tiistai 4. joulukuuta 2012

Perivätkö levy-yhtiöt ylihintaa?

Chisugaten jälkipyykissä on kuultu väitteitä, joiden mukaan levy-yhtiöt pitävät tuotteidensa hintoja keinotekoisesti korkealla. Aikoinaan, kun cd-levyt tulivat myyntiin, ne olivat selvästi vinyyliä kalliimpia. Tekniikka oli uutta ja häiriöttömästä äänentoistosta oltiin valmiita maksamaan. Samalla luvattiin, että ajan myötä cd-levyjen hinta laskisi. Miten siis kävi?

Omasta levyhyllystä löytyi levy, jonka hintalappu on tallella. Levy on myös helppo ajoittaa, koska se julkaistiin samaan aikaan Barcelonan olympialaisten kanssa (ensimmäinen raita on avajaisissa esiintyneiden oopperalaulajien potpurri). Hintalapun päiväys vahvistaa ajoituksen heinäkuulle 1992.

Cd-levy 20 vuoden takaa.
Cd-levyn hinta oli 110 markkaa, mikä rahanarvolaskurin mukaan vastaa nyt 24,18 euroa. Käypä hinta uusista cd-levyistä lienee jossain 20 euron tienoilla (Chisun Kun valaistun 19,95 eur), joten levyjen reaalihinta on laskenut noin neljänneksellä. Lisäksi uutta musiikkia julkaistaan myös halvemmilla 15 tai 10 euron levyillä. Vertailun vuoksi iTunesissa Kun valaistun maksaa 10,99 euroa (2.0-versio 11,99 euroa).

Ladattavan laillisen musiikin hinta on alle puolittunut eikä drm-suojauksia enää ole. Musiikkipiratismiin tällä ei näytä olleen suurta vaikutusta.

Entä elokuvat? Vanhojen VHS-ostoelokuvien hinnat liikkuivat 99-119 markan haarukassa:

Ostoelokuvat maksoivat 1990-luvulla sadan markan molemmin puolin.
Näistä kaseteista ei käy ilmi vuosilukua, mutta ne on ostettu joskus 1990-luvun puolivälissä. Voi arvioida, että hinta nykyrahassa olisi runsaat 20 euroa.

Tänään samalla hinnalla saa uutuuselokuvan Blu-ray-version, jossa on tietenkin paljon parempi kuva ja ääni. Menestysleffat tulevat myyntiin jo muutama kuukausi elokuvateatterilevityksen jälkeen, kuten uusin Batman osoittaa. Kesän hittileffa julkaistiin Blu-raynä marraskuun lopussa. Anttilasta levyn sai tarjoushintaan 14,95 euroa, Prisma-marketissa hinta oli 18,95 euroa.

Kesän hittileffa jo nyt Blu-raynä vajaalla 15 eurolla.
Elokuvalippuun verrattuna levy on edullinen: jo kolmella katsojalla tulee halvemmaksi ostaa levy omaksi. Sitä voi katsoa rajattoman monta kertaa eikä tarvitse maksaa matkaa elokuvateatteriin, pysäköintiä tai muita oheiskuluja.

Mediayhtiöitä on tapana arvostella kehityksen estämisestä. Blu-ray-levyissä on ainakin yritetty seurata aikaa: levyjä on kaksi, toinen täynnä lisämateriaaleja. Lisäksi paketissa voi olla Blu-rayn lisäksi myös dvd-versio ja lipuke, jonka koodilla saa ladata digitaalisen kopion.

Kuluttajan näkökulmasta kehitystä on tapahtunut, ja vieläpä oikeaan suuntaan. Ilman piratismista noussutta kohua joutuisimme ehkä edelleen tyytymään ylihintaisiin cd-levyihin ja heikkolaatuisiin elokuvakasetteihin.

34 kommenttia:

enduzzer kirjoitti...

Ubuntun musiikkikaupassa (Ubuntu One) Chisun levy (tosin se alkuperäinen yhdeksän kipaleen 1.0) maksaa näköjään 9,99 euroa.

CDON.comissa Chisun levy (2.0) on 19,95 euroa, mutta siihen tulee kylkiäisenä monikanavaäänellä varustetut DVD ja blu-ray-levy (24-bittinen, 96 kHz).

Tupla-lp:nä (siis vinyylinä) Chisun Kun valaistun maksaa siellä saman pari kymppiä, ja mukaan saa latauslipukkeen.

Ilman kotitarvelatauksen uhkaa emme varmaan voisi nauttia noista extroista ja DRM-vapaudesta, jotka hyvinkin saattavat olla hyvä syy ostaa laillinen tuote ilman kotietsinnän ja korvausvelvollisuuden pelotevaikutustakin.

Piraatit voisivat lakata korostamasta "oikeutta" ladata jotain ilman korvausta, kun todellinen ongelma on tekijänoikeuksien jatkuva pidentäminen (vrt. Disney tai The Beatles). Minusta 24 vuotta olisi riittävä suoja-aika kaikelle kulttuurille, minkä jälkeen teos olisi yhteistä omaisuutta.

Tekijän perikunnan mahdollisuutta rahastaa pidän ansiottomana ja haitallisena. Kulttuuria ei pitäisi sulkea minkään kolmannen oikeudenhaltijan (oikeudet lunastaneen ison monikansallisen yrityksen) holveihin.

Lyhyempi suoja-aika kannustaisi artistia luomaan uutta ja edesauttaisi muita rakentamaan vanhan päälle. Kaikki voittaisivat, paitsi vanhan ansaintamallin kannattajat.

Osmo kirjoitti...

Näissä vertailuissa voi myös ottaa huomioon palkkatason muutoksen. 1990-luvun alusta nimellispalkat ovat noin kaksinkertaistuneet. Siis 110 markkaa vastaisi n. 36 euroa. Tuo 110 markkaa oli muuten hinta jo 1985, kun CD-levyt olivat varsin uusia. LP maksoi tuolloin n. 60 markkaa eli samaa luokkaa kuin CD nyt.

Toki tarve kasvaa aina nopeammin. Ennen levyjen fyysinen käsittely asetti omat rajansa - etenkin matkakäytössä. Nyt soittimeen menee satoja levyjä.

Unknown kirjoitti...

Muutama vuosi sitten Briteissä pudotetiin levyjen hintoja piratismin paineessa, mutta ei Suomessa.

Sillä pohjalla ovat nuo ITunes hinnat ja ilmeisesti jotkin nettifirmat Suomessakin ovat laskeneet hintoja.

Miksi Suomessa ei ole vastaavasti laskettu?

Eihän se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa.

Tässä mallina Amzonin hintoja kansainväliselle tähdelle: http://www.amazon.co.uk/s/ref=nb_sb_ss_i_0_7?url=search-alias%3Daps&field-keywords=rihanna&sprefix=rihanna%2Caps%2C244

Chisun levy hinta. Montakohan levyä mahtaa mennä kaupaksi? http://www.amazon.co.uk/s/ref=nb_sb_noss_2?url=search-alias%3Daps&field-keywords=chisu&rh=i%3Aaps%2Ck%3Achisu

Levyt saa tänne muutamassa päivässä ja jos summa on tarpeeksi suuri, ei tarvitse maksaa postista.

Enpä itse ole Suomesta enään muutamaan vuoteen ostanut yhtään musiikkia. En ole niin rikas että viitsisin maksaa jopa kolminkertaisia hintoja samoista tuotteista. Ilmeiseti tämä maa on kuitenkin täynnä näitä AAA-kerholaisia löysine kukkaroineen.

Mikä teidän mielestä on näin ollen vastaus blogin otsikkoon?

Anonyymi kirjoitti...

No irtoaahan tuo Chisun 'Kun Valaistun' CD Suomestakin 8 eurolla ja uutuuslevyjä 15 egeen. No jonkunverran on hintataso kalliimpi kuin briteissä.

Jouni voisi heittää esimerkin jostain 'kolminkertaisesta' hinnasta?

Unknown kirjoitti...

Chisu 29,28 puntaa CD amazon, Rihanna Talk Talk CD 4,78 puntaa (6€) on äkkiä katsoen suurin ero.

Blogissahan sanottiin Chisulle hinnaksi 19,95

Rihannan hinta vastaa aika hyvin kalleimpien artistien hintoja Briteissä kivijalkakaupassa nettikaupassa.

Onko Chisun musiikki sitten noin paljon parempaa kuin näiden kansainvälisten?
Se kai sitten on makuasia.

Petteri Järvinen kirjoitti...

On kai se ilmeistä, että suomeksi laulavan uuden artistin levyt ovat kalliimpia kuin miljoonia levyjä myyvän kansainvälisen tähden.

Oleellinen kysymys on se, vähenisikö piratismi jos cd:n hinta olisi vielä nykyistä alhaisempi? En usko.

En liioin usko, että näillä hinnoilla levy-yhtiöiden katteet ovat ylimitoitettuja tai että levyjen julkaiseminen Suomessa ylipäätään olisi mikään loistobisnes.

Unknown kirjoitti...

On ja ei.

Usein suositummasta voi saada isomman hinnan.

Varmasti tulee olemaan muuallakin niin että Suomen kielestä joutuu maksamaan ylimääräistä. Ongelma vain on se ettei ole hyvä jos ulkomaisia myydään yhtä kalliilla.
Se johtaa kauppojen tekemiseen ulkomailta ja myynnin vähittäiseen hiipumiseen Suomessa. Ulkomaisissa sitten ei olekaan enään Suomalaisia tarjolla.

Suomen kieli on ja tulee olemaan kovassa paineessa kadota kokonaan. Ilmeisesti se ymmärretään sitten kun on jo liian myöhäistä.

Anonyymi kirjoitti...

Tää on taas tätä kun verrataan ulkomaiden halvinta hintaa Suomen kalleimpaan listahintan. Chisua siis saa kahdeksaan euroon ja Rihannan talk talkikin lähtee alta kympin.

Ja muutenkin, paha se on suomalaisen kaupan volyymeillä kilpailla Euroopan jättiläisten kanssa. Tosin elektroniikassa tämä ihme on nähty, joten ehkä...

Ja varsinaisesti aiheesta, ilmaisen kanssa on paha kilpailla. Joten waretus jatkuu niin kauan kuin se on mahdollista ja seuraukset minimaaliset.

Unknown kirjoitti...

On se usko vahva.

Tässä toinen esimerkki: http://www.amazon.co.uk/s/ref=nb_sb_ss_i_0_4?url=search-alias%3Daps&field-keywords=madonna&sprefix=mado%2Caps%2C219

Madonna 5 puntaa eli noin 6€, eli taas kolmasosa.

Onkohan anonyymi käynyt joskus Suomen rajojen ulkopuolella levykaupassa?

enduzzer kirjoitti...

>...ilmaisen kanssa on paha kilpailla. [...] waretus jatkuu niin kauan kuin se on mahdollista...

Applella näyttää olevan tuohon lääke: iTunes Match -palvelu, joka ei tosin ole vielä käytössä Suomessa tai muissakaan pohjoismaissa. 25 dollarilla voi uploadata kaiken hallussaan olevan musiikin -- laillisesti hankitun ja piratoidun -- Applen iCloud-pilvipalveluun, jossa sitä voidaan jakaa käyttäjän kaikille laitteille. Maksusta tilitetään artisteille tietty osa kuuntelukertojen perusteella, näin ainakin ymmärsin.

http://support.apple.com/kb/ht5085

Jossakin vaiheessa digitaalinen musiikki ja pilvi tekevät musiikin omistamisesta turhanpäiväistä, ainakin jos Applelta (ja Spotifylta) kysytään. Kannattaako tällöin enää täyttää kovalevyään musiikilla, jota saa ylenpalttisesti joka puolelta? Jos liiketoimintamalli menee kuten Apple kaavailee, on yhtiöstä kasvamassa aivan ennennäkemätön vallankäyttäjä musiikkibisneksessä. Valta ja vaikutusmahdollisuudet siirtyvät tässä visiossa entistä kauemmaksi artistilta.

Pilvipalvelusta tulee varmaan jossakin vaiheessa vallitsevin musiikin jakelun muoto, jolloin fyysisen median jakelkusta tulee marginaali-ilmiö tosifriikeille. Vinyyli taitaa olla pitkäikäisempi kuin CD tai mikään muukaan optinen media.

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy myös muistaa Googlen Music -palvelu, vaikka se ei nyt virallisesi toimi USA:n ulkopuolella. Toki se toimii myös Suomessa. Sinne voi ladata 20 000 kappaletta. Itse olen ladannut osan kokoelmistani (n. 12000 kappaletta), joten tilaa vielä on järjellä).

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Perivätkö levy-yhtiöt ylihintaa? - Kyllä, niin paljon kuin markkinat sietävät. Tiedostojenjakelu on madaltanut yleisön ärsyyntymiskynnystä merkittävästi, joten levy-yhtiöiden on parasta pitää suunsa supussa ja tyytyä vähempään.

Jokainen järkevä businessmies ajattelee myös mainettaan, sekin kun vaikuttaa tulopuoleen.

Anonyymi kirjoitti...

Ulkomaailaisen artistin preorder Suomessa 18.95 ja Englannista 12.95 ekee. Formaatti siis CD.

Soitinten ja studiolaitteiden hinnat ovat huomattavasti halventuneet verrattuna 80-luvun alkuun. Kotistudio ei tänäpäivänä häpeä tekniikkansa puolesta isoille kaupallisille studioille kuin ainoastaan "analogisten" äänien suhteen, jotka pitää äänittää mikrofoneilla.

Saksasta saa 500 kpl satsin vinyylilevyjä painatuksin ja suojapussein a' 7,50 ekee kappale.

1000 kappale CD:tä a' 1 ekee löytyy Suomestakin. Minkähän takia noistakin pitää tehdä Teostolle ilmoitus? Niitä ei ilman sitä suostuta tekemään.

Studiopäivää saa 500 ekee/päivä, jossa tekee 2 kappaletta. Halvemmallakin toki pääsee.

1000 kpl CD:tä maksaa korkeintaan 5000 ekee kaikkine töineen.

Jos joku muu ala myisi samanlaisia tuotteita 19,95 kpl niin johan siihen kilpailuvirasto puuttuisi ja epäilisi kartellia tms.

Minkähän takia kulttuuribusineksessa on kaikken huonointen tunnettu ja tutkittu hinnanmuodostus? Tässäkin olisi sille journalistille tilaisuutta.

Unknown kirjoitti...

Vertailu vaikka EU-alueella olisi mielenkiintoista nähdä.

Epäilen että Suomi on kallein.
Sen voi ymmärtää kotimaisten artistien kohdalla, mutta ei ulkomaisten.

Anonyymi kirjoitti...

Tarvittaisiin spotifyn tapaan toimivia (ehkä artistien muodostamia tai muuten lähellä artistia olevia) levy-yhtiöitä, joiden asiakkaaksi pääsisi jollain tietyllä kuukausimaksulla.

Tai sitten spotifyyn lisäosia, eli eri maksuilla voisi tilata eri levy-yhtiöiden katalogeja mukaan palveluun.

Levy-yhtiötoiminnan riskit joka tapauksessa pienentyvät, kun ei tarvitse ottaa fyysisiä painoksia (ja studiotekniikka halventuu jossain määrin).

Anonyymi kirjoitti...

Onhan noita esim.
http://www.jamendo.com/en/

Liittyminen on ilmaista ja rahaa saa sen mukaan kun ihmiset ostavat. Ongelma tässä on niille artisteille, jotka jo ovat Teoston-jäseniä. Teostosta ei niin vain irtaannuta ja siellä olevaa musiikkia ei saa uudelleen lisensointua.

Radiosoittoa on kanssa turha toivoa, kun jotenkin tuo homma on vain sidoksissa.

Gramex on tuostakin musiikista yrittänyt periä maksuja, vaikka se ei sen mandaatille kuulu. Mikäli yritys haluaa antaa Teostolle/Gremexille mahdollisimman vähän rahaa niin tuossa vaihtoehto.

Anonyymi kirjoitti...

Radiosoittoa on kanssa turha toivoa, kun jotenkin tuo homma on vain sidoksissa.

Aivan. Isot levy-yhtiöt eivät hyvällä katso niitä asemia, jotka eivät suostu yhteistyöhön juuri heidän hyväksi katsomallaan tavalla.

'Heikosti suhteensa levy-yhtiöön hoitavat radio-asemat' antavat kilpailuedun toisille asemille, jotka suostuvat yhtestyöhön levy-yhtiön haluamalla tavalla.

Kaupallisilla radio-asemilla, joiden sisältö koostuu pääosin kevyestä populaarimusiikista ei oikein ole varaa lähteä sooloilemaan.

Katso myös Anonyymin kommentti Jounille 4. joulukuuta 2012 13.24 Petterin edellisestä blogikirjoituksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Onhan tuossa jotain perverssiä että esimerkiksi Nightwishin uusin levy Imaginaerum jonka tekeminen maksoi miljoona euroa maksoi julkaisupäivänä sen saman 19,95 euroa kuin muut huomattavasti halvemmalla tehdyt levyt.

Unknown kirjoitti...

Aivan.

Sama tilanne on noiden kansainvälisten huippusuosittujen artistien kanssa.

Silti niidä myydään vain 6€ hintaan ulkomailla.....

Kenelle muuten nuo ylimääräiset rahat menevät. Yhtiöiden voittoihin joista ei ehkä makseta veroja Suomeen.

Osmo kirjoitti...

Täällä porukka tuntuu yleistävän Britannian Amazonin himoista jotkut ulkomaan hinnat. Suomessa on kallista ja muualla on sitten muka halpaa. Mitä levyt maksavat esimerkiksi Saksassa tai USA:ssa?

Ei ole mitään ylimääräisiä rajoja. Markkinataloudessa toimijat pykivät maksimoimaan oman hyötynsä.

Anonyymi kirjoitti...

Osmo, jos otetaan Madonnan levy (MDNA Deluxe edition) esimerkiksi niin Walmart näyttäisi myyvän $16,88 eli n. 13 euroa. Saksassa taas näyttäisi olevan 17,79€ ja Japanissa 1883 yeniä eli 17,60€

lähteet:
Amazon.de, Waltmart.com ja cdjapan.co.jp

Anonyymi kirjoitti...

@Osmo

Ei ole mitään ylimääräisiä rajoja. Markkinataloudessa toimijat pykivät maksimoimaan oman hyötynsä.

Juu-u, mutta tuloksen maksimointi ei välttämättä tarkoita sitä että pitää aina periä maksimaalinen yksikköhinta per tuote, vaan että jää maksimaalinen kokonaiskate suhteessa tehtyihin panoksiin.

Tapoja tehdä lisää katettta on useita. Kannattaa aluksi perehtyä vaikkapa käsitteisiin hintajousto, tuotannon ohjauksesta varaston kierron optimointi, pareton-periaate ja nyt erityisesti nettikaupan uusien mahdoollisuuksien vuoksi ns. pitkä häntä periaate jonka esimerkillinen soveltaja mm. Amazon on ja joka tekee sillä suuren osan voitostaan.

Haitaksi ei myöskään, ymmärtääkseen markkinointia olisi ymmärtää markkinointitapoja joista -80 luvulla käytettiin nimiä: yhteen, vähennys, kerto- ja jakolaskutapa. En tiedä miksi niitä nykyään nimitetään, mutta noilla nimillä minä ne kauppiksessa silloin opin.

Levy-yhtiöt ovat ainakin tehneet läksynsä ja tietävät, että euron säästö ostoissa vastaa useampaa euroa myynnissä. Eli kate on helpompaa tehdä tinkimällä ostohinnoista ja tämä lienee ainakin yksi syy miksi he eivät halua maksaa artisteille enempää. Jos he tuplaavat artisteille maksamansa korvauksen niin levyn hintaa pitänee nostaa useita euroja jotta jäljelle jäävä kate heille on sama.

Anonyymi kirjoitti...

No sinä voit katsoa U.S.A:n hinnat vaikka suoraan Walmartilta. http://www.walmart.com
Esim. Musen uusin The 2nd law on 11.88$ eli noin 9 ekee. Kotimaassa 19,95.

Yleensä nettikaupoissa ei ole postikuluja js tuotteet tulevat suoraan kotiin. Isoissa kauppapaikoisssa play, cduniverse, ebay ja amazon on mistä valita, jpa sen toimittavan maankin suhteen.

Anonyymi kirjoitti...

No hei, kun vertaatte niin yrittäkää edes vertailla arvonlisäverottomia hintoja.

Verokanta on jenkeissä ja briteissä niin paljon alhaisempi kuin suomessa että se puhdistaa hinnasta.

Järkevin vertailun pohja voisi olla CIF (cost insurance freight) hinnoista, joita mm. tullin tilastoista löytyy. CIF hinta on se hinta, millä levy-yhtiö saa levyn maahan. Jollei levy-yhtiöt vaivaudu erikseen salaamaan koodeilla maahan tulevaa tavaraa niin hinnat löytyy tullin tilastoista helposti.

Anonyymi kirjoitti...

CIF hinta on se hinta, millä levy-yhtiö saa levyn maahan.

Ooops, ei vaan hinta josta maksetaan tarvittaessa tulli ja verot ym. jotta sen saa maahan. Sorry.

Unknown kirjoitti...

Anonyymi.

Mitenkä olisi käydä joskus omaa Ässämarkettia kauempana katsomassa.

Nuo laittamani Amozonin hinnat ovat Suomen arvolisäverolla, koska se maksetaan Suomeen. Ilmaisen kuljetuksen saa kun 25 punnan tilaus, eli vähän enemmän kuin yhden Suomesta ostetu CD verran.

http://www.amazon.co.uk/gp/help/customer/display.html/ref=mk_sss_dp_1?ie=UTF8&nodeId=200039400&pop-up=1

Niin on vaikea uskoa että on osa suurta puhdistusta. Uskoohan edelleen moni Wincapitaan. :-(

Anonyymi kirjoitti...

@Jouni

Ymmärsitkö varmasti, että täällä kirjoittaa useampi anonyymi?

Ei välillä kuulosta siltä "Käy joskus lähintä Ässämarkettia kauempana" -kommentteja lukiessa.

Opetat sorsaa uimaan, ainakin minulle ts. yhdelle näistä anonyymeistä kirjoittaessasi. Olen ollut amazon.co.uk:n asiakas tilaushistorian perusteella 27.5.2006 lähtien ja ostanut sieltä tavaraa noin kolmella tuhannella punnalla. Levyjä, kirjoja, videoita, kameroita, elektroniikkaa, astioita, kodin tekstiileitä jne.

Olen myös asunut ja tehnyt vuosia töitä ulkomailla, paikassa jossa tuloveroprosentti on edelleen pyöreät 0% eikä myöskään ole ALV:ta tai sen kaltaista veroa.

Eikä pohjoisamerikan levykaupatkaan aivan vierata puhutaan sitten pienistä kivijalkakaupoista tai halpa-halleista, Wall-Martit, BestBuyt, CostCo't, CircuitCityt ja MacStoret ei ole vieraita. Useammassakin on tullut käytyä ja monta kertaa. Myös muutamassa levykaupassa on tullut käytyä paikan päällä lontoossa ja dublinissa aikanaan.

Jos luulet että CD-levyn, vinyylin tai DVD:n hintaan veroilla ei ole merkitystä niin voin kertoa, että totta *vetissä on ja muutenkin suomen korkealla veroasteella mm. työn verotuksella on merkitystä, mutta myös sillä että kun myynnin volyymi suurempi voi hintajouston vuoksi (levyt ovat yleellisyyttä ja siten hyvin joustavia) olla fiksua laskea hintaa ja saada myyntiä ylös enemmän kuin mitä yksikköhinnan alennuksessa menetetään.

Anonyymi kirjoitti...

Asikkaana minua kiinnostaa se mitä minä joudun maksamaan. Levykaupan CIF voi olla minun DDP – Delivered Duty Paid (named place of destination), koska pienistä toimituksita ei välttämättä peritä kaikkia viranomaismaksuja.

Onhan tuossa jotain perverssiä että esimerkiksi Nightwishin uusin levy Imaginaerum jonka tekeminen maksoi miljoona euroa

Säveltäjä/Bändi voi sijoittaa tuotokseensa sen verran kuin haluaa jos kuvittelee, että saa sillä tuotteensa houkuttelevammaksi, mutta useimmat ns. klassiset rock/pop -levyt on tehty todella mitättömällä budjetilla.

Iso budjetti ei tarkoita parempaa levyä.
Asian voi nähdä näinkin, että Nightwish tarvitsi 100 kertaisen budjetin saadakseen yhtä houkuttavan levyn kuin joku toinen bändi 10000 eurolla.

Black Sabbathin nimikkoalbumi maksoi 1200 USD (1970) ja levytys kesti 8 tuntia. Nykyarvo on noin 7000 USD tänä päivänä.

Anonyymi kirjoitti...

@Jouni

Niin siis verotus, korkeat henkiö ja sivukulut selittävät osan erosta. Ei tietenkään kaikkea.

Kyllä suomalaisesa levybisneksessä vedätetään kuluttajia. Siitä olemme samaa mieltä.

Mutta sen kuvitteleminen ettei myyntivolyymilla (britanniassa asuu 10 kertaa enemmän väkeä) olisi merkitystä ja siellä on myös hieman alempi verotus jotka myös vaikuttavat hintatasoon niissä artikkeleissa kun tarjonta ylittää kysynnän.

Niissä taas joissa ei ylitä hinnat kohoavat ja näin on käynyt mm. kiinnteistöjen, omistus- ja vuokra-asuntojen tapauksessa siellä missä on paljon ihmisiä ts. isoissa kaupungeissa ja maaseudulla hinnat taas ovat hyvin edullisia.

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Anonyymi, joka valitti siitä että Jouni sekoittaa hänet toiseen Anonyymiin voisi ehkä vaivautua keksimään kivan nimimerkin itselleen? Ja joka tapauksessa kuuluu pitää mölyt mahassaan.

Unknown kirjoitti...

Anonyymi on yksi kirjoittaja tai useampia.

Ihan sama koska kaikki ovat samalla nimimerkillä ja kuten vaikka puolueissa nimi edustaa tiettyä ryhmää.

Jos et kannata anonyymin kommentteja niin käytä omaa Jos käytät omaa nimeä, niin eipä kukaan muu laita suuhusi sanoja.

Osmo kirjoitti...

Hintakilpailussa on sellainen seikka, että siihen ei kannata mennä mukaan ellei ole mahdollisuutta pärjätä. On sama maksaako kalliimpi paikka tuplat vai 10 % enemmän kuin halvempi. Hintatietoinen ostaa halvemmasta. Jos levyjen hinnat puolitettaisiin, pitäisi myynti vähintään tuplaantua. Uskooko kukaan tuohon?

Mitä tulee amerikkalaisiin hintoihin kannattaa muistaa, etteivät he edelleenkään käytä euroja. Amerikkalainen saa ja käyttää palkkansa dollareina. Siksi parempi on muuttaa dollarit euroiksi 1:1 suhteella (IMF:n ostovoimaan perustuva vertailukurssi on 1 USD = 98 eurosenttiä Suomessa). Valuutan ollessa halpa on toki halpaa ostaa ko. maasta. Tämä on vain fakta, eikä se osoita, että omassa maassa olisi jotenkin liian kalista. USA:ssa myös hinnat merkitään verottomina eikä nettikaupassa niitä yleensä edes ole. Kannattasi myös verrata firmoja, jotka ovat suunnilleen samaa kokoa kuin kotimaiset kaupat.

Anonyymi kirjoitti...

"Iso budjetti ei tarkoita parempaa levyä.
Asian voi nähdä näinkin, että Nightwish tarvitsi 100 kertaisen budjetin saadakseen yhtä houkuttavan levyn kuin joku toinen bändi 10000 eurolla."
En ottanutkaan kantaa levyn paremmuteen vaan siihen että miten kaksi tuotetta joiden kustannuksissa on noinkin iso ero myydään kuitenkin samaan hintaan. Eikö tämä fakta ole kartellihinnoittelun suuntaan ja pahasti?

Anonyymi kirjoitti...

"On kai se ilmeistä, että suomeksi laulavan uuden artistin levyt ovat kalliimpia kuin miljoonia levyjä myyvän kansainvälisen tähden."

Ei ole. Fyysisen levyn hinta on 1€ + 3€ tekijöille + 25% verot. Kyllä tuon hinnan saa aika alas. Jos harjoittelee biisit ennen studiota ja palkkaa itse tuottajan/äänitarkkailijan, saa siitäkin säästöä. Vähän kuin kustantaisi itse kirjan. Hinnan saa alas, jos haluaa, eikä laadusta tarvitse juuri tinkiä.