Suomalainen talousihme

EU:n talouskriisissä Suomi esiintyy voittajana, jolla on moraalinen oikeus pilkata eteläisiä maita huonosta taloudenpidosta. "Jokainen hoitakoon omat taloussotkunsa" voi vielä kalahtaa omaan nilkkaan.

Jotain Suomen tilanteesta kertoo se, että edellisen laman aikaan Suomen arvonlisävero oli 18 prosenttia. Kohta vero nousee 24:ään prosenttiin. Vaikka arvonlisävero nousee maailman toiseksi korkeimmaksi, Suomi velkaantuu koko ajan lisää. Velkataakka lähestyy 100 miljardia, ja hallituksen ainoa tavoite on saada velkaantumisen kasvu edes pysähtymään.

Vaadimme ongelmamaita tekemään miljardien leikkauksia (minkä ne ovatkin tehneet) vaikka emme pysty laittamaan omaa suutamme säkkiä myöten.

Miten Suomi on päässyt velkaantumaan näin paljon, vaikka arvonlisäveroa on korotettu jo viidellä prosenttiyksiköllä? Jokainen prosenttiyksikkö tuo yhteiseen kassaan miljardi euroa vuodessa. Samalla se on pois yhteiskunnan talouden omasta dynamiikasta. Valtio nappaa kohta neljänneksen kaikesta siitä, mitä tuotamme ja kulutamme.

Muutama vuosi sitten käyttöön otettiin alennettu arvonlisäverokanta esimerkiksi ruualla, mutta toisaalta 90-luvulla aiemmin verosta vapautetut palvelut otettiin veron piiriin. Tämän vuoden alusta lehdet pantiin verolle. Maksajien määrä kasvaa koko ajan, mutta mikään ei näytä riittävän valtion menoihin. Totta, tuloveroja on alennettu, mutta toisaalta ympäristöveroja ja muita maksuja on korotettu.

Yhteiskunnan taakkaa lisää myös kuntien velkaantuminen ja kunnallisveroprosentin jatkuva nostaminen. Nokian hiipuminen ja suurten ikäluokkien tulo eläkeikään heikentää entisestään talouden tasapainoa.

Osa hallituksesta ajaa hoitajamitoitusta, jonka kustannuksiksi on arvioitu 240 miljoonaa euroa vuodessa. Etelä-Euroopan kolleegojensa tavoin suomalaiset poliitikot lupaavat äänestäjille etuja, joiden maksajista ei ole mitään tietoa.

Näillä eväillä ei totisesti kannattaisi lähteä heristämään sormea Etelä-Euroopan maille.

Ei etenkään kun katsoo niiden arvonlisäveroa. Wikipedian mukaan Italian ALV on 4-10 %, Kreikan 13 % ja  Espanjan 4-7 %.

Jos näissä maissa ALV olisi Suomen tavoin 24 %, maat olisivat luultavasti velattomia ja Suomea pidettäisiin huonon taloudenpidon esikuvana (edellyttäen, että ko. maat pystyisivät todella keräämään näin korkean veron ja edellyttäen, ettei se tappaisi kaikkea liiketoimintaa kuten Suomessa uhkaa käydä).

Miten Suomi voi näillä veroprosenteilla velkaantua jatkuvasti lisää? Siinä on todellinen talousihme.

Etuja lupaavat poliitikot voivat katsoa peiliin ja kysyä vasta sitten, miksi markkinavoimat eivät usko lupauksiin ja sopimuksiin talouskurista.

Peiliin voi katsoa myös oppositio, joka on löytänyt eurosta sopivan vihollisen. Kun kaikki ongelmat pannaan ulkoisen tekijän syyksi, ei tarvitse puuttua todellisiin ongelmiin -- ja voidaan luvata omille äänestäjille lisää etuja.

Oikaisu: Kiitos asiantunteville kommentoijille -- olen näköjään turhaan luottanut Wikipediaan ja suomalaisiin poliitikkoihin, joiden mielestä Espanja saisi taloutensa kuntoon nostamalla ALVin pohjoismaiselle tasolle. Ilmeisesti oikeampaa tietoa eri maiden arvonlisäveroprosentista on sivulla http://www.uscib.org/index.asp?documentID=1676: Kreikka 9 tai 23 %, Italia 21 %, Espanja 18 %.