tiistai 4. kesäkuuta 2013

Matkapuhelinsäteilyn haitoista ei vieläkään näyttöä

Sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia käsittelevä EMF-neuvottelukunta järjesti tänään pienimuotoisen seminaarin aiheesta. Samalla avautui aihetta käsittelevä sivusto Mobiili ja terveys.

Seminaarin puhujina olivat alan parhaat kotimaiset osaajat: neuvottelukunnan puheenjohtaja, lääketieteellisen tekniikan tohtori Jafar Keshvari Nokialta, tekniikan tohtori Pertti Vainikainen, tutkimusprofessori Maila Hietanen Työterveyslaitokselta sekä tekniikan ja lääketieteen tohtori, professori Leena Korpinen Tampereen teknilliseltä yliopistolta.

Puolen päivän esitykset on helppo vetää yhteen: kielteisistä terveysvaikutuksista ei edelleenkään ole tieteellistä näyttöä.

Asia kuitenkin kiinnostaa suurta yleisöä ja mediaa. Keski-Euroopassa tukiasemien antenneita on poistettu asuintalojen läheltä ja joissakin kouluissa on kielletty wlan-verkkojen käyttö. Meillä Suomessa on oltu pragmaattisia asian suhteen ja haluttu odottaa tieteellisiä tuloksia ennen kuin tekniikkaa aletaan rajoittaa lainsäädännöllä.

Tieteen kannalta ongelma on siinä, että ainoa tiedossa oleva tapa, jolla sähkömagneettiset kentät voivat vaikuttaa ihmiseen, liittyy lämpövaikutukseen. Wlan ja Bluetooth-verkkojen tehot ovat mitättömiä ja matkapuhelinten säteilyabsorptiolle on asetettu kahden SAR raja-arvo, jota mikään testattu puhelin ei ole ylittänyt. Säteilymittauksista STUKissa tarkemmin: kts. video.

Kuten aina, uusiin ilmiöihin liittyy epäilyjä. Asbestin, tupakan ja eräiden lääkkeiden haittavaikutukset huomattiin vasta myöhemmin. On mahdollista, että sähkömagneettisten kenttien vaikutukset ilmenevät nekin vasta vuosien kuluttua ja taustalla on jokin mekanismi, jota emme vielä tunne. Toisaalta tv-mastot ovat lähettäneet signaaleita samoilla taajuuksilla ja 3G-tukiasemia suuremmilla tehoilla, eikä niiden ole 40 vuoden jälkeenkään havaittu vaikuttavan kielteisesti.

Toinen epäily liittyy tutkijoiden puolueettomuuteen. Matkapuhelinala on taloudellisesti merkittävä ja pelätään, että se voisi ohjata tutkijoita. Tutkimusprofessori Hietanen kiisti jyrkästi, että SAR-mittauksia kehittävä ICNIRP olisi altis tällaiselle painostukselle.

Kolmas väite kuuluu, ettei säteilyn vaikutuksia ole tutkittu tarpeeksi. Kuitenkin alan portaalista löytyy yli 17 000 tutkimusta.

Voi meitä kansalaisia! Onpa kyse sitten rasvojen terveellisyydestä, rokotuksista, lintuinfluenssasta, matkapuhelinsäteilystä tai ilmaston lämpenemisestä niin aina maailmalta löytyy asiantuntijoita (joko omatekoisia tai virallisia), jotka kyseenalaistavat toisten näkemykset. On tuskin yhtään asiaa, josta kaikki tutkijat olisivat samaa mieltä. Yritä nyt tässä ottaa selvää totuudesta.

Kysyin puhujilta, varoiko joku heistä pitämästä kännykkää yöpöydällä tai aina samassa taskussa. Kukaan ei myöntänyt ryhtyneensä tällaisiin varotoimiin. Ehkä ne kuitenkin rauhoittavat huolestuneen kansalaisen mieltä, eikä niistä ainakaan ole haittaa.

Tilaisuudessa sivuttiin myös sähköyliherkkyyttä, jonka diagnosoinnissa ruotsalaiset ovat olleet maailman edelläkävijöitä. Kiinnostavaa kyllä, sähköyliherkkiä on testattu laboratorioissa, mutta yhdessäkään tutkimuksessa oireiden ja radiolaitteiden käytön välillä ei ole havaittu selvää yhteyttä. Korpinen kertoi, että tästä ympäristöperäisestä somatisaatio-oireyhtymästä ("sähköyliherkkyydestä") kärsivät erityisesti keski-ikäiset naiset. Leena Korpinen muistutti, että 1800-luvulla ihmiset olivat pelänneet terveysongelmiensa aiheutuvan arsenikista, toisen maailmansodan aikaan hiilimonoksidista, 1970-luvulla amalgamipaikoista ja 1980-luvulla kanadalaisesta lehtitalosta alkanut huhu sai monet pelkäämään näyttöpäätetyöskentelyn aiheuttavan sikiössä epämuodostumia.

Tuore uutinen kertoo kokeesta, jossa koehenkilöille näytetty tv-ohjelma säteilyn haitoista aiheutti oireita silloinkin, kun kenttää ei ollut. Tämän perusteella voi uskoa ilmiön olevan ainakin osittain psykologinen.

Lopuksi muutama käytännön neuvo. 3G-puhelinta voi kantaa huoletta taskussa, koska käytännössä ainoa kenttä tulee tukiasemista. Pitkien puheluiden aikana kannattaa vaihdella puhelinta korvalta toiselle lämmitysvaikutuksen minimoimiseksi. Mitä lähempänä tukiasemaa ollaan, sitä pienemmällä teholla puhelin toimii -- suurinta lähetystehoa (max. 2 W) tarvitaan heikossa kentässä. Tällaisia ovat mm. autojen ja junanvaunujen sisätilat, joissa käytetään 10-60 % puhelimen SAR-arvosta, ulkona riittää 1-5 %. WLAN-tukiaseman maksimiteho on 0,1 W, joten jo puolen metrin etäisyyden kodin tukiasemasta pitäisi olla täysin turvallista.

Ja vielä yksi muistettava asia: vaikeneminen on paitsi kultaa, myös turvallisinta. Puhelin lähettää signaalia vain kun sillä puhutaan. Kuunneltaessa kenttä on liki olematon.

PS. Viimeistä sanaa asiasta tuskin sanotaan vielä pitkään aikaan. Esimerkiksi tämä 9-luokkalaisten tekemä havainto (jonka luotettavuutta voi hyvinkin epäillä) herättää kysymyksiä, jos koe on toistettavissa myös laboratorio-olosuhteissa.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika veikeää, että ihmiset vastustavat matkapuhelintukiasemien asentamista asuinpaikkansa lähelle peläten säteilyä, vaikka vaikutus on päinvastainen, kun tällöin kännykät lähettävät pienemmällä teholla.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä säteilyhössötyksessä on kyse muoti-ilmiöstä. On aina olemassa tällaisia asioita, joita epäillään vaarallisiksi ja on muodikasta vastustaa niitä. Luultavasti kymmenen vuoden kuluttua jokin toinen asia on vaarallinen.

Sähköyliherkkyys on naurettavaakin naurettavampi juttu. Sähköä on nykyään aivan kaikkialla. Sähköyliherkän ihmisen pitäisi todellakin asua jossain aivan korvessa ilman mitään nykyaikaisia laitteita välttyäkseen sähköltä. Näiden ihmisten tutkiminenkin on hyvin hankalaa, sillä tullessaan tutkimuslaboratorioon he "altistuvat" sähkölle. Milläs sitten tutkit heitä.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Onhan se nurinkurista, mutta inhimillistä. Jokainen ajattelee omaa parastaan: oman kännykän suurempi lähetysteho vaivaa vain hetken, mutta lähellä oleva ja muita palveleva antenni koko ajan.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Sähköyliherkkiä voidaan tutkia Faradayn häkissä, joka eliminoi ulkoiset sähkömagneettiset kentät. Useimmat eivät käsittääkseni ole allergisia pelkälle sähkölle, vaan sitä hyödyntäville laitteille, jotka luovat sähkömagneettisia kenttiä joko tarkoituksella (viestintä) tai sivutuotteena (moottorit, kuvaputkinäytöt ym). Itselläni ei ole kantaa ilmiöön, mutta olen kiinnostunut aiheesta.

Jouni Laurila kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Dr Jouni Laurila kirjoitti...

On ihan totta että tuohon ihmisten kokemaan säteilyyn littyy paljon psyykkistä. Se myös haittaa asiasta keskustelemista. Itsekin olen jo vuosikymmeniä sitten ennen kännyköitä tavannut psykoottisia joiden harhat ovat liittynet tavalla tai toisella silmälle näkymättömään säteilyyn.

Olen itse suurimman osan urastani tehnyt töitä säteilyn kanssa ja siksi mielestäni tietty varovaisuus asiaan on hyvä liittää. Eihän röntgeninkään alussa ymmärretty olevan vaarallista. Surutta säteilytettiin.
Tosin nyt kyllä tutkimustoiminta on luotettavampaa ja voi aika rauhallisin mielin suhtautua tuloksiin.

Tietty varauksellisuus on järkevää. Vältää nyt ainakin turhia kentiä.
Suomessa oltiin jo laittamassa rajoituksia magneettilaitteen henkilökunnalla mutta sitä siirrettiin ja tietääkseni nyt pitäisi olla tutkimuksia menossa.
http://www.ek.fi/ek/fi/ajankohtaista/uusi_ehdotus_ns_emfdirektiivista_sahkomagneettiset_kentat_lykkaa_taytantoonpanoa-8778
Rajoituksia kentille on tulossa. Varmasti melko pian.

Käytännössä esimerkiksi pyrin ottamaan kännykän pois taskusta,kun sitä ei tarvitse kantaa mukana. Kentälähteet on mieluummin kotona sijoitettu kauemmaksi kuin lähelle paikkoja joissa oleskellaan. Yleensä laitteet voi sijoittaa useampaan paikkaan, koska pistokkeita on enemmän kuin yksi. Mikroaaltouunihan on voimakas tutka-antenni. Se on hyvin suojattu, mutta en nyt välttämättä seisoisi jatkuvasti pää kiinni luukussa varsinkaan jos se on jo vähän huonokuntoinen.

Eli noudatan tässä ALARA periaatetta. http://www.stuk.fi/ihminen-ja-sateily/fi_FI/sateilysuojelu/

Käytetään sitä maalais-, tai kaupunkilaisjärkeä tässäkin asiassa.

Anonyymi kirjoitti...

Sähköyliherkkyydestä puhuttaessa on hyvä mainita, että potilaiden oireet ovat todellisia. Potilaat itse monesti myös kokevat oireiden selkeästi johtuvan sähkölaitteista. Yksinkertaisilla kokeilla on kuitenkin helposti osoitettavissa, että mitään tällaista suoraa yhteyttä ei ole.

Jouni Laurila kirjoitti...

Ihan totta oireet ovat todellisia kuten lähes aina muutenkin ovat.

Ongelma on syyn keksiminen. Niin henkilölle kuin lääkärille. Eikä tämä ole ainoa ongelmalue.

Toistaiseksi ei ainakaan ole selvää näyttöä että pienet sähkökentät aiheuttaisivat mitään vakavaa.

Toisaalta magneettikenttien vaikutuksista esim. hermoon on viiitteitä. Joten täytyy jäädä odottamaan mitä tulevaisuudessa saadaan selville.

Website Security Test