Housuton mies levisi ulkomaille

Iltapäivälehden lööppi mainostaa, miten Google StreetViewin kuvaama housuton mies levisi ulkomaille. On se kamalan tunkeileva palvelu se StreetView, on!

Ei siinä mitään, housuton mies sopii hyvin Suomen brändiin. Vielä parempi, jos järven rannasta olisi löytynyt saunapaljaita tyttöjä. Sillä olisi päässyt lööppeihin jo ulkomaillakin.

Mutta kuka tässä varsinaisesti teki väärin? Googleko, jonka auto ajoi katua kun kuvaan tarttui pihalla ilman housuja aurinkoa ottava mies, vai perinteiset lehdet, jotka kuvan löytämisen jälkeen tekivät siitä isot otsikot ja levittivät tiedon maailmalle? Kumpi oli varsinainen kuvan julkaisija?

Kuka muuten mahtoi olla bongata kuvan ensimmäisenä? Raahen Maakaarentie 14 näyttää tasaiselta ja harmaalta paikalta. Kuka muu kuin tien varrella asuva eksyisi katsomaan näitä maisemia? Oliko kuvan löytäjä mies itse, vai hänen naapurinsa? Median ansiosta Maakaarentie on nyt kansainvälisesti Suomen tunnetuimpia teitä, mutta kuinka moni nettikäyttäjä olisi ikinä eksynyt paikalle omin avuin?

Suurkaupungeissa on paljon mielenkiintoista nähtävää, mutta fakta on, että Suomen maantiet ja haja-asutusalueet ovat kerrassaan tylsiä. Kukaan ei jaksa klikata kovin monta kertaa autiota maantietä tai harvalukuisia mökkejä halkovaa maisemaa. Yhtä kiinnostavaa on katsoa web-kameralla ruohon kasvamista. Omakotiasujien lienee turha huolestua -- ketään tuskin kiinnostaa kurkkia heidän pihoihinsa.

Maakaarentie 14:n ympärillä näyttää olevan aita näkösuojana. Sen korkeutta on vaikea arvioida pelkän Google-kuvan perusteella, mutta varsinkin sivusuunnasta aita näyttää matalalta. Niin matalalta, että pihaan olisi nähnyt kuka tahansa ohikulkija.

Miksi Google kuvasi sivukadutkin?

Kirjaprojekti on vaatinut niin paljon aikaa, että bloggaus on jäänyt paitsioon.

Kirjaan liittyen: Googlen StreetView herätti Suomessa yllättävän paljon niin ihastusta kuin vihastustakin. Valokuvausta harrastavana kannatan kuvauksen säilyttämistä mahdollisimman vapaana. Jos talojen tai katunäkymien kuvaamiseen aletaan edellyttää lupaa, ajaudutaan aivan mahdottomaan tilanteeseen.

Tässä suhteessa tekniikka on tosiaan muuttanut yksityisyyden käsitettä. Kadulla liikkuva ihminen altistaa itsensä kuvaukselle ja siitä seuraaavalle julkisuudelle. Kuka tahansa voi ottaa valokuvia julkisilla paikoilla ja julkaista ne netissä miljoonien ihmisten nähtäväksi. Sille ei vain voi mitään.

Jos kuvassa näkyy noloja tilanteita, kuten kännäämistä tai pornokaupassa asiointia, onko se kuvaajan vika? Julkisilla paikoilla ei muutenkaan pitäisi käyttäytyä häiritsevästi. Pornokaupassa asiointia ei kannata hävetä, kun alan tarvikkeita myydään jo ostoskeskusten erikoisliikkeissä ja marketin hyllyillä.

Googlea voi kritisoida kahdesta asiasta. Ensinnäkin kasvojen ja autojen rekisterikilvet ovat jääneet paikoin sumentamatta. Kyse ei ole algoritmin huonoudesta vaan huolimattomuudesta. Jopa Helsingin keskustassa on kadunpätkiä, joille jälkikäsittelyä ei ole ajettu lainkaan.

Toinen kritiikin kohta on pikkuteiden ja pihojen kuvaaminen. Ovatko pienet syrjäkujat niin kiinnostavia, että kamera-auton on pitänyt koluta nekin?

Taidan tietää vastauksen. Auto on ajanut kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ei suinkaan kuvauksen vaan wlan-tukiasemien kartoituksen vuoksi. Kuvauksen ohella Google on ilmeisesti suorittanut Suomen laajimman war-driving-ajon ja kirjannut ylös jokaisen wlan-tukiaseman koordinaatteineen.

Tämän tiedon perusteella se pystyy paikantamaan jopa talon tarkkuudella jokaisen tietokoneen ja matkapuhelimen, jossa on wlan-ominaisuus. Paikannuspalvelu vaatii nettiyhteyden, mutta sen ei tarvitse kulkea wlanin kautta. Mokkula tai lankaliittymä riittää.

Tämä paikannustekniikka on jo koekäytössä. Yksityisyyden suojaamiseksi paikannuspalvelun pitäisi aina kysyä lupa käyttäjältä. Silti moni yllättyy havaitessaan, että hänet voidaan nettikäytön aikana paikantaa jopa talon tarkkuudella -- ja vieläpä sisätiloissa, mihin gps-paikannus ei tule koskaan yltämään!

Mutta tästä lisää myöhemmin, nyt pitää jatkaa kirjan saattamista painovalmiiksi.

Mikä on hassuinta Suomessa?

Suomessa on varmasti ulkomaalaisten mielestä monia hassuja asioita, mutta tämä on ylitse muiden: viikonloppuna näytettiin taas kerran uusintana Suomen ja Ruotsin välinen jääkiekko-ottelu 15 vuoden takaa.

Vanha kiekko-ottelu jo toisen kerran uusintana. Ällistyttävää. Huvittavaa. Hassua.

En taaskaan jaksanut katsoa itse ottelua, mutta laitoin sen levylle. Yli kuuden gigatavun edestä suomalaista kulttuurihistoriaa.

Mikä tässä ottelussa on niin ihmeellistä? Mitä kertoo kansan itsetunnosta se, että pönkitystä pitää hakea 15 vuotta vanhasta jääkiekkomatsista? Olisiko Suomen aika katsoa eteenpäin eikä taaksepäin?

Sen verran vilkaisin tallennetta, että ainakin kuvanlaatu on 15 vuodessa parantunut huimasti. Vaikka kyse oli Ylen alkuperäisestä nauhasta, sen ajan tallennustekniikka oli vielä puutteellista. Kuva oli tietenkin kapeaa 4:3 suhdetta ja kuvan päälle lisätyt tekstit isoja ja kömpelöitä. Eikä siitä ole hei kuin 15 vuotta!