maanantai 6. maaliskuuta 2017

Uusikin astianpesukoneeni on Miele

Syksyllä 2015 vaihdoin Mielen pesukoneen uuteen, nyt oli astianpesukoneen vuoro. Vanha tiskari oli merkiltään Miele ja tyyppiä "Made in West Germany" -- eli lähes 30 vuotta vanha. Toimi vieläkin, mutta luukun jousi oli pettänyt ja oli syytä epäillä, että ennen pitkää se aiheuttaisi kalliin vesivahingon.

Miele G 572 tiensä päässä.
Lähes 30 vuotta samalla tiskarilla oli vahva suositus hankkia nytkin Miele. Halvin malli G 4204 maksoi 749 euroa. Sillä hinnalla olisi saanut kaksi toisen merkin halpismallia, mutta jos Miele kestää vähintään kaksi kertaa kauemmin, sen ostaminen kannattaa jo ihan taloudellisista syistä.

Uusi on Miele G 4204.
Jää nähtäväksi kestääkö todella, sillä laite vaikuttaa selvästi muovisemmalta kuin Länsi-Saksassa aidosta teräksestä tehty edeltäjänsä. Selvimmin sen huomaa luukusta, joka on huomattavasti aiempaa kevyempi eikä edes lonksahda paikalleen vakuuttavan tuntuisesti. Ehkä materiaalitekniikka on kehittynyt? Ehkä muovista saadaan tehtyä yhtä kestäviä osia kuin metallista ennen, tosin vähän epäilen.

Markkinoille on tullut ensimmäisiä älykkäitä kodinkoneita, joissa pesutapahtumaa voi seurata ja komentaa älypuhelimella. Boschin älymalli olisi maksanut vähän yli tonnin. Miele ei älystä perusta, sen käyttöliittymä on alkeellinen. Hieman yllättäen sisäosat eivät ole muuttuneet mihinkään 30 vuodessa. Luukun sisäpuoli ja laitteen pohja on täsmälleen saman näköinen kuin ennen.

Jotain uutta on sentään tullut: ruokailuvälineitä varten on erillinen taso, johon likaiset haarukat ja veitset ladotaan. Se kuulostaa aluksi työläältä, mutta ei oikeastaan ole. Mikä välineitä asettaessa ajassa menetetään, se niitä pois kerätessä säästetään. Ja pesutulos on tietenkin parempi, kun välineet ovat erillään toisistaan.

Jäljellä olevan pesuajan digitaalinen näyttö on toki myös tervetullut. Jotain myönnytyksiä nykyajalle on myös Miele joutunut tekemään.

Tein pikaisen vertailun kahden halvan koneen (Matsui MWD60W16N 329 euroa ja Whirlpool ADPU201WH 349) ja Mielen välillä. Miele on hiljaisempi (46 dB vs. 49 ja 51 dB) ja selvästi painavampi (46,50 kg vs 35 ja 39,5 kg). Sen sijaan standardipesun aika on hieman pidempi (196 vs 190 ja 180 min), vuodessa kulutettu vesimäärä suurempi (3780 vs 3080 ja 2800 litraa), samoin sähkö (299 kWh vs 258 ja 237 kWh). Lukujen perusteella Miele on hiljaisempi, massiivisempi ja kuluttaa enemmän niin vettä kuin sähköäkin. Mahdoton sanoa, miten nämä näkyvät pesutuloksessa.

Länsi-Saksa on hävinnyt, mutta toivottavasti Mielen laatu on ennallaan. Pianhan se nähdään... siis jo 20 vuoden päästä.

PS. Ja heti kun tuon olin ehtinyt kirjoittaa, Googlen urkintatoiminto kävi vaihtamassa blogini ainoaan vaihtuvaan mainospaikkaan Gigantin mainoksen juuri näistä malleista! Tällä kertaa siitä oli hyötyä, tulivatpa kaikki samaan kuvaan.

Googlen urkintatoiminto reagoi salamannopeasti.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on ollut Miele-tiskari nyt reilut viisi vuotta, joten kestosta ei voi vielä mitään sanoa. Kolmas taso (haarukat jne.) on todella kätevä, ei tulisi edes mieleenkään hankkia muunlaista konetta. Hienoa on myös Mielen hiljaisuus.

Tiskarin kestävyydestä kannattaa maksaa, sillä koneen asentamiseen tarvitaan ammattimies, mistä tulee ekstrakuluja. Ennen vanhaan oli muitakin kestäviä koneita, yhdellä tutulla Siemensin tiskari kesti 28 vuotta.

kest

Anonyymi kirjoitti...

Suurempi sähkön- ja vedenkulutus tarkoittaa sitä, että kone käyttää pesemiseen enemmän ja kuumempaaa vettä (no shit?) jaa kuivaa korkeammalla lämmöllä.

Ihme on, jos tuo ei näy lopputuloksessa. Ainakain omassa käytössä olleiden "laatumerkkien" nimelliset kulutuslukemat ovat korreloineet pesutuloksen kanssa.

- Syltty

mab kirjoitti...

Oma "juuri ostettu" Mielen tiskari alkoi temppuilemaan niin, että pesuohjelma keskeytyi ja kone jäi hurisemaan omiaan. Noin vuoden verran pärjäsimme niin, että otimme tiskit pois, pesimme ne uudestaan käsin, ja kone seisoi pari päivää jonka jälkee se taas toimi aikansa. Lopulta ymmärsin, että Miele herjasi ylivuotaneesta vedestä koneen pohjalla. Pyysin paikalle Mielen korjaajan. Paikalle tullut mukava huoltoheppu totesi, että koneeni on itseasiassa toistakymmentä vuotta vanha (hups!) mutta näissä koneissahan ei ikä paina niinkuin perus-Rosenleweissa jotka happanevat kolmessa vuodessa. Ylivuoto johtui minun tapauksessani siitä, että tiskarin luukun tiivisteen alaosaan kertyi tiskitöhnää, joka lopulta sulki tiskarin toiminnan kannalta kriittiset vesikanavat. Juuri sinne ei tule koskaan katsoneeksi vaikka tiskaria muuten katselisikin epäluulolla. Huolto maksoi 150€ mutta mielummin maksoin sen kuin hankkisin uuden ja huonomman tiskarin.

Kannattaa siis pitää silmällä luukun alaosan tiivistettä.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä kone vaihtui Mielestä Askoon, hieman halvempi, mutta rakenteeltaan aivan eri luokkaa. Varmasti materiaalit muuttuneet, mutta uskoisin silti teräksen kestävän paremmin kuin muovin:
http://www.askofinland.fi/tuotteet/astianpesu/6280/d8547iw

Petteri Järvinen kirjoitti...

Paino on ainakin vaikuttava (54 kg), mutta toisaalta kone on XL-kokoa eli tavallista isompi.

Jyri Väätäinen kirjoitti...

Itse taidan kuulua vähemmistöön, sillä minulla ei ole astianpesukonetta ollenkaan, tässä studiokämpässä. Ei ole edes tilaa sellaiselle - enkä ole totta tosiaan edes kaivannut vielä. Pesen astiat käsin Fairyn tapaisella pesuaineella ja Tokmannista saatavilla astianpesusienillä/tiskiharjaa käyttäen.

Vesi on talossa rajatonta, mutta käytän sitä säästeliäästi. Lisäksi kun pesee astiat jokaisen käytön jälkeen, ei niitä ehdi paljoa kertyäkään ainakaan yksin asuvan taloudessa. Vaikka tässä olisi pesukone tai paikka sellaiselle, pesisin siitä huolimatta tiskejä käsin. Koska näinkin asia hoituu.

Tiskikone kuluttaa lisäksi sähköä, jota ei kulu lainkaan, itse tiskaillessa - käsin. Paitsi jos käyttää valaistusta, joka on muutenkin aina päällä pimeään aikaan.

William Gallop kirjoitti...

Väkisin tulee Mielestä tämä Fingerpori ajatuksiin: http://www.kaleva.fi/fingerpori/2015-10-09/

��

Website Security Test