sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Mitä maksaa WLAN-yhteys lentokentän ulkopuolella?

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin lentokenttiä. Mistä löytää ilmaisen tai kohtuuhintaisen nettiyhteyden niiden ulkopuolella? Netin metsästäminen on oma taiteenlajinsa.

Viime kesänä autoilin Saksassa. McDonaldseissa oli asiakaskäyttöön tarkoitettu wlan, joka edellytti rekisteröitymistä puhelinnumeron perusteella. Turistien kiusaksi vain saksalainen mobiilinumero kelpasi. Blääh. Rajan toisella puolella Strasbourgissa McDonalds tarjosi avoimen ja ilmaisen nettiyhteyden. Vaikka kyse oli kansainvälisestä brändistä, käytännöt rajan molemmin puolin olivat aivan erilaiset. Quel dommage!

Wifi gratuit ici! Strasbourgissa turistin kannattaa poiketa Mäkkäriin.
Lontoon McDonalds oli vielä erikoisempi: se näytti alkutekstin suomeksi, mutta tarjosi sitten yhteyttä vain kahden eri sopimusoperaattorin tunnuksilla.

Tervetuloa Lontoon McDonaldsille (suomeksi!), mutta nettikäytön voit unohtaa.
Entä jos "lainaisi" kotikäyttäjän tukiasemaa? Suomessa sen saa tehdä laillisesti, tietääkseni missään muualla ei. Italiassa laki velvoittaa pitämään tukiasemat salattuina. Eikä avoimen yhteyden löytäminen muuallakaan ole helppoa. Hollannin Antwerpenissä kadulta katsottuna wlan-tilanne näytti tältä:

Avointa tukiasemaa etsimässä? Unohda koko juttu.
Hotellien wlan-yhteydet ovat sitä kalliimpia, mitä isompi ja hienompi hotelli on kyseessä. Vielä muutama vuosi sitten USA:n motelleissa oli lähes poikkeuksetta avoin tukiasema, mutta viime käynneillä olen havainnut niidenkin muuttuneen suljetuiksi. Salasana on kaikille sama ja muodostuu usein ketjun tai paikkakunnan nimestä. Yhteys itsessään on ilmainen.

Kallein näkemäni hotellihinta oli Ateenan Intercontinentalissa, peräti 39,95 euroa päivä (ja nopeus huimat 3 megabittiä sekunnissa):

Ateenassa nettiin 39,95 eurolla per päivä.
Hinta on ajateltu businessmatkustajien näkökulmasta. Kuva on marraskuulta 2009, eli ajalta ennen talouskriisiä. Tuskin hinta on sen jälkeen ainakaan laskenut.

Karmein wlan-kokemus oli Madeiralta, siitä kirjoitin erillisen postauksen kesällä 2011.

Monacossa on puhelinkioskeja, joista saa kahden tunnin wlan-yhteyden. Kuukausipassi maksaa kuitenkin käsittämättömät 149 euroa! No, Monacon asukkaille tai huvijahdeilla paikalle saapuneille se tuskin on mikään ongelma:

Monacon wlan antaa kaksi tuntia nettiaikaa., mutta kuukausipassi on tolkuttoman kallis. 
Sen sijaan Kanarian Canarywifi-hinnat vaikuttavat kohtuullisilta, mutta datamäärä on rajoitettu ja nopeustieto näyttää kummalliselta (todellakin 64/128 kbit/s?):

Canary Wifin siirtomäärä on rajoitettu.
Miami Beachilla on kaksikin nettiä: kaupungin oma (?) ja erityinen lapsiturvallinen, sisältösuojattu versio. Enpä ole muualla moista nähnyt! Kumpikin jäi kokeilematta, sillä iPhone ei ottanut yhteyttä kumpaankaan (kaiketi evästeongelman vuoksi).

Miami Beachilla on erityinen lapsiturvallinen WLAN.
Silja Linen ruotsinlaivoilla toimii ilmainen netti, jonka käyttö on rajoitettu kolmeen tuntiin per käyttäjä. Youtuben käyttö on estetty kaistan säästämiseksi. Tämä on tervetullut parannus varsinkin laivaseminaareissa, aiemmin netti toimi vain satamassa ja silloinkin surkean hitaasti.

Joskus ilmaisen netin löytää turistikohteesta, kuten Lontoon sotamuseosta:

Kelpaa surffata ilmaiseksi samalla kun lepuuttaa jalkojaan sotamuseossa.
Myös Heathrow'n ja Lontoon keskustan väliä liikennöivä juna tarjoaa ilmaisen netin, joka tosin pätki pahasti:

Ilmainen netti Heathrow Express -junassa.
Unohtamatta kotoista VR:ää, jonka kaukojunissa on ilmainen netti, mutta se ansaitsee oman kirjoituksensa.

Suomi on tietoliikenteen lintukoto. Avoimia wlan-verkkoja on enemmän kuin monessa muussa maassa -- ja ainutlaatuista on se, että naapurin salaamatonta yhteyttä saa käyttää ilman lupaa. Keski-Euroopassa rikollisuuden ja terrorismin pelko pitää verkot suojattuina. Myös USA:ssa on yllättävän vaikea löytää avointa verkkoa.

Piilaaksossa ollaan Googlen kotiseudulla. On ihan must tarkistaa Gmailit Googlen omasta verkosta, joka kuuluu läheiselle avoimelle parkkipaikalle asti:

Gmail pitää tarkistaa Googlen WLANissa.
Google suunnitteli aikoinaan koko San Franciscon alueen kattavan wlan-verkon rakentamista, mutta hanke on ilmeisesti haudattu.

Vastaavasti iPhone-käyttäjien pitää kastaa puhelimensa Applen verkossa:

iPhonella Applen WLAN-verkossa.
Kuten esimerkeistä käy ilmi, avoimen WLAN-verkon löytäminen vaatii työtä. Avoimia tukiasemia on yllättävän harvassa, joten turistilta vaaditaan sinnikkyyttä. Ensimmäisenä kannattaa kokeilla paikallista kauppakeskusta tai norkoilla kahviloiden lähistöllä.

Kenties joskus koittaa päivä, jolloin pääsemme eroon tästä pelleilystä, ja puhelimen 3G/4G-datasiirto toimii kiinteällä hinnalla kaikkialla maailmassa. En kuitenkaan aio pidättää henkeä sitä odotellessa. Datasiirto on iso bisnes ja käyttö kasvaa niin nopeasti, että maksullistenkin palveluiden on vaikea pysyä perässä.

9 kommenttia:

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Minulla verkkokokemuksia viiden tahden hotelleista on enempi vahempi viime vuosilta, isoissa taloissa, mm. Kaukomarkkinat palvellessani harrastin niita, mutta tuolloin netti oli viela lapsenkengissa.

Halpamotellien netti jenkeissa on enemman tai vahemman surkea, viimeisimmassa, Seralago Kissimmeessa Floridassa sentaan tyydyttava. Pari vuotta sitten Shanghain Pudongin lentokentan neljan tahden Ramadassa toimi kuin unelma.

(Kunpa joku osaisi neuvoa minulle, kuinka saan tahan tuliteraan Samsungin tablettiini scandit?)

Petri kirjoitti...

Maailmalla löytyy myös edelleen paljon (maja)paikkoja, joissa internet-yhteydestä veloitetaan myös siirretyn liikenteen mukaan eikä kyse ole mistään 100Gt määristä vaan jostain aivan älyttömästä.

Australia/Uusi Seelanti -akselilla myös normaalit kuluttajaliittymät ovat edelleen em. pohjalta ja meillä useimpiin majapaikkoihin internet kuului sinällään hintaan (vähän arvokkaammat Bed & Breakfast-paikat, jotka pesi myös hienot hotellit mennentullen). Seurasimme paria suomalaista TV-sarjaa reissun aikana ja imuroimme yön aikana ne. Vasta jälkeenpäin kuulin tästä liittymien hinnoittelusta -- taisimme pistää useammankin B&B-paikan internet-liittymän tappiin..

Aasiassa noin yleisesti internet-yhteyksiä on kivasti tarjolla, siellä muutenkin tunnutaan olevan dynaamisempia monessa asiassa. Esimerkiksi Balilla tulee tekstiviesti operaattorilta, jossa kerrotaan että tässä on uusi paikallinen numerosi. Siihen numeroon soittamalla puhelu tulee suoraan omaan kännykkääsi ja tietyllä prefixillä voit soittaa siitä ulos. Eli luurisi on roamannut paikalliseen verkkoon mutta liittymäsi onkin de-facto paikallinen.

Vietnamissa muutaman kympin yössä maksavan hotellihuoneen varustukseen kuului PC. Tosin myös Dubain Burl Al Arabissa löytyy business-kannettava huoneesta -- tosin se ei toiminut eivätkä sitä koskaan saaneet käyttökuntoon.

Bhutanissa hotellin internet-yhteys oli hämmentävän nopea vaikka maassa aloitettiin TV-lähetykset vasta 1999. Vuoristossa majapaikkaan oli tullut sähköt puoli vuotta aiemmin -- ja läheisellä kukkulalla oli kännykkätukiasema.

Internet tuntuu yleensä toimivan "maassa maan tavalla". Jos maan tapaan kuuluu WiFi joka paikassa, niin myös on. Maan yleisellä internet-tasolla ei välttämättä ole mitään tekemistä asian kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Peukalosääntönä voi todeta, että mitä isompi firma sitä suuremmat taloudelliset resurssit toteuttaa. Mutta samalla myös tarvittavat investoinnit, sisäinen byrokratia ja nähdyt riskit imagolle ovat suurempia langattoman tarjoamiseksi. Useimmat eivät tee näitä itse vaan hankkivat kumppanin toteuttamaan palvelua.

Mobiilius (langaton bussissa, junassa ja metrossa jne) tekee asiasta usein huomattavasti vaikeampaa ja kalliimpaa tuottaa kuin kiinteässä paikassa palvelun tarjoamisen.

Pieni kahvila voi kiinteässä paikassa tehdä langattoman verkon yhdellä tai kahdella tukiasemalla ja adsl- tai kaapeli-tv liittymällä varsin edullisesti, mikäli ISP sen sallii. Joskus edellytetään yritys-liittymää, minkä vuoksi palvelusta tulisi liian kallista.

Tuskin kukaan toteuttaa palvelua joka ei pitkällä aikavälillä ole kannattava ja tuo lisää bisnestä ainakin saman verran minkä siitä aiheutuu sen pitäjälle kuluja.

Kahvila tai putiikki tarvitsee myös usein kuitenkin jonkun kumppaniyrityksen apua palvelun tekemisessä, omat taidot eivät kaikilla riitä. Erityisesti jos halutaan väärinkäytösten estämiseksi captive-portaali, niin se on monelle liian vaikea itse tehtäväksi. Siskon tai veljen nörtti poika, joka auttoi kassapäätteen liittymän tilaamisessa ja asentamisessa kassapäätettä varten ei välttämättä osaakaan tehdä hieman kotiverkkoa monimutkaisempaa viritystä. Taidot html-sivujen tuunaamisessa, konsolilla pelaamisessa ja näytönohjaimen säätämisessä paremman frame-raten saamiseksi eivät autakaan kun pitäisi ymmärtää tukiasemista, reitittimistä, palomuureista captive-portaalin tekemiseksi riittävän helppokäyttöiseksi ja kuitenkin väärinkäytön estämiseksi.

Myynti ei luultavasti heti WiFi:n tarjoamisen alkamisen jälkeen mene katosta läpi joten yrittäjältä vaaditaan kärsivällisyyttä odotella miten homma kehittyy. Joissakin kahviloissa myynti voi kehittyä myös negatiivisesti. Näin voi käydä, jos asiakkaat ostavat vain jotain pientä ja jäävät surfaamaan tuntikaupalla aiheuttaen kuluja ja vapauttamtta pöytiä tai muita asiakaspaikkoja uusille asiakkaille. Osa asiakkasita kääntyy pois jos ei pääse istumaan tai muuten mahdu sisälle.

Suomessa on hyvät tekniset edellytykset, liberaali lainsäädäntö sekä hyvin ajan tasalla oleva viranomaistaho (Aarnion putiikki*) tehdä pieniä langattomia verkkoja asiakaskäyttöön ja niitä myös tehdään sikäli kun se todella on kannattavaa.

*) TSV TSTO ansaitsee enemmän arvostusta siitä, että se tekee hyvää ja tasapuolista työtä valistuksen, sääntelyn valvonnan ja ohjeistuksen osalta. Hötkylevät ja asiasta ymmärtämättömät viranomaiset voivat helposti pelottaa ja estää vähäisetkin investoinnit. Tätä ongelmaa meillä ei Suomessa ole, kiitoskset Aarnion putiikin :)

Olosuhteet vaihtelevat kuitenkin sen suhteen, mitä liikenteestä joutuu ISP:lle maksamaan maailmalla hyvin paljon. Lainsäädännön ja viranomaisten määräysten aiheuttamat velvoitteet harvoin helpottavat asiaa vaan päin vastoin tekevät palvelun tekemisestä liian vaikeaa ja riskialtista, että siihen olisi halua. Moni tekee palvelun vasta jos sen tekee joku kilpailijakin ja siitä tulee asiakaspalvelun osa jota ilman asiakkaita ei tule.

Vapaa langaton verkko voi siis olla yrittäjälle rasite tai tuoda bisnestä, mitään yleispätevää sääntöä ei ole. Varmimmin langaton tuo etua ketjuille, joissa yleisesti tiedetään olevan vapaa tai lähes vapaa langaton.

Langatonta verkoa käyttävien maksupäätteiden yleistyminen on lisännyt myös langattoman verkon tarjoamista asiakkaille esim. ravintoloissa. Se on helppo ymmärtää, kun langaton infra on rakennettu niin rinnalle yhden rajoitetun osan tekeminen muuhun tarkoitukseen on kohtuullisen helppoa toteuttaa jos käytetty laitteisto on asiallinen ja sen lisäksi on halua pieneen lisäinvestointiin konsultoinnin ja kenties jonkun pikkulaitteen osalta.

Anonyymi kirjoitti...

Lisätään listaan seuraavat:
Espanjassa ja Ranskassa McDonaldsit tarjoavat ilmaisen wlan-yhteyden.
(Barcelona, Madrid)

Yhdysvalloissa ilmainen wlan löytyy mm. McDonaldsilta ja Starbucksilta. Kummankin verkon on toimittanut ATT, jonka nimellä myös verkko toimii. (Miami, Washington DC, New York)

American Airlines tarjosi internetin 10 taalalla lennon ajaksi, ja se myös toimi todella hyvin.

Lisäksi Espanjan ja Yhdysvaltojen pitkien matkojen busseista löytyy lähes aina ilmainen wlan.

Jouni Laurila kirjoitti...

Espanjassa ja monessa muussa paikassa löytyy puistoissa ilmainen Wifi. Maccarissa olen myös käyttänyt.

Hotelleissa on tosiaan maailmalla vaihtelee. Joskus ilmainen, mutta usein maksullinen. Tosin hotellin voi etukäteen valita yhteyden perusteella. Karsii usein vaihtoehdot aika reippaasti.

Lontoossa on ICloud. Pitää reksiteröityä, mutta on ilmainen. Toimii aika monessa paikassa. Ostokeskuksista löytyy Lontoossa Wifi, samoin siellä sun täällä. Lentokenttäbusseissa olen käyttänyt myös, tosin ei kaikkien firmojen.

Pariisissa myös on siellä sun täällä.

Saksasta olen kohtalaisesti löytänyt.

Sitten on kahviloita siellä sun täällä eri maissa joissa on.

Vikingillä näytti olevan Tukolman matkalla kohtalaisen hyvä ilmainen.

Viro on ehkä paras maa. Siellä käytännössä on joka ruokapaikassa ja ostoskeskuksessa Wifi. Usein myös puistoissa. Linja-autoista löytyy, tosin toiminta vaihtelee. Varsinkin nuoret harrastavat bussin lähellä ajamista...

Italia on oman kokemuksen huonoin Euroopassa. Kalliit ja hitaat yhteydet, jos on.

Suomessa pitäisi olla Oulussa koko kaupungin ilmainen Wifi. En tiedä onko muualla Suomessa vastaavaa. Turussa on maksullinen Spark. Junissa on vaihtelevasti toimiva.

Olen kohtalaisen hyvin onnistunut löytämään Wifi paikkoja etsintä aplikaatioilla. Niitä saa ainakin IPhoneen ilmaiseksi.

Jouni Laurila kirjoitti...

Käytönnössä valitsen vain hotelleja joissa on Wifi, mieluummin huoneen hinnassa mukana.

Silloin on ainakin yksi paikka jos voi nettiä käyttää.

Onhan se mukava illalla katsoa vaikka Suomen uutiset ennen nukkumaan menoa ja lukea aamulla e-lehdet. Ei ole kotona odottamassa vinoa pinoa lukeamattomia lehtiä. :-)

Ilkka R. kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ilkka R. kirjoitti...

Tromssan kirjastossa on vapaa wlan. Pitää vaan tiskiltä hakea automaatista lappu, jossa on tunnus ja salasana. Muistaakseni kerrallan sai pari tuntia aikaa.

Seuraavalla reissulla on netti samaan hintaan käytössä, kuin kotimaassakin. Soneran uudet paketit nimittäin toimivat Pohjoismaissa, kuin Baltiassakin.

Eipä sillä, kyllä roaming dataa on tullut käytettyä Euroopassa seikkaillessa aina tarvittaessa.

Jouni Laurila kirjoitti...

Tässä malli Lontoosta tänne Suomeen:

City of London extend Wi-Fi agreement with The Cloud
Deal extended following successful Olympic trial.
By James Stirling, 19 Dec 2012 at 12:20

http://www.itpro.co.uk/644746/city-of-london-extend-wi-fi-agreement-with-the-cloud?utm_source=twitterfeed&utm_medium=twitter&utm_campaign=Feed%3A+ITPro%2FToday+%28IT+PRO+-+Today%29

Website Security Test