keskiviikko 3. elokuuta 2011

Juri Gagarin oli komea mies

Tasan viisikymmentä vuotta sitten Juri Gagarin vieraili Suomessa. Hän oli tehnyt huhtikuussa 1961 historiaa lentämällä ensimmäisenä ihmisenä avaruuteen ja maapallon ympäri. Neuvostoliitto oli teknologiakilpailun johdossa ja kierrätti Gagarinia itäblokin maiden lisäksi lännessä. Heinäkuussa 1961 Gagarin tuli junalla Helsinkiin.

Eilen iltapäivällä kuuntelin Ylen radiosta ohjelmaa, jossa esitettiin pätkä Gagarinin vierailun aikana tehdystä haastattelusta (eläköön Ylen julkinen palvelu!). Vaikka kieli oli venäjää, sanat tulivat rauhallisesti ja selkeästi.

Tämän päivän toimittaja sanoikin, ettei Gagarinin valinta ensimmäiseksi kosmonautiksi ollut sattumaa. Hän sai paikan, koska oli paitsi hyvä lentäjä, myös ulkoisesti komea mies ja hyvä esiintymään. Ujolla tai harmaalla kosmonautilla ei olisi ollut avaruuteen asiaa. Neuvostoliitto tajusi tuolloin viestinnän merkityksen, vaikka sortuikin 30 vuotta myöhemmin osittain juuri siksi, ettei enää ymmärtänyt viestinnän muuttumisen merkitystä.

Gagarin kertoi haastattelussa olevansa heti valmis uudelle lennolle, suuntautuipa se sitten kuuhun, Marsiin tai Venukseen. Kaikesta päätellen 50 vuotta eli vahvana usko siitä, että avaruuden valloitus lähtee nyt toden teolla käyntiin.

Nyt tiedämme paremmin. Amerikkalaiset saivat seuraavan ison propagandavoiton käytyään kuussa, mutta sen jälkeen kiinnostus avaruuteen hiipui. On kohtalon ironiaa, että Yhdysvaltojen avaruussukkula lensi viimeisen lentonsa juuri ensimmäisen avaruuslennon 50-vuotisjuhlien aikoihin.

Yhdysvaltojen avaruusohjelman tulevaisuus on epävarma, koska maalla ei enää ole varaa avaruustutkimukseen. Velkakierteen katkaisemiseksi julkisia menoja joudutaan karsimaan raskaalla kädellä. NASA lienee muiden mukana leikkauslistalla. Euroopan tilanne on, jos mahdollista, vielä heikompi. Avaruusmatkailun ylevien tavoitteiden jälkeen lännen huomio keskittyi kuluttamiseen ja taloudelliseen hyvinvointiin, jota on viime vuodet yritetty pitää yllä velkarahalla. Kun tie nousee pystyyn, haaveet avaruudesta saa unohtaa.

Huonosti kävi myös Gagarinille itselleen. Hän ei koskaan päässyt takaisin avaruuteen vaan menehtyi vuonna 1968 MIG-hävittäjän testilennolla 34-vuotiaana.

Jatkossa avaruuden valloitus näyttää olevan Kiinan varassa. Vain sillä tuntuu olevan resursseja ja kunnianhimoa avaruustutkimukseen, joka ei ole välittömästi muutettavissa taloudelliseksi hyödyksi.

Luultavasti seuraava gagarin onkin kiinalainen. Mistähän löytävät komean ja sujuvapuheisen?

17 kommenttia:

hdmi kirjoitti...

Nyt meni kyllä metsään. Muutaman vuoden tauko USA:n miehitetyissä lennoissa ja sinä teet tuollaisia johtopäätöksiä. Nasan osuus on olematon liittovaltion menoista.

Mitä kiinalaisilla on? Epämääräinen suunnitelma pienestä avaruusasemasta v. 2020

Amerikkalaisilla on tavoitteena miehitetty lento asteroidille v. 2025
En ihan usko tuohon aikatauluun, mutta luulen että kiinalaiset eivät pysty mihinkään vastaavaan.

Anonyymi kirjoitti...

Avaruusreissailun tulevaisuus on yksityisissä käsissä. Kun kerran jo nyt pääsee kiertoradalle 100000 taalalla niin 2020-luvulla hinta lienee 10k - mikä alkaa jo lähennellä tavallisen pulliaisen budjettia (kyllä tuollaiseen lomaan voi kerran elämässä törsätä). Siitä se sitten lähtee. Valtiolliset laitokset toki hoitavat kaukaisempien kohteiden tutkimusta ja sitä rataa, mutta maan kiertorata ja lähiasteroidit menevät yksityisten firmojen piikkiin.

hdmi kirjoitti...

Sadalla tonnilla pääsee pompahtamaan lyhyesti sadan kilometrin korkeuteen, ei kiertoradalle.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Gagarin oli tällainen pikkumies, kuten lentäjät ja astronautit yleensäkin,mahtuu pienempään kapseliin ;=).

Kun Gagarin aikoi paljastaa, ettei koskaan ollutkaan avaruudessa, hänet eliminoitiin sabotoimalla hävittäjä.

Kiinalaisten tekniikka on 40 vuotta vanhaa venäläistä,eivät ne tavoita jenkkien tasoa koskaan, kiinalainen kuumatka on ainakin 30 vuoden päässä.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Venäläiset "Potemkinin kulissit" ovat tunnettuja, ei vähiten avaruustekniikassa. Kun jenkit esittelivät avaruussukkulan, venäläiset toivat Pariisin ilmailunäytökseen (olin paikalla) tuon hieman suuremman styroksisen kopion, joka kuulemma oli kerran miehittämättömänä kiertänyt Maan. Siinä ei ollut edes moottoreita eikä siitä kuultu koskaan tämän jälkeen.

"Concordinskin" tarina oli yhtä hämyinen. Kun se oli saatu valmiiksi Concorden varastetuilla sinikopioilla, sitä ei pystytty lentämään voimakkaan tärinän vuoksi. Se lensi vähän aikaa rahtia Moskovan ja Alma Atan välillä aliääninopeudella, sitten se haudattiin hiljaa. Pariisin LeBourgetiin tuotu yksilö syöksyi esittelylennolla maahan ja tappoi miehistönsä lisäksi joukon Pariisin lähiöasukkaita.

Antonov-jättikuljetuskoneen ensiesittelyä lännessä olin katsomassa Farboroughissa Englannissa. Lähtökiidossa yksi sen moottoreista räjähti ja esittely sen osalta oli ohi.

Zarr kirjoitti...

Hannu,

Buran on olemassa. Aitoa asiaa voi ihmetellä vaikkapa Gorkin puistossa. Se todellakin teki yhden miehittämättömän lennon - videotakin kyseisestä tempauksesta on.

Buran-projektissa ollut insinööri itse esitteli meille Buran-tekniikkaa TTKK:n avaruustekniikan kerhon Moskova-Excursiolla.

http://aapo.iki.fi/kuvat/raketti/moscow/29_03/02_buran/ oli kun vierailimme tuolla puistovermeellä, lentovideota löytyy vaikka http://www.youtube.com/watch?v=Ql2spMZyKo0

(Toki eihän kukaan enää nettivideoihin usko...)

Luennolla oli hyviä yksityiskohtia, koska jenkkien Columbia-sukkula oli juuri kärähtänyt ilmakehässä, joten kuuluisista keraamisista laatoista ja niitten designistä tuli kommenttia että venäläisten versiossa vastaavaa ongelmaa ei olisi tullut.

Petteri Järvinen kirjoitti...

En minäkään avaruuden valloituksen tulevaisuutta Venäjän varaan laskisi, maalla on sen verran sisäisiä ongelmia. Tällä hetkellä kansainvälistä avaruusasemaa huolletaan venäläisten, japanilaisten ja eurooppalaisten raketeilla.

Koska pitkien avaruusmatkojen kaupallinen hyödynnettävyys on vähäinen, sen motiivina on oltava kansallinen kunnianhimo ja näyttämisen tarve. Ilmeisesti vain Kiinalla tulee olemaan siihen mahdollisuuksia.

Kuuohjelman aikaan NASAn budjetti suhteessa USA:n BKT:hen oli kymmenkertainen nykyiseen verrattuna. Sellainen aika ei ikinä palaa. Päinvastoin, juuri aamulla uutisissa kerrottiin että USA:n velka on nyt 100 % BKT:stä. Se kertoo karua kieltä tulevasta kehityksestä.

Turistipyrähdykset avaruuteen ja ehkä jopa kiertoradalle asti voivat olla avaruusteknologian pelastus. Silloinkaan en olisi varma, että niiden markkinat säilyvät amerikkalaisten yritysten hallussa.

Timo Suvanto kirjoitti...

"Vaikka kieli oli venäjää, sanat tulivat rauhallisesti ja selkeästi."

Tähän lauseeseen sisältyy varmaan jokin insinöörilogiikka, joka minulle luonnontieteilijänä on hämärän peitoissa. :-)

Hannu Tanskanen kirjoitti...

USA:n valtionvelka ei ole mitenkään poikkeuksellinen, mm. Japanin vastaava on pitkälti yli kaksinkertainen GDB:n verrattuna. Ohessa listaa:

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_sovereign_states_by_public_debt

"Buranasta" minä haluaisin jonkun selvittävän minulle, kuinka se asemoi ja jarrutti avaruudessa ilman ainuttakaan rakettimoottoria ja kuinka erittäin vaativa lasku onnistui ilman pilottia?

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Katselin Burania LeBourgetissa muutaman kymmenen metrin päästä ja kyllä siinä näytti valkea tiilipinta olevan, kuten amerikkalaisten sukkulassakin. Tosin se oli niin vitivalkea, että näytti styroksilta ;=). Mitäs ryssät sitten olisivat tilalla käyttäneet, metallit tuppaavat sulamaan tuossa paluuroihussa, joten nauru Columbian tiilille saattaa olla ennenaikaista.

Siis tuo Buran oli sen jättikoneen selässä siellä Pariisissa.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä saattaisi kiinnostaa sinua:

http://www.npr.org/blogs/krulwich/2011/05/02/134597833/cosmonaut-crashed-into-earth-crying-in-rage

Petteri Järvinen kirjoitti...

@Timo: heh, siinä on jäänyt osa ajatuksesta kirjoittamatta loppuun asti. Vaikka kieli oli venäjää, jonka sisältöä en ymmärtänyt, puhujan sujuva esitystapa kuulosti vaikuttavalta.

@Hannu: Japanin valtionvelka on peräisin Japanista, USA:n velka ymmärtääkseni Kiinasta. Siinä on pikkuinen ero. Kuulentojen aikaan USA taisi vielä itse lainoittaa muita.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

On tietenkin ymmärrettävää, ettei diktaduurimaasta tulevaan informaatioon voi luottaa ja toisaalta myös kaikenmaailman salaliittotarinoita on netti tulvillaan. Kerrotaan mm. että Laika-koira kuoli jo nousussa tärinään ja kuumuuteen ja että italialaiset radioamatöörit nauhoittivat keskustelun, jossa kolme kosmonauttia jäi avaruuteen, kun paluun jarruraketit eivät toimineet. Kapseli tietenkin paloi ilmakehässä muutaman päivän sisällä noilla matalilla (LEO) kiertoradoilla.

Enpä uskalla ottaa kantaa noihin puolin enkä toisin. Omakohtainen kokemus venäläisestä laseroptiikan huippulaboratoriosta Novosibirskin yliopistolla elokuussa 1990 oli hieman hämmentävä. Yleensähän tällainen lännessä on leikkaussalia kertaluokkaa puhtaampi tila, tuolla hiekka ratisi jaloissa ja labrapöytiä peitti paksu pöly ...

Vertauskohta eli NASA-Langleyn vastaava laserlaboratorio Virginiassa puoli vuotta myöhemmin oli kuin toisesta maailmasta. Isäntäni, suurenergiafysiikan laitoksen johtaja kyseli, mitä venäläiset puuhaavat alalla. Sanoin, että ei tarvinne huolestua.

(Vierailin kutsuttuna innovaationi johdosta molemmissa yllä mainituissa)

Petteri Järvinen kirjoitti...

Laika-koiran kuolema jo lähdössä on käsittääkseni tunnustettu fakta. Kolmen astronautin kohtalo on sitä vastoin epäselvä tapaus, radioamatöörit kertovat kuulleensa siihen liittyviä viestejä.

Tekniikka vaati uhrinsa molemmilla puolilla: Sojuz-11 miehistö kuoli maahan palatessaan 1971, USA menetti kaksi avaruussukkulaa miehistöineen.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Venäjä kertoi vain onnistuneista lennoista jälkikäteen, suorana ei koskaan lähetetty. Epäonnistumisia oli todennäköisesti monin verroin, myönnettiin vai ne, jotka oli pakko, kuten mainitsemasi kolmen kosmonautin menehtyminen, kun riisuivat avaruuspuvut ja luukun lukitus petti ja paineet hävisivät. Tuossakaan Buranin lähetyksen videossa ei näy kuin lieskoja, se voi olla kuvattu mistä vain.

Petteri Järvinen kirjoitti...

>Venäjä kertoi vain onnistuneista
>lennoista jälkikäteen, suorana ei
>koskaan lähetetty.

Kiinalla on päinvastainen käytäntö: valtion virallinen
uutistoimisto kertoi 25.9.2008 avaruuslennon laukaisun onnistumisesta ja lähdön tunnelmista. Mukana oli tarkkaa kuvausta lennonjohdon ja astronauttien keskusteluista, vaikka rakettia ei oltu vielä laukaistukaan.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Olematta millään muotoa "Kiina-fani", sain ensimmäisellä matkallani manner-Kiinaan (aikaisemmin olen käynyt vain Hong-Kongissa ja Taiwanilla) pari vuotta sitten yllättävän positiivisen kuvan.

Olin lähtenyt matkaan suurin epäilyksin ja sanoin vaimolle, muistellen kokemustani Novosibirskista ja jopa Muurmanskista neuvostoaikaan, ettei odota kuulevansa minusta, ei siellä kuitenkaan mikään toimi.

Yllätys oli suuri, kun lennettyäni finskillä Pekingiin ja siitä edelleen China Easternilla Shanghaihin kaikki toimi kuin lännessä, jopa paremmmin. Maahantulotarkastus oli pelkkä muodollisuus, sievät tyttöset hengityssuoja kasvoillaan vilkaisivat passia ja toivottivat hymyillen tervetulleeksi, laukkuja ei tarkastettu ollenkaan.

Hotellissa, joka toki oli alueen paras, neljän tähden Ramada, sekä internet että kännykkä pelasivat hienosti ja pistorasioita oli kaikille maailman pistoketyypeille.

Erityisesti ahkeraa Amerikan kävijää ilahduttivat Pudongin lentoaseman kaksi Kentucky Fried Chicken-ravintolaa ja kun MAGLEV-junasta (431 km/h) astui ulos Song Yanigin pääteasemalla Shanghain keskustassa, ensimmäisenä vastassa oli suuri McDonalds ;=).

Uskon Kiinalla olevan suuren tulevaisuuden. Isäntieni, jotka minut kutsuivat tutustumaan aurinkokennoteollisuuteensa Kiinan "Piilaaksoon", Wuxiin, kertomaan, että laatu oli parempi kuin saksalaisilla tai amerikkalaisilla, oli helppo uskoa.

Ei uskonut olevansa kommunistimaassa!

Website Security Test