torstai 4. elokuuta 2011

500 markkaa säästötilillä

Nyt tulee pitkä juttu -- ainakin ajallisesti.

Ensimmäisellä luokalla koulussa meidän piti opetella säästämistä. Jokainen oppilas toi kerran viikossa 50 penniä tai markan, jonka opettaja kirjasi paikallisen pankin tilille. Jokainen talletus palkittiin pienellä kuvalla, joka liimattiin vihkoon.

Koulusäästöjä varten avattu tili Osuuspankissa jäi käyttöön ja sitä tuli hyödynnettyä myöhemminkin. Kesällä 1987 otin elämäni ensimmäisen asuntolainan ja sen yhteydessä tyhjensin tilin lähes kokonaan. Sinne jäi saldoksi 500,18 markkaa. Siis markkaa -- sitä samaa, jonka perään joku nyt huutelee EU-maiden velkakriisin vuoksi.

Joitakin vuosia sitten heräsi ajatus tarkistaa, paljonko tilille oli kertynyt korkoa. Astelin paikallisen OP-pankin konttoriin, jossa tilini kyllä näkyi järjestelmässä, mutta siitä ei haluttu antaa mitään tietoja. Saldotiedot ja rahat sai ulos vain alkuperäistä säästökirjaa vastaan.

Pitkän etsimisen jälkeen kirja vihdoin löytyi ja kävin tänään selvittämässä tilitapahtumia. Tiskillä ollut nuori virkailija oli ihmeissään moisen arkeologisen esineen edessä, mutta pienen yskimisen jälkeen tietokone kaivoi tiedot muististaan.

Tilille jäi aikoinaan 83,75 euroa vastaava summa. Se oli 24:ssä vuodessa kasvanut korkoa 53,66 euroa joten saldo oli nyt 137,31 euroa. Viime vuosina korko oli ollut mitätön, vain 0,35 euron luokkaa (ja siitäkin oli peritty 0,10 euron lähdevero). Yli viisi vuotta vanhoja tietoja pankin järjestelmä ei pystynyt näyttämään, joten korkeampien korkojen vuodet jäivät hämärän peittoon.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, ettei säästöjä todellakaan kannata makuuttaa pankkitilillä. Alakoulussa opetettu pankkisäästämisen hyve ei enää pidä paikkaansa.

Pankkivirkailijoiden kanssa muistelimme, miten pankkitoiminta ylipäätään oli muuttunut vuoden 1987 jälkeen:

- palvelupankista siirrytty itsepalvelupankkiin ja internetiin
- lähdevero käyttöön, sitä ennen pankkitilien korot olivat verovapaita
- tilinumerot SEPA-järjestelmän myötä entistä pidemmiksi
- säästökirjat vaihtuneet pankkikorteiksi ja verkkotunnuksiksi
- säästämisen sijaan hyveeksi lainan ottaminen ja kuluttaminen
- ...ja tietenkin valuutta markasta euroksi

Itse asiassa koko toimiala oli mullistunut runsaassa 20 vuodessa. Vain raha itsessään oli pysynyt muuttumattomana.

Olisiko niin, että markan perään haikailevat eivät aivan ymmärrä maailman ja pankkitoimialan muutoksen syvyyttä?

16 kommenttia:

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Hyvinhän me tuon ymmärrämme, hinnat kuusinkertaistuivat euron myötä ;).

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen kirjoitus.

Vaihtoehtoinen johtopäätös - hieman positiivisempi - voisi olla se, että säästäminen kannattaa.

Pelkällä pankkitililläkin maannut raha on lähes tuplaantunut kyseisen ajanjakson aikana.

Jos sijoituksen olisi tehnyt vähän viisaammin, niin loppusumma olisi moninkertainen.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Säästäminen toki kannattaa, mutta ei pankkitilille.

Jännä juttu, Suomen pankin raha-arvon laskuri antaa vuoden 1987 500 markan nykyarvoksi 139,30 euroa, eli lähes tarkalleen sama kuin pankkitilillä kertynyt pääoma + korko.

Anonyymi kirjoitti...

"Olisiko niin, että markan perään haikailevat eivät aivan ymmärrä maailman ja pankkitoimialan muutoksen syvyyttä?"

Millä tavoin "pankkitoimialan muutoksella" on tekemistä sen kanssa että me tuemme tai olemme tukematta e-euroopan tuhlailijoita?
Ruotsissa on oma valuutta ja nykyaikainen pankkijärjestelmä (luulisin) ja maa on edelleenkin olemassa (juurihan kävit siellä ja näytit hienoja kuvia).

Markus kirjoitti...

Vuonna 1998 olin 20 vuotias nuori jässikkä ja otin tuolloin ensimmäisen asuntolainan rivitalo-osakkeeseen. Pienen yksiön (35 neliötä). Ostin asunnon vuokraisännältäni 100 000 markan (16 800 euroa) sopuhintaan. Noin nuorena miehenä arvokkaan markan aikaan summa hirvitti suunnattomasti. Viime vuoden joulukuussa myin kyseisen rivitalo-osakkeen 38 000 euroon (225 000 markkaa). Ostin tällä rahalla ja pienellä väliraha-pankkilainalla KAKSION (60 neliötä) isommasta kaupungista. Kaksio maksoi pyyntihintana 47 000 euroa (279 000 markkaa) ja sain tingattua hinnan 45 000 euroon (267 000 markkaa). Jostain syystä nyt väliraha 9000 euroa ei hirvitä enää yhtään. Sen olisi voinu maksaa jopa käteisellä mutta ei ollut tarvis kun nykyisin tuollanen 53 000 markan väliraha on niin hiushaituvaisen pieni summa.

Noh tässä tapauksessa ainakin 12 vuoden investointi asunto-osakkeeseen yli tuplaantui. Tuolloin nuorena muistan että oli täysin itsestäänselvä asia, että jos töitä on niin vuokralla EI asuta. Se on vain rahan kantamista vuokraisännän taskuun. Nyt jälkeenpäin ajatellen erittäin viisasta. Jos olisin alkanut nyt vasta, vähän yli kolmekymppisenä jässikkänä ajatella asunto-osaketta, olisi pitänyt lainata koko tuo lähes 250 000 markkaa.

Saldona sain lähes tuplaten isomman, 10 vuotta nuoremman asunto-osakkeen tuplasti isommasta kaupungista todella pienellä välirahalla.

Tuolloin nuorena kun asunto-osakkeen osti, ei siinä iässä ainakaan tullut ajateltua missään suhteessa arvonnousuja sun muita. Jossainhan sitä oli asuttava ja vuokranmaksu tuolloin olisi ollut älytöntä VAIKKA 100 000 markan summa tuolloin oli hirvittävä lainasumma nuorelle miehelle. Nykyisin sillä rahalla ei saa edes uutta henkilöautoa puhumattakaan asunnosta. Tämä nykyinenkin oli pilkkahintanen osake. Juuri remontoitu ja hyvin hoidettu yhtiö. Nopea piti olla liikkeissään ja isolla käsirahalla - eli lähes koko huushollin hintasella käsirahalla sai nopeasti tämän löydön.

En tiedä johtuiko se summan hirvittävyys siitä että 100 000 markkaa oli tuolloin oikeasti iso raha vai johtuiko se sitten vain "nuoresta iästä" ja siitä ettei oikeen käsittäny mikä on oikeasti iso ja mikä pieni raha.

Tosin eipä silloin kukaan ei siis KUKAAN olisi maksanut miljoonaa markkaa kerrostalo-osakkeesta - joka nykysin varsinkin pääkaupunkiseudulla ja isommissa kaupungeissa on jo lähes normi... eli se noin 168 000 euroa...

Markus kirjoitti...

Löysin vanhoista arkistoista bussilipun - pohjolan liikenne. Turku - Helsinki - Turku menopaluulippu maksoi 102 markkaa (17,15 euroa) sisältäen molempiin suuntiin istumapaikat (10 markkaa per suunta 1,7 euroa). Nykysin sama maksaa 44 euroa (261 markkaa). Tässä suhteessa ollaan menty lepikkoon ja pahasti! Hinta on yli puolitoistakertaistunu! Ja julkista liikennettä vielä pitäisi tukea.

Sitten taas Coca Cola 1,5 litran pullo maksoi 5,95 markkaa. Nykyisin perushinta on sen 2,5 euroa (14,86 markkaa), Mutta useimmiten kyllä kyseinen tuote on tarjouksessa, ei kantsi ostaa yhtä pulloa kun ostaa sen 4xpackin niin yksikköhinta on samoissa kuin markka-aikaankin ...

Muistelisin että tuolloin myös tuo bussilipun hinta (102 markkaa) oli aika raisu sen ikäselle jässikälle. Puhutaan vuodesta 1996.

Joskus aikanaan töissä jossa käsitellään paljon rahaa - aikanaan povattiin että 100 markan sibeliuksen, eurojen tullen korvaisi 20 euron seteli yleisimpänä setelinä. Eli hinnat nousisivat noin 20% joka olisi aika kova nousu. Totuus näin jälkeenpäin nyt kun eurojakin on kohta 10 vuotta nautittu. Että se korvaava seteli onkin viidenkympin seteli. Niitä tulee eniten ja on eniten kierrossa. Eli sittenkin - hinnat nousivat noin kolminkertasiksi... ja näin se lähes kaikessa valossa on ... 2,5 - kolminkertaistunu.

Eli sadan markan vihreän sibeliuksen korvasi viidenkymmenen euron seteli.

Anonyymi kirjoitti...

Jos saa kysyä, niin minkä syyn antoi OP sille, että ei antanut tietoja ulos tilistäsi ilman jotain antiikkipaperia? Jos se kerta oli sinun tilisi.

Tulee nimittäin elävästi mieleen Oulun Nordea, jossa henkilöllisyyden todistamiseen ei kelvannut EU-henkilötodistus. Asiakas"palvelija" ilmoitti, että pitää olla joko suomalainen ajokortti tai sitten passi. Minä kuitenkin olen ollut koko ikäni käsityksessä, että EU-henkilötodistus olisi hyväksyttävä hlötodistus...

Noh - Nordeassa ei kelvannut. Sai ruotsalainen tyttöystäväni lähteä ilman tilinsä tietoja pois pankista.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Vielä pieni off-topic tuosta edellisen keskustelun valtionvelasta.
Minä en paljoa taloustieteestä ymmärrä, nuorena myyntimiehenä tiesin, että jos ostin markalla ja myin kahdella, sain prosentin voittoa ;=). Joten, valistanet Petteri, missä olen väärässä. Kun katsotaan eri maiden ulkoista velkaa, eli sitä velkaa, joka on maksettava takaisin ulkomaisessa valuutassa, tavarassa tai työsuorituksina, havaitaan, että vaikkapa meillä tuo on selvästi suurempi kuin USA:lla, 155 vs. 95% nettokansantuotteesta. Joten eiköhän se jenkkienkin velka pääosin ole kotimaista, yksityisten kansalaisten ylivelkaantumista?

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_external_debt

Koronhan keksivät ovelat juutalaiset, islamin sharia-laki kieltää sen moraalittomana. Tosin sharia-lainoissakin on erilaisia kuluja ja toverilisiä, että lopputulos on lähes sama. Yhtä tekopyhää kuin ramadan aikainen paasto, pimeän tultua vedetään verhot eteen, ettei Allah näe ja ahmitaan, muslimit lihovatkin ramadan aikana.

Pankiin säästäminen ei varmasti kannata enää, mutta sijoitusinstrumenteissa riski on tavallisella tallaajalle suuri, katsotaan nyt vaikka tätä tanssinopettajaa, jolta pankin neuvoin meni kaikki eikä riittänytkään. Minä aikoinani sijoitin myös pankkiirin neuvosta Ameriin ja Instruun. Kymmenen vuoden päästä kun rahapulassa realisoin, Instrusta sain juuri ja juuri omani ilman korkotuottoa, Amerista puolet alkuperäisestä sijoituksesta. Sen jälkeen olen käyttänyt vain venäläisten suosituinta pankkia, rahat kurkkupurkkiin takapihalle maahan haudattuna. Yhtä varmaa ja korkokin on sama.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Nappasin tuolta Uuden Suomen foorumilta seuraavan kommentin (Huuskolle minun totuuteni olivat liian kovia ja hän bänni minut ikuisiksi ajoiksi US:n foorumilta):

"Petteri, oletko lukenut Hannu Yli-Karjanmaan kirjan Valtiot ja terrorismi. Siinä on laajasti käsitelty 9/11-iskujen epäjohdonmukaisuuksia ja tiettyjä erikoisia sattumuksia (joita on valtavasti)"

Luin tuon opuksen, kun osui käteen kirjastossa. Yli-Karjanmaa on näitä fanaattisia salaliittoteoreetikkoja joka painii samassa sarjassa Riikka Söyringin kanssa, "KAIKKI on USA:n ja CIA:n salaliittoa". Venäjä yms. ovat onneksi puhtaita pulmusia.

Osoitin heti "lonkalta" virheitä Yli-Karjanmaan kirjassa, mm. hän väitti, ettei torneissa ole yhtenäistä koko matkan kulkevaa hissikuilua. Kun ehdin kahdesti noissa käydä, protestoin ja esitin piirroksenkin, että onhan siellä. Yli-Karjanmaa suuttui, myönsi virheen, mutta haukkui sitten blogini, "Sokrateen vuodet ovat väärinpäin ja Platon ei ehkä sanonutkaan noin". No,perin inhimillistä.

Aldo Moron sieppauksen kuvauksessakin oli väärää tietoa, "ammuttiin konepistoolein", vaikka oikeasti moottoripyörillä liikkuvat kaappaaja käyttivät sveitsiläisiä rynnäkkökiväärejä".

No, meni halu lukea enempää Yli-Karjanmaata.

Petteri Järvinen kirjoitti...

>Jos saa kysyä, niin minkä syyn
>antoi OP sille, että ei antanut
>tietoja ulos tilistäsi ilman
>jotain antiikkipaperia? Jos se
>kerta oli sinun tilisi.

Eivät antaneet syytä, sanoivat vain että näin on. Ilmeisesti muissa pankeissa on sama juttu.

Minustakin se on varsin kummallista -- jos on säästänyt isomman summan rahaa ja vanha säästökirja katoaa, rahat jäävät pankille?

Petteri Järvinen kirjoitti...

@Hannu, konepistooli tai rynnäkkökivääri ei ole iso ero, mutta hissikuilusta erehtyminen on. Varsinkin kun WTC-tornien tapahtumia sekä pelastuneiden kertomuksia on käsitelty perusteellisesti lukuisissa lähteissä, ja niissä hissikuilujen merkitys paljastuu sellaisellekin, joka ei ole tornissa itse käynyt.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Jollekin naiskirjailijalle tai sivarimerkonomille nuo tietenkin kaikki ovat vain "pyssyjä", mutta todellisuudessa niillä on aikamoinen ero.

Petyin pahasti suosikkikirjailijaani, vakoilukirjojen mestariin Len Deightoniin, kun sankarinsa eräässä kirjassaan ammuttuaan revolverilla "käänsi seuraavan täyden panospesän
paikalleen". Todisti, ettei kirjailija (kääntäjä?) ollut koskaan pitänyt oikeaa asetta kädessään.

Toisaalta, kirjoittihan tämä "Marton Taiga", oikealta nimeltään Martti jotain, kuulemma armeijan vääpeli, hehkuvia kuvauksia Kiinasta, vaikkei koskaan ollut Tukholmaa pidemmällä käynyt ja Mika Waltari Egyptistä siellä käymättä.

Petteri Järvinen kirjoitti...

>mutta todellisuudessa niillä on
>aikamoinen ero.

Millainen?

Marton Taiga kirjoitti myös Afganistanista, "Mustan lipun ritarit". Yleisradio lähetti sen jatkokuunnelmana, kun olin lapsi - oli tosi jännittävä. Myöhemmin ostin kirjana. Siinä tapahtumien pääpaikka on Mesar-i-Scherif (huomaa kirjoitusasu, mikä poikkeaa nykyisestä). Ei Martti Löfberg (1907-1969) arvannut, miten tunnetuksi paikka vielä myöhemmin tulisi.

Päähenkilö oli muuten suomalainen kapteeni Korte.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

"Millainen ero?" (kp:lla ja rynnärillä).

Hei, Petteri, älä nyt humoristiksi heittäydy, olethan sinä armeijan käynyt (?). Kp on tällainen "hehtaariase", jolla roiskitaan etäisyydeltä, jossa silmänvalkuaiset näkyvät, rynnäri on tarkkuusase pitkältäkin matkalta. Noin karheasti kuvaten.

Juu, tuohan se Marton Taiga olikin. Minä pidän hauskimpana Kiinaan sijoittuvaa kirjaa "Nauravat ruumiit", jossa kolmen rauhaa rakastavan tädin kasvattama nuhjus lähtee tutkimaan kiinalaista runoutta ja saa erilaisten sattumien kautta nimekseen "murhaajien isä". Ikävä kyllä vaimo heitti kirjan roskiin, kun huomasi minun lukevan sitä kuudetta kertaa ...

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on samantapainen tarina, Postipankin sinikantisen kanssa (kirja ei ole hukassa, vaan hyvässä jemmassa).
Tilille jäi kenties sata markkaa.. ja tili oli aikanaan myös veronpalautusten kohteena (ennen kuin tajusin muuttaa sen uuteen pankkiin).
Kerran, kun oli aikaa, kävin Leonian tai Sammon konttorissa kyselemässä tilini tilannetta (muistan numeron edelleen ulkoa).
Asiakaspalvelija kaiveli piiiitkään päätteeltä tietoja, mutta osasi lopulta, melko ystävällisesti kehottaa minua unohtamaan koko jutun. Näin tein.
Pitää varmaan kaivella vanhoja jemmoja ja etsiä se sinikantinen. Uusi yritys ;-)

Osmo kirjoitti...

Epäilen hieman, että noin paljon olisi tullut pelkkää korkoa. Tilille on saattanut tulla joku muukin suoritus. Mitä tulee säästökirjoihin, ne olivat jo 1987 antiikkisia. Itse luovuin omastani 1983 automaattikortin myötä. Tai tarkkaan ottaen tilissä oli vielä kirja, mutta se oli vain kirjauskirja, joka vastasi tiliotetta. Vastakirjanhan idea oli, että rahat saatettiin maksaa kirjaa vastaan, joten tilin saldo ei koskaan voinut olla pienempi kuin kirjalla. Eikä säästävyys 1987 enää ollut hyve. Silloin puhuttiin sijoittamisesta. TV:ssä mainostettiin: "Sijoitusluotto ja kunnon tuotto".

Säästötilin korko ei yleisesti koskaan kattanut inflaatiota. Se kuitenkin antoi paremman suojan kuin sukanvarsi.

Website Security Test