopputulos oli pannukakku. Keke Rosberg ja Metson Venäjän-yhtiön johtaja - eikö sieltä todellakaan löytynyt tämän pahempaa?
Joko suomalaiset ovat todella lainkuuliaista joukkoa tai heidän rahansa on piilotettu jonnekin muualle. Tai sitten joku vain paisuttelee veroparatiisien uhkaa.
Asia ehkä selviäisi, jos paperit julkaistaisiin. Niissä kerrotaan olevan satoja suomalaisnimiä. Poliisi ja verottaja haluaisivat tutkia paperit, mutta Yle kieltäytyy luovuttamasta niitä, vaikka sillä itsellään ei ole enää käyttöä aineistolle.
Onko tässä kyse lähdesuojasta? Maallikkojärki sanoo, että lähdesuoja on tarkoitettu suojaamaan lähdettä, joka kertoo medialle yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista. Lähde on tässä tapauksessa tuntematon hakkeri, joka murtautui palvelimelle ja varasti tiedostot. Hänen ei tarvitse vedota lähdesuojaan, koska hänen henkilöllisyyttään ei tiedetä, eikä se edes kiinnosta suurta yleisöä.
Hakkeri luovutti materiaalin Süddeutsche Zeitung -lehden toimittajalle nimeltä Bastian Obermayer. Emme tiedä, asettiko hakkeri jotain ehtoja luovutukselle. Ehkä asetti, muutoin hän olisi kaiketi laittanut ne suoraan nettiin vaikka Wikileaksin kautta.
Panaman hakkeri toimi kuten Edward Snowden, joka antoi tiedostot luottotoimittajille. Snowden jätti epäkohtien arvioinnin ja kiinnostavien dokumenttien penkomisen toimittajille, suojaten samalla agenttien nimiä ja kansallista turvallisuutta. Ehkä Panaman hakkeri tavoitteli jotain samanlaista?
Obermayer kutsui apuun tutkivien toimittajien kansainvälisen järjestön ICIJ:n. Todennäköisesti journalistit sopivat keskenään puolen vuoden työrauhasta, jonka jälkeen tulokset julkistetaan kaikissa maissa samanaikaisesti. Mutta sopivatko he jotain sen jälkeisestä ajasta? Nyt, kun skuupit on tehty ja klikit omalle toimitukselle hankittu, mikä intressi heillä on kieltäytyä luovuttamasta aineistoa poliisille?
Juristit voivat pohtia, onko journalistien välillä lähdesuojaa. Ajatus on outo. Jos toimittaja luovuttaa aineistoa kollegalle, kyse ei voi olla lähdesuojasta. Se voi suojata vain alkuperäistä lähdettä, joka ottaa riskin kertomalla tietojaan. Toimittaja on tässä ketjussa pelkkä välittäjä.
Lähdesuoja voi koskea vain sitä omaa lisäarvoa, mitä toimittaja mahdollisesti tuottaa. Toimittajien keskinäiset salassapitosopimukset ovat eri asia. Yle onkin vedonnut paitsi ohjelmatoiminnan eettisiin sääntöihin, myös ICIJ:lle annettuun lupaukseen olla luovuttamatta papereita eteenpäin.
Odotamme siis toista tietovuotoa. On vain ajan kysymys, milloin ICIJ:n aineisto vuotaa nettiin kaikkien luettavaksi.
Lisäys klo 13.20: professorien mielestä kyse ei ole lähdesuojasta.
Lisäys 23.4.2016: STT:n Minna Holopainen valaisee median kantaa asiaan.
Joko suomalaiset ovat todella lainkuuliaista joukkoa tai heidän rahansa on piilotettu jonnekin muualle. Tai sitten joku vain paisuttelee veroparatiisien uhkaa.
Asia ehkä selviäisi, jos paperit julkaistaisiin. Niissä kerrotaan olevan satoja suomalaisnimiä. Poliisi ja verottaja haluaisivat tutkia paperit, mutta Yle kieltäytyy luovuttamasta niitä, vaikka sillä itsellään ei ole enää käyttöä aineistolle.
Onko tässä kyse lähdesuojasta? Maallikkojärki sanoo, että lähdesuoja on tarkoitettu suojaamaan lähdettä, joka kertoo medialle yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista. Lähde on tässä tapauksessa tuntematon hakkeri, joka murtautui palvelimelle ja varasti tiedostot. Hänen ei tarvitse vedota lähdesuojaan, koska hänen henkilöllisyyttään ei tiedetä, eikä se edes kiinnosta suurta yleisöä.
Hakkeri luovutti materiaalin Süddeutsche Zeitung -lehden toimittajalle nimeltä Bastian Obermayer. Emme tiedä, asettiko hakkeri jotain ehtoja luovutukselle. Ehkä asetti, muutoin hän olisi kaiketi laittanut ne suoraan nettiin vaikka Wikileaksin kautta.
Panaman hakkeri toimi kuten Edward Snowden, joka antoi tiedostot luottotoimittajille. Snowden jätti epäkohtien arvioinnin ja kiinnostavien dokumenttien penkomisen toimittajille, suojaten samalla agenttien nimiä ja kansallista turvallisuutta. Ehkä Panaman hakkeri tavoitteli jotain samanlaista?
Obermayer kutsui apuun tutkivien toimittajien kansainvälisen järjestön ICIJ:n. Todennäköisesti journalistit sopivat keskenään puolen vuoden työrauhasta, jonka jälkeen tulokset julkistetaan kaikissa maissa samanaikaisesti. Mutta sopivatko he jotain sen jälkeisestä ajasta? Nyt, kun skuupit on tehty ja klikit omalle toimitukselle hankittu, mikä intressi heillä on kieltäytyä luovuttamasta aineistoa poliisille?
Juristit voivat pohtia, onko journalistien välillä lähdesuojaa. Ajatus on outo. Jos toimittaja luovuttaa aineistoa kollegalle, kyse ei voi olla lähdesuojasta. Se voi suojata vain alkuperäistä lähdettä, joka ottaa riskin kertomalla tietojaan. Toimittaja on tässä ketjussa pelkkä välittäjä.
Lähdesuoja voi koskea vain sitä omaa lisäarvoa, mitä toimittaja mahdollisesti tuottaa. Toimittajien keskinäiset salassapitosopimukset ovat eri asia. Yle onkin vedonnut paitsi ohjelmatoiminnan eettisiin sääntöihin, myös ICIJ:lle annettuun lupaukseen olla luovuttamatta papereita eteenpäin.
Odotamme siis toista tietovuotoa. On vain ajan kysymys, milloin ICIJ:n aineisto vuotaa nettiin kaikkien luettavaksi.
Lisäys klo 13.20: professorien mielestä kyse ei ole lähdesuojasta.
Lisäys 23.4.2016: STT:n Minna Holopainen valaisee median kantaa asiaan.