sunnuntai 14. elokuuta 2011

Cd/dvd-levyt kestotestissä

Kuinka pitkään itse poltetut cd- ja dvd-levyt säilyvät? Asia huolestuttaa monia kotikuvaajia ja niitä, jotka polttavat levyille omia työtiedostoja. Tilannetta ei lainkaan paranna pelottelu, jonka mukaan levyt voivat tuhoutua jo muutamassa vuodessa.

Olen testannut asiaa käytännössä. Tammikuussa 2005 poltin muutamia levyjä, joita olen säilyttänyt kaikkien ohjeiden vastaisesti. Osa on ollut ulkona kesät talvet, osa auton perässä tavarasäiliössä.

Varsinkin parvekkeen lipan alla olosuhteet ovat karut: talvisin levykotelot ovat peittyneet lumeen, kesällä ilta-aurinko on päässyt paistamaan niihin. Auto ei ole ollut lämmitetyssä tallissa, joten sielläkin lämpötilavaihtelut ja ilmankosteus ovat olleet suuria.

Kestotestistä on lisätietoja ja valokuvia kirjoissani Paranna tietoturvaasi (2006) sekä Digiarkistointi (2009).

Tänään tarkistin taas, mitä levyille kuuluu. Kuusi vuotta ulkona on haalistuttanut kotelot pahasti ja dvd-kotelon suojamuovi on alkanut repeillä:


Pahimmin oli kärsinyt CD-RW-levy, jonka poltin muiden jälkeen vasta marraskuussa 2005. Sen lukemisessa oli ongelmia heti alusta lähtien. Nyt levyn sisäreunassa näkyy ilmeisesti kosteuden aiheuttamia vaurioita, joiden vuoksi koko levy on lukukelvoton. Tietokoneen asema ei edes tunnistanut sitä cd-levyksi:


Tavallinen CD-R-levy oli säilynyt hyvin ja kaikki sen tiedostot sai kopioitua ongelmitta kiintolevylle.


Myös DVD-R-levy oli säilynyt paljon paremmin kuin sen suojakotelo. Pinnalla näkyvä pieni täplä ei ole vika-alue vaan hämähäkki :-)


Ulkona säilytetyt levyt olivat säilyneet yllättävän hyvin. Vain CD-RW oli tuhoutunut, mikä ei ollut yllätys: uudelleenkirjoitettavia levyjä ei suositella arkistointiin, koska tallennusmedioista niillä on lyhin odotettavissa oleva elinikä.

Tarkistin myös auton perässä olleet levyt, joiden joukossa oli mm. CD-RW, CD-R sekä DVD+R. Kaikki toimivat.

Huhtikuussa 2009 lisäsin testilevyihin myös kahden kerroksen DVD-DL:n, 8 cm DVD-levyn sekä Blu-ray-levyn, jolle poltin yli 20 gigatavua videotiedostoja. Kaikilta levyiltä tiedostot sai kopioitua kiintolevylle ilman virheilmoituksia, joten niiden voi katsoa olevan kunnossa. Todennäköisesti lukuvirheiden määrä oli noussut, mutta virheenkorjaus pystyi peittämään ne. Vasta sitten, kun virhemäärä kasvaa liian suureksi, lukeminen keskeytyy virheilmoitukseen.

Käyttämäni levyt olivat hyvälaatuisia merkkilevyjä. Marketin halvimmat tuubit, joissa on pino levyjä ilman koteloa, eivät kestä yhtä hyvin. Lisäksi väärä säilytys voi pilata levyn todella nopeasti. Esimerkiksi vahvistimen päälle tai lämpöpatterin viereen unohtunut pilaantuu takuuvarmasti. Mutta ihan pieniä säänvaihteluita levyt eivät näköjään säiky.

Palataan asiaan taas muutaman vuoden kuluttua.

(Lue myös jatko-osa)

20 kommenttia:

MM kirjoitti...

Hemmetin hyvää käytännön kokeilua meille arkipäivän it- ihmettelijöille. Kiitos. :-)

Anonyymi kirjoitti...

Kohta siirrymme M-Disceihin:

http://www.afterdawn.com/news/article.cfm/2011/08/13/say_hello_to_the_1000_year_lifespan_dvd_disc

Zarr kirjoitti...

Aikoinaan siirsin koko korppukokoelman CD-R-levylle vuonna 1996. Ko. levy toimii edelleenkin täysin ongelmitta.

Yksi ainoa levy on tuhoutunut vuosien varrella: DVD-R, jonka päälle kirjoitettiin satunnaisella tussilla sisältötieto - juuri tussinjäljen kohdalta on data käytännössä syöpynyt pois.

Se että RW-levy tuhoutuu UV-valon alla ei sinänsä ole ihmeellistä.

Käytän mielelläni Blu-Ray RE:itä backup-mediana. Toisin kuin siirtokovalevyt, ne ovat fyysisesti kestäviä. Voi heittää seinään ja mitään ei tapahdu - ulkoinen kovalevy jos pääsee kerran tipahtamaan niin se oli sitten siinä. Ovathan nuo gigatavua kohti kalliimpia mutta eivät nyt niin hirveästi (2-3 kertainen hinta, ei sentään esmes dekadin luokkaa).

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Petteriä parhaimmillaan, arvokasta tietoa asiantuntijalta :-)!

Miten mahtavat nämä muistitikut sitten kestää? CD alkaa olla historiaa kohdallani, koska miniläppärissäni ei enää ole edes CD/DVD-asemaakaan.

Joku viisas on sanonut, että tästä kulttuuristamme ei jää mitään merkkiä jälkipolville vaikkapa tuhannen vuoden päästä. Muinaisista jäi kivitauluina, jopa pergamentteina. No, ehkä joku riittävän korkealla kiertävä satelliitti ja avaruusromu siellä + kuussa ja muutamalla planeetalla.

Anonyymi kirjoitti...

Poltin kymmenen vuotta sitten dataa noin sadalle CD-R levyille ja testasin 10 levyä yhdeksä testaamistani levyistä ovat vielä luettavissa. Yhdessä tuli virheilmoitus yhden tiedoston kohdalla. Pitäisi varmaan testata kaikki levyt, jotta saisi tarkempia vikaantumistodenäköisyyksiä.

Säilytysolosuhteet ovat olleet kaiketi hyvät kun levyt ovat olleet koteloissaan vaatekaapin ylähyllyllä valolta ja kosteudelta suojattuna tasaisessa lämpötilassa.

CD-RW levyjen data joita poltin noin kymmenen vuotta sitten oli joukossa kaksi olivat molemmat korruptoituneet 10 vuodessa. Kun levyn laittoi asemaan ei tapahtunut mitään edes tiedostolistausta ei saanut näkyviin.

Tämä siis oma kokemukseni.

Anonyymi kirjoitti...

Kakkaa. On paljon järkevämpiäkin edullisia vaihtoehtoja kuin CD-levy. Mitä sanoo Järvinen?

Anonyymi kirjoitti...

Tässä on kyse 'pysyvästä' arkistoinnista, ei usein toistuvasta varmuuskopioinnista. Vähän väliä tehtävään varmuuskopiointiin kovalevyt sopivat hyvin, ja kun käyttää useampaa eri paikoissa säilytettävää vuorotellen, on tietojen menettäminen varsin epätodennäköistä. Mutta taidanpa harkita uudelleen DVD- tai BlueRay-levyjenkin käyttöä.

Petri Suomi kirjoitti...

Kesälomamatka kotimaahan Suomeen ja useita muita reissuja lentokenttien turvatarkastusten läpi ja ulkoinen Samsung S2 640 GT ilmoitti, että ei löydä käynnistyslohkoa+usita muita virheilmoituksia yritettettäessä eri koneilla lukea siltä tai tallentaa.

Tuli hiki, sillä hyvän ja iskunkestävään koteloon sijoitettu ulkoinen kovalevy sisälsi satoja kuvia ja varmistuksia.

Tuttavani liitti kovalevyn omaan koneeseensa ja sai materiaalin ulos jollakin ohjelmalla. Nyt en voi kysyä mitä ohjelmaa hän käytti. Kovalevyltä poistettin kaikki tiedostot hertaaisen sekaisessa muodossa. Meni pari työpäivää järjestellä tiedostot uudelleen järkevään muotoon ja tallentaa ne lukuisille DVD levyille.

Nyt taas ulkoinen asema toimii, kuten ennenkin, mutta en luota siihen enää.

Onko mahdollista, että turvatarkastusten läpivalaisut voivat rikkoa ulkoisen aseman tai saattaa sen tilaan jolloin sen tiedostot sekoavat?

Anonyymi kirjoitti...

Sama testi pitäisi tehdä muistikorteille ja usb-tikuille.

Korput ovat yllättäen melko varmoja. 20 v takaiset ovat useimmat vielä lukukelpoisia. Missä virheitä esiintyy, ne koskevat yksittäisiä tiedostoja.

Anonyymi kirjoitti...

Onko PJ harkinnut C2-virheiden seuraamista testissä? Se paljastaisi piilevän ikääntymisen ja mikäli käytettäisiin koko ajan samaa asemaa, tekisi testisin kvantitatiivisen.

Anonyymi kirjoitti...

Viitaten taloussanomien juttuusi, jossa kirjoitit, että kovalevyt kestävät vain takuuajan/5 vuotta. Itselläni on monia kovalevyjä yli 10 vuoden takaa, mitkä toimivat aivan hyvin edelleen...

Anonyymi kirjoitti...

Kovalevyn takuu on merkityksetön. Kadonnutta tietoa ei saa takaisin. Arkistoitu kovalevy happanee kaapissakin. 10 v kuluttua moottori ei lähde enää käyntiin. Arkistokelpoisille tallennusvälineille olisi kysyntää, jos joku sellaisen pystyy kehittämään.

Markus kirjoitti...

Mitenkäs DVD-RAM levyt ?

Osui vaan tuommoinen media silmään kaupan hyllyltä.
9,6 gb:n hinta oli tosin n. 15 €. Mukamas kestävät pitempään. Pitäisi kokeilla ihan uteliaisuudesta miten 'pelittävät'...

Anonyymi kirjoitti...

Ja minä kun luulin, että CD-levy
on se epävarmoin tapa ottaa varmistus. Siksi hankin ulkoisen
kovalevyn. Pieleen meni sekin siis.
Ihan käytännön kannalta olen sitä mieltä, että jos jaksaa tehdä valo-
kuvistaan valokuvakirjan, niin se
on kaikkien paras vaihtoehto. Sitä
voi lukea ja katsella ilman laitteita. Mutta, mutta kuinka
kauan kuvat säilyvät kirjan sivuilla ? Valokuvakirjan toimittaja tietysti vakuutti, että
hyvin säilyy painojälki, mutta onkohan niin ? TV: Maija

Anonyymi kirjoitti...

Oman kokemukseni mukaan kiintolevyt kestävät kyllä helposti sen 5-10 vuotta. Otanta on siinä 60-70 levyä, joista noin 5% on hajonnut. Hajoinneilla ikää oli 5-10 vuotta. Voi tietysti olla että laatu on viimevuosina heikentynyt halpatuotannon ansiosta.

Anonyymi kirjoitti...

Kertakirjoitteiset mediat ovat tällä hetkellä ainoat kohtuullisen varmat välineet tiedon arkistointiin.

Toisessa varmuuskategoriassa olen tullut siihen tulokseen, että laadukas SD-muistikortti on USB-tikkua varmempi säilytyspaikka. Tietohallinnossa on tullut vastaan tapauksia, jossa tikku on mennyt pimeäksi. Ovatkohan pikkuruisen piirilevyn kontaktit USB-liittimestä tikun sisällä olevaan muistipiiriin vioittuneet - tätä heikkoa kohtaa ei muistikortissa ole. Paras USB-tikku lienee sellainen, jos muistivarasto muodostuu tikun kylkeen asennettavan MicroSD:n sisällöstä.

Itse pidän välttämättömänä, että tärkeimmistä valokuvista teetetään paperikuvat aidolla valokuvakoneella. Vaikka värit haalistuisivatkin, mahdollisuus nähdä kuva tulevaisuudessa on sähköisestä tallennetekniikasta riippumaton.

Niin ikään tärkeimmät tekstidokumentit saa säilymään parhaiten, jos ne tulostetaan pigmenttimustetulostimella Tervakoski- paperille. Tiedostot puolestaan tallennetaan PDF-muodossa kertakirjoitteiselle arkistolaatuiselle levylle.

Anonyymi kirjoitti...

Edellistä vielä tarkentaen, että seurakunnissa asiakirjojen "ikuista" säilyvyyttä tavoitellaan tulostamalla tärkeimmät dokumentit Tervakoski2 -arkistopaperille.

Anonyymi kirjoitti...

Itse en ole käyttänyt fyysisiä arkistointimedioita koskaan. Kaikki tarpeellinen data on tällä hetkellä verkkokiintolevyllä, josta se automaattisesti backupataan ajastetusti erilliselle ulkoiselle kiintolevylle. Vaikka kiintolevy ei varsinainen arkistointimedia olekaan, on sisältö hyvin helppoa siirtää uudelle levylle vanhan hajotessa.

Toki kiintolevyt voivat hajota samanaikaisesti tai tulipalo tuhota koko kodin, mutta tätä varmempaa arkistointijärjestelmää en koe tarvitsevani.

mikahe kirjoitti...

Komppaan edellistä. Vaikka CD/DVD/XXX -levyille tehdyt tallennukset olisivatkin hyvin säilyviä, niiden data olisi todella epäkäytännöllisesti saatavissa (myös kuntotarkastusta varten).

Siksi RAID-verkkokiintolevyt (joiden perusominaisuus on kiintolevyn vikasietoisuus) ovat käytännöllisempiä. Kun paria tällaista täydentää Cloud-NAS:illa eli verkkotallennuspalvelulla, data on varsin hyvässä tallessa, ja heti saatavilla.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Lentokentän läpivalaisun ei pitäisi vaikuttaa. Usb-kiintolevyt ovat kuitenkin alttiita vikaantumaan ja niiden liikuttelu aiheuttaa mekaanista rasitusta, joten yhteen asemaan ei kannata luottaa.

DVD-RAM-levyille luvataan pisimmät säilyvyysajat, mutta ne eivät toimi kaikissa asemissa eikä tekniikka yleistynyt odotetusti. Siksi levyjen lukeminen tulevaisuudessa voi olla vaikeaa.

RAID-asemat (NASit) ovat houkuttelevia, mutta niissäkin on vaaransa. Kotimalleissa on yleensä Linux-pohjainen softa, joka voi sekoilla ja sotkea tiedostot. Ja tiedostojen palauttaminen RAID-levyiltä on erittäin hankalaa. Toinen heikko kohta on vikaantuneen aseman vaihto, joka ei välttämättä kotikäyttäjältä suju oikein, ellei sitä ole harjoitellut ennalta ja ellei ylimääräistä levyä ole vieressä odottamassa.

CD-RW-levyille näyttää olevan tyypillistä se, että voivat pyyhkiytyä täysin, jolloin tietokone ei tunnista levyä lainkaan, eikä mitään pysty silloin kopioimaan. CD-RW-levyjä ei pidä käyttää lainkaan pitkäaikaiseen säilytykseen.

C2-virheitä oli mitattu seuraavassa kirjoituksessa, linkki oli tämän tekstin lopussa.

Itselläni on kiintolevy, joka on pyörinyt 15 vuotta ja toimii yhä. Mutta sen kapasiteetti onkin pieni ja levy oli aikoinaan kallis. Uudet, isot ja halvat levyt mitoitetaan kestämään juuri takuuaika. Voivat tietysti kestää pidempäänkin.

Website Security Test