keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Haastan Arhinmäen vastaamaan hyvitysmaksusta

Ministeri Arhinmäki on eilen vastannut hyvitysmaksuun liittyvään kritiikkiin blogissaan.

Sen pohjalta haastan Arhinmäen vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Lainaus ministeri Arhinmäen blogista: Kokonaisuudistusta odotellessa pitää turvata luovan työn tekijöiden toimeentulo nykyisellä järjestelmällä.

Direktiivin mukaan hyvitysmaksulla korvataan haittaa, jota yksityinen kopiointi aiheuttaa tekijöille. Ajatus siitä, että hyvitysmaksulla olisi jokin "oikea" taso on nurinkurinen ja direktiivin vastainen. Hyvitysmaksu on korvausta aiheutuneesta haitasta, ei luovan työn tukimuoto.

Jos hyvitysmaksua halutaan uudistaa, pitää tutkia millaista kopiointia tapahtuu ja arvioida sen aiheuttamia menetyksiä. Pitää myös ottaa huomioon, että aiempia tallennusalustoja (erit. dvd-aihiot) käytetään suhteellisesti yhä enemmän omien tiedostojen (mm. digikuvat) tallentamiseen, ja tällöin niiltä perittävän hyvitysmaksun tulee laskea. Tähän asti hyvitysmaksuja on (yhtä pientä poikkeusta lukuunottamatta) vain laajennettu. Miksi hyvitysmaksu vain laajenee? Mikä on se vahinko, jota "korvataan" esimerkiksi ajansiirtoon tarkoitetuilla digibokseilla tai dvd-aihioilla?

2. Lainaus blogista: ...uuden älypuhelimen hinta kallistuisi muistin koon perusteella 1,5-4 euroa. Tämä ei ole mielestäni kohtuuton hinta sille, että sillä voi kompensoida tekijöiden menettämää tuloa.

Jos siirrän omia cd-levyjäni mp3-muotoon puhelinta varten, mitään menetystä ei tapahdu. Jos ostan musiikkia puhelimeen Nokian tai Applen verkkokaupasta, tekijät saavat päinvastoin lisätuloa. Moni kuuntelee puhelimella FM-radiota eli kanavia, jotka maksavat soittokorvauksia. Mitä enemmän radiokuuntelijoita, sitä enemmän tekijät saavat korvauksia. Mikä siis on matkapuhelinten tekijöille aiheuttama tulonmenetys?

3. Lainaus blogista: Hyvitysmaksu menee tekijöiden toimeentuloon. Yli puolet maksusta on tätä suoraa korvausta.

Vastaavasti vähän alle puolet tulosta tilitetään järjestöjen kautta yhteisiin tarkoituksiin mm. apurahoina. Huoli hyvitysmaksutulon laskusta liittyy erityisesti tähän osuuteen, koska individuaalikorvaukset ovat joka tapauksessa hyvin pieniä (ja epäoikeudenmukaisia, koska ei voida tietää kenen teoksia oikeasti on kopioitu, ja ulkomaisille tekijöille rahoja ei tilitetä käytännössä lainkaan). Onko kohtuullista, että apurahajärjestelmän tulot kerätään yksityisoikeudellisella maksulla, jonka määräytymisperuste on näin kiistanalainen? Eikö tällainen toiminta kuuluisi valtion vastuulle? Mistä AVEK, ESEK ja LUSES hankkivat varansa ennen kasettimaksua?

Lopuksi pari omaa kysymystä:

4. Tiedättekö, että suomalaisten maksamat hyvitysmaksut ovat jo nykyisellään maailman neljänneksi korkeimmat, ja että laajennettu järjestelmä nostaisi ne luultavasti maailman korkeimmiksi? Miksei kansainvälistä vertailua maksuista esitetä julkisuudessa, vaikka kopioinnin tilanne ja laskevan hyvitysmaksukertymän ongelma on kaikissa maissa samanlainen?

5. Sisällön kopiointi on vähentynyt kiristyneen lainsäädännön ja toisaalta tekniikan muuttumisen vuoksi. Spotify soittaa musiikin ilman teoskappaleita, operaattorit tarjoavat iptv:n osana nettidigibokseja, tv-kanavat lähettävät ohjelmat jopa kolmeen kertaan, musiikki ostetaan digitaalisina latauksina puhelimeen ja pc:hen... Se maailma, johon hyvitysmaksu yrittää tarrautua, on häviämässä. Maksujen laajentaminen puhelimiin tai tietokoneisiin on väistämättä hätäratkaisu, jonka maksajat kokevat epäoikeudenmukaiseksi ja joka lisää houkutusta piratismiin. Onko tämä kaikki todella tekijöiden oman edun mukaista?

Kukaan ei kiistä tarvetta tukea luovan työn tekijöitä, mutta sen on tapahduttava oikeudenmukaisesti. Jos tukirahoja kerätään veroluonteisena maksuna kaikilta kansalaisilta, järjestelmän on oltava avoin ja sen perustelujen kestäviä. Nyt näin ei ole.

Lopuksi vielä lainaus blogista: Tekijänoikeuskeskustelussa tuntuu olevan leirejä, jotka eivät valittavasti löydä keskusteluyhteyttä.

Tähän asti tekijänoikeusasioista ei ole haluttukaan käydä avointa keskustelua. Asiat on tuotu julkisuuteen valmiiksi sovittuina. Näin oli käymässä myös hyvitysmaksun laajentamiselle, kunnes Aamulehti uutisoi asian.

Teillä, ministeri Arhinmäki, on nyt hyvä tilaisuus muuttaa käytäntöä ja edistää keskusteluyhteyden syntymistä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos nyt onnistut keskusteluyhteyteen pääsemään, niin voisit kysyä, että nykyään medioille kopioidaan merkittävissä määrin myös esim. windowsia, ja pelejä yms. Miksi hyvitysmaksua ei pyritä laajentamaan niin, että se hyvittäisi myös muita kotikopioinnista haittaa saavia tahoja - esim. Microsoftia, tai jos kotimaisia yrityksiä halutaan, niin vaikkapa Rovio vihaisine lintuineen.

Ja miksi tekijänoikeuslaki käsittelee tietokoneohjelmoijat eri tavalla kuin vaikkapa laulujen sanoittajat. Molemmat on mielestäni täysin vastaavaa duunia.

Unknown kirjoitti...

Laitoin allaolevan viestin myös Paavon blogiin, katsotaan tuleeko palautetta.

Laajentaminen ei mielestäni ole sama asia kuin uudistaminen.

Lainaus: "Vastakkain eivät ole tekijät ja käyttäjät. He ovat pikemminkin samalla puolella tulevaisuuden kamppailussa, jota käydään siitä, kenellä on oikeus työn hedelmiin ja vapaaseen tietoon."

Juurikin näin - joskin näkisin että kommentti ei sinänsä ole muuta kuin sanan helinää ennenkuin siitä oikeasti seuraa jotain konkreettista. Otetaampa tästä esimerkki:

Suomalainen indie artisti haluaa julkaista omaa musiikkiaan fyysisellä medialle ja samalla tukien suomalaista yritystä esimerkiksi teettämällä levyn painatus kotimaassa. Tämä on kuitenkin lähestulkoon täysin mahdoton yhtälö marginaalisen musiikin tuottajilta. Syy tähän ei ole tekijä eikä käyttäjä vaan "edunvalvoja".

Fyysisen median tuottaja vaatii vähänkin isompien erien painosta "luvan" edunvalvojalta ja luvan saamiseksi täytyy maksaa x määrä rahaa kyseiselle edunvalvojalle vaikka tuotantoon ei kuuluisi yhtään edunvalvottavaa.

Kokemuksien perustella nämä edunvalvojan asettamat lupamaksut ovat varsin huomattava osa kokonaiskuluja kun puhutaan marginaalisesta ja/tai indie musiikin julkaisusta. Huhut kertovat että nämä maksut ovat neuvoteltavissa jos sattuu olemaan edunvalvojan asiakas isommasta päästä - ken tietää ? Lopputuloksena asetelma antaa itsestään kuitenkin kuvan että edunvalvojan tehtävä onkin vain suojella omia asiakkaitaan kilpailulta ja maksimoida sisäänpäin tulevasta rahoituksesta itselleen parhaat palat.

Lainaus: "Se on korvausta laillisesta kotitarvekopioinnista, siis osa järjestelmää, jolla sekä taiteen tekeminen että sen käyttäminen ovat mielekkäitä."

Mutta mitä se on se laillinen kotitarvekopiointi ? Yleisesti eteenkin edunvalvojat ja osa muusikoista haluaa nähdä kaikenlaisen "piraatti" lataamisen laittomana mutta onkohan nyt kuitenkin tämä kyseessä? Jos taas laillisella kopioinnilla tarkoitetaan esim palveluja kuiten Spotify, Ovi Music, ITunes jne tai fyysisesti jo ostettu CD niin musiikkihan on jo näissä tapauksissa jo ostettua ja korvaus on suoritettu? Ja kenelle kuuluu se osa hyvitysmaksusta joka on maksettu edunvalvonta järjestöjen ulkopuolella julkaistu materiaali - no sekin menee edelleen järjestöille ja välillisesti heidän asiakkaiden käyttöön.

Miksi artistit kuitenkin saavat liian vähän rahaa ? Jos esim 1e/kappale hinnoittelulla artistille ei jää rahaa käteen kuin murto osa eurosta on vika jossain muualla kuin laittomassa lataamisessa. Hinnoittelu ja osingot mitä jää käteen artisteille on ensisijassa media yhtiöiden ja edunvalvojien sanelemaa. Ja samaiset tahot loppupeleissä ovat ne jotka päättävät miten nämä hyvitys maksutkin jaetaan ja kenelle.

Vaikka kaikki ansainta mahdollisuudet mediatuottajille on positiivista,
pistää silti ajattelemaan kun tämmöistä asiaa on ajamassa vasemmistoliiton presidentti ehdokas. Ollaanko tässä nyt oikeasti ajamassa muusikon vai lobbausta suorittavien edunvalvojien ja media yhtiöden tilipusseja.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi hyvä osoitus hyvitysmaksuistahan on DVD-levyt. Tyhjä aihio maksaa ilman maksuja jotain 0,20 €. Maksun suuruus taas on 0,60€.
Siis maksu on efektiivisesti 75% lopullisesta hinnasta, jonka se nelinkertaistaa!

omatodellisuus kirjoitti...

Hyvitysmaksun alkuperäinen ideahan on käsittääkseni olla korvaus laillisesta kopioinnista. Edunvalvojien näkökulmasta jokainen laillinenkin kopiointitapahtuma on tulonmenetys. Laki takaa kansalaisille oikeuden yksityiseen kopiointiin laillisista lähteistä, mutta edunvalvojat haluavat näistäkin kopiointikerroista korvauksen. Mieluiten ne toki myisivät kuluttajille saman asian moneen kertaan täyteen hintaan, mutta lain edessä joutuvat taipumaan pienempiin hyvitysmaksuihin.

Anonyymi kirjoitti...

"Hyvitysmaksun alkuperäinen ideahan on käsittääkseni olla korvaus laillisesta kopioinnista"

Alkuperäinen idea oli maksaa hyvitystä ostoa korvaavasta kopioinnista. Ja tätäkin vain tallennusvälineistä joita tähän merkittävissä määrin käytettiin (C-kasetti, VHS).