Helsingin Sanomat siirtyy vuoden alussa pienempään tabloid-kokoon. Tuoreen uutisen mukaan se alentaa myös ilmoitushintojaan.
Lehti itse perustelee sivukoon pienentämistä sillä, että broadsheet-koko on hankala aamiaispöydässä tai bussissa. Aamulehti kertoi 1.8. Hesarin edustajan kommenteista, joita joudun siteeraamaan epätarkasti koska en ottanut uutista talteen eikä Aamulehden arkistoa voi ostaa kuukautta pienemmäksi ajaksi. Idea oli suunnilleen seuraava: "olemme saaneet palautetta, että iso koko on hankala -- etenkin Kallion yksiössä, kun kaksi henkilöä yrittää lukea lehteä yhtäaikaa aamiaispöydässä".
Aivan kuin Hesarille olisi vasta nyt selvinnyt, että isokokoinen lehti on hankala käsitellä. Tästähän lukijat ovat valittaneet niin kauan kuin muistan. Ja aivan kuin ne Kallion asukkaat muutenkaan olisivat paperi-Hesarin kohderyhmää. Oletan, että juuri Kallion sinkut ja nuoret ovat luopuneet paperi-Hesarista ensimmäisinä jo kauan sitten.
Joko Hesarin ei ole aiemmin tarvinnut kuunnella lukijoita, ja paperikoko on voitu päättää ilmoitusmyynnin tarpeiden mukaan -- tai sitten väistämättömälle siirtymälle on vain pitänyt keksiä jokin perustelu. Mutta selitys ontuu eikä peitä sitä faktaa, että pienempi sivukoko on psykologinen tappio. Kun lehti pienenee fyysisesti (vaikka sivujen määrä kasvaakin), myös sen vaikutusvalta pienenee. Tabloid-Hesari ei ole enää sama valtalehti kuin broadsheet-Hesari.
Virta vie väkisin sähköiseen maailmaan. Paperilehti kutistuu lähemmäksi tablet-koneen näyttöä. Myös verkkolehden uudistaminen vie samaan suuntaan.
Hesarin tilaajana ja lukijana sekä journalismin ystävänä voin vain toivoa, että virran päässä on muutakin kuin vesiputous. Tällä hetkellä kehitys ei näytä hyvältä. YLEn asema on turvattu verolla ja itse tappiolliset nettilehdet piikittelevät Hesaria sen murenevasta vallasta.
Suomalaiset ansaitsevat muutakin kuin hätäisesti nettiin kyhättyjä otsikoita kuohuttavista pikku-uutisista.
Lehti itse perustelee sivukoon pienentämistä sillä, että broadsheet-koko on hankala aamiaispöydässä tai bussissa. Aamulehti kertoi 1.8. Hesarin edustajan kommenteista, joita joudun siteeraamaan epätarkasti koska en ottanut uutista talteen eikä Aamulehden arkistoa voi ostaa kuukautta pienemmäksi ajaksi. Idea oli suunnilleen seuraava: "olemme saaneet palautetta, että iso koko on hankala -- etenkin Kallion yksiössä, kun kaksi henkilöä yrittää lukea lehteä yhtäaikaa aamiaispöydässä".
Aivan kuin Hesarille olisi vasta nyt selvinnyt, että isokokoinen lehti on hankala käsitellä. Tästähän lukijat ovat valittaneet niin kauan kuin muistan. Ja aivan kuin ne Kallion asukkaat muutenkaan olisivat paperi-Hesarin kohderyhmää. Oletan, että juuri Kallion sinkut ja nuoret ovat luopuneet paperi-Hesarista ensimmäisinä jo kauan sitten.
Joko Hesarin ei ole aiemmin tarvinnut kuunnella lukijoita, ja paperikoko on voitu päättää ilmoitusmyynnin tarpeiden mukaan -- tai sitten väistämättömälle siirtymälle on vain pitänyt keksiä jokin perustelu. Mutta selitys ontuu eikä peitä sitä faktaa, että pienempi sivukoko on psykologinen tappio. Kun lehti pienenee fyysisesti (vaikka sivujen määrä kasvaakin), myös sen vaikutusvalta pienenee. Tabloid-Hesari ei ole enää sama valtalehti kuin broadsheet-Hesari.
Virta vie väkisin sähköiseen maailmaan. Paperilehti kutistuu lähemmäksi tablet-koneen näyttöä. Myös verkkolehden uudistaminen vie samaan suuntaan.
Hesarin tilaajana ja lukijana sekä journalismin ystävänä voin vain toivoa, että virran päässä on muutakin kuin vesiputous. Tällä hetkellä kehitys ei näytä hyvältä. YLEn asema on turvattu verolla ja itse tappiolliset nettilehdet piikittelevät Hesaria sen murenevasta vallasta.
Suomalaiset ansaitsevat muutakin kuin hätäisesti nettiin kyhättyjä otsikoita kuohuttavista pikku-uutisista.
"Hesarin tilaajana ja lukijana sekä journalismin ystävänä [...]"
VastaaPoistaMiten journalismin ystävä voi olla Hesarin tilaaja?
Mitä saadaan, kun yhdistetään edesmenneet Pahkasika ja Pravda?
Hesari ei ole täydellinen, mutta kerro parempi.
VastaaPoistaNäkisin ainoaksi kaupalliseksi nettivaihtoehdoksi
VastaaPoistanäköisdigilehden, jota luetaan riittävän isolta ja tarkalta ruudulta. Tällöin lehden lukija lukee myös mainokset, jotka tuottavat lehden tuloksen.
Digilehden julkaiseminen ilman mainostuloja on itseään jalkaan ampumista.
Tällaisen minilehden voi toki tehdä tilausmaksua vastaan pienten kännykkänäyttöjen käyttäjille.
Näkisin ainoaksi kaupalliseksi nettivaihtoehdoksi
VastaaPoistanäköisdigilehden, jota luetaan riittävän isolta ja tarkalta ruudulta. Tällöin lehden lukija lukee myös mainokset, jotka tuottavat lehden tuloksen.
Digilehden julkaiseminen ilman mainostuloja on itseään jalkaan ampumista.
Tällaisen minilehden voi toki tehdä tilausmaksua vastaan pienten kännykkänäyttöjen käyttäjille.
Ekologiselta kannalta ajateltua olisi relevanttimpi kysyä, että kauanko siihen menee ennen kuin ymmärretään minkälaista haaskausta paperilehden tekeminen on?
VastaaPoistaMiettikääpä koko sitä prosessia joka tarvitaan, että päivän lehti kolahtaa luukusta.
Aina metsänkasvatuksesta ja -hoidosta, -korjuseen, kuljetuksen, selluksi ja paperiksi jalostaminen ym. ennen kuin lehden raaka-aine, paperi, on edes painotalossa. Valvava määrä energiaa on kulutettu jo pelkän raaka-aineen jalostamiseen lehdille.
Sitten sille tuotteelle painetaan päivän lehti, josta 1/3 tai joskus jopa puolet on mainoksia ja sitten se jaellaan tilaajille.
Sen lehden käyttöarvoa melko tasan keskimäärin yhden päivän. Siis yhden päivän, ellet sitten ole maalari tai kalakauppias tms., silloin ehkä kaksi tai kolme päivää.
Sen 1-3 päivän käytön jälkeen paperilehti viedään paperinkeräykseen, kuljetetaan, paalataan, varastoidaan ja josta osa siistataan. Loput päätyvät jätteeksi kaatopaikoille.
Siistauksesta syntyvä jäte (painomustetta, kaoliinia jne.) päätyy kaatopaikoille.
Siistattu kuitu päätyy osaksi uutta paperinvalmistusprosein kautta kartongiksi tai uusiopaperiksi jne.
Energiaa on taasen kulunut melkoisesti kaikkeen tähän mennessä.
Ja kaikki vain sen yhden päivän vuoksi, jolloin sille paperille painetulla asialla oli jollekin merkitystä.
Mitä luulette kuinka viisaalta toiminnalta tämä näyttäisi jonkun täysin ulkopuolisen tahon silmissä, jos yrittäisimme sitä heille selittää ja perustella?
Päivälehden painamisessa paperille ei ole enää järkeä siinä mitassa kun sitä edelleen nykyisin tehdään. Sillä on vain historialliset syyt. Tehdään kuten on tehty ennenkin, ajattelematta asiaa sen enempää kunnes sitten jossain vaiheessa joku käänne pakottaa meidät pysähtymään ja miettimään mitä oikein teemme.
Kirjojen painamiseen paperille ja laadukkaiden harvakseen ilmestyvien aikakauslehtien painamisessa on kuitenkin edelleen ja vielä järkeä niiden pidemmän käyttöarvon vuoksi.
Olen itse luopunut paperisen päivälehden tilaamisesta jo toistakymmentä vuotta sitten tilattuani sitä siinä vaiheessa jo parikymmentä vuotta.
Arvelen tabloid-kokoon siirtymisen liittyvän myös siihen, että tulevaisuudessa Hesarissa on vähemmän sisältöä. Ainakin ohuet kesäajan Hesarit näyttivät broadsheet-kokoisina kiusallisenkin laihoilta.
VastaaPoista@Pekka
VastaaPoistaTällöin lehden lukija lukee myös mainokset, jotka tuottavat lehden tuloksen.
Verkossa selaimella lukiessa sen parhaita puolia on, se että lisäosilla mainoksista pääsee helposti ja kivuttomasti eroon.
Niitä harvoja sisältöjä joita ei voi ilman mainoksia katsella ei sitten hetken päästä enää edes kaipaa.
Lehden lukija ei ole enää pitkään aikaan ollut lehden tekijän varsinainen asiakas, vaan lukija on tuote, jota lehden tekijä myy mainostajille ja jotka ovat lehden varsinaisia asiakaita.
Monien lehtien sisältöä katsellessa näkee selvästi, että jutuja tehdään täytteeksi kun ei ole tai ei osata kirjoitaa asiasta. Ilman juttuja ei ole lukijoita kun harva lukisi lehteä jossa on vain mainoksia.
Suurin osa lehdistä sisältöineen on siksi silkkaa roskaa, eikä valitettavasti mitään ole näköpiirissä joka tätä asiaa jatkossa muuttaisi.
Lohdutukseksi voin todeta, että tämä tilanne ei ole lehtien osalta mitenkään erikoinen suhteessa muuhun mediaan. Samassa jamassa on koko kaupallinen media radio, TV ja verkkolehdet.
Epäkaupallinekin osittain, YLE on yrittänyt typerästi apinoida ja matkia kaupallisia toimijoita ja kärsii siksi samoista ongelmista siellä.
lukija on tuote, jota lehden tekijä myy mainostajille ja jotka ovat lehden varsinaisia asiakaita
VastaaPoistaEi nyt ihan näinkään. Tämä Googlesta käytetty fraasi sopii ilmaisiin nettipalveluihin, mutta ei sanomalehden lukijoihin. Lehdestään maksavat asiakkaat ovat se tärkein ryhmä, jota toimituksen pitää kuunnella. Jos tuote ei miellytä lukijoita, ne lakkaavat tilaamasta, ja silloin häviävät myös mainostajat.
Maksullisissa lehdissä lukijat ovat ykkössijalla.
@Petteri
VastaaPoistaMaksullisissa lehdissä lukijat ovat ykkössijalla.
Jahas vai niin, etkös sinä juuri itsekin kyseenalaistanut sen tässä nimenomaisessa blogikirjoituksessasi mietiskellessäsi sivukoon muuttamisen syitä ja sitä miksi vasta nyt?
Hesarin kuten monen muunkin on tuossa asemassa annettava julkisesti se kuva, että lukija & tilaaja on kuningas. En kuitenkaan olisi niin varma, että heidän asemansa on niin horjuttamaton kun asiaa katsotaan toimivan johdon näkökulmasta käytännössä.
Asiakkaalle pitää jäädä kuva että hän on tärkein ja aina oikeassa, doktriinin mukaan. Se ei tarkoita sitä että niin olisi käytännössä. Sen voi todeta vain siitä miten sitten toimitaan, oliko toiminta yhdenmukaista asiakkaan etujen kanssa vai ei.
Itse edustan sitä kansanosaa, jolle lehden luku aamukahvin yhteydessä on rituaali. Ilman sitä pitäisi keksiä jotain korvaavaa tekemistä, kuten vaikka keskustelua vaimon kanssa.
VastaaPoistaMinun kaltaisilleni suuresta koosta ei ole kuin harmia. Juustot ja tomaatit ovat koko ajan lehden sivujen alla. Siksi minä tervehdin tyydytyksellä formaattiuudistusta.
Kokonaan toinen asia on se, että meikäläisen ikäisten ja ennen kaikkea kaltaisten sukupolven väistyessä tällainen riippuvuussuhde printtimediaan saattaa katketa. Silloin soitellaan ainakin aamulehtien paperiversioiden kuolinkelloja riippumatta siitä, missä koossa ne painetaan.
Samat sanat.
VastaaPoistaAnonyymille: lukijat ovat ykkösasia, mutta jos he saisivat päättää, lehdessä ei olisi mainoksia lainkaan ja tilaushintakin olisi nolla euroa. Tietenkin on reunaehdot, joiden sisällä on toimittava.
VastaaPoistaMitä lehden kokoon tulee, moni pitää nykyistä kokoa hyvänä. Tabloid-koko vie ajatukset iltapäivälehdistöön ja viestiin tahtomattaan Hesarin merkityksen pienentymisestä sivukoon myötä. Itse suosin nykyisen kokoista lehteä.
Jos lukijat olisivat olleet yksikäsitteisesti tabloid-koon kannalla, Hesari olisi muuttunut jo aikaisemmin - tai sitten lukijat olisivat äänestäneet jaloillaan.
^ Arvon 2 herraa yllä, ennen Petterin vastausta
VastaaPoistaRituaalejapa hyvinkin, mutta eikö silti välillä tekisi hyvää pysähtyä miettimään sitä, että voiko järjettömyyttä perustella pelkällä rituaalilla.
Kongnitiivinen dissonanssi aiheuttaa sen, että keksitään mieluummin syitä jatkaa toimintaa sen sijaan, että otettaisiin itseään niskasta ja lopetetettaisiin niin kuin järkevästi toimiminen edellyttäisi.
Ei lopultakaan niin kovin erilaista kuin mistä tahansa riippuvuutta aiheuttavasta
luopuminen. Luopuminen on vaikeampaa sellaisesta minkä vaikutuksia ei näe heti itse tehdessä, kuten nyt vaikka lehden tapauksessa on kyse, sitä lukiessa.
Miettikääpäs lehden elinkarta huomenna Sunnuntaina aamulla rauhassa lehti kädessä edes hetki. Se on ihan terveellistä välillä miettiä tekemisiään.
- Onko se todella sen arvoista ja tarpeellista enää kun vaihtoehtojakin on nyt olemassa sähköisen jakelun muodossa. Kaikki se työ, vaiva ja energia vain sen aamun hetken vuoksi?
- Voisiko jokainen tällä pallolla elävä 7 miljardista asukkaasta tehdä sitä samaa, jos ei niin miksi.
Jos lukijat olisivat olleet yksikäsitteisesti tabloid-koon kannalla, Hesari olisi muuttunut jo aikaisemmin - tai sitten lukijat olisivat äänestäneet jaloillaan
VastaaPoistaNäinköhän?
Ja mitkä olivatkaan vaihtoehtoiset lehdet valtakunnanuutisia lukevalle ja pääkaupunkiseudulla asuvalle?
-
-
-
Ei taida olla Höblästä siihen, useimmille. Usarikin ilmestyy vain verkossa.
"Kaikki se työ, vaiva ja energia vain sen aamun hetken vuoksi?"
VastaaPoistaEnergian kulutus kulkee yleensä aika hyvin käsikädessä tuotteen/palvelun hinnan kanssa, varsinkin kun tekemiseen ei käytetä kovin niukkoja resursseja.
Ei se lehtien tekeminen kai kovin energiaa tuhlaavaa ole suhteessa moniin muihin tuotteisiin, monia lehtiä jaetaan päivittäin ilmaiseksikin.
Itsekin kyllä luen uutiset pääosin netistä.
Hyvä asia tabloid koko. Se muutos tapahtui melkein 10-vuotta sitten Briteissä, siellä asuessa. Istuu paremmin myös tietokoneen ja IPAdin näytölle.
VastaaPoistaKun mennään tuohon digitaaliseen jakeluun, on vain toivottavaa että ihmiset edelleen ymmärtävät mikä on ammattitaitoisen toimittajan rooli. Hänen kuuluu seurata maailman tapahtumia ja kertoa niistä mielenkiintoisesti ja luotettavasti. On myös äärimmäisen tärkeää että kaikenlaiset ongelmat julkisessa hallinnossa ja politikoinnissa tuodaan esille.
Ilmaiset nettijulkaisut tai Facebook ei voi yksin tätä toteuttaa. Ne tehdään niin pienillä kuluilla.
Kaikki jotakin nettilehteää tilaamaan ja näin Eurolla äänestämään parhaan puolesta.
Yksi kuulemani syy oli myös, että hesarin painotekniikka menee lähivuosina uusiksi ja on järkevämpää tehdä kaikki lehdet samoilla koneilla saman kokoisina kuinylläpitää kalliita rinnakkaisia painolinjoja. Tiedä sitten.
VastaaPoistaKuten blogisti 12.8.2012 kirjoitti, niin digilehden lukeminen kaventaa lukemista (ja samalla maailmankuvaa). Paperilehden selaaminen ja silmäily taas leventää.
VastaaPoistaTabloidiin siirtyminen helpottaa tässä mielessä myös digitaalisen näköislehden lukemista.
(Luen hesarin neljää versiota, paperi,digi, näköis,kännykkä)
Sanomalehden vesijalanjälki on karmea.
VastaaPoista