maanantai 30. tammikuuta 2017

Kuinka naista rakastetaan?

Bittien välissä jotain aivan muuta, vaikka siten tulevan ystävänpäivän kunniaksi.

Viime perjantaina osui silmiin televisiossa esitetty elokuva Mitä nainen haluaa? pääosissa Mel Gibson ja iki-ihana Helen Hunt. Elokuvassa Gibson saa sähköiskun seurauksena erikoisen kyvyn kuulla naisten ajatukset ja hän pääsee sisälle maailmaan, joka miehiltä yleensä jää salatuksi. Elokuvassa käydään läpi melkein kaikki naisen elämän kliseet aina säärikarvojen ajelusta ensimmäisiin tanssiaisiin.

Elokuva sai minut penkomaan omaa kirjahyllyäni. Sieltä löytyi useita aihetta käsitteleviä kirjoja. Ensimmäisenä käsiin osui nuorukaisena hankittu Michael Morgernstern: Kuinka naista rakastetaan. Kirjan alkusivulle olen kirjoittanut nimeni ja ostopäivän 26.9.1987. Siinä iässä luulin vielä totuuden löytyvän kirjoista. No, nettiä ei vielä ollut ja elämänkokemuskin oli vähäistä. Nyt vahvasti keski-ikäisenä tiedän vähän enemmän. Ainakin niin toivon.

Kuinka naista rakastetaan
Kirjan paperi on vuosien saatossa kellastunut, mutta sen ensimmäinen luku kuulostaa kovin tutulta: mitä naiset haluavat?

Mitä naiset haluavat?
Naiset haluavat varmaankin samaa kuin miehet: rakkautta, tukea elämän karikoissa, molemminpuolista luottamusta, uskollisuutta ja läheisyyttä. Tarvitsevatko miehet tosiaan kirjan tai elokuvan antamaan vastauksia?

Mutta on Morgensternillä muutakin annettavaa. Kaikkia miehiä kiinnostava luku kolme on otsikoitu Mikä naisista on miehessä seksikästä? Morgenstern vastaa: "kaikkein puoleensavetävin yksittäinen ominaisuus miehessä on itsevarmuus" (s. 33). Liian itsevarmat machot tai donjuanit eivät naisia kuitenkaan kiinnosta: "En minä halua sellaista, joka haluaa rakastella vain rakastelun vuoksi - näyttääkseen mikä suuri rakastaja hän on. Minä haluan sellaisen, joka haluaa rakastella minua" (s. 37). Morgensternin mukaan naisia kiinnostaa miehessä silmät, pakarat, vatsa, siisteys, äänenväri, seksikäs mieli, älykkyys, charmi ja huomion osoittaminen (s. 45).

"Woody Allenilla on toinenkin ominaisuus jota naiset pitävät seksikkäänä: huumorintaju. Suuren keskiläntisen valtionyliopiston opiskelijatar sanoo: Ainoastaan sellaisen kaverin kanssa viihdyn pitkään joka osaa naurattaa minua" (s. 44).

"Jos minua mikään hätkähdytti haastattelemieni naisten kanssa käymissäni keskusteluissa, niin se usein toistunut huomautus, että useimmat miehet eivät pohjimmiltaan - jos kohta alitajuisesti - eivät pidä naisista. He ehkä kaipaavat naisia seksin vuoksi, mutta eivät ystäviksi. Ja joskaan he eivät sitä tiedosta, niin naiset yleensä tiedostavat", Morgenstern kirjoittaa (s. 46). "Seksikäs mies on mies, joka selvästi pitää naisista. Sellainen joka viihtyy heidän seurassaan. Eivät kaikki nimittäin viihdy, ja sen kyllä huomaa heti", kommentoi nainen kirjassa.

"Vielä eräs ominaisuus, jota naiset mieheistä etsivät, on intohimo, intohimo elämään, tietenkin, ja rakkauteen"... "Paras houkutin on miehen kiihkeys. Kukaan nainen ei voi sitä vastustaa" (s. 48).

Erikoiset käännökset pistävät aina silmään, olenhan #typonipo. Sivulla 66 olen jo nuorena alleviivannut erikoisen sanan: oluttransistori:

Mikä ihmeen oluttransistori?
Google löytää yhden esiintymän sanalle (tämän blogin jälkeen varmaan lisääkin): kirjassa Veren tahraama esiintyy lause Tänään hän oli myynyt täkykaloja paikalliselle asukkaalle, kylmiä virvoitusjuomia ja välipaloja murrosikäisille ja oluttransistorin miehelle, joka oli löyhkännyt niin...

Mikä siis on oluttransistori? Arvailuja voi esittää kommenteissa.

Kirja päättyy D. H. Lawrencen sitaattiin: "Hän seurasi käsillään miehen kupeitten ja reisien ääriviivaa takaa, ja elävä tuli virtasi hänen lävitseen miehestä, tummana. Se oli sähköisen intohimon tumma virta, jonka hän vapautti miehestä, imi itseensä. Hän oli luonut heidän kahden välille uuden väkevän virtapiirin, intohimon sähköenergian uuden virran, ruumiin salaisimmilta navoilta vapautuneen ja täydelliseksi virtapiiriksi muotoutuneen. Se oli sähkö tumma tuli joka syöksähti miehestä häneen ja täytti heidät molemmat syvällä rauhalla, tyydytyksellä".

4 kommenttia:

Petteri Järvinen kirjoitti...

Siinä ei kauaa mennyt, kun Facebook-kaverit jo kaivoivat selityksen oluttransistorille: on vanha nimitys kuuden olutpullon pakkaukselle (sixpack). Sana tulee transistoriradioista, joita oli aikoinaan helpompi kantaa kuin vanhoja putkiradioita.

Nyt tämäkin mieltä 30 vuotta askarruttanut kysymys on ratkennut, kiitos internetin ja wisdom of crowdsin.

Anonyymi kirjoitti...

Tuttu nimi, mutta jota en ole kuullut kenenkään käyttävän todella pitkään aikaan. Edesmenneellä isälläni oli vielä -70 luvulla puinen "patteri" tai "transistori", molempia nimiä hän siitä käytti, jolla hän kantoi mökillä maakellarilta juomat saunalle ja joskus kävi myös kauppa-autolla sen kanssa kun ei halunnut koko korillista ostaa.

Koo Dari kirjoitti...

Oluttransistori on minulle uusi termi. Aikoinaan kahdentoista olutpullon pakkausta kutsuttiin mäyräkoiraksi, jolloin pari teekkarikaveria päätti osallistua pakkauksen kanssa koiranäyttelyyn. Tarina ei kerro, pääsivätkö näyttelyareenalle asti...

Anonyymi kirjoitti...

Muistelin, että 70 luvulla käytettin transistori sanontaa jostain oluen monipakkauksesta. Tuossa linkissä on asiasta keskusteltu
https://groups.google.com/forum/#!topic/sfnet.keskustelu.kieli/hUcmLwbro8Y