perjantai 13. maaliskuuta 2015

Syövätkö it-laitteet maapallon turmioon?

Tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan professori Jukka Manner herättelee aamun Hesarissa ihmisiä tietotekniikan energianälkään. "Verkko syö kohta sähkömme - on kysyttävä onko meillä varaa tähän", kysyy juttu.

Minun on hieman vaikea seurata Mannerin ajatuksenjuoksua. Tietotekniikka haukkaa yhä suuremman osan maailman sähkönkulutuksesta, mutta se ei ole mobiililaitteiden syy. Päinvastoin, älypuhelimet ovat korvanneet pc-koneita ja vievät vain murto-osan niiden kulutuksesta. Prosessorien määrä ei tässä ole merkittävä vaan näytön koko.

Professori rinnastaa puhelinvalmistajat autoteollisuuteen ja ihmettelee, miksi vain autoteollisuus pyrkii vähentämään tuotteidensa energiankulutusta. Asiakkaat valittavat jatkuvasti älypuhelinten lyhyestä akkukestosta. Valmistajat pyrkivät kaikin keinoin vähentämään kulutusta, koska se on niiden ja asiakkaiden oman intressin mukaista.

Autoissa kyse on energian hinnasta, puhelimissa käyttömukavuudesta. Olisi kestämätöntä, jos autotkin pitäisi tankata joka päivä. Tai no, niinhän sähköautot pitääkin. Niistä on tulossa todellinen energiasyöppö, ei mobiililaitteista.

Ja vaikka älypuhelimia professorin mukaan myydään miljardi kappaletta vuodessa, valtaosa niistä on korvaushankintoja, joissa vanha puhelin vaihdetaan uuteen. Trendi-ihmisten pitää saada joka vuosi uusin iPhone. Käytössä olevien puhelinten määrä kasvaa paljon hitaammin ja loppuu jonain päivänä kokonaan.

Huoli palvelinkeskusten energiankulutuksesta on helpompi ymmärtää. Ne sijoittuvat maihin, joissa on viileää ja joissa energia on halpaa -- kuten Suomessa. Tälläkin sektorilla energiatehokkuus on jo pitkään ollut keskeisiä kilpailuvaltteja, koska suurempi sähkönkulutus vaatii tehokkaampaa jäähdytystä, ja ne nostavat käyttökustannuksia.

Palvelinkeskusten määrä kasvaa nopeasti ja niiden vaikutus maapallon energiatalouteen on tuntuva. Toisaalta töiden siirtyminen sähköiseen muotoon ja palveluiden muuttuminen itsepalveluksi netissä vähentää muuta energiankulutusta. Onko sattumaa, että öljynkulutus on vähentynyt ja sen hinta laskenut?

Energiatalouden kannalta on vain hyvä, että ihmisten ja tavaroiden liikuttaminen siirtyy bittien liikuttamiseksi. Sähköä on helpompi tuottaa keskitetysti ja sille on fossiilisista polttoaineista poiketen monia eri tuotantotapoja.

Eniten hämmentää Mannerin viimeinen, utopistinen ehdotus: miksi veroasioita pitäisi voida hoitaa kellon ympäri, eivätkö verkkopalvelutkin voisi olla auki vain 12 tuntia päivässä?

Tässä ajatuksessa ei ole logiikkaa. Online-palveluiden riippumattomuus ajasta ja paikasta on niiden suurin etu. Miksi pitäisi palata vanhaan virka-aikaan, kun siihen ei ole mitään todellista syytä?

Nettipalvelut voivat aivan hyvin olla auki 24 tuntia vuorokaudessa, sillä ne kuluttavat energiaa vain käytettäessä. Kun palvelussa on satoja asiakkaita, prosessori käy kuumana heitä palvellessaan. Yöaikaan kun asiakkaita on vähän, virransäästö sammuttaa tarpeettomia ytimiä ja laskee kulutusta (ei ihan nollaan, mutta merkittävästi kuitenkin).

Pakottamalla asiointi vain 8-20 välille aiheutettaisiin asiakkaille harmeja, mutta energiaa ei kuluisi yhtään vähempää. Ehkä jopa enemmän, sillä tekniikka pitää mitoittaa kulutushuipun mukaan. Mitä tasaisemmin käyttö jakautuu kellon ympäri, sen parempi.

Elektroniikkaromu on todellinen ongelma. Nämä sentään menevät kierrätykseen - kai.
Mutta on jotain, mistä meidän oikeasti pitäisi olla huolissamme. Ylen radiouutisissa kerrottiin aamulla, että kuluttajaviranomaisten mukaan elektroniikkalaitteiden tulee kestää vähintään kaksi vuotta, vaikka takuu kattaisi vain vuoden. Vain kaksi vuotta! Tällä hetkellä tuotamme elektroniikkarojua järkyttävän määrän ja miljardit myydyt älypuhelimet päätyvät saastuttamaan Afrikan luontoa vielä senkin jälkeen, kun ne eivät kuluta sähköä edes yhden elektronin vertaa.

Siihen meillä ja maapallolla ei ole varaa.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onkohan nyt ihan noin että palvelimet nukahtavat hiljaisina aikoina? Epäilenpä että niiden prosessorikuorma vain laskee, mutta ei niissä mikään varsinaisesti nukahda tai levyt sammuile. Muutenkin hiljaisina aikoina noista taidetaan ajella varmistuksia yms ajoja?

Petteri Järvinen kirjoitti...

Palvelimet eivät nukahda, mutta niiden sähkönkulutus laskee. Intelin prosessoreissa ydinten määrää ja kellotaajuutta nostetaan/lasketaan dynaamisesti kuormituksen perusteella.

Ylläpitoa ja päivitystä voidaan toki tehdä, mutta ne eivät juurikaan kuluta CPU:ta - ja vaikka kuluttaisivat, joskus ne on kuitenkin ajettava.

Oleellista on, että jos työtä on tehtävä X määrä, sen suorittaminen 12 tunnissa 24 sijaan ei säästä mitään. Eri asia on, jos uskotaan että vain virka-aikaan käytettävät palvelut saavat ihmiset vähentämään sähköistä asiointia.

Energiankulutusta ja tehokkuutta pitää ajatella yhteiskunnan, ei tietotekniikan tasolla.

Anonyymi kirjoitti...

Aika erikoinen serveri tosiaan olisi, jos se kävisi koko ajan maksimiteholla, vaikka prosessoria ei kuormitettaisi :-) Mikähän Intelin prossu toimii näin.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä ensimmäinen kirjoittaja on pitkälti oikeassa, ei tehonkulutus konesaleissa öisin nyt niin mahdottomasti laske, -40% kokonaistehossa ei ole tänä päivänä huono saavutus.

Kyse ei ole pelkästään prosessoreista, eikä edes palvelimista vaan kokonaisuudesta (palvelimien muistit, redundantit virtalähteet, muut virtaa vievät komponentit, storage, kuormantasaimet, palomuurit, reitittimet, kytkimet jne muut tietoliikennelaitteet, valvonta ja hallinta, ...) , joka tekee energiankulutuksen hallinnasta on paljon vaikeampaa kun valmistajien mainoslehtisissä annetaan ymmärtää.

Siitäkin huolimatta vaikka osin tehon hallinta on reilusti jo kehittynyt viimeisen ~10v aikana, niin paljon on vielä tekemättä. Aiemminhan palvelimet paahtoivat käytönnössä kaiken aikaa täysillä, nykyisin harvemmin enää näin.

Yksi tehokkaimpia tapoja vähentää tehonkulutusta on luopua pienistä konesaleista ja keskittää toiminnot isompiin yksiköihin ja parantaa hyötysuhdetta käyttämällä teknologioita, jotka eivät ole taloudellisia pienessä mittakaavassa.

Teollisen mittakaavan konesaleissa (Google, Facebook, Amazon, Rackspace, ...) jne PUE arvoissa päästään huomattavasti parempiin arvoihin kuin keskimääräisen yrityksen omissa konesaleissa, johteuen siitä että kokonaisuus on rakennettu alusta alkaen tähtäimenä hyvä hyötysuhde.

Toki paljon myös riippuu siitä minkälaisia tehtäviä palvelimet tekevät ts. service-mix vaikuttaa olennaisesti, samoin kuin se onko käyttö vain joltain rajatulta maantieteelliseltä alueelta, jolloin tehonkulutus harvoin on sama ympäri vuorokauden. Sijoittuminen vaikuttaa siihen saadaanko käytettyä muita keinoja, kuten halvempaa pörssisähköä yöaikaan, voidaanko käyttää viileää vettä tai ilmaa vapaajäähdytykseen jne..

Usein vain osan palveluista tarvitsee olla käytettävissä kaiken aikaa ja osan vain todellakin ns. virka-aikoina tai käynnistyttävä pienellä viiveillä. Kaikki tämä vaikuttaa siihen minkälaisia keinoja voidaan käyttää tehonsäästössä.

Ei Mantereen ajatus siis siitä, että jotkut palvelut eivät olisi käytössä muuten kuin laajennettuina virka-aikoina kovin kaukaa haettu ole.

Tai jos edes palvelu jota joku tarvitsee virka-aikojen ulkopuoellla vain silloin tällöin, niin käynnistyminen kestäisi vaikka minuutin tai pari ja siitä kerrottaisiin käyttäjälle -- odota hetki, palvelu käynnistyy.

Jos sen jälkeen käyttö sen jälkeen olisi sujuvaa, tuskin siitä nyt mitään haloota nousisi. Jos edellytämme, että kaikki palvelut ovat käytettävissä kaiken aikaa ja vastaavat muutaman sekunnin viiveellä kuin HÄKE:n velvollisuus on vastata, maksamme siitä ajan kuluessa melkoisesti, verrattuna tilanteeseen jossa ymmärrämme, että pieni viive harvoin käytetyssä palvelussa muulloin kuin huippuaikona olisi ihan OK.

Lasketaanpa. Se että jotain palvelua käyttäisi hiljaisina aikoina (esim. 22 - 06) satunnaisesti muutama ihminen, max 30 min käyttökertoja esim. 20 kertaa viikossa. Silloin sen sijasta, että palvelu on tuotanto tehoa vievässä valmiustilassa kaiken aikaa vs. palvelu olisi suspend-tilassa 0% teholla ja käynnistymistä pitäisi jonkun hiljaisena aikana odotella esim. minuutti tai pari.

Jos niin, tuotanto tehoa kuluu 56h/vko sijasta vain 10h/vko, siis 2850h/v vs 522h/v.

Toisin ilmaistuna 2850/24 = 118vrk ja 522/24 = 21, josta siis tuotantotehon käytön ero on. ~97 vuorokauden edestä enemmän tehon käyttöä.

Vain siitä, että joku saa palvelua heti eikä 1-2 minuutin odotuksen jälkeen.

Ei Manner siis täysin turhia esitä. Merkittäviä säästöjä olisi mahdollista saada.

Anonyymi kirjoitti...

... jatko

Jatkan vielä hieman virtualisoinnista ja palveluiden kosolidoinnista kun ne aina yleensä nousevat näissä keskusteluissa esille puolustuksena, ja huonoina perusteluina, että asia kunnossa. No ei ole, ei läheskään.

Virtualisoinnin avulla jäljellä olevien fyysisten palvelimien käyttöaste nousee, mutta samalla kun yksittäisten virtualisoitujen palvelimien tehon säästössä saadaan niin (virtuaalisia) palvelimia on nyt yleensä lukumääräisesti huomattavasti paljon enemmän kuin aiemmin.

Kun pitkään ensin oli tilanne että sama palvelin hoiti montaa palvelua (-80-90 luvuilla). Raudan halpenemisen ja keskinäisten riippuvuuksien purkamisen myötä siirryttiin tilanteeseen, jossa yksi fyysinen palvelin hoiti yhtä tehtävää (-00-05) ja siitä sitten virtualisoinnin, paravirtualisoinnin ja nyt konttien käytön myötä ollaan tultu tilanteeseen, jossa yleensä virtuaalipalvelin / palvelu-kontti tekee vain yhtä palvelua tai sen osaa.

Fyysisten palvelimien määrä on siis laskenut, mutta usein siten että jäljellä olevat entistä isommat fyysiset palvelimet tekevät keskimäärin töitä entistä korkeammalla teholla ja käyttöasteella. Vähemmän hukkatehoa, mikä on hyvä positiivinen kehityssuunta.

Virtualisoitujen palveluiden hyötysuhde paranee kun käytetään raudan virtualioinnin sijasta kontteja ja paravirtualisointia, mutta virtualisointi lisää aina kokonaisuutena ajettavia instansseja ja monimutkaisuutta riippumatta siitä miten asiaa katsotaan. Palvelujen pilkkominen pienempiin osiin helpottaa skaalautuvuuden toteuttamista, mutta samalla monimutkaistaa kokonaisuutta ja sitä kautta se sekä helpottaa että toisaalta vaikeuttaa tehonsäätämistä niin että se olisi kussakin tilanteessa optimoitu. Kerrosten lisääntyminen, palveluiden pilkkoutuminen, monimutkaistaa asioita ja tekee kokonaisuuden hallinnasta vaikeampaa.

Palveluiden edustalla käytettävien kuormantasainten avulla (yleistyneet -10 alkaen) on helpohko tehdä palveluita, joissa taustapalvelimista tai konteista joita kaikkia tarvitaan huippuaikoina voidaan ajaa palveluita hallitusti alas huoltoja, päivityksiä ja tietysti myös tehonsäästön vuoksi.

Mutta em. automatisointi on työlästä on järjestää vaikka nyt on jo muutaman vuoden ollut käytössä melko hyviä orkestrointi-välineitä. Automatiikkaa, konfiguroinnin helppoutta jne. tarvitaan lisää jotta tekniikkojen käyttö alkaa yleistyä, eikä asia jäisi muiden kiireiden jalkoihin ja tekemättä.

Yksi asia joka voisi olla paremmin fyysisten palvelimien nykyisin tyypillisesti toteuttamien virransäästö ominaisuuksissa on se, että niissä pitäisi olla useampia profiileja, joihin voisi ylläpito määritellä komponenteittain minkä osan palvelimesta haluaa olevan milloinkin. Tarvittaisiin helppo rajapinta, jonka kautta näitä voisi vaihdella oletuksena skripteillä joita sitten käynnistettäisin yksinkertaisimmillaan cronilla, orkestroinnilla tai jollain muulla hallintavälineellä. Pelkästään, se että määritellään onko joku (virtuaali)kone High Performance, Balanced, Low power tai Custom ei oikein riitä tilannekohtaiseen säätämiseen. Tarvittaisiin sen lisäksi helppoja välineitä ajastusten tekemiseen, ylläpitoon ja koko ns. power-budjetin arviointiin.
(IPMI:llä voi tehdä osan näistä asioista, mutta ei kovin helpoosti).

En epäile yhtään, että moni hyödyntäisi mahollisuuksia säästää tehonkulutuksessa kun se vain on teknisesti järkevällä työmäärällä tehtävissä.

Koen, että Mantereen herättelemä keskustelu on tervetullutta ja siinä on täysin järkeä, että mietimme onko järkeä tehdä 24x7 palveluja aivan kaikista asioista vai riittäisikö vähempikin. Ei 24h yhteiskunnan tarvitse välttämättä tarkoittaa sitä, että kaikki palvelut ovat 100% käyttövalmiudessa ihan minä tahansa vuorokaudenaikana, koska siihen sisältyy merkittäviä lisäkustannuksia.

Manner ei asiasta maininnut kirjoituksessaan, mutta pääosin valvomattomien palveluiden sammuttaminen yöaikaan pienentäisi omalta osaltaan myös tietoturvariskiä.

BTW, Aikaansa edellä ollut Korsoraattori oli välillä käytettävissä vain virka-aikoina :)

Anonyymi kirjoitti...

Odotan että netti vähitellen vähentää työ- ja kokousmatkoja. Jos vaikka tehtäisiin keskimäärin päivä viikossa etätyötä, vähenisi työmatkaliikenne 20%. Kaikenlaiset kalliit pisararadat voitaisiin unohtaa ja aikaakin säästyisi. Myös koulutuspuolella olisi merkittäviä hyötyjä.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Kiitos asiantuntevista kommenteista. Palvelujen energiatehokkuus on selvästi monimutkainen asia. Silti tuntuu oudolta ehdottaa nettipalveluille virka-aikaa. Reaalimaailmasta tuttu ratkaisu ei yleensä pure bittimaailman ongelmaan.

Yleinen periaate on, että tasainen kuorma ympäri vuorokauden on parempi kuin suuri kuorma kello 8-16 välillä. Koska käyttämättömänäkin palvelimet/konesali kuluttavat tehoa, käytännössä yhtälö on paljon monimutkaisempi.

Palvelun käyttöajan rajoittaminen varmaankin parantaisi tietoturvaa, sillä mitä lyhyemmän ajan palvelu on alttiina hyökkäyksille, sitä vähemmän niitä ehtii tapahtua (varsinkin, jos hyökkäykset ovat satunnaista koputtelua eivätkä määrätietoisia ja kohdistettuja). Tämä on kuitenkin karkea yleistys ja lähtökohtana pitää olla, että tietoturva on joka tapauksessa kunnossa kellon ympäri.

Kun toiseen vaakakuppiin laitetaan 24/7 toimivuuden tuomat hyödyt nähdään, miten monimutkainen kokonaisuus on kyseessä.

Anonyymi kirjoitti...

@Edellinen Anonyymi

Erilaiset webcastit, kokouspalvelut, (Cisco Webex, Adobe Connect, josta on Meetings, Webinars ja Learning vaihtoehdot, jne), videoneuvottelut noin 10v ajan ovat toimineet verkon yli varsin hyvin.

Edellisten lisäksi nyt on vielä tullut WebRTC (mm. uusi Firefox Hello ominaisuus), joten tarjonta helpottuu ja halpeneekin entisestään. WebRTC tuki selaimessa tarkoittaa, että välttämättä jatkossa ei tarvita enää erillistä pluginia, pelkkä hyvä Javascript tuki riittää.

Mutta ei se tähänkään asti välttämättä rahasta ole ollut kiinni, niin helppoa etäkokoukset, ryhmätyöt ja neuvottelut on pitää jos vain halua ja kiinnostusta on.

Ihan pienillä firmoilla ei välttämättä ole resursseja pitää itse noita omina palveluina, mutta niitä voi vuokrata verkosta ihan siinä kuin web-palvelujakin. Useimpien pienten firmojen sivuthan on jossain palvelutarjoajalla eikä firman omissa tiloissa.

Olen 7-8 vuotta istunut suuren osan koulutuksista webcasteina ja monet palaveritkin kotisohvalla. Useamman päivän seminaareihin jne. saatan vielä lähteä koska siellä alani olennainen verkoittuminen ja virallisen ohjelman sivussa käytävillä vapaamuotoisilla keskusteluilla on isompi merkitys hyödyllisen tiedon vaihtamisessa ja josta jää ulos jos ei ole paikalla. Koulutuksiin ja rutiinikokouksiin verkko sopii hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

@Petteri

Reaalimaailmasta tuttu ratkaisu ei yleensä pure bittimaailman ongelmaan.

Itse asiassa taitaa vielä suurimman osan välineistä mitä tietokoneilla käytetään esikuva olla reaalimaailmassa, vain hieman toisessa asussa.

Oli sitten kyse pankkiasioiden hoitamisesta (laskun maksusta, tilisiirrosta), veroilmoituksen jättämisestä verkossa, videoiden katsomisesta (aiemmin selluloida ja magn. nauhaa), laskimen ja kalenterin käyttö, musiikin kuuntelu, sanomalehdet ja media yleensäkin, web-sivujen kommentointi, blogit ja chatit ovat korvanneet ja lehtien aiemmat ns. yleisön osastot ja henkilökohtaista viestit. Ostetaan ja myydään on nykyään huutokauppasivustoilla jne.

Sähköisiin välineisiin on lisätty uusia piirteitä, mutta kyllä siellä taustalla on usein vanha aiemmin reaalimaailmassa ollut tapa toimia.

Esim. verkossa tunnistautumisen, auktorisoinnin ja laskutuksen (AAA) esikuva on tiukasti reaalimaailmassa. Tunnistautuja esittää todisteen siitä kuka on, palvelu tarkistaa aitouden. Hyväksyttyään aitouden palvelu tarkistaa omasta tietovarastostaan mihin kyseisellä käyttäjällä on oikeus järjestelmässä, hyväksymisen järjestelmä valvoo sitä mihin käyttäjä pääsee ja käytöstä pidetään kirjaa ja laskutetaan tarvittaessa.

Reaalimaailman esimerkissä passilla osoitetaan maahan tultaessa kuka tulija on. Virkailija todentaa (autentikoi) että tulija kuvan ja mahdollisen sormenjäjen perusteella, että tulija on se joka hän väittää olevansa. Sen jälkeen virkailija tarkastaa, että tulijalla on viisumi ja/tai hän ei ole maahtuloon kiellettyjen ja kiinniotettavien listoilla (auktorisoi) ja kirjaa ylös maahantulon tapahtuneeksi (accounting). Poistuttaessa saman toisto, auktorisoinnissa katsotaan ettei ole kiinniotettavien listalla ja kirjaa maasta poistumisen (accounting).

Reaalimaailmasta tuttu ratkaisu on siis usein päätynyt toteutettavaksi "bittimaailmaan" vain hieman toisessa muodossa vaikka sitä ei heti oivaltaisi. Joskus toteutus on hyvä joskus taas ei, mutta se ei ole estänyt näin käymästä.

Mitä sitten voisivat olla palvelut, joille ei löydy vastinetta aiemmasta reaalimailmasta?

Ajattelin, ensin että multicast voisi olla sellainen, mutta sehän on ryhmälähetys ts. samaa tehdään sanomalehtiä jaeltaessa tilaajille.

Samoin anycast ts. multicastin erikoistapaus, jossa lähetetään jollekin tietylle alijoukolle, sitä tehtiin jo puheliverkossa kun paikalliset puhelinyhtiöt ohjasivat eri puolilla maata samoja lyhyt- ja palvelunumeroita paikalliseen/lähimpään palveluun. Palokunta, poliisi, neiti-aika, ...

Facebookin esikuvahan oli alun perin vuosimatrikkeleista, linkedin taustalla oli vanhan rolodexin ja käyntikorttien korvaaminen sähköisellä, jne.

En heti nyt keksi mikä voisi olla Twitterin esikuva, mutta epäilen vahvasti että se ei ole sekään täysin originaali vaan sillä on joku esikuva reaalimaailmassa.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Ihan toista tapaa on vaikea keksiä, ihmiset kun ovat mitä ovat.

Yleensä digitaalisuus merkitsee vanhan mallin korvaamista samalla, verkkoon siirretyllä tavalla (esim. verkkokaupat). Aikaa myöten digitaalisuudesta opitaan ottamaan hyöty irti ja toimintatapa muuttuu.

Musiikkibisnes on tästä hyvä esimerkki. Aluksi tilattiin cd-levyjä verkosta, sitten ladattiin tiedostoja ja nyt kuunnellaan streaming-toistoa.

Myös veroilmoitus on oiva esimerkkki. Ilmoitusta ei tarvitse täyttää verkossa, tiedot menevät sähköisesti työnantajilta verottajalle ja kansalainen vain hyväksyy, että kaikki on oikein.

Tällaisia esimerkkejä tarvitaan lisää.

jeejee kirjoitti...

Veikkauksen nettipelit olivat pitkään pelattavissa vain tiettyyn kellonaikaan (muistaakseni 07-23), koska pitivät tärkeänä että on joku asiantuntija valvomassa tekniikkaa ja palvelua varmuuden vuoksi.

Kyllähän se oudolta tuntui muttei mitään ylitsepääsemätöntä kuitenkaan ollut.

Anonyymi kirjoitti...

> Pakottamalla asiointi vain 8-20 välille

Täydennys edelliseen: Pakottamalla asiointi vain 8-20 välille SUOMEN AIKAA.

Äiti joskus ulkomaanreissun aikana kyseli, josko voisin ostaa hänelle junalipun paluumatkaa varten - jostain kumman syystähän verkkokauppa suljetaan yöksi (muuten sivut sentään toimivat), ei ollut oikein helppoa sovittaa Suomen päiväaikaa paikallisten nettikahviloiden aukioloaikoihin.

> Elektroniikkaromu on todellinen ongelma. Nämä sentään menevät kierrätykseen - kai.

On kahdenlaista kierrätystä. Ensimmäinen on, että yritetään etsiä toimivalle mutta vanhentuneelle tuotteelle uusi käyttäjä.

Toinen kierrätys on, että tuotteet käytännössä hajotetaan käyttökelvottomiksi, osat lajitellaan ja jätteet kierrätetään oikeaoppisesti. Totta kai rikkinäiset tuotteet pistetään automaattisesti tähän ryhmään mihin ne kuuluvatkin.

Totta kai valmistajat suosivat ennen kaikkea jälkimmäistä, koska kierrätettäessä tuote tätä kautta, ei tule yhden tuotteen "ylitarjontaa" markkinoille, jolloin henkilö, joka olisi tyytynyt vanhempaan malliin (ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan), joutuukin todennäköisemmin ostamaan uuden. Toki menekki auttamattomasti vanhentuneiden tuotteiden suhteen on tuntuvasti heikompaa - paitsi köyhemmissä maissa.

Totta kai tässä on yksi positiivinen asia käyttäjällekin - tietoturvan suhteen ei ehkä tarvitse olla ihan yhtä huolissaan, kun tietää, ettei tuotetta ole tarkoitus enää ottaa käyttöön.

Mielestäni noissa kaiken maailman kierrätyspisteissä pitäisi kyllä mainita, miten laitteet oikeasti tullaan kierrättämään...

Website Security Test