perjantai 19. tammikuuta 2018

Suomi 2018 on turvallisempi kuin koskaan ennen

Suomi ei ole koskaan ollut niin turvallinen maa kuin vuonna 2018. Jos vertailukohdaksi otetaan 1980- ja 1990-luvut, tilastojen viesti on selvä: riski kuolla liikenneonnettomuudessa, väkivaltarikoksen uhrina, työtapaturmassa tai muussa vastaavassa on nyt selvästi alempi. Jopa itsemurhat ovat vähentyneet merkittävästi.

Helpointa on vertailla liikenneturvallisuutta, koska siinä tilastointi on yksinkertaista. Nousukauden huumassa vuonna 1989 liikenne vaati 677 uhria (loukkaantuneita 9005), vuonna 2012 enää 255 (loukkaantuneita 5490). Autojen määrään suhteutettuna turvallisuus on parantunut vielä enemmän, mutta se olisi tämän vertailun kannalta epäreilua. Sen sijaan autoilun lisääntyminen kertoo elintason ja mukavuuden noususta.

Itsemurhia tehdään nyt noin 600 vuodessa, kun määrä 80-90-luvuilla oli 900-1200. Henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten määrä on kasvanut loivasti elintason myötä vuodesta 1980 lähtien (notkahdus 90-luvun laman aikaan), mutta henkirikoksissa kuolleiden määrä vuodesta 1985 on laskenut (IL-juttu aiheesta).

Lyhyesti sanoen: suomalaisen riski kuolla tai loukkaantua vakavasti on merkittävästi pienempi kuin aiemmin. Elinikä on pidempi ja terveys keskimäärin parempi kuin koskaan ennen.

Miksi sitten turvallisuus tuntuu huonontuneen? Miksi pelkäämme nyt enemmän kuin 80- ja 90-luvuilla?

Keskeisin syy on mediassa. Se uutisoi dramaattiset tapahtumat näkyvämmin ja henkilökohtaisemmin kuin aiemmin. Lisäksi ulkomailla sattuneet tapaukset sulautuvat uutisvirtaan, emmekä lopulta tee eroa niiden välillä. Kaikenlaista karmeaa sattuu joka päivä.

Netti ja sosiaalinen media pahentavat tilannetta. Niiden kautta ihmiset pääsevät purkamaan omia tunteitaan, jolloin uutinen jää elämään ja muuttuu henkilökohtaisemmaksi. Uhrit eivät ole enää pelkkiä numeroita uutisissa, vaan he muuttuvat ihmisiksi, melkein kuin omiksi läheisiksi.

Ne, joilla on omakohtaisia kokemuksia 1980- ja 1990-luvuista, huomaavat ajan myös kullanneen muistoja. Kun oli itse 30 vuotta nuorempi, elämä tuntui helpolta ja onnelliselta. Ikävät asiat ovat unohtuneet, eikä nuorena muutenkaan murehtinut niin paljon kaikesta.

Ei ollut myöskään nettiä, jossa roikkua lukemassa, miten huonosti itsellä/hyvin muilla on asiat ja miten turvattomaksi oma maa on muuttunut. Tiedonvälitys oli kahden tv-kanavan ja paikallisen sanomalehden varassa. Tyydyttiin kirkonkylän ainoaan pizzeriaan ja siihen, että kaupat menivät kiinni arkisin viimeistään kello 20 ja olivat sunnuntaina kokonaan kiinni. Amerikkalainen elokuva tai suosikkisarjan jakso jommallakummalla tv-kanavalla oli viikon kohokohta, joka nauhoitettiin VHS-kasetille.

Ja totta sekin, että monen työelämään siirtyneen luottamus työnantajaan oli 1980-luvulla suurempaa kuin nyt. Valtion ja kunnan työpaikat olivat ikuisia ja turvallisia. Nykyisen työelämän epävarmuus heijastuu myös arjen turvattomuutena.

Turvallisuus ei olekaan pelkkiä tilastoja. Turvallisuus on tunne. Ja tätä tunnetta käytetään myös poliittisesti hyödyksi.

Presidentinvaaleissa perussuomalaisten Laura Huhtasaaren vaalislogan on "Suomi takaisin". Takaisin mistä? Takaisin mihin? Eroon EU:sta ja takaisin onnelliselle 1980-luvulle? Olivatko asiat oikeasti silloin paremmin?

Vaalisivuston perusteella slogan viittaa erityisesti maahanmuuttoon ja tuleviin uhkiin: Ulkoinen turvallisuus tuottaa sisäistä turvallisuutta. Mikäli emme hoida asiaa rajoilla, joudumme sietämään aseistettuja poliiseja kaduillamme, hyvätuloisia eristäytyneillä asuinalueillaan, luokkayhteiskuntaa, kahden kerroksen työmarkkinoita. Joudumme luopumaan hyvästä Suomesta, joudumme pelkäämään.

Elokuinen terrori-isku Turun torilla ja uutiset maahanmuuttajien tekemistä rikoksista lisäävät turvattomuuden tunnetta. Media ruokkii pelkoa, koska se elää sen myymisestä. Sosiaalisen median käyttövoima on viha ja tyytymättömyys. Vaikka tilastot ovat ristiriidassa median ja somen kanssa, jälkimmäiset vievät voiton.

Somessa nostetaan esiin raiskauksen riskin lisääntyminen. Eniten tuntuvat olevan huolissaan ne, joiden riski joutua uhriksi on kaikkein pienin. Lisäksi on mahdoton arvioida, miten raiskausten tai esimerkiksi lasten hyväksikäyttöjen riski on muuttunut 80- ja 90-luvuista, koska teot eivät silloin tulleet ilmi eivätkä aina olleet edes rikoksia (raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vasta 1994 -- sitä ennen vaimon oli pakko antaa, tai miehellä oli lupa ottaa väkisin).

Pian valittava presidentti saa johdettavakseen maan, joka on kaikilla mittareilla aiempaa turvallisempi (ja useilla myös parempi) maa. Kuka oikeasti haluaisi palata takaisin vanhaan Suomeen, jossa riskit olivat suurempia -- olkoonkin ettemme tienneet niistä?

11 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Merkitystä on myös väestön vanhenemisesta eli väestöpyramidin muuttumisella kärkikolmikko. Ja tietenkin kaikkialle ulottuvalla valvonnalla.

Maahanmuuton - siis niistä shithole-maista - ongelma liittyy todelliseen uhkaan Ranskan ja Ruotsin malliin. Jos 10% väestöstä edustaa rauhan uskontoa, ongelmat näyttävät alkavan kumuloitua.

Eli Suomi takaisin tarkoittaa aikaa, jolloin kusipäitä liikkui kadulla ehkä nykyistä enemmän, mutta rangaistukset olivat tuntuvia. Oikeudenmukaisuus eli kosto on kadonnut rangaistuksista. Se luo turvattomuutta, koska kansa ottaa muuten lain omiin käsiinsä.

Yksi ryhmä, joka lukee sharialakia, on kunnostautunut vallan käyttöönotossa aivan omalla tasollaan. Se on onnistunut jopa vääräuskoiset pakottamaan omien lakiensa noudattajiksi. Senkö ei pitäisi pelottaa?

Anonyymi kirjoitti...

(raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vasta 1994 -- sitä ennen vaimon oli pakko antaa, tai miehellä oli lupa ottaa väkisin).

Tämä nyt ihan tarkkaan ottaen ei pidä paikkaansa. Rikos ei täyttänyt raiskauksen määritelmää, mutta on suhteellisen vaikea raiskata niin että ei täyttäisi jonkin muun rikoksen määritelmää.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Väkivaltarikoksiin liittyy nähdäkseni sellainen tilastoharha, että ennen tekijä ja uhri tunsivat yleensä toisensa - olivat samasta perheestä tai ryyppyporukasta. Nyt riski joutua tuntemattoman tekijän uhriksi on aiempaa korkeampi (vrt. koulusurmat, Myyrmannin pommi, Turun terrori-isku). Aiemmin riskiä pystyi pienentämään valitsemalla seuransa oikein, nyt satunnaisen väkivallan todennäköisyys on korkeampi ja se lisää turvattomuuden tunnetta. Tästä en tosin ole nähnyt varmaa tilastoa.

Osmo kirjoitti...

On myytti, että miehellä oli joku oikeus raiskata ennen vuotta 1994. Pahoinpitely ja pakottaminen oli rikollista. Tämä todettiin mm. vuoden 1970 lain valmisteluissa, jolloin päätettiin olla kriminalisoimasta raiskausta avioliitossa väkisinmakaamisena. Kannattaa muistaa myös, että vanhan lain mukaan miestä ei voinut raiskata.

Eräs seikka on, että palkkataso on 1980-luvulta noussut. Minä sain 1985 kesätöistä 3100 markkaa, nykyrahassa 1029 euroa kuussa. Siitäkin meni lähes 20% veroihin. Reaalipalkat ovat tuosta nousseet 68 %. 1980-luvulla tuli kerrankin yhden kuukauden palkka pantua mustesuihkutulostimeen. Nyt saa laserin päiväpalkalla.

Yksi tosin missä ei ole menty ohi on uusien autojen hankkiminen. Vuonna 1989 rekisteröitiin 177000 uutta henkilöautoa. Sen jälkeen huippu oli 2008 139 000.

Anonyymi kirjoitti...

Muistetaan kuitenkin, että läheisväkivalta tuli virallisen syytteen alaiseksi vasta 2011. Kynnys tehdä rikosilmoitus perheenjäsenestä tai sukulaisesta on korkea.

Anonyymi kirjoitti...

Ei siitä edelleenkään voi syyttää, ellei sitä ilmoita poliisille.

Anonyymi kirjoitti...

Heh, tutustupa Petteri Ruotsin tilanteeseen :D

Anonyymi kirjoitti...

@Kumitonttu

Oikeudenmukaisuus eli kosto on kadonnut rangaistuksista. Se luo turvattomuutta, koska kansa ottaa muuten lain omiin käsiinsä.

Sinulla on selkeästi vääristynyt käsitys siitä mikä on oikeuden määräämän rangaistuksen tarkoitus.

Oikeudessa ei määrätä rangaistusta kostoksi jostain teosta. Oikeus voi päätöksellään asettaa lain määräämän sovituksen yhteiskunnalle.

Kosto ja kostaminen ei kuulu millään tavalla sivistyneen oikeusvaltion tapoihin toimia rikoksentekijöitä kohtaan.

Jari kirjoitti...

Lyhyesti sanoen: suomalaisen riski kuolla tai loukkaantua vakavasti on merkittävästi pienempi kuin aiemmin. Elinikä on pidempi ja terveys keskimäärin parempi kuin koskaan ennen.

Tämä on ihan totta.

Miksi sitten turvallisuus tuntuu huonontuneen? Miksi pelkäämme nyt enemmän kuin 80- ja 90-luvuilla?

En todellakaan pelkää niin paljon kuin 1990-luvulla.

Ei ollut myöskään nettiä, jossa roikkua lukemassa, miten huonosti itsellä/hyvin muilla on asiat ja miten turvattomaksi oma maa on muuttunut. Tiedonvälitys oli kahden tv-kanavan ja paikallisen sanomalehden varassa.

Aikakauslehdet, esim. Seura-lehti, puuttuivat kyllä ajan ongelmiin. Televisiossa Poliisi-TV ja Karpo olivat lastenkin suosikkiohjelmia. Kaupallisellakin medialla oli yhteiskunnallinen tehtävä. Jopa MTV3:n johtajat näkivät, ettei liikevoitto ollut ainoa tavoite. Toisin on uusilla kanavilla, kun uusia kanavalupia myönnetään leväperäisesti.

Amerikkalainen elokuva tai suosikkisarjan jakso jommallakummalla tv-kanavalla oli viikon kohokohta...

Parjattu amerikkalainen televisio oli tärkeä maailmanrauhan kannalta. Television valtakausi oli rauhan aikaa. Paras väline saada ihmismassat rauhoittumaan.

Pian valittava presidentti saa johdettavakseen maan, joka on kaikilla mittareilla aiempaa turvallisempi...

Kyllä. Esim. maailman keskilämpötila tai muslimien määrä ei ole varsinainen turvallisuusmittari. Eikä se, kuinka paljon pojat lukevat kirjoja.

Anonyymi kirjoitti...

Ei tuo turvallisuus ole pelkkää kuolevaisuustilastoja. Järvinen mainitsi Suomen olevan entistä turvallisempi, koska liikennekuolemat ja kuolemaan johtava väkivalta ovat pienentyneet. Tekstissä kyllä tunnustettiin väkivallan lisääntyneen, mutta mielestäni sitä olisi voitu avata hieman enemmän. Tilastokeskuksen mukaan poliisin tietoon tulleiden väkivaltatapausten määrä on tuplaantunut 80-lukuun nähden (http://findikaattori.fi/fi/57). Kun puhutaan turvattomuudesta, normaali ihminen pelkää tulevansa pahoinpidellyksi. Pelon takana tietenkin on kuolemanpelko, mutta harvemmin sitä kukaan tietää etukäteen, milloin henki lähtee. Voit joutua tuntemattoman ryhmän ryöstettäväksi / hakattavaksi tai saada puukosta ja silti selvitä tapahtumasta. Wikipedian perheväkivalta-artikkelin mukaan naisten kokema väkivalta perheessä olisi puolittunut 80-lukuun verrattuna. Tuosta ei tietenkään voi vetää aivan tarkkoja johtopäätöksiä, mutta olettaisin silti kaduilla tapahtuvan väkivallan olevan vieläkin yleisempää. Myöhempää käyttöä varten ilmoitettakoon vielä ulkomaalaistaustaisten määrä pahointpitelyissä. Tilastokeskuksen mukaan joka neljäs pahoinpitely oli ulkomaalaistaustaisen tekemä vuonna 2016 (https://www.nykysuomi.com/2017/03/23/tilastokeskus-julkaissut-selvityksen-ulkomaalaisten-rikoksista-kasvua-joka-saralla/). Heidän osuus koko Suomen väestöstä on noin 6,6%. Eli ulkomaalaistaustaisten osuus pahoinpitelyistä kantasuomalaiseen nähden on noin nelinkertainen.

Toinen asia, joka varmasti lisää ihmisten turvattomuutta ovat asuntomurrot. Sen ei välttämättä tarvitse kohdistaa vaaraa ihmisen henkeen, mutta koti on jokaiselle pyhä paikka ja murto voi saada kodin tuntumaan erittäin turvattomalta. Omalla kohdallani lapsuuteni naapuristossa jokaiseen kotiin oli murtauduttu ainakin kerran. MTV:n artikkelin mukaan asuntomurtojen määrä on tuplaantunut 10 vuodessa (https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/asuntomurrot-lahes-tuplaantuneet-10-vuodessa-ulkomaalaisliigojen-hit-and-run-keikat-yleistyneet/6296602#gs.G5E_xpg). Valitettavasti en tämän parempaa "kuvaajaa" asiasta löytänyt. Artikkelista myös käy ilmi (ellei tiedossa jo muutenkin ollut), että ilmiön takana on ulkomaalaisten osuus asuntomurroissa (tosin yhteistyössä suomalaisten kanssa). Virosta liigat tulevat loma-aikana Suomeen, ryöstävät kodit ja pakenevat, ennen kuin poliisi pääsee heidän jäljille.

Sitten ne raiskaukset. Se on yllättävän vaikeaa löytää kunnollinen kuvaaja ilmoitetuista raiskauksista Suomessa. Kuitenkin kuka tahansa voi tehdä päätelmän, että raiskaukset ovat yleistyneet huomattavasti. Jotkut perustelee kasvua alentuneella kynnyksellä ilmoittaa raiskauksesta, mutta epäilen tämän olevan lähinnä puolustelua ulkomaalaistaustaisten suuresta osuudesta raiskauksista. Haluaisin kyllä mielelläni nähdä tilaston tai tutkielman alentuneesta ilmoituskynnyksestä. Raiskausten määrä tosissaan on kasvanut ulkomaalaisten myötä ja "maahanmuuttovastaisten" hokema onkin, että raiskaajat pois Suomesta. Voisin kuitenkin veikata, että nämä maahanmuuttovastaiset kyllä ymmärtävät, että niissä ulkomaalaisissakin on eroja ja mielellään ottavat sisään etnisiä pohjois- ja länsieurooppalaisia sekä jopa kaukoaasialaisia. Lähi-Idästä ja Afrikasta tulleiden ulkomaalaisten riski raiskata kantasuomalaiseen nähden on moninkertainen. Joistakin maista jopa kymmenkertainen. Raiskausten ohella myös lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on noussut, enkä usko tämän johtuvan alentuneesta kynnyksestä ilmoittaa poliisille.

Uskon siis Huhtasaaren tahdon vahvistaa rajavalvontaa loogiseksi ratkaisuksi, jotta väkivalta- ja seksuaalirikosten kasvu saadan loppumaan. Mielestäni ulkomaalaisten rikollisuus Suomessa ei ole vielä erityisen suuri ongelma, mutta asioihin ei aina tarvitse reagoida myöhässä, jos tulokset on ennustettavissa oman maan tilastoista sekä muista vertauskohteista (Ruotsi). Tässä tuli nyt ehkä liikaakin kirjoitettua, mutta en halunnut kirjoittaa argumenttia ilman perusteluja.

Anonyymi kirjoitti...

PJ kirjoitti:

"Somessa nostetaan esiin raiskauksen riskin lisääntyminen. Eniten tuntuvat olevan huolissaan ne, joiden riski joutua uhriksi on kaikkein pienin."

Tuo pisti kyllä silmään!!!
Mitähän pahaa siinä on että välittää läheisistään? Aika monella miehelläkin on perhettä naispuolisia tuttuja joiden turvallisuus on tärkeää. Ylipäätään kotimaan turvallisuudesta välittämisen luulisi olevan ihan hyväksyttyä. Vai tuleeko rikollisuuden vastustamisestakin paha asia jos sen sanoo "väärän puolueen" edustaja?

Voisi myös todeta että: rasismista tuntuvat olevan huolissaan ne joiden riski joutua uhriksi on kaikkein pienin.
Jopa Pääminiterikin lähti mielensoitukseen koska pelkäsi raukka joutuvansa rasismin uhriksi. :))

Mikä on sitten vaikkapa ulkomaalaisten vaikutus raiskausten määriin on tilatoista helposti selvitettävissä. Lyhyesti: Lähi-Itä ja Afrikkalais-taustaisten riski syyllistyä raiskaukseen on huomattavasti korkeampi kuin kantaväestöllä, eli jopa
17-kertainen.

Mitä enemmän maahan virtaa sellaista ainesta jonka riski syyllistyä rikoksiin on keskimääräistä korkeampi, sitä enemmän rikollisuuden suhteellinen osuus kasvaa. Tämä on puhdasta matematiikkaa jonka lähes jokainen ymmärtää.

Näiden hallitsemattomaan maahanmuuttoon liittyvien vakavien ongelmien kieltämien on karmeaa älyllistä epärehellisyyttä, joka johtaa Ruotsin kaltaiseen tilanteeseen.

Website Security Test