lauantai 19. lokakuuta 2013

Ollilan kirja ja wanhan hyvän ajan Nokia

Jorma Ollilan odotetut muistelmat "Mahdoton menestys" julkaistiin 17.10.2013. Moni on ollut hivenen pettynyt siitä, miten vähän kirja käsittelee tuoreita, eniten kohua herättäneitä tapahtumia. Ollilan nuoruusvuosille on annettu paljon tilaa, jolloin tekijät ovat joutuneet supistamaan loppupään tapahtumia saadakseen kirjan edes joskus valmiiksi ja pitääkseen sivumäärän järjellisenä (nyt 480 sivua). 

Steve Jobsin elämäkerrassa oli sama ongelma. iPhone- ja iPad-tapahtumat kuitattiin muutamalla sivulla, vaikka ne muovasivat Applesta yhtiön sellaisena kuin moni sen tuntee. Ero on siinä, että Jobsin nuoruus oli paljon kiinnostavampi kuin Ollilan nuoruus. Yleensäkin nuoruusvuosien muisteleminen on kiinnostavampaa tekijän itsensä kuin lukijoiden kannalta. 

Jorma Ollila (julkistustilaisuudessa otettuja kuvia).
Kirja on Ollilan, ei Nokian muistelmat. Nuoret tuntevat Nokian ainoastaan matkapuhelinten valmistajana. Dramaattiset tapahtumat 1980- ja 1990-lukujen vaihteesta ovat monelta unohtuneet. Televisioiden valmistus lähes kaatoi koko yhtiön.

Kirja käsittelee näitä tapahtumia. Ne ovat epäilemättä Ollilalle rakkaita, koska hänet nimitettiin silloin toimitusjohtajaksi ja oli pitkälti hänen visionsa ansiota, että Nokia päätti keskittyä tuolloin vielä hyvin epävarmaan mobiilitekniikkaan. Tai näin ainakin kirja sen selittää. Kokemuksesta tiedän, että ellei itse tee tarkkoja muistiinpanoja, aika kultaa muistot ja kaikki fiksut päätökset tuntuvat olevan omaa ansiota.


Ollilan esiintymistä lehdistötilaisuudessa oli ilo seurata. Tuli aivan mieleen se wanhan hyvän ajan Nokia, joka hallitsi uutisointia vielä 10-15 vuotta sitten. Ollila vastasi asiallisesti ja kohteliaasti kaikkiin kysymyksiin. Vastauksista paistoi suomalainen rehtiys ja rehellisyys, aivan kuten hänen omasta nuoruudestaan partiolaisena. Nokiassa tehtiin nousun vuosina hyviä asioita ja ne tehtiin oikein. Niiden päätösten takana on hyvä seistä.


Ollila kuvasi jälleen kerran, miten ratkaiseva päätös Microsoft-yhteistyöstä syntyi. Nokia oli tajunnut, ettei Symbian kanna enää kovin pitkälle, joten se oli jäämässä perusmalleihin. Yläsegmenttiin piti tulla uusi Meego. Vuoden 2011 alussa kävi kuitenkin ilmi, ettei Meego ollut läheskään valmis. Tulossa oli vain yksi puhelinmalli, sen jälkeen ei mitään. Oli pakko valita joko Android tai Microsoft. Jälkimmäinen tarjosi suuremman mahdollisuuden kilpailijoista erottautumiseen, joten hallitus päätti valita sen.

Microsoftin valintaa edelsi "syvällinen valmistelu", jossa oli mukana koko johto. Hallitus "seurasi asiaa tiiviisti" ja "paneutui tosissaan asiaan". Elop ei valinnut Microsoftia, hallitus valitsi.

Mutta kuka päästi asiat näin pitkälle? Miten oli mahdollista, että tuotekehityksen 1800 hengen porukka ei saanut Meego-puhelimia ajoissa valmiiksi ja ettei tieto näistä ongelmista kulkenut ajoissa johdolle? Tähän Ollila ei vastannut.

Hieman oudolta tuntui myös Ollilan väite siitä, ettei Suomessa ollut tarvittavaa käyttöjärjestelmäosaamista. Kaikki alan osaaminen oli hänen mukaansa USA:n länsirannikolla. Siksi Samsung ei edes yrittänyt mitään omaa, vaan valitsi Androidin. Ei käyttöjärjestelmä mitään rakettitiedettä ole. Kohta on Jollan vuoro näyttää, pystytäänkö Suomessa tekemään mobiilikäyttöjärjestelmää. Uskon, että pystytään.

Ohjelmointiosaaminen ei riitä korvaamaan ekosysteemiä. Se on todellakin länsirannikolla. Kun älypuhelimet eivät enää olleet pelkkiä laitteita vaan osa yleistä tietojärjestelmää ja nettipalveluita, kehityksen painopiste siirtyi USA:n länsirannikolle. Siinä pelissä suomalainen Nokia oli heikoilla. Toivottavasti Jolla onnistuu paremmin.

Mahdoton menestys ja Jorma Ollila.
Ollila kritisoi suomalaisia pessimismistä. Siinä on varmasti perää. Kun Nokiaa on lyöty, ilkkujia ei ole puuttunut. Aivan kuin saisimme tyydytystä toisten epäonnistumisesta.

Ollila itse kieltäytyi märehtimästä vanhoja virheitä ja sanoi katsovansa aina mieluummin eteenpäin. Se on oikea asenne ja ainoa, jolla yritysjohtaja voi selvitä.

On tietysti helppoa olla optimisti, kun takana on maailmanluokan ura ja tilillä kymmeniä miljoonia. Nokiassa sijoituksensa tai työpaikkansa menettäneet eivät ymmärrettävästi ole yhtä optimistisia.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On helppoa olla optimisti, kun tilillä on kymmeniä, ellei jopa reilut sata miljoonaa. Ollila ei myöskään tunnu käsittävän tai haluavan käsittää sitä, että moni intohimoisesti Nokialle töitä tehnyt insinööri (ihan tavallisella, ehkä 4000 - 5000 euron palkalla) on joutunut lähtemään näiden mullistusten seurauksena.

Olen itse Symbianin tuotekehityksen parissa työskennellyt softankehittäjä ja nähnyt tapahtumat, jotka johtivat Symbianin kuolemaan. Näihin tapahtumiin liittyy paljon asioita,jotka ovat olleet ylimmän johdon aivan selkeitä virheitä, heidän ylimielisyydestään ja työntekijöiden aliarvioimisesta johtuvia. Kerron muutaman esimerkin:

1. 2005 vuoden jälkeen Nokia tarjosi talossa pitkään olleille vapaaehtoisia eropaketteja. En tiedä kenen valopään idea nämä olivat, mutta niiden seurauksena monta huippuluokan softankehittäjää jätti firman. Siis juuri ne kaverit, joiden Nokia ei halunnut lähtevän. Näitä samoja paketteja jatkettiin YT-neuvotteluissa, jolloin ne johtivat taas samaan lopputulokseen. Jossain vaiheessa joku johdossa ilmeisesti tajusi, ettei tässä ole järkeä ja kaikille tarkoitetut paketit loppuivat.

2.Ylimmässä johdossa ei pitkään aikaan ymmärretty softankehityksen luonnetta. Siis käytännössä sitä, että kaikkein tärkeintä on ihmisten osaaminen ja motivaatio, se että oikeat ihmiset tekevät oikeita asioita. Esimerkiksi Meegon tapauksessa homma meni metsään siinä, että organisaatiossa oli aivan liikaa pikkupomoja ja liian vähän todellisia osaajia.

En mitenkään voi välttää vaikutelmaa, että Nokian johtajien suuret tulot tekivät heistä ylimielisiä ja he aliarvioivat softankehitystä ja sen tärkeyttä. Ihminenhän helposti aliarvioi ja mitätöi asioita, joita ei itse ymmärrä.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Nokian entisillä työntekijöillä on tietenkin syynsä kritiikkiin ja katkeruuteen, ehkä Ollila tarkoitti täysin ulkopuolisten pessimismiä.

Kuvaavaa oli, että kun Ollilalta kysyttiin optioiden kielteisistä vaikutuksista yrityskulttuuriin, hän vastasi vain miljoonia ansainneiden puolesta (ei vaikuttanut). Hän ei edes tullut ajatelleeksi niiden työmoraalia, jotka jäivät ilman miljoonia.

Oma asema leimaa tietenkin ajattelua ja maailmankuvaa.

Anonyymi kirjoitti...

Olen sama Anonyymi, joka esitti alkuperäisen kommentin. Entinen Nokian softankehittäjä siis.

Yritän välttää katkeruutta, enkä mielestäni ole katkera. En viitsi nyt tarkemmin omaa henkilöllisyyttäni avata, mutta minulle menee ihan hyvin. Olen töissä ihan hyvissa IT-alan hommissa, enkä ole suuremmin taloudellisesti menettänyt mitään Nokian tapahtumien takia. Olen toki pettynyt siihen, miten Nokiaa hoidettiin ja miten Ollilla esimerkiksi nyt käyttäytyi.

Otetaan nyt esimerkiksi Supercell. Onko Supercell sen takia menestynyt niin hyvin, että sinne palkattiin "huippujohtajia" ihmeellisillä sopimuksilla, jotka jokaisessa mahdollisessa tilanteessa tuottavat heille miljoonia. Ei todellakaan. Supercell on menestynyt sen takia, että sen perustajat lähtivät kehittämään sitä huippuammattilaisten kanssa. Varmasti matkassa on myös ollut paljon tuuria, mutta sitä tarvitaan aina. Nokiassa noiden huippuammattilaisten merkitystä ei käsitetty.

Kuvaavaa oli, että kun Ollilalta kysyttiin optioiden kielteisistä vaikutuksista yrityskulttuuriin, hän vastasi vain miljoonia ansainneiden puolesta (ei vaikuttanut). Hän ei edes tullut ajatelleeksi niiden työmoraalia, jotka jäivät ilman miljoonia.

Tämä mielestäni kuvaa sitä maailmaa missä Nokian ylin johto ja muukin optioporukka elää. He kuvittelevat niiden "tavallisten insinöörien" työn olevan niin helppoa, että heidät voidaan noin vain korvata. Harva ihminen toki on korvaamaton, mutta huipputiimin korvaaminen on äärimmäisen vaikeaa. Yhtä hyvin voidaan miettiä, saataisiinko esimerkiksi Intiasta halvemmalla myös johtajat.

Mielestäni tästä optioporukan ylimielisyydestä pitäisi puhua enemmänkin. Ben Zyskowich ja Petteri Järvinen ainakin yrittävät. Siitä pisteet molemmille.

Anonyymi kirjoitti...

Meegon/maemon kaatoi jatkuva alusta aloittaminen.

1. Tehtiin GTK+ kirjastolla älypuhelinta
2. vaiheeen 1 ollessa kesken tehtiin pätös ostaa trollterch ja Maemon seuraava versio QT:lla ==> merkittäviä osia softasta uudelleen kirjoitetaan
3. QT ei ole valmis monikosketukselle kirjoitetaan oma kirjasto sen päälle. Projektille aiheutuu merkittävää viivetttä.
4. Kun ollaan saatu puhelin joten kuten toimimaan, aloitetaan Meego, jossa taas merkittävä osa koodista menisi roskikseen (n9 oli maemo ei meego).
5. Huomataan että HEI koska taas kirjoitetaan taas softa suurelta osin alusta, ei saada puhelimia ulos.

ylläri, ylläri? Jos oli jatkettu Harmattan tiellä, olisi edes periaatteessa ollut mahdollista saada tuotteita ulos.

Jossain vaiheessa tarttis monistaa tehtyä softa alustaa, jotta siitä alusta luonteesta saa hyötyä

Anonyymi kirjoitti...

Ärsyttää, kun Nokia suorastaa huijasi suomalaista kuluttajaa. Se selvästi myi täyttä kuraa kosketusnäyttöpuolella ja suuret Nokia pomot hehkuttivat Aplen tappajasta mallien ilmestyessä. Ainoastaan huvitutti, kun kustannuspaikan pomot saivat tuoreimmat noksut ja ne olivat jatkuvasti huollossa tai it-puoli ei saanut niitä yhdistettyä yritysverkoon millään. Kävi niin, että keräsivät vanhat commarit ja n-sarjan puhelimet takaisin pomoille varaluureiksi. Itse hankin ankaran säästämisen jälkeen uppo uuden 5800, joka oli vasta viimeisimmän softapäivityksen jälkeen toimiva peli, mutta siihen iski silloin mallin yleinen tyyppivika: kaiutin mykistyi. Sitä ennen pimeni näyttö (tyyppivika) ja sen perään kosketusnäyttö (tyyppivika). Kiitos korealaisten, nyt toimivia äly luureja saa ihan kohtuu hintaan.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti Meego kehityksestä. Itse olin Symppari puolella, josta oli hieman samanlaisia kokemuksia. Eniten meitä ihmetytti se, että aina uutta malliversiota aloitettaessa homma ikäänkuin aloitettiin alusta. Puhelimet olivat niin raakileita, että ne eivät edes buutanneet. Kehitä siinä nyt sitten softaa.

Tämä kuvastaa Nokian softankehityksen ongelmia. Palkintoja jaettiin isoille managereille, jotka olivat täysin tiimiensä varassa. Tiimeistä sen sijaan ne parhaat runkovoimat saivat tyytyä osaamiseensa nähden varsin pieniin ansioihin ja moni tätä myöten lähtikin Nokiasta.

Anonyymi kirjoitti...

Mietityttää ihan maallikkona että eikö Maemolla olisi voinut julkaista useampaa puhelinta ja alkaa kasaamaan isoa määrää sillä toimivia sovelluksia? Siinähän olisi ollut pari vuotta aikaakin kun N900 julkaistiin 2009.

Anonyymi kirjoitti...

Varmaan Maemon kohdalla olisi noin voinut menetellä. Ylipäänsä koko Nokian suuntalinjauksessa olisi voinut toimia niin, että Nokia ei olisi valinnut Windowsia vaan Meegon, sekä ajanut Symbianin pikkuhiljaa loppuun.

Mutta minkäs teet, kun yksi neropatti menee ensin möläyttämään, että Symbian laitteet ovat ihan paskoja ja sitten sanotaan, että koko Symbian hylätään ja siirrytään Windowsiin. Tottakai tällöin käy niin, että kuluttajat rupeavat vieroksumaan Symbiania.

Anonyymi kirjoitti...

"Mietityttää ihan maallikkona että eikö Maemolla olisi voinut julkaista useampaa puhelinta ja alkaa kasaamaan isoa määrää sillä toimivia sovelluksia? Siinähän olisi ollut pari vuotta aikaakin kun N900 julkaistiin 2009"

Joo olisi voinut, ellei olisi aloitettu sen maemon aplikaatioden kirjoittamista alusta, kun vaihdetiin GTK+(n900) kirjastosta QT(n9) kirjastoon. Koko tuo aika kirjoitettiin hiottiin n9 softaa toimivaksi. Softan loppuun hinkkaaminen on todella työlästä puuhaa.

Huonot strategiavalinnat heikentävät operatiivisia mahdollisuuksia :(

Website Security Test