keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Salamurhat ovat NSA-urkinnan kääntöpuoli

NSA:n eurooppalaisiin kohdistaman urkinnan paljastuminen on herättänyt meissä suurta närkästystä. Miten kehtaattekin rikkoa perusoikeuksiamme ja vakoilla meidän viestintää? Äskettäin opetus- ja viestintäministeri Kiuru halusi nostaa syytteet Gemalton tietomurrosta (ilmeisesti juuri NSA:ta ja Yhdysvaltoja vastaan). Onhan törkeää, että valtion hakkerit varastavat matkapuhelinten salausavaimia pystyäkseen salakuuntelemaan luottamuksellista liikennettä.

Viestinnän urkinta loukkaa perusoikeuksia, mutta niin loukkaa myös tappaminen. EU-maat eivät juurikaan kritisoi Yhdysvaltoja siitä, että lennokki-iskuissa on kuollut yli tuhat sivullista ja muutama epäilty terroristi.

Yhdysvaltojen näkökulmasta CIA ja NSA ovat sisarjärjestöjä, jotka toteuttavat yhteistä tehtävää: ne ajavat maan kansallista etua ja varmistavat sen turvallisuutta. Tätä taustaa vasten on helpompi ymmärtää myös se, miksei Euroopan urkinnan paljastuminen herätä Yhdysvalloissa sen suurempaa närkästystä. Business as usual, älkää urputtako turhasta.

CIA ja NSA tekevät samaa asiaa, vaikka keinot ovatkin erilaiset. Järjestöt tekevät myös läheistä yhteistyötä. Esimerkiksi lennokki-iskuissa NSA jäljittää uhrin puhelimen ja antaa koordinaatit CIA:lle, joka tietää mihin radiolähettimeen tähdätä lennokillaan. Viestinnän urkinta ja salamurhat ovat saman kolikon kaksi eri puolta.

Venäjän Putinilla on kuulemma oma tappolistansa, Obamalla omansa. Kumman lista mahtaa olla pidempi?

Eivätkä muut suurvallat ole yhtään sen puhtoisempia. Urkinnalla ja sotimisella on lähes aina oman kansan tuki.

Meitä eurooppalaisia hämmästyttää, miten Putin voi nauttia suurta kansansuosiota Krimin ja Ukrainan operaatioiden jälkeen. Onko kansa näin tyhmää?

Historia on monet kerrat osoittanut, miten helposti kansan saa yhdistymään todellisen tai kuvitellun ulkoisen uhkan edessä.

George W. Bush sai kansan tuen hyökkäykselleen Irakiin, vaikka "todistusaineisto" oli yhtä keinotekoista kuin Venäjän perustelut Ukrainan tapahtumille. Eikä pelkästään kansan, vaan myös vapaan lehdistön ja television. Toukokuussa 2003 79 % amerikkalaisista piti hyökkäystä Irakiin oikeana, olipa siellä joukkotuhoaseita tai ei. Hyökkäyksen perusteluna käytettyjä aseita ei koskaan löytynyt, mutta silti Bush valittiin syksyllä 2004 uudelleen presidentiksi.

Wikipedian mukaan 57 % amerikkalaisista tv-katsojista uskoi, että Irak tuki Al-Qaidaa ja oli mukana 9/11-terrori-iskuissa. 69 % uskoi Saddam Husseinilla olleen osuutta 9/11-iskuihin ja 22 % luuli, että Irakista oli hyökkäyksen jälkeen löytynyt joukkotuhoaseita.

Jos yleistä mielipidettä on näin helppoa manipuloida netin ja vapaan tiedonvälityksen Yhdysvalloissa, vastaava temppu Venäjällä on helppo nakki.

Mutta on valtioiden välillä eroakin: sananvapauden ansiosta Yhdysvalloissa saa olla eri mieltä ja näyttää sen myös julkisesti.

Sodanvastainen mielenilmaus New Yorkin kadulla 21.5.2004

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Näkisin itse kuitenkin niin, että USAn tekemien lennokki-iskujen nimittäminen salamurhaksi on karkeaa yleistämistä. Lähtökohtaisesti USA pyrkii kuitenkin tappamaan vain erittäin kovan luokan terroristeja, joiden tavoitteena on viattomien ihmisten murhaaminen.

On tietenkin aina veteen piirretty viiva minkälaisia riskejä voidaan ottaa sivullisten ihmisten vahingoittamisesta. Mikäli kaikki sivulliset olisi pyritty säästämään, ei esimerkiksi Hitleriä olisi varmasti pysäytetty koskaan. Demokraattisessa valtiossa tätä keskustelua pitää käydä.

Anonyymi kirjoitti...

"sananvapauden ansiosta Yhdysvalloissa saa olla eri mieltä ja näyttää sen myös julkisesti."

Kuinkahan pitkälle sananvapaus venyy, jos sitä alkaisi käyttämään vakavastiotettavalla tavalla todella merkittäviä arvoja vastaan, esim. ajamaan avoimesti Kalifornian tai Texasin itsenäistymistä? Veikkaanpa, että yllättävän nopeasti heräisivät syytökset epäamerikkalaisesta toiminnasta, tjsp.

Website Security Test