Suomeen on mahdollisesti tulossa jälleen uusi datakeskus, joka on niin suuri, että Googlen Haminan-yksikkö kalpenee sen rinnalla. Uuden keskuksen sähköntarve olisi peräti 900 GWh vuodessa.
Suomi houkuttelee maahan datakeskuksia, koska meillä on tarjota vakaa kallioperä, rauhalliset olot, telealalla selkeä lainsäädäntö -- ja ennen kaikkea halpaa sähköä. Energia maksaa meillä puolet siitä mitä Keski-Euroopassa.
Datakeskukset ovat tervetulleita varsinkin Pohjois-Suomeen ja entisille teollisuuspaikkakunnille, missä suuret hallit odottavat uutta käyttöä. Valitettavasti datakeskusten työllistävä vaikutus on vähäinen, sillä laitokset eivät juurikaan tarvitse henkilökuntaa. Ylläpito tehdään etähallintana toisesta maasta. Suomessa tarvitaan lähinnä vartijoita, sähköasentajia ja perustason IT-osaamista, sekä tietenkin työmiehiä rakennusvaiheessa.
Olemme tyytyväisiä, kun ulkomaiset IT-jätit tuovat koneensa Suomeen. En ole nähnyt missään kokonaisanalyysiä datakeskusten vaikutuksista. Ehkä sellainen kannattaisi tehdä? Pitäisi listata hyödyt ja haitat datakeskuksen koko elinkaaren ajalta.
Vaarana on, että Suomesta tulee datakeskusten Kiina, johon kehittyneet maat tuovat haitallisen teollisuutensa halvan sähkön perässä. Samalla, kun muu teollisuus pyrkii alentamaan omaa kulutustaan, datakeskusten suuri kulutus on tärkeän keskuksen merkki ja siten hienoa Suomelle.
Uusimman keskuksen energiakulutus olisi samaa luokkaa Suomen sähköjunien tai kesäasuntojen energiankulutuksen kanssa. Muutama sellainen, niin joudumme rakentamaan uuden ydinvoimalan pelkkiä datakeskuksia varten.
On myös vaara, että datakeskusten lisääntyneen kulutuksen myötä joudumme tinkimään muusta energiankulutuksesta, jotta CO2-vähennysten tavoitteet saavutettaisiin.
Datakeskusbisnes on viime kädessä energian myyntiä. Työllistävä vaikutus on vähäinen ja oma jalostusarvo nolla. Aiemmin Suomea kritisoitiin siitä, että veimme puutavaraa maasta emmekä kehittäneet siitä korkeamman lisäarvon tuotteita. Datakeskuksiin verrattuna raakapuun vientikin on hyvää bisnestä, sillä puut kasvavat itsestään takaisin.
Sähköstä peritään energiaveroa, jonka tuotto jää Suomeen. Suurimmat, yli viisi megawattia kuluttavat datakeskukset haluttaisiin saada teollisuuden maksaman alemman veron piiriin, mikä houkuttelisi lisää suuria keskuksia. Veronalennuksen kustannus valtiolle olisi noin 10 miljoonaa euroa vuodessa.
Jostain syystä datakeskuksia käytetään perusteluna sille, miksi Suomen ei pitäisi säätää tiedustelulakia. Väitetään, että verkkotiedustelu karkottaisi keskukset Suomesta. Kyse on ilmeisesti suomalaisten omasta päättelystä, sillä en ole nähnyt datakeskuksia perustavien yritysten ottaneen koskaan kantaa asiaan. Kansainvälisiä jättejä kiinnostavat sähkön hinta ja maan turvallisuus. Urkintaa ne kohtaavat joka tapauksessa, viimeistään heti kun bitit ylittävät Suomen rajan.
Vaikka Suomella ei olisi verkkotiedustelua lainkaan, datavirrat ulkomaille kulkevat Ruotsin läpi, jossa FRA seuraa niitä. Eikä FRA estänyt Facebookia rakentamasta omaa keskustaan Luulajaan.
Tiedustelulailla voi kuitenkin olla epäsuoraa vaikutusta datakeskuksiin, sillä osaltaan ne joko tukevat tai nakertavat käsitystä Suomesta tietoturvallisena maana. Tämä on imagoasia.
On myös mahdollista, että datakeskusten läheisyyteen syntyy jatkossa paikallista osaamista. Vielä sitä ei ole näkynyt.
Koska vaikutuksia löytyy molempiin suuntiin, olisi hyvä saada asiasta tarkempi selvitys ennen kuin myymme maamme ja energiamme muiden käyttöön.
Suomi houkuttelee maahan datakeskuksia, koska meillä on tarjota vakaa kallioperä, rauhalliset olot, telealalla selkeä lainsäädäntö -- ja ennen kaikkea halpaa sähköä. Energia maksaa meillä puolet siitä mitä Keski-Euroopassa.
Datakeskukset ovat tervetulleita varsinkin Pohjois-Suomeen ja entisille teollisuuspaikkakunnille, missä suuret hallit odottavat uutta käyttöä. Valitettavasti datakeskusten työllistävä vaikutus on vähäinen, sillä laitokset eivät juurikaan tarvitse henkilökuntaa. Ylläpito tehdään etähallintana toisesta maasta. Suomessa tarvitaan lähinnä vartijoita, sähköasentajia ja perustason IT-osaamista, sekä tietenkin työmiehiä rakennusvaiheessa.
Olemme tyytyväisiä, kun ulkomaiset IT-jätit tuovat koneensa Suomeen. En ole nähnyt missään kokonaisanalyysiä datakeskusten vaikutuksista. Ehkä sellainen kannattaisi tehdä? Pitäisi listata hyödyt ja haitat datakeskuksen koko elinkaaren ajalta.
Vaarana on, että Suomesta tulee datakeskusten Kiina, johon kehittyneet maat tuovat haitallisen teollisuutensa halvan sähkön perässä. Samalla, kun muu teollisuus pyrkii alentamaan omaa kulutustaan, datakeskusten suuri kulutus on tärkeän keskuksen merkki ja siten hienoa Suomelle.
Uusimman keskuksen energiakulutus olisi samaa luokkaa Suomen sähköjunien tai kesäasuntojen energiankulutuksen kanssa. Muutama sellainen, niin joudumme rakentamaan uuden ydinvoimalan pelkkiä datakeskuksia varten.
On myös vaara, että datakeskusten lisääntyneen kulutuksen myötä joudumme tinkimään muusta energiankulutuksesta, jotta CO2-vähennysten tavoitteet saavutettaisiin.
Datakeskusbisnes on viime kädessä energian myyntiä. Työllistävä vaikutus on vähäinen ja oma jalostusarvo nolla. Aiemmin Suomea kritisoitiin siitä, että veimme puutavaraa maasta emmekä kehittäneet siitä korkeamman lisäarvon tuotteita. Datakeskuksiin verrattuna raakapuun vientikin on hyvää bisnestä, sillä puut kasvavat itsestään takaisin.
Sähköstä peritään energiaveroa, jonka tuotto jää Suomeen. Suurimmat, yli viisi megawattia kuluttavat datakeskukset haluttaisiin saada teollisuuden maksaman alemman veron piiriin, mikä houkuttelisi lisää suuria keskuksia. Veronalennuksen kustannus valtiolle olisi noin 10 miljoonaa euroa vuodessa.
Jostain syystä datakeskuksia käytetään perusteluna sille, miksi Suomen ei pitäisi säätää tiedustelulakia. Väitetään, että verkkotiedustelu karkottaisi keskukset Suomesta. Kyse on ilmeisesti suomalaisten omasta päättelystä, sillä en ole nähnyt datakeskuksia perustavien yritysten ottaneen koskaan kantaa asiaan. Kansainvälisiä jättejä kiinnostavat sähkön hinta ja maan turvallisuus. Urkintaa ne kohtaavat joka tapauksessa, viimeistään heti kun bitit ylittävät Suomen rajan.
Vaikka Suomella ei olisi verkkotiedustelua lainkaan, datavirrat ulkomaille kulkevat Ruotsin läpi, jossa FRA seuraa niitä. Eikä FRA estänyt Facebookia rakentamasta omaa keskustaan Luulajaan.
Tiedustelulailla voi kuitenkin olla epäsuoraa vaikutusta datakeskuksiin, sillä osaltaan ne joko tukevat tai nakertavat käsitystä Suomesta tietoturvallisena maana. Tämä on imagoasia.
On myös mahdollista, että datakeskusten läheisyyteen syntyy jatkossa paikallista osaamista. Vielä sitä ei ole näkynyt.
Koska vaikutuksia löytyy molempiin suuntiin, olisi hyvä saada asiasta tarkempi selvitys ennen kuin myymme maamme ja energiamme muiden käyttöön.