torstai 18. elokuuta 2011

Kokeilussa Panasonic DMC-GF2

Olen kuvannut kesän lainassa olleella Panasonicin GF2-kameralla. Peilitön, pienikokoinen järjestelmäkamera on näppärä varsinkin matkalla. GF2:ssa on valtavasti ominaisuuksia ja mukava valikoima objektiiveja. Hyvä valinta on esimerkiksi pienikokoinen, 20 mm kiinteä f1,7-objektiivi, joka piirtää erittäin terävästi:


Rajauskerroin on kaksi, joten objektiivi vastaa kinokoossa 40 milliä ja sopii hyvin yleisputkeksi. Toinen kiinteä vaihtoehto on 14 milliä vähän huonommalla valovoimalla (f2,5). Sitä myydään pakettina kamerarungon kanssa ns. kittilasina.

Kameraa voi hallita lähes kokonaan takanäyttöä koskettamalla. Painikkeita on tavanomainen määrä. Qmenu-painikkeen takaa löytyvät toiminnot voi itse valita.


Varsinkin tarkennuskohdan osoittamisessa mikään ei voita lcd-näytön kosketusohjausta! Iso-herkkyyksiä on 6400 asti, joista 800 tuottaa vielä siistiä kuvaa. Sen jälkeen kohina alkaa näkyä.

Lcd-näytön sijaan kameran päälle voi kiinnittää pienen elektronisen etsimen, josta on iloa varsinkin kirkkaassa auringonpaisteessa kuvattaessa.


Kuvassa on 3D-objektiivi, jonka käyttö on tosin hyvin rajallista. Objektiivissa on kaikki kiinteää: polttoväli (12,5 mm), tarkennus ja jopa aukko (f12). Linssit ovat hyvin lähekkäin, joten kovin ihmeellistä 3D-efektiä niillä ei saa aikaan. Kuvat pitää katsoa erilliseltä näytöltä, kamera näyttää vain 2D-kuvia.

Yläpinnan vasemmassa reunassa on pieni salamalaite, jonka välähdyspään voi kääntää myös osoittamaan ylös ja näin valo leviää tasaisemmin katosta heijastuen. Salaman tehoa ei kuitenkaan voi säätää, mikä on outo puute näin monipuolisessa laitteessa.

Pieni koko tuottaa väistämättä ongelmia käsittelyssä. Päällä oleva automattiikkanappi (IA) aktivoitui muutaman kerran vahingossa, samoin käden reuna osui alareunan nappiin. Iso kosketusnäyttö tekee kuitenkin asetusten hallinnan helpoksi.

Akkulaturi on erillinen. Vihreä merkkivalo palaa niin kauan kuin lataus on kesken ja sammuu latauksen tultua täyteen. Käytäntö ei ole niitä loogisimpia. Myös yksittäisen valokuvan poistaminen vaatii turhan monta painallusta.

Hauskin objektiiveista on 7-14 mm laajakulmazoomi (kinovastaava 14-28 mm):


Sillä saa hauskoja kuvia esimerkiksi porraskäytävästä:


tai rakennuksista:


Laajakulmat ovat kalliita -- putken omistajaksi pääsee 1199 eurolla, mikä on noin tuplasti kamerarungon (sisältäen kittilasin) hinta.

Parhaiten arkikäyttöön sopii 14-42 millin yleiszoomi, jota olen kokeillut joskus aikaisemmin. Nyt oli mukana 14-140 mm superzoomi, joka on vielä näppärämpi, mutta myös selvästi isompi ja kalliimpi (869 euroa).

Kiinnostava putki on myös 100-300 millinen zoomi (kinovastaavuus 200-600 mm). Tämän yhdistelmän koko alkaa jo lähestyä kooltaan perinteistä järjestelmäkameraa, mutta polttoväliin suhteutettuna paketti on hämmästyttävän kompakti.


Pitkällä putkella oli hauska poimia yksittäisiä ihmisiä kesäisen Kauppatorin vilinästä, tai zoomailla merellä vastaantulevia aluksia:



Kuten kuvista näkyy, objektiivi vinjetoi selvästi maksimizoomilla ja täydellä aukolla, mutta kuvanlaatu on hyvä. Tämän sivun kuvat on otettu jpeg-muodossa, lisäksi kamerassa on raw-kuvausmahdollisuus. Vaativassa käytössä raw on suositeltava senkin vuoksi, että automatiikka varjelee huippuvaloja turhankin tarkasti. Jos kuvassa on jotain kirkasta tai valkoista, lopputulos näyttää turhan tummalta ja vaatii kirkkauden lisäämistä kuvankäsittelyssä.

Kääntyvän etsimen ansiosta kuvan voi ottaa jopa 90 astetta molemmille sivuille -- tosin vain vain pystykuvina. Joka tapauksessa hauska ominaisuus huomaamattomassa katukuvauksessa!

Minijärkkäreissä on omat rajoituksensa, kuten ergonomia, tarkennusnopeus ja kohina erittäin korkeilla ISO-arvoilla. GF2:ssa tarkennus toimii hyvin, mutta ei silti ehtisi kaikkiin niihin tilanteisiin mistä perinteinen järkkäri nappaa terävän kuvan. Myös syväterävyyden hallinta on minijärkkärissä rajoitetumpaa.

Toisessa vaakakupissa on näppärä koko ja monipuolinen automatiikka. Eipähän jää kuvat ottamatta ainakaan sen vuoksi, ettei kamera tullut mukaan.

On vain ajan kysymys, milloin Nikon ja Canon julkaisevat omat mallinsa. Huhujen mukaan se voisi tapahtua jo ensi viikolla.

PS. Panasonicissa voi käyttää adapterilla myös vanhoja Leican manuaalitarkeisia objektiiveja. Siitä lisää toisessa kirjoituksessa.



5 kommenttia:

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Näissä laitteiden ja vipstaakien hankinnassa onkin nykyisin sellainen runsaudenpula, että tällainen tavallinen ihminen on täysin testaajien armoilla. Hyvä, että Petteri tekee meille asiantuntevaa kuluttajavalistusta.

Tekniikan Maailman testeillä mm. on tavattoman suuri vaikutus ostopäätöksiin ja mainostajat tietävät tuon. Yleensä merkit jotka todetaan parhaaksi, myös ostavat eniten mainostilaa ja tässä herää aina epäilys kytkennöistä. Lahjonnan todistaminen on tietenkin mahdotonta, jos se tapahtuu ilmoitusten ostamisen muodossa.

Muistan aikoinaan kun raahasin TM:n (silloin en vielä ollut "sisäpiirissä", TM:n kirjoittaja) Juha Nykäsen testattavaksi pikku firmani maahantuoman laitteen. Nykänen tokaisi tylysti, että tommoisia ei kyllä tarvita ja poistuin nöyryytettynä. Paria vuotta myöhemmin sama Nykänen oli testannut ja kehui vastaavaa kilpailevaa laitetta. Pohdin, että jätinkö lounaan tarjoamatta ;=).

Tasapuolisuuden nimissä on kerrottava, että puolen vuosikymmentä myöhemmin Ilkka Herttua ja joku muu testasivat firmani sääaseman ja antoivat hyvin myönteisen lausunnon, jolla myin niitä melkoisen määrän maahan.
Enkä ollut tarjonnut sokeripalaakaan.

Tämä kaikki siis tapahtui vuosikymmen ennen kuin tulin TM:n tiedekirjoittajaksi viideksi vuodeksi 2003-2008. Sanottua firmaani ei enää ollut ja ammattikin oli vaihtunut toimittajaksi.

Joitain vuosia sitten olin ostanut ensimmäisenä markkinoillemme tulleen MSI:n miniläppärin ja närkästyin, kun Petteri sen Tietokone-lehden testissään jätti kolmannneksi (muistini mukaan,vai oliko noin?)ja toinen tietokonelehti rankkeerasi ykköseksi. Tässä nähdään testaajan vaikutus.Itkinkin tuosta Tietokonelehden lukijan palstalla.

Off-topikin jatkoksi kamerakysymys:
Käyvätkö noin 20 vuotta vanhan Canon systeemikamerani objektiivit nykyiseen digi-Canonin runkoon vai vaatiiko digitekniikka ihan omat lasinsakin?


P.S. MSI:ni muuten on ollut todella hyvä, neljättä vuotta kirjoitan tällä ilman pienintäkään ongelmaa :-).

Anonyymi kirjoitti...

Ei niitä lehtien testejä nyt niin tosissaan kannata ottaa. Useimmiten käyttäjissä ja käyttötarpeissa on eroja, jolloin mitään yksiselitteistä parasta tuotetta ei ole olemassakaan. Testit ovat hyvää ennakkomateriaalia ostopäätöstä miettiessä, kunhan ne lukee syvällisemmin kuin pelkän lopputuloksen osalta.

Vanhat EF-linssisi todennäköisesti toimivat hyvin uudessa DSLR-rungossa. Osassa linssejä on tietysti tapahtunut kehitystä mutta varsinkin hyvissä vanhoissa linsseissä on erinomaiset lasit.

Antti kirjoitti...

muistaakseni Canonin edustaja joskus kertoi että vuodesta 1987/1988 sopii kaikki vanhat canon objektiivit nykyisiin runkoihin, mutta kaikissa ei tarkennus toimi muuta kuin manuaalisesti. Tälläistä muistelisin, mutta 100% varmuutta en takaa.

Janne kirjoitti...

Hannu, Canonin FD-kantaiset linssit eivät käytännossä sovi. Tuolta voi lukea lisää: http://en.wikipedia.org/wiki/Canon_FD_lens_mount
Tarvitsisit siis joko erittäin harvinaisen ja kalliin tai toisena vaihtoehtona huonolaatuisen mekaanisen ja optisen sovittimen. Jos on paljon hyviä FD-objektiiveja varastossa, kannattaa harkita Micro Four Thirds -runkoa (kuten esimerkiksi juurikin Panasonic DMC-GF2), johon FD-lasit sopivat pelkän mekaanisen adapterin avulla.

Vuodesta 1987 eteenpäin tehdyt EF-kantaiset linssit sitten kyllä käsittääkseni kaikki sopivat kaikkiin EOS-runkoihin.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Myös osan Leican M-sarjan objektiiveista saa EOS-digijärkkäriin. Ostin aikoinaan 200 taalaa maksaneen adapterin sitä varten. Se kuitenkin lisää etäisyyttä sen verran, ettei putki enää tarkennu äärettömään asti. Ja muutenkin peilitön minijärkkäri on parempi vanhojen putkien kanssa mm. siksi, että se näyttää syväterävyyden reaaliajassa.

Website Security Test