maanantai 10. huhtikuuta 2017

Vaalit ovat isoja puolueita varten

Sähköinen äänestys on herättänyt huolta vaalien luotettavuudesta. Voiko sähköinen äänestäminen ikinä toteutua, kun hakkerit saattavat iskeä ja vääristää tuloksen? Ilman luottamusta ääntenlaskentaan ja tuloksen oikeellisuuteen ei ole vaaleja eikä liioin demokratiaa.

Vaalit ovat perinteisesti olleet Suomen ylpeydenaihe, mutta eilisissä vaaleissa tietotekniikka aiheutti ongelmia, vaikkei sitä edes käytetty. Sähköinen vaaliluettelo petti 11 kunnassa, kun tietokone väitti henkilön jo äänestäneen. Syynä oli inhimillinen erehdys: harjoituksissa oli käytetty oikeiden ihmisten henkilötunnuksia, joita ei muistettu poistaa ennen vaalien alkamista. Kerrassaan alkeellinen moka. Ääntenlaskenta hidasteli ja Vantaalla tulos selvisi vasta kello kolme aamuyöllä.

Nettiäänestyksen näkökulmasta kokemukset olivat ristiriitaisia: toisaalta nopeampi laskenta olisi tervetullut, toisaalta inhimillinen erehdys saa tekniikan takkuamaan silloinkin, kun äänestys tehdään paperilapuilla. Miten monta sähläystä mahtuisikaan aitoon sähköiseen äänestämiseen?

Nettiäänestys sopii Virolle, koska se osaa nämä hommat. Kansa luottaa tulokseen eikä pelkää hakkereita.

Vaalituloksia katsellessa herää kysymys, pääsivätkö hakkerit sittenkin sotkemaan vaalituloksia. Miten on mahdollista, että USA:ssa Trump valittiin presidentiksi, vaikka Hillary Clinton sai 2 868 519 ääntä enemmän? Liittovaltion vaalitapa selittää epäsuhdan, mutta ainakin minun mieleeni nousee kysymys: miten voimme sanoa hakkerien sotkevan vaaleja, jos emme osaa määritellä oikeaa tulosta?

Jos vähemmillä äänillä tulee valituksi, eikö järjestelmä ole silloin "rigged", kuten Trump väitti? Miten "oikeita" ovat paperivaalien tulokset? Kuvastavatko ne todella kansan tahtoa vai ovatko ne vain nykyisen, vääristyneen järjestelmän tuottama lopputulos, jota pidämme oikeana by definition?

Jos paperinen vaalijärjestelmä toimii näin, olisiko sähköinen äänestys yhtään sen huonompi?

Eilisissä kuntavaaleissa kokoomus sai 530 398 ääntä, demarit 497 204 ja keskusta 450 294 ääntä. Silti keskusta sai valtuustoissa 2823 paikkaa, demarit 1696 ja kokoomus 1492 paikkaa. Mitä järjestelmästä kertoo se, että kolmanneksi eniten ääniä saanut saa eniten paikkoja ja päinvastoin?

Tekninen selitys on selvä. Suomessa käytetään suhteellista vaalitapaa ja äänestykset ovat kuntakohtaisia. Jaoin puolueiden äänimäärät valtuustopaikkojen määrällä ja huomasin, miten suuria erot ovat.

Feministisen puolueen ainoa edustaja tarvitsi 6852 ääntä tullakseen valituksi, piraattipuolueen edustajat 4535 ja kommunistit 3792. Sitten tulee suuri hyppäys: itsenäisyyspuolue 920 ääntä, liberaalit 816, vihreät 596, kokoomus 355, vasemmistoliitto 342, kristillisdemokraatit 335, perussuomalaiset 295, sosiaalidemokraatit 293, RKP 266 ja keskusta on omassa luokassaan -- vain 160 ääntä.

Feministien ja keskustan ero on peräti 43-kertainen.

Ehkä meidän pitäisi sähköisen äänestyksen kauhistelun sijaan miettiä, kaipaisiko vaalijärjestelmä muita parannuksia? Miksi edes laskea puolueiden prosenttiosuuksia äänistä valtuutettujen sijaan?

Vielä yksi johtopäätös on selvä: feministien ja piraattien kannattaa jatkossakin edistää asiaansa sosiaalisessa mediassa ja muissa ei-parlamentaarisissa kanavissa. Vaalijärjestelmä syrjii heitä ja suosii isoja puolueita.

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...


Itse ihmettelen kanssa tätä hypetystä. Ilman Vapaavuorta kokoomus ja SDP olisivat olleet tasoissa. Kokoomus on ehkä suurin äänimäärässä, mutta valtuutetuissa Keskusta. Jos ajateltaisiin eduskuntaa, niin Keskustalla olisi 200 paikasta n.65-70 ja kokoomuksella 32-35. Niin ehkä jossain kunnassa saadaan paikat 10 - 15 kpl 1000 äänellä. Mutta sitähän tämä suhteellinen äänestystapa on.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Niinpä: suhteellinen vaalitapa tuottaa suhteellisen oikean tuloksen.

Mutta täysin oikeaa tulosta on vaikea määritellä - paitsi presidentinvaaleissa, joissa yksi ihminen = yksi ääni.

Timo Kyttä kirjoitti...

Ja Kyyjärvellä oli päässyt yksi edustajaksi 4 äänellä...?!

Menisiköhän tuo paljon vikaan, jos puolueet ja suhdeluvut olisivat pois välistä ja valinnat suoraan hlökohtaisilla äänimäärillä?

Anonyymi kirjoitti...

Eniten tässä ihmetyttää, että miksi vaalitulos tulisi olla valmiina jo vaali-iltana? Tarkistuslaskenta ja tuloksen vahvistaminen kuitenkin ovat määrääviä vaaleissa.

Suurta show'tahan valvojaiset ovat ja politiikan toimittajien elämän kohokohta ja kansa saa nauraa häviäjille.

gustavus kirjoitti...

Ja lisätä vielä se, että Keuruulla pääsi varavaltuutetuksi 0 äänellä; ei tarvinnut edes itseään.

Hannu kirjoitti...

Nyt blogisti sotkee pahasti kaksi aivan eri asiaa. Vaalijärjestelmän ja vaalitekniikan.

Ismo Peltonen kirjoitti...

Kuntavaaleissa kukin kunta lasketaan erikseen eikä äänimääriä voi verrata kuntien välillä. Niinpä esitetyt suhteet ovat puhdasta hölynpölyä jolla ei ole muuta kuin viihdearvoa.

Kysyä voi toki kuinka suuren äänimäärän tarvitsi vaikkapa Helsingissä eri puolueissa (tai eri listoilla) läpi pääsyyn. Yhden kunnan sisällä vertailuja voi tehdä.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Myös eduskuntavaaleissa vaalipiirit ja vaaliliitot sotkevat henkilö ja ääni -periaatetta. Joltain alueelta tulee valituksi selvästi vähemmillä äänillä kuin joltain toiselta.

Toki vaalijärjestelmä ja vaalitekniikka ovat eri asioita, eikä puolueen ääniä valtuutettua kohti voi laskea. Se kuitenkin havahduttaa pohtimaan, mitä "oikea" vaalitulos lopulta tarkoittaa.

petrip kirjoitti...

Suhteellinen vaalitapa tuottaa ihan oikean tuloksen. Politiikka on joukkuelaji joten ääni menee ja sen kuuluu mennä ensijisjaisesti puolueelle. Ja sen jälkeen noin 30% äänistä saanut saa noin 30% valtuustopaikoista. Ei se edes syrjoi pieniä puolueita. Se syrjii vain hyvin pieniä puolueita ja siihenkin ongelmaan ratkaisuna on vaaliliitot

Jenkkien presidentin vaalien "epäloogisuus" tulee taas siitä, että kyseessä on liittovaltio. Useimmat liittovaltion maksimoivat oman vaikutusvaltansa esiintymällä ulospäin yhtenäisenä. Mikä on peliteoreettisesti oikea ratkaisu sen osavaltion asukkaiden kannalta. Eli ihan oikein se meni. Näin sen amerikkalaiset ovat haluneet.

Ismo Peltonen kirjoitti...

Eduskuntavaaleissa kaikki valitut kansanedustajat niin Helsingistä kuin Lapista päätyvät samaan eduskuntaan ja omaavat siellä samat oikeudet.

Kunnallisvaaleissa keskustan Siilinjärveläinen valtuutettu ei vaikuta Helsingin valtuustossa mitenkään. Niinpä näitä ei voi suoraan verrata toisiinsa. Jos halutaan verrata äänimääriä per valtuutettu eri kuntien välillä, pitää nämä suhteuttaa valtuuston kokoon ja kunnan äänioikeutettujen määrään. Äänimäärä millä Helsingissä pääsee läpi taitaa olla suurempi kuin joidenkin kuntien koko äänimäärä yhteensä…

jeejee kirjoitti...

Paperi/digiäänestys, jospa perimmältään kyse on vertailusta vanhaan?

Suomessa on syvä luottamus paperiäänestykseen, se on todettu sisällissodan, sotien ja kriisien aikana riittävän hyväksi systeemiksi.

Virolaisilla on neuvostoajalta toisenlainen kokemus paperiäänestyksen anonymiteetistä ja luotettavuudesta. Heidän näkökulmasta digiäänestys vaikuttaa puutteineenkin turvalliselta ja fiksulta vanhaan verrattuna.

Jos edustuksellinen demokratia keksittäisiin nyt niin kukaan ei vakavissaan suunnittelisi paperilappusiin ja käsityöhön perustuvaa äänestystä. Mutta kun sellainen on ollut sukupolvia käytössä ja se on kestänyt yhteyskunnan kivikot ja karikot niin vaihtaminen "huonompaan" tuntuu todella pelottavalta.

Anonyymi kirjoitti...

https://twit.tv/shows/triangulation/episodes/271

Edes parhaat kryptoasiantuntijat (Ron Rivest = _R_SA) eivät tiedä miten voitaisiin toteuttaa sähköinen luotettava sähköinen äänestys siten, että ehdoton vaalisalaisuus (yksi vaalijärjestelmän kulmakiviä) toteutuisi. Vaalisalaisuus on tärkeä mm. siksi että sillä torjutaan äänien ostamista tai pakottamista äänestämään tiettyä henkilöä.

Hannu kirjoitti...

Vaalijärjestelmiä on paljon ja niitä on myös tutkittu.
Jos aihe kiinnostaa, niin tässä yksi gradu. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/99005/GRADU-1463651937.pdf

Lainaus gradusta:

"Kuten vaalijärjestelmien läpikäynti osoittaa, on mahdotonta väittää, että yksi järjestelmä nousisi ominaisuuksillaan muiden yläpuolelle. Kaikilla järjestelmillä on omat hyvät ja huonot puolensa. Vaalijärjestelmää valittaessa tuleekin ottaa huomioon monet valtion sisäiset asiat, kuten esimerkiksi alueelliset ominaisuudet. On myös syytä muistaa, että rajat eri maiden vaalijärjestelmien välillä ovat monin paikoin häilyviä, sillä esimerkiksi Suomessakin käytetään eri järjestelmää presidentinvaaleissa kuin äänestettäessä parlamenttivaaleissa."

Anonyymi kirjoitti...

Keskustelussa on unohtunut, että valtuuston koko ja asukasmäärä eivät ole suorassa suhteessa: Keskustan kannatusalueilla, piennissä kunnissa, on vähemmän asukkaita valtuutettuja kohden; kokoomuksen kannatusalueilla, suurissa kunnissa, tilanne on päinvastainen. Asiaa voi ajatella myös niin, että vaikka Kokoomuksella on vähemmän valtuutettuja kuin Keskustalla, Kokoomuksen valtuutetuilla on keskimäärin enemmän valtaa kuin Keskustan valtuutetuilla. On eri asia olla päättämässä Helsingin budjetista verrattuna viidensadan asukkaan perähikiän budjettiin.

Anonyymi kirjoitti...

Valtakunnallinen kannatusten, äänimäärien ja valtuustopaikkojen vertailu kunnallisvaalien yhteydessä on ylipäätään järjetöntä. Ongelmahan poistuisi, jos suhteellinen vaalitapa poistettaisiin käytöstä, minkä lisäksi valtuutettuja olisi esimerkiksi yksi sataa asukasta kohden. En vain tiedä, haluavatko helsinkiläiset 6000 valtuutetun kaupunginvaltuuston - ja Sottungalaiset 0,96:n. Blogitekstissä langettiin samaan ansaan kuin keskustalaisten puheissa ja yleisesti mediassa. Kunnallisvaaleilla ja niiden tuloksilla on hyvin vähän tekemistä valtakunnallisen politiikan kanssa. Jokaisessa kunnassa koosta riippumatta lienee oltava demokraattisesti valittu elin, joka päättää kunnan asioista ja siitä on hyvin vaikea päästä eroon vaalitapaa muuttamalla. Jos paikat haluttaisiin jakaa valtakunnallisen tuloksen mukaan, jokaiseen valtuustoon jokaisessa Suomen kunnassa pitäisi saada edustaja esimerkiksi vihreistä, vaikka kukaan kunnassa ei ole sellaista ehdokasta äänestänyt tai vaikka sellaista ei ole edes ollut ehdolla.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Viittasin kuntavaaleihin vain esimerkkinä. Toinen esimerkki oli USA:n vaaleista. Tekstin pointti oli siinä, ettei vaaleissa yleensä ole oikeaa tulosta. Poikkeuksena ehkä Suomen presidentinvaalit, joissa jokaisella kansalaisella on todellakin yksi, samanarvoinen ääni.

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärsin, että kunnallisvaalit olivat vain esimerkki, mutta tarkastelukulma oli silti mielestäni hieman ongelmallinen. Kunnallisvaaleja pitäisi tarkastella ainoastaan yhden kunnan näkökulmasta, jolloin tietysti silloinkin tulisivat esiin suhteellisen vavalitavan erikoisuudet. Ihmiset kun ainakin toivottavasti äänestävät vain päättäjiä kunnalleen, eivätkä ajattele asiaa valtakunnallisen puoluekannatuksen näkökulmasta.

Suomen presidentinvaalit ovat poikkeus oikeastaan siitä syystä, että jokaisella puolueella on vain yksi ehdokas. Kaikilla keksimilläni vaalitavoilla tuloksesta tulee jollain tavoin vääristynyt siksi, että jokaienn ehdokas on jonkin puolueen jäsen. Siinä kirjoitus tietenkin osuu aivan oikeaan, että mikään tulos ei ole sen oikeampi kuin joku toinen, vaan vääristymiä tulee aina, kun tarkastelee asiaa toisesta näkökulmasta.

Hannu kirjoitti...

Suomen presidentinvaalit ei ole poikkeus. Tulos riippuu vaalitavasta. Muistanette kun Paavo Väyrynen muutama vuosi sitten kritisoi (oikeutetusti minun mielestäni, vaikka en Paavoa muuten diggaa) mediaa. Pohjimmiltaan kyse oli vaalitavan kritiikistä.

Ja vaalitapoja on monia. Ja on useita tilanteita joissa voittaja riippuu vaalitavasta. Tässä Turun yliopiston Hannu Nurmen luetteloa. Huom. en ole Hannu Nurmi, vaikka sattuukin olemaan sama etunimi ;-)

Yhden voittajan äänestystilanteet

* pluraliteetti: eniten ensimmäisiä sijoja saava vaihtoehto voittaa

* Ranskan malli: voittajalla tulee olla ainakin 50%:n kannatus

* Condorcet: jos päihittää jokaisen mahdollisen vastustajan enemmistön äänin, tulee valituksi

* Borda ("euroviisu-malli"): jos omaa muita paremman keskimääräisen sijoituksen paremmuusjärjestyksissä, on voittaja

* hyväksymisäänestys: jos saa enemmän hyväksyntöjä kuin muut, on voittaja

* max-min-periaate: (pareittaisen) minimikannatuksensa maksimoiva vaihtoehto voittaa

* Copeland-voittaja: jos voittaa pareittaisissa vertailuissa enemmän vaihtoehtoja kuin muut on voittaja

(Lähde: Hannu Nurmi, Turun yliopisto)

Website Security Test