perjantai 1. helmikuuta 2013

Perikunta lukee sähköpostisi ja tekstiviestisi

3T-lehden mukaan Vainajien salaisuudet paljastuvat, kun perikunta pääsee käsiksi edesmenneen henkilön sähköiseen viestintään. Linjaus lopettaa vanhan kiistelyn siitä, loppuuko luottamuksellisen viestinnän suoja kuolemaan vai onko se käytännössä ikuinen. Aiemmin Viestintävirasto ja LVM ovat tulkinneet lakia eri tavoin ja operaattorit ovat joutuneet toimimaan oman harkintansa mukaan tässä vaikeassa ja herkässä asiassa.

Moni varmaankin kauhistuu linjauksen seurauksista. Nythän puoliso, lapset ja ehkä muutkin sukulaiset pääsevät lukemaan viestejä, jotka olivat luottamuksellisia ja tarkoitettuja vain minulle!

Periaatteessa asiassa ei ole mitään uutta. Vanhoja rakkauskirjeitä, varsinkin sodanaikaisia sellaisia, on luettu sukupolvesta toiseen. Niiden välittämä ajankuva on realistinen ja kaunistelematon. Osa kirjeistä jäi kirjoittajiensa viimeiseksi. Miksi sähköpostit olisivat jotenkin erilaisia?

Ainakin yksi ero on selvä: sodasta kotiin kirjoittava tiesi, että paperit säilyvät ja niillä voi olla useita lukijoita (kuten sotasensuuri, joka avasi kirjeet jo ennen niiden toimittamista perille). Tieto ohjasi kirjoittamista.

Ylipäätään täydellisen luottamuksellinen viestintä on vasta sähköisellä ajalla syntynyt käsite. Nyt sitä pidetään niin itsestäänselvänä, että harva tulee edes ajatelleeksi koko asiaa (vaikka pitäisi, sillä nykyajan sotasensuuria vastaavat eri valtioiden tietokoneet, jotka seulovat liikennettä vähintäänkin koneellisesti).

Lisäksi unohtuu, että viestintäsalaisuudessa on kaksi osapuolta: lähettäjä ja vastaanottaja. Toisen heistä kuoltua jäljelle jääneellä on yhä oikeus viestintänsä luottamuksellisuuteen.

Suomalainen käytäntö ohjeistaisi operaattorit luovuttamaan kännyköiden puk-koodit ja sähköpostien salasanat perikunnalle näiden sitä pyytäessä. Tekstiviesteissä ja sähköposteissa voi olla testamenttiin, talousasioihin ja tehtyihin sopimuksiin liittyviä tietoja, joten tiedot saattavat olla hyvinkin tärkeitä.

Vanhempana ihminen osaa jo varautua väistämättömään. Moni eläkeläinen jakaa kaikki tiedot puolisonsa kanssa -- kaiken varalta. Salaisuuksia ei ole, tai ainakin ne ovat yhteisiä. Mutta jos elämänlanka katkeaa parhaassa työiässä äkilliseen onnettomuuteen, sähköpostista voi paljastua sellaista, mitä henkilö itse ei olisi halunnut kenenkään tietävän: salaisia paheita, rinnakkaissuhteita, aviottomia lapsia tai rikoksia.

Jos siis itselläsi on salaisuuksia, joiden et halua koskaan paljastuvan, varaudu asiaan hyvissä ajoin salaamalla valokuvat, tiedostot ja viestit muulla kuin palvelun omalla avaimella. Näissä tapauksissa pilvipalvelu ei tosiaankaan ole paras säilytyspaikka. Usb-tikku (tai pari) ovat kova sana salaisuuksia varjeltaessa.

Huomaa, että linjaus koskee vain kotimaisia palveluita. Twitter, Facebook, Yahoo, Hotmail ja monet muut amerikkalaiset palvelut noudattavat omia sääntöjään, jotka vaihtelevat palvelusta toiseen. Joistakin tiedot saa lähettämällä tarpeelliset dokumentit skannattuina, toisista saa ainoastaan suljettua tilin, mutta tiedot jäävät.

Lisäys: Twitter-keskustelussa tuli esiin vielä pari näkökulmaa. Joku ehkä ajattelee, ettei salaisuuksien paljastumisella kuoleman jälkeen ole merkitystä. Ei itselle, mutta harvat salaisuudet koskevat vain itseä. Yleensä niissä on mukana muita ihmisiä ja heille paljastuminen voi olla hyvinkin ikävää.

Toinen näkökulma liittyy sähköisen viestinnän luonteeseen. Se on niin helppoa ja vaivatonta, että salaisuudet liikkuvat melkeinpä vahingossa. Aiemmin tällaista kanavaa ei ollut, joten salaisuudet kerrottiin suullisesti kahden kesken. Nyt salaisuudet tallentuvat melkeinpä itsestään. Niin -- ja juuri verkon kautta voi tehdä helposti sellaisia salattavia asioita, jotka ennen olivat tyystin mahdottomia. Joillakin on aivan oma virtuaalinen maailmansa, josta edes lähipiiri ei tiedä mitään.

10 kommenttia:

Jari kirjoitti...

"voi paljastua sellaista, mitä henkilö itse ei olisi halunnut kenenkään tietävän: salaisia paheita, rinnakkaissuhteita, aviottomia lapsia..."

Tämä koskee vain johtavassa asemassa olevia. Meillä tavallisilla ihmisellä ongelmaa ei moista juuri ole. Olisikin. Pertti Perus Virtasen perushäpeä on se, että viestit paljastavat hänet nörtiksi, joka kinaa kaverinsa kanssa päivät pääksytysten wc-pöntön toimintamekanismista. Ehkä hän on lähettänyt joitain viestejä tuntemattomille naisille, joihin ei ole tullut vastausta.

Toisaalta mitä sitä salaamaan kun Petteri tietää jo mitä ajattelemme.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Ei salaisuuksilla ole mitään tekemistä henkilön aseman kanssa.

Aviottomien lapsien, rikosten tai pedofiiliksi paljastuminen on ikävä yllätys kaikille asianosaisille ja voi sotkea monen elämän.

Jari kirjoitti...

"Aviottomien lapsien, rikosten tai pedofiiliksi paljastuminen on ikävä yllätys kaikille asianosaisille ja voi sotkea monen elämän."

Yllätys se on kyllä, mutta miksi ikävä?

Se kuuluisa punainen lanka on kokonaan kadoksissa tämän yksityisyyden suhteen. Siihen ei auta psykologisointi.

Esim. kun jättää netin kansalaisaloite.fi -palveluun kannatuksensa, niin mihin tätä tietoa lopulta tullaan käyttämään?

Loppujen lopuksi kyse on näistä maailmankatsomuksellisesta asiasta. Sanotaan että Jeesus uhrautui ajatustensa puolesta, mutta toisaalla hänellä väitetään oleva tietty yksityiselämä.

Osmo kirjoitti...

Jos vainajalla on aviottomia lapsia, niin niiden tuleekin tulla esiin, koska heillä on oikeus perintöön.

Monet tahot haluavat rinnastaa sähköisen toiminnan perinteisen, kun se on heidän etunsa. Näin on esimerkiksi tekijänoikeusasioissa. Kun taas heidän etunsa on päinvastainen, halutaan tehdä eroa. Perinteisessä viestinnässä kirje ei nauti mitään erityissuojaa sen jälkeen, kun vastaanottaja on sen vastaanottanut. Se, että joku paperilappu on joskus ollut kirjekuoressa ei yksinkertaisesti ole oleellista. Sähköisessä viestinnässä onkin otettu toisenlainen tulkinta ilmeisesti koska sähköisiä viestejä säilöö lähes huomaamattaan. Johdonmukaista olisi kuitenkin pitää samaa linjaa. Jos säästää viestejään tai logitietojaan, niin tekee sen omalla vastuulla. Viestintäsuojan tarkoitus on sallia etäällä olevien kommunikoida yhtä luotettavasti kuin samassa huoneessa olevien, ei sen kummempaa.

Kumpi tahansa viestinnän osapuoli voi paljastaa viestin niin halutessaan ilman toisen lupaa tai vastoin toisen kieltoa. En näe miksi se, että viesti kuoleman jälkeen paljastuu omaisille olisi tässä mitenkään erityisasia. Kannattaa muistaa, että yleinen yksityiselämän suoja suojaa silti lähettäjää.

On myös huomattava, että jo nyt käytännössä usein pääsee käsiksi viesteihin, kun salasanat on tallennettu ohjelmiin ja/tai viestit on tallennettu vainajan omalle koneelle. Siksi on parempi yhdenmukaistaa käytäntöjä.

Pedofiiliksi paljastuminen tapahtuu useimmiten koneen muun sisällön kuin sähköpostiviestein kautta.


Jouni Laurila kirjoitti...

Ehkäpä hyvä neuvo muutenkin on:
"Elä rehellistä elämää"
Silloin muistokaan ei pääse tahrautumaan.

Jos keskustelut paljastuvat lähiomaisille ei kai heillä ole oikeutta laittaa niitä julkisiksi jos siihen ei ole lupaa toiselta osapuolelta.

Köpi kirjoitti...

Osmo sanoi: "Jos vainajalla on aviottomia lapsia, niin niiden tuleekin tulla esiin, koska heillä on oikeus perintöön."
Ehkä moraalisesti, mutta lakiteknisesti perintöoikeutta ei ole, ellei isä ole virallisesti tunnustanut (sähköpostilla ei ole merkitystä) ja jos on, niin tieto löytyy virallisista papereista (virkatodistus).

Anonyymi kirjoitti...

@osmo

Monet tahot haluavat rinnastaa sähköisen toiminnan perinteisen, kun se on heidän etunsa. Näin on esimerkiksi tekijänoikeusasioissa. Kun taas heidän etunsa on päinvastainen, halutaan tehdä eroa.

Toisaalta ei Itella kirjeistä tee itselleen logia, mutta sähköposteissa tälläinen velvoite on, miksi?

Sen takia kun me siellä internetissä kaikki olemme potentiaalisia terrotisteja, mutta ilmeiseti kirjeen lähettäjät ei.

Tällä halusin tuoda esiin, että kyllä päättäjätkin aika tarkkaan näyttävät miettivän mitä mahdollisukksia uudet välineet antavat heille kontrollimielessä.

Jouni Laurila kirjoitti...

Totta.

Kirjeitä ei saa avata ja siksi niitä ei voida seurata.

Sähköpostit ja muut ovat avoimia kuten kortit.

Mistähän johtuu ettei salausta ole saatu toimimaan helposti ja yksinkertaisesti.

Ei se nyt teknisesti pitäisi olla niin vaikeaa.

Anonyymi kirjoitti...

@Jouni

Kyllä sähköposti tänä päivänä kulkee etupäässä salattuna postipalvelimien välillä, mutta palvelimella salaus puretaan ja yhteyslogi saadaan aikaiseksi.

Yhteyslogihan pitää sisällään lähettäjän, vastaanottajan, ajan ja joissain tapuksissa subjekti voi tallentua.

Joten ainoa tapa on siis käyttää erilaisa Thor/Darknet/Proxy virityksiä ja anonyymejä postipalvelimia, jotka eivät ole riskittömiä. Tuollaisella saa piilotettua lähettäjän, mutta ei vastaanottajaa.

Kari kirjoitti...

Kannattaa lukea tähän aiheeseen liittyvä opinnäytetyö "Digitaalinen kuolema": https://sites.google.com/site/digitaalinenkuolema/

Website Security Test