tiistai 12. huhtikuuta 2011

Steve Jobsin opetukset: pitää tehdä sitä, mitä rakastaa

Tämän päivän Kauppalehdessä on Mirjami Saarisen kiinnostava kommentti Steve Jobsia käsittelevästä kirjasta The Innovation Secrets of Steve Jobs. Mirjamin mukaan kirjan opetus on, että pitää aina tehdä sitä mitä rakastaa. Kiinnostus ohjaa ihmisen automaattisesti oikeille jäljille.

Jobs itse teki totisesti juuri näin. Hän opiskeli kalligrafiaa, mutta jätti koulun kesken, asui kommuunissa ja kierteli reppu selässä Intiassa. Kiinnostus kalligrafiaan oli myöhemmin hyödyksi, kun hän osallistui Macintosh-tietokoneen kehitystyöhön. Ja loppu onkin sitten historiaa.

Missä viipyvät suomalaiset Jobsit? Mirjami kritisoi Elinkeinoelämän Keskusliiton koulutusselvitystä, jonka mukaan nuoria koulutetaan väärille aloille. Kulttuuri- ja media-alat ovat opiskelijoiden suosiossa ja aloituspaikkoja on paljon, vaikka työllistymismahdollisuudet ovat huonot. Vastaavasti tietotekniikan osaajia koulutetaan liian vähän. Jobsin esimerkin perusteella tiukka, päämäärätietoinen opiskelu alalle, jolla juuri silloin sattuu olemaan kysyntää, ei välttämättä ole paras ratkaisu sen paremmin opiskelijan kuin yhteiskunnankaan kannalta.

Mirjami on sekä oikeassa että väärässä. Oikeassa hän on siinä, että nykyisin kaivataan paitsi oman alan syvällistä osaamista, myös poikkitieteellisyyttä. Ellei insinöörillä itsellään ole taiteellisia lahjoja (sellaisiakin on!) tai kaupallista kiinnostusta, hänen on työskenneltävä yhdessä eri alojen ammattilaisten kanssa. Tässä mielessä Aalto-yliopiston ajatus yhdistää talous, tekniikka ja design yhdeksi kokonaisuudeksi on enemmän kuin oikea. Opiskelijalla tulisi myös olla aikaa etsiä itseään ja ominta alaansa, vaikka opetuksen tehokkuusvaatimukset tekevätkin sen vaikeaksi.

Mirjami on myös väärässä, sillä hän lankeaa tyypilliseen menestyjän ansaan. Aina, kun analysoimme menestykseen johtaneita tekijöitä, käytämme esimerkkeinä niitä, jotka ovat menestyneet -- emme koskaan epäonnistujia. Voihan olla, ettei Jobs menestynytkään siksi, että hän laiskotteli koulussa, etsi elämyksiä Intiasta ja opiskeli kalligrafiaa, vaan siitä huolimatta. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat nuorena etsineet itseään ja päätyneet jollekin eksoottiselle alalle, eivätkä siitä huolimatta ole löytäneet elämänsä tarkoitusta tai menestystä. Ehkä Jobsilla vain kävi uskomaton tuuri, kun hän osui yksiin Wozniakin kanssa ja löysi myöhemmin käyttöä kalligrafialle. Jälkikäteen onnekkaista sattumista on helppo etsiä suunniteltua menestystä.

Menestyneiden ihmisten elämäkerroista voi oppia paljon, mutta vielä hyödyllisempiä olisivat luuserien elämänkerrat -- niitä vain ei koskaan julkaista. Henkilöt, jotka uskoivat asiaansa ja ponnistelivat valtavasti, mutta eivät silti koskaan saaneet nimeään historian lehdeille, voisivat opettaa meille paljon.

Menestys on tietenkin kiistanalainen käsite. Kauppalehdessä esitelty kirja käsittelee aihetta amerikkalaisesta näkökulmasta, jossa menestys korreloi suoraan omaisuuden, palkan ja julkisuuden kanssa. Omaan asiaansa uskova ja itselleen rakkaaseen asiaan panostava menestyy joka tapauksessa omalla tavallaan. On upeaa saada tehdä sitä, mistä nauttii ja mitä pitää mielekkäänä.

Tulee mieleen vanha elämänohje: Ota selvää, mitä haluat tehdä, ja tee se muiden mielipiteistä piittaamatta. Näin takaat itsellesi mielenkiintoisen, joskin vaikean elämän.

Rakkaan asian tekeminen ei koskaan ole huono valinta.

-- seuraa Twitterissä, fanita Facebookissa

1 kommentti:

Markus kirjoitti...

Mainio kirjoitus Petteri.

Olen FM tietojenkäsittelytieteistä ja mielestäni paha ongelma alalla kuin alalla on se että se vastaa huonosti elinkeinoelämän tarpeita. Mielestäni elinkeinoelämän pitäisi käydä tiiviimpää yhteistyötä
yliopistojen/ammattikorkeakoulujen/ammattiopistojen kanssa. Koulutushan ei koskaan saa olla itsetarkoitus. Itse kun opiskelin niin vain muutama kurssi oli hyödyllinen työelämän kannalta ja ne kurssit olivat työpsykologian sekä käyttöliittymien/
käytettävyyden suunnittelu kurssit.

Toisaalta asia on myös niin että tekninen kehitys on inhimillisesti katsottuna liian nopeaa. Ihminen ei tahdo pysyä tiedon perässä.