maanantai 28. maaliskuuta 2011

Miksi tietoyhteiskunnalla on väliä

Edellisessä eduskunnassa oli vain muutamia kansanedustajia, joilla oli sekä osaamista että kiinnostusta tietoyhteiskunta-aiheisiin. Edustajien vähäinen osaaminen ja kiinnostuksen puute oli tärkein syy siihen, miksi itse lähdin ehdokkaaksi.

Seuraavassa muutamia aihepiirejä, joihin seuraava eduskunta joutuu ottamaan kantaa. Kuinka hyvin oma edustajasi on perillä asioista? Entä sinä itse?


Laajakaistayhteydet

Kaikkialle Suomeen on saatava riittävän nopeat ja luotettavasti toimivat laajakaistayhteydet. Ne ovat 2000-luvun tieverkko, jonka rakentamista ei voi jättää yksin markkinavoimien varaan. Yhteyden pitäisi olla mielellään symmetrinen, jotta se mahdollistaisi myös nopean paluukanavan.

Aluekohtaiset erot ovat valtavat: joillakin paikkakunnilla saa jo nyt edullisesti 100 megan yhteyden, toisilla ainoa ratkaisu on langaton nettitikku yhden megabitin nopeudella. Jos yhtään lohduttaa, niin ainakin epätasa-arvo on jakautunut tasa-arvoisesti: Etelä-Suomen kaupungeissa on alueita, joihin ei saa nopeita yhteyksiä ja vastaavasti eräät syrjäisetkin kunnat ovat hankkineet yhteistyöllä huippuyhteydet asukkailleen.

Tekniset speksit eivät vielä riitä - yhteyden pitää olla myös kohtuuhintainen. Mitä hyötyä olisi hienosta moottoritieverkostosta, jos bensa maksaisi 5 euroa litralta ja tien rakentanut yksityinen yritys perisi käytöstä joka kerta 50 euron tiemaksun?


Sananvapaus

Lähes jokainen länsimaa pohtii nettiviestinnän rajoittamista jollain tavalla. Nettikeskustelujen ja blogien ylilyöntejä halutaan rajoittaa. Osa hankkeista on kansallisia, osa EU-tasoisia. On selvää, ettei alatyylistä herjausta tule suvaita, mutta tarkan rajan määrittely on vaikeaa. Vaarana on, että sääntelyssä päädytään ylilyönteihin säätämällä lakeja, joita on mahdoton valvoa ja joiden kiertäminen on helppoa.

Koska julkaisukynnystä ei ole, nettiviestintä on lähtökohtaisesti vapaata. Pelisäännöt eivät voi olla yhtä tiukat kuin perinteisen median alalla. Selviin laittomuuksiin voidaan puuttua jo nykyisten lakien puitteissa.


Kansallinen turvallisuus ja valtiohakkerismi

Hakkerointia eli tietojärjestelmiin murtautumista on totuttu pitämään nuorten lajina, mutta nykyisin asialla ovat lähinnä rikolliset ja jopa valtiot. Kiinan nimi mainitaan ilmi tulleissa tapauksissa niin usein, ettei kyse voi olla pelkästä sattumasta. Äskettäin kiinalaisten hakkerien huomattiin murtautuneen Kanadan valtiovarainministeriön tiedostoihin sekä asentaneen vakoiluohjelmia Ranskan ministeriöihin. Viisi kansainvälistä öljy- ja energiayhtiötä on joutunut yritysvakoilun kohteeksi, jolla kiinalaiset ovat urkkineet vuosien ajan arvokkaita tietoja öljykentistä.

Tuore tapaus kertoo Iranin huijanneen varmenteita myöntävää yritystä. Ellei tapausta olisi havaittu, Iranin viranomaiset olisivat pystyneet salakuuntelemaan valheellisilla varmenteilla kansalaistensa suojattua dataliikennettä mm. Microsoftin ja Googlen palveluihin. Tuoreessa muistissa on myös Iranin Iranin ydintutkimusta vastaan tähdätty Stuxnet-haittaohjelma.

Jatkossa niin vakoilu kuin sotilaallinen häirintäkin siirtyy yhä enemmän verkkoihin. Mikä on Suomen puolustusvoimien kyky vastata muuttuviin uhkakuviin? Odotammeko yhä vihollisen vyöryvän panssareillaan maan rajojen yli?


Amerikkalaiset sisältöpalvelut

Suomalaiset luovuttavat henkilötietonsa, valokuvansa ja henkilökohtaiset salaisuutensa amerikkalaisiin nettipalveluihin, joissa niiden käyttöä eivät tietosuojalait rajoita. Google, Facebook, Twitter ja monet muut tietävät meistä kaiken mahdollisen. Tietoja voidaan hyödyntää kaupallisesti ja myös tietovuodon tai hakkeroinnin vaara on ilmeinen. Suuri kysymys on, pystyykö EU luomaan omia vastaavia palveluita tai pystyykö se edes lakeja säätämällä tai uhkasakkoja määräämällä suojaamaan kansalaisiaan.

Valokuvat Facebookin palvelinfarmista ovat kuin tieteiselokuvasta. Ajattele: sinun, ystäviesi ja tuttujesi henkilökohtaiset tiedot lepäävät näiden koneiden muistissa. Voi melkein kuulla koneiden huminan ja nähdä merkkivalojen vilkkuvan -- vielä kun tietäisi, mitä koneiden sisällä tapahtuu...


Pilvitekniikat

Perinteisestä pc-maailmasta ollaan siirtymässä pilviajatteluun, jossa sovellukset ja työtiedostot sijaitsevat jossain verkossa. Käyttäjä ei useinkaan edes tiedä, missä maassa hänen datansa sijaitsee. Pilviajattelu sopii hyvin niin tavalliselle kansalaiselle kuin pk-yrityksellekin, mutta se tuo mukanaan joukon ihan uusia kysymyksiä: minkä maan lainsäädäntöä palveluihin noudatetaan? Millä edellytyksillä poliisi, verottaja tai jokin muu viranomainen pääsee tutkimaan työtiedostoja? Voiko poliisi tehdä "virtuaalisen kotietsinnän" tarvitsematta edes poistua työhuoneestaan?


Hyötysovellukset

Uudella tekniikalla voidaan rakentaa hyödyllisiä sovelluksia. Esimerkiksi matkapuhelimessa toimiva Reittiopas kertoo miten päästä pisteestä A pisteeseen B julkisilla kulkuvälineillä eri aikatauluja yhdistellen. Reittiopas on luultavasti edistänyt julkisten käyttöä enemmän kuin ruuhkamaksut tai muut pakkokeinot - samoin tekstiviestillä ostettava matkalippu.

Toinen esimerkki on tekstiviestijärjestelmä, joka varoittaa jalankulkijoita liukkaudesta. Yhden lonkkamurtuman hoito maksaa yhteiskunnalle 15 000 - 40 000 euroa, joten varoitusjärjestelmä maksaa itsensä takaisin estäessään yhdenkin pahan kaatumisen - inhimillisen puolen hyödyistä puhumattakaan.


Yleisradion rooli ja tehtävä

YLE oli oman aikansa internet 1960...70-luvuilla: sen tehtävänä oli tarjota kansalaisille tasapuolisesti sisältöpalveluita ja antaa ääni niillekin pienryhmille, jotka eivät muutoin ylittäneet julkisuuskynnystä. Tänään jokainen saa äänensä kuuluviin ja kuvansa näkyviin netissä. Vastaavasti kiinnostavaa sisältöä on tarjolla jokaiselle ylenpalttisesti -- vieläpä täysin ilmaiseksi. Mikä siis on julkisen palvelun tehtävä 2010-luvulla? Millaista Yleä tarvitsemme jatkossa?


Eduskunta, 2000-luku kutsuu!

Kansanedustajat kehuvat mieluusti Suomen edistyksellisyyttä ja innovaatioita, mutta toimivat itse vielä täysin paperien varassa. Istuntosaliin ei saa tuoda tietokoneita; älypuhelimia saa sentään räplätä. Eduskunnan oma verkko toimii niin huonosti, että edustajat ovat joutuneet ostamaan omia koneita ja käyttämään niitä 3g-datayhteyden kautta. Tavoitteena on, että jokainen edustaja oppisi hyödyntämään sosiaalista mediaa ja uutta tekniikkaa työssään, joten työvälineiden pitäisi olla kunnossa. Kun välineet ovat ajan tasalla, on aika päivittää myös työtavat. Suomi voisi olla edelläkävijä siirryttäessä julkishallinnossa paperittomaan toimistoon.

-- seuraa Twitterissä, fanita Facebookissa

15 kommenttia:

Jessica Parland-von Essen kirjoitti...

Itse toivoisin oikein todella kovasti että lainsäädäntö (varsinkin tekijänoikeuksiin liittyvä) saataisiin sellaiseksi, että se huomioisi tämän päivän ja tulevaisuuden tutkijoiden ja opettajien tarpeet. Nyt monien aineistojen sekä s-säilytys että saatavuus ovat todella hankalia tai mahdottomia sekä tutkijoille että arkistoille/kirjastoille (esim. verkkoarkisto)

Anonyymi kirjoitti...

On selvää, ettei alatyylistä herjausta tule suvaita,

Miksei tule? Onko sen killfilen käyttö todellakin noin vaikeaa? Ainoa poikkeus voisivat olla tilanteet jossa herjaamisen kohde on alaikäinen, mutta ei aikuisella pitäisi olla mitään oikeutta "olla loukkaantumatta". Jos joku trollaa niin killfileä voi käyttää.

bulbasaur kirjoitti...

Ongelma on, etta tietoyhteiskuntakeskustelu on kaytannossa piraattihenkisten nettianarkistien hallitsemaa. Kaiken sanan- ja yksilonvapausmantran alla kytee vain ajatus "mun torrentteihin ette koske".

Ketaan muuta ei oikeastaan kiinnosta -- ergo, tietoyhteiskunta-asioilla eduskuntaan pyrkivan ei ole muuta mahdollisuutta kuin mielistella piraatteja. Millaista PR:aa joku Rastimo saisi, jos vaatisi vaikkapa pakollista upload-throttlausta kuluttajayhteyksille?

Petteri Järvinen kirjoitti...

@Jessica: on erittäin nurinkurista, että samalla kun tekniikka tekisi vanhojen lehtien, tiedostojen ja kirkonkirjojen jakamisen tutkijoille ja kiinnostuneille kansalaisille erittäin helpoksi, sitä yritetään estää tekijänoikeus- ym. lakien avulla.

@Anonyymi: Killfile...? Moniko nettifoorumin käyttäjä tietää, mikä se on, ja monessako foorumissa sellaista voi edes käyttää? (Ei kannata kehua Greasemonkeytä peruskäyttäjälle).

Tässä muuten kiinnostava tuore artikkeli LA Timesista liittyen cybersotaan. USA:ssa on tuhannen hakkerin yksikkö torjumassa ulkovaltojen hyökkäyksiä ja suunnittelemassa vastahyökkäyksiä. Pitäisi liikuttavan muitakin kuin piraatteja, esim. kaikkia maanpuolustuksesta kiinnostuneita:

nokku kirjoitti...

"Google, Facebook, Twitter ja monet muut tietävät meistä kaiken mahdollisen. Tietoja voidaan hyödyntää kaupallisesti ja myös tietovuodon tai hakkeroinnin vaara on ilmeinen"

JA

"-- seuraa Twitterissä, fanita Facebookissa "

..me ollaan niin hävitty tää peli :(

Jaakko Rajaniemi kirjoitti...

Hyvä lista. Lisäisin ehkä tuohon hyötysovellukset kohtaan liittyen sen, että tulevan eduskunnan olisi hyvä jatkaa aktiivisesti julkishallinnon tietojen avaamislinjaa, josta tämä hallitus on tehnyt jo periaatepäätöksen. Avaamalla tietoja saadaan lisää hyötysovelluksia, läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta hallintoon.

Zepa kirjoitti...

Pidän sun teemoista ja kunnioitan niitä ja sua, ja olen ihan samaa mieltä, että näistä tietäviä ihmisiä pitäisi saada lisää eduskuntaan. Mutta kun en VOI äänestää Kokoomusta! Ei vaan taivu! :-(

Lantte kirjoitti...

Entäs Artilektien ihmisoikeudet?
http://riknik.weebly.com/1/post/2010/11/evolution-of-capitalism.html

http://riknik.weebly.com/1/post/2011/03/krugman-and-education.html

http://riknik.weebly.com/1/post/2010/12/darpa-memristor-moneta-and-brain-building.html

Tervaskanto kirjoitti...

Laajakaistayhteydet

Nimenomaan kokoomus on tulppa yhteiskunnan tukeman laajakaistaverkon tiellä. Kokoomuslaiselle annettu ääni on virhe kansallisen laajakaistan kannalta.

Sananvapaus

Siis julkinen herjaaminen vapaaksi netissä? Ja nettisivujen sensurointi sisällön perusteella. Näin tekee kokoomuksen Suvi Linden. Ei kokoomusvallalle.

Kansallinen turvallisuus ja valtiohakkerismi

Siis syyllinen on se jonka nimi mainitaan asian yhteydessä täydellisesti amerikkalaisessa mediassa? Suomessa siis pääepäilty Mikko Hyppönen :).
Syytätkö siis Irania Stuxnetistä. Muistaakseni takana oli Israel ja epäilykset myös Microsoftin osallisuudesta.
Entäpäs USA:n jättimäinen Echelon joka kattaa kaiken tiedon koko maailmassa.

Yleisradion rooli ja tehtävä

Tänään saa julki kustannuksetta kaiken roskan varsinkin kun mainoksilla vielä tienaa siitä. YLE on ainoa korkeaan tasoon ja kansansivistykseen pyrkivä media Suomessa niin eetterissä kuin kaapeleissakin. Sen toimintaa ja resursseja pitää kasvattaa jotta joku roti säilyisi. Kokoomuksen Sasi ja kumppanit ajavat YLE:ä alas.

Eduskunta, 2000-luku kutsuu!

Eduskunnassa on jo riittävästi pintaliitäjiä, surffareita ja napinpainajia - ei sitä sinne tarvise mennä opettamaan. Sinne tarvitaan vakaumuksellisia ja elämänkatsomusta omaavia päättäjiä. Jotta maa ei sortuisi Facebook-demokratiaan ja kainkenlaisten gurujen vietäväksi. Eduskuntasali on vakaumuksellisen mielipiteenvaihdon eikä surffailun ja facebook-ilottelun paikka toivottavasti myös tulevaisuudessakin.

Anonyymi kirjoitti...

Tuota, eikö kuiteskin olisi hyvä että sellaiset eduskuntaan päässeet jotka eivät ymmärrä yhteiskunnallista asioista mitään voisivat saada läppärillään netistä taustatiimin tukea istuntojen keskusteluissa. Näin nörttikin voisi lausua mielipiteen vanhustenhoidosta, syrjäytymisestä, tuloerojen kasvusta ja yhteiskunnan jakautumisesta. Se kävisi läppärillä tyylikkäämmin kuin niinsanotusti 'kilauttamalla kaverille'.

hdmi kirjoitti...

Ylen roolista. Yle haluaa nyt sitten lähettää HD-kanavaansa kahden antenniverkko-operaattorin kautta maksamatta siitä mitään. Taisi tulla täysi Sasi:

http://avoinyle.fi/www/fi/liitetiedostot/Borenius_Kemppisen_yhteenveto_Yleisradiotoiminnan_julkisen_palvelun_kilpailuvaikutusten_ennakkoarviointi.pdf

"Yleisradion suunnitelman mukaan kaapelioperaattorit vastaisivat omalta osaltaan asiakkaille
jaettavien katselukorttien kustannuksista. Viestintävirasto on lausunnossaan todennut,
että jakeluvelvoitteen piiriin kuuluva ohjelmisto on jaettava kaapelitelevisioverkossa
muuttamattomana eli salattuna tai salaamattomana sen mukaan, miten ohjelmisto maanpäällisessä
verkossa jaetaan. Näin ollen kaapelioperaattorit eivät voi valita lähettävätkö ne
Yleisradion teräväpiirto-ohjelmistoa salattuna vai salaamattomana vaan niiden tulee käyttää
samaa lähetysmuotoa kuin antenniverkon palveluoperaattorit.
74. Kaapelioperaattoreilla ei ole mahdollisuutta suojautua katselukortteihin liittyvältä vapaamatkustajaongelmalta.
Tästä syystä katselukorttien jakelusta saattaa aiheutua kaapelioperaattoreille
niiden kokoon ja liikevaihtoon nähden merkittäviäkin kustannuksia. Katselukortista
aiheutuvat kustannukset ovat sellaisia lisäkustannuksia, joita kaapelioperaattorit
eivät tällä hetkellä joudu must carry -velvoitteen nojalla kantamaan."

Miten ne pystyvät keksimään jotain tuollaista?

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Petteri ehdokkuudesta, nyt minullakin on selkeä ehdokas, vaikka en niin kokoomuslainen tiennyt olevaninakaan. Olen nukkunut joitakin vaaleja, mutta nyt en ja minulle nuo yksityisyydensuojaasiat ovat (periaatteessa) tärkeitä. Tsemppiä ja kiitos blogista!

Petteri Järvinen kirjoitti...

@hdmi: linkkisi näkyy vain osittain. Must-carry on ikiaikainen juttu, mutta en ole perehtynyt sen vaikutuksiin hd-aikana. Mistä lisätietoa asiasta?

hdmi kirjoitti...

Tuolta löytyy selvitys ja lausunnot:

http://avoinyle.fi/www/fi/ennakkoarviointi/hd_lahetykset.php

Ylen HD-kanavalla on siis must carry-velvoite, mutta Yle on antanut operaattoreille luvan salata sen jos kortti on katsojalle ilmainen - ikään kuin ilmaisia kortteja olisi olemassa, joku ne kustannukset maksaa.

Tuo viestintäviraston näkemys että kaapelioperaattorin olisi salauspäätöksessä noudatettava maaverkon operaattorin - siis kilpailijan linjauksia - on kyllä...Näyttää unohtuneen että jakeluvelvoitteen tarkoitus on turvata kanavan näkyminen eikä estää sitä.

Kaiken huippuna kyseessä on "kilpailuvaikutusten ennakkoarviointi" mutta kilpailuviraston kantaa ei ole kysytty.

hdmi kirjoitti...

Luinpa vähän hutiloiden, eli näin siellä sanotaan:

"Tämä arviointi on tehty yhteistyössä Kilpailuviraston kanssa. Yhteistyöllä tarkoitetaan sitä,
että Kilpailuvirastolle on annettu mahdollisuus kommentoida kysymysluonnoksia, saatuja
vastauksia ja arviointiluonnosta."

Website Security Test