keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Sinunkin äitisi oli liberaali

Lakivaliokunta äänesti 20.11.2014 avioliittolain uudistusta vastaan äänin 9-8. Hesarin grafiikka osoittaa havainnollisesti, miten edustajan ikä korreloi äänestyskäyttäytymisen kanssa. Vedenjakajana oli vuosi 1965: ennen sitä syntyneet äänestivät uudistusta vastaan, sen jälkeen syntyneet puolesta. Poikkeuksen teki ainoastaan perussuomalaisten Mika Niikko (s. 1967).

Some-tuomioistuin antoi päätöksensä heti tuloksen selvittyä ja se oli äänekäs: viisikymppiset ovat dinosauruksia, jotka vain hidastavat Suomen kehittymistä ja yhteiskunnan vapautumista.

Nuorten tuomio on ankara, kuten edelliselle sukupolvelle aina. Mutta tämän päivän fossiilit ovat itse eilisen liberaaleja. Ne arvot ja oikeudet, joita parikymppiset pitävät itsestäänselvyyksinä, ovat heidän vanhempiensa hankkimia. Eikä siitä ole edes kauaa, hädin tuskin yksi sukupolvi.

Vielä 1950-luvulla yksinäistä naista pidettiin ilmeisesti niin moraalittomana, ettei heitä päästetty ravintolaan. Ovi aukesi vain herraseurassa. Sukunimilain muutos, joka salli naisen pitää oman (tai no, isänsä) sukunimensä avioliitossa, hyväksyttiin eduskunnassa 1985. Aborttilakeja lievennettiin vuosina 1950 ja 1970. Todennäköisesti äitisi kannatti näitä muutoksia, joita muu yhteiskunta piti aikoinaan yhtä radikaaleina kuin avioliittolakia nyt.

Homouden salliva historia on vielä lyhyempi. Vuoteen 1971 asti homoseksuaalisuus oli Suomessa rikos, siitä eteenpäin "vain" sairaus vuoteen 1981 asti. Vuoden 1983 vaalipaneelissa homoudesta väiteltiin yhtä värikkäästi kuin avioliittolain uudistamisesta nyt. Yllyttäminen homoseksuaaliseen tekoon (mistä Venäjää nyt paheksutaan) poistui rikoslaista vuonna 1999 -- vain 15 vuotta sitten. Vuonna 1991 kuollut Touko Laaksonen (alias Tom of Finland) ei voinut kuvitellakaan, millainen tähti hänestä tulisi runsaat 20 vuotta myöhemmin.

Avioliittolain muuttaminen ei jää viimeiseksi lajissaan. Nyt päiväkodissa olevat lapset tulevat aikanaan tuomitsemaan nyt tehtävät uudistukset vanhoillisiksi ja riittämättömiksi. Varmasti löytyy vielä paljon sääntelyä, jonka jälkipolvet kokevat ahdistavaksi, moraalittomaksi ja tasa-arvon vastaiseksi, vaikka emme vielä tiedäkään, mitä ne voisivat olla.

Maailman muuttaminen ja liberaalit uudistukset kuuluvat nuorille aikuisille. Ehkä on niin kuin Winston Churchill sanoi: "Ihminen joka ei ole nuorena idealisti on sydämetön, mutta ihminen joka ei ole vanhana konservatiivi on idiootti". Perjantaina 28.11.2014 nähdään, riittääkö eduskunnan keski-ikä uuden lain hyväksymiseen.

Kävi miten tahansa, tänään muutosta puolustavat ovat huomisen dinosauruksia. Tervetuloa joukkoon!

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mainio kirjoitus! Tähän voisi vielä tarkentaa, että on siis väistämätöntä, että uudistus toteutuu ennemmin tai myöhemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Jep - niin oli mutta ei ollut kommari ja teeskennellyt olevansa hyvä ihminen kuten te punavihermädättäjät nykyään.

Anonyymi kirjoitti...

"Ihanaa kun mulla onkin kaksi iskää ja sulla vaan yksi iskä ja äippä". Toivottavasti musta ei tuu isona lastentarhan ope ?

Anonyymi kirjoitti...

Mikä mahtaa olla kirjoittajan kanta asiaa?

Petteri Järvinen kirjoitti...

Onko sillä merkitystä? En aja kummankaan leirin asiaa.

Masa kirjoitti...

Tuo sinänsä mainio Churchill-lainaus ei muuten luultavasti ole Churchilliltä peräisin: http://quoteinvestigator.com/2014/02/24/heart-head/

Jouni Laurila kirjoitti...

Hyvin matemaattinen näkemys asiaan.
Historiallinen ja psykologinen antaa toisenlaisen tuloksen.
Kyseessä voi olla myös heiluri joka heilahtaa seuraavalla sukupolvella toiseen suuntaan. Seksuaalinen vapautuminen on hippiajan juttuja. Vaikkapa Ruotsissa on suhtautuminen ihan toinen kuin silloin. Taisi mennä tunnettu Australialainen lankaan vanhojen käsitysten kanssa. Nyt pakoilee ilmeisen mokailun selvitystä Lontoossa lähetystössä.
Eli kannattaa jättää tulkinta yli 30v päähän avoimeksi. Tällä hetkellä on suunta hyväksyntään seksuaalivähemmistöjen kanssa. Hyväksyntä lainsäädännössä leviää lähivuodet, mutta sukupolven päästä tilanteesta on vaikea sanoa varmaa.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta tämän asian vastustaminen on tuulimyllyjä vastaan taistelua. Uudistus tehdään joka tapauksessa muutaman vuoden sisään, jollei sitä tehdä tällä kertaa.

Ehkä asia on kuitenkin saanut vähän liian isot mittasuhteet. Tuntuu hiukan siltä, että jollei kuulu johonkin vähemmistöön, on automaattisesti jotenkin epäilyttävä ja ihmisoikeuksia tallaava henkilö.

Itse olen kokolihaa kohtuullisesti syövä heteromies. Joskus tuntuu, että jo tämä fakta pelkästään on joillekin punainen vaate, joka tekee minusta "rasistisen" ja "homofoobisen", vaikka en ole kumpaakan.

Osmo kirjoitti...

Tässä vaikuttaa myös aikakäsitys. 1960-luvulla syntyneelle runsaan kymmenen vuoden takainen parisuhdelaki on kuin eilistä päivää. Silloin oikein lupailtiin, ettei kyse ole avioliitosta. Nuoremmalle se voi olla kuin jotain esihistoriaa.

Itse katson itseni arvoliberaaliksi, mutta ymmärrän myös toisia. Joskus haluaisin nähdä sitovan lista muutoksista, joita ei tulla vaatimaan. Tämä sitten sitoisi allekirjoittajia eliniän. Jokainen muutoshan muodostaa pohjan uusille vaatimuksille. Joka uskoo, ettei kirkkoon tulla kohdistamaan painostusta asiassa on naiivi.
Tässä on vähän kuin se juttu sammakosta kattilassa. Pienillä muutoksilla voidaan päästä tilaan, jota alunperin ei haluttu tai jopa joka tyrmättiin. Tästä esimerkkinä on velkojen vanhentuminen. Aluksi vanheni vain ulosotto, ei velka, sitten lakia muutettiin niin, että myös velka vanheni ja lopulta samalla luottotiedotkin tulivat samalla kuntoon. Tämä muutamassa vuodessa ja lopputulos oli sellainen, joka aluksi tyrmättiin. Tässä tarkastelen vain ilmiötä, ottamatta kantaa siihen, onko lopputila hyvä vai huono (siitähän jokaisella on omat mielipiteensä)

Onneksi Suomessa sentään asia on pysynyt eduskunnalla eikä oikeudet ole alkaneet säädellä asiasta. Toisinaan vasemmalta tulee ajatuksia, että heidän ajamansa politiikka ei ole politiikkaa vaan ihmisoikeuksia ja siksi siitä ei saisi demokraattisesti päättää. Tätä en hyväksy. Kyllä vallan tulee olla kansalla.

Joskus olen miettinyt asia niin, että jos lainsäädäntöä verrataan autoon niin liberaalit ovat moottori ja konservatiivit jarru. Ilman moottoria auto on hyödytön ja ilman jarruja vaarallinen. Moottori on tärkeämpi, mutta jarrujakin tarvitaan.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Erinomaisia kommentteja, Osmo. Tismalleen samaa mieltä.

Pienet, yksittäin otetut askeleet johtavat lopputulokseen, joka aluksi tuntui mahdottomalta. Tästä on hyvänä esimerkkinä mm. yksityisyyden rapautuminen. Mikään yksittäinen palvelu tai tekniikka ei tunnu pahalta, mutta kun koko ketju pannaan peräkkäin, lopputulos on pahempi kuin mitä kukaan haluaisi hyväksyä.

Anonyymi kirjoitti...

Osmo kirjoitti tarkkanäköisen kommentin 27.11. Luin tänään 13.12. KS:n uutisen, johon Osmon havainnot pätevät kirjaimellisesti. http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kainuu/markku-heikkinen-erosi-kajaanin-sosiaalidemokraateista/

Website Security Test