lauantai 14. elokuuta 2010

Venäjää ruotsin sijaan

Opetusministeri Henna Virkkunen tyrmäsi viikolla neljän itäsuomalaisen maakunnan ehdotuksen, jonka mukaan ne haluaisivat opettaa lapsille ruotsin sijaan venäjää.

Ruotsinkieli on varsinkin pääkaupunkiseudulla monen mielestä herkkä asia. Pakkoruotsi nähdään rikkautena, jonka asema täytyy turvata historiallisista syistä. Itse suhtaudun asiaan täysin pragmaattisesti. Menneisyyden sijaan pitäisi katsoa tulevaisuuteen. Fakta on, että venäjän osaamisesta olisi Suomelle paljon enemmän hyötyä kuin ruotsista.

On todellista tuhlausta opettaa koululaisille monta vuotta ruotsia, jota suurin osa heistä ei tule koskaan tarvitsemaan. Tämänkin ajan voisi käyttää jonkin maailmankielen - kuten ranskan, espanjan tai saksan - opiskeluun. Ruotsalaiset osaavat englantia, Keski-Euroopassa monet eivät osaa muuta kuin omaa tai naapurimaan kieltä.

Venäjä on erikoistapaus. Meillä on naapurissamme valtavien mahdollisuuksien maa, joka jää hyödyntämättä kielimuurin takia. Matka Helsingistä Pietariin vie uuden junayhteyden valmistuttua vähemmän aikaa kuin matka Jyväskylään. Puhumattakaan matkasta ruotsinkieliselle pohjanmaalle.

Itä-Suomen kunnissa pitäisi ehdottomasti opettaa jokaiselle lapselle ainakin venäjän alkeet. Kielitaitoa voisi sitten myöhemmin kartuttaa, kun sille alkaa olla tarvetta. Samoin voisi menetellä ruotsin kanssa: siinäkin vuoden perusopinnot riittäisivät. Toisin kuin venäjä, ruotsi on helppo oppia.

Virkkunen ehdotti, että "itärajan suunnassa voisi ensimmäinen kieli olla venäjä, eli entistä enemmän opiskeltaisiin sitä pitkänä kielenä". Englanti pitäisi siis vaihtaa venäjään, mutta ruotsiin ei saisi koskea? Kerrassaan päätöntä.

Suomi on kielikysymyksessä historiansa vanki. Aivan kuten puolustuskysymyksessä, nyt olisi korkea aika katsoa eteenpäin ja tulevaisuuteen.

Olin kesällä Pohjois-Italiassa ja kävin Bolzanossa, joka on hyvin lähellä Itävallan rajaa. Itävallalla ja Pohjois-Italialla on vielä läheisempi yhteinen historia kuin Suomella ja Ruotsilla. Saksaa puhutaan Italian puolella yleisesti ja Bolzano on täysin kaksikielinen. Kaupungin toinen nimi onkin saksalaisittain Bozen.

Kuvaavaa kyllä, musiikkifestivaalin www-sivusto on osoitteessa www.bolzanofestivalbozen.it. URLissa on siis kaupungin nimi molemmilla kielillä. Helsingin tapauksessa se vastaisi osoitetta www.helsinkifestivalhelsingfors.fi. Niin pitkällä kaksikielisyyden vaatimuksessa ei meillä sentään olla.

Vaikka Pohjois-Italialla on historian, kielen ja kulttuuriin vuoksi läheiset yhteydet Itävaltaan, kaikkien italialaisten ei tarvitse opiskella koulussa saksaa. Kukaan ei vaadi, että napolilaisen koululaisen pitäisi opiskella saksaa, koska kaksikielisyys on rikkautta.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Erinomainen kirjoitus.
Kuka vääntäisi sisällön rautalangasta kokoomukselle?

Virkkunen totesi viime talvena pakkoruotsista - olikohan City-lehden haastattelussa - että yksi ministerinreppana ei voi paljon tehdä.

Varsinainen lausunto ministeriltä!

Kertoo valitettavasti poliitisesta korruptiostamme samalla tavoin kuin kokoomuksen puoluekokous.

hdmi kirjoitti...

Ahon porvarihallituksessa 90-luvun alussa kaikki muut kokoomusministerit paitsi Ilkka Kanerva kannattivat pakkoruotsista luopumista. Kepun ja RKP:n äänin se säilyi.

Kokoomus on siis 15 vuodessa taantunut tässä asiassa. Enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi vasemmisto on niin ihastunut pakkoruotsiin.

Erno kirjoitti...

Itse pidän suunnattomasti ruotsista. Kieli on kaunis ja ruotsiksi laulettu musiikki on mieleeni. Asun Itä-Suomessa, joten ruotsia olen kuullut ainoastaan koulun ruotsintunneilla ja musiikin kautta. Kuitenkin onnistuin lukemaan Per Gesslestä kirjovan kirjan (Att vara Per Gessle) kannesta kanteen vaikeuksitta. Kyse on asenteesta. Jos ruotsi ei kiinnosta niin se ei kiinnosta. Jos se kiinnostaa, niin se kiinnostaa, piste. Sama se olisi venäjän kanssa.

Miksi lapsi sitten pitää pakoittaa ruotsia opiskelemaan? En oikein löydä siihen tarvetta. Englannin tärkeys nyt pitäisi olla jokaiselle itsestäänselvyys, mutta toisen kielen lapsi saisi kyllä - vanhempiensa avustuksella - valita aivan itse. Täällä suunnalla Venäjän osaamisesta ei varmasti haittaa olisi. Ruotsin hyödyllisyys sitä vastoin on siinä ja siinä.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Petteri. Näin se asia juuri on. Valitettavasti poliitikot ovat korruptoituneet ja asiat muuttuvat hitaasti. Jos me DI:t olataisiin vallassa moni asia olisi jo korjattu.

Anonyymi kirjoitti...

Suomi ei ole pelkästään normihistoriansa vanki, vaan myös poliittisen historiansa vanki. Kun valtiomme perustettiin, niin suurin osa sen aikaisista päättäjistä oli ruotsinkielisiä ja siihen ei ole uskallettu sen jälkeenkään koskea. Se on poliittinen tabu, jota RKP on onnistunut vuosikymmenien aikana ylläpitämään.

Itsekin olen lukenut ruotsia kolmannesta luokasta lähtien ja koulun jälkeen koko kieli on päässyt rapautumaan. Ruotsalaistenkin kanssa tulee keskustelukielenä käytettyä englantia. Ihan senkin vuoksi, että miksi antaisin heille etulyöntiaseman kielen suhteen. He kun hallitsevat sen luonnostaan nyansseja myöden. Tasapuolisempaa se on, jos kummatkin kommunikoi englanniksi.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Ruotsalaistenkin kanssa tulee keskustelukielenä käytettyä englantia. Ihan senkin vuoksi, että miksi antaisin heille etulyöntiaseman kielen suhteen.

Aivan: miksi suomenkielisten pitäisi nöyristellä ja opetella ruotsia pohjoismaisen yhteistyön vuoksi? Yhtä hyvin ruotsinkieliset voivat opetella itselleen vierasta kieltä, jolloin molemmat lähtevät samalta tasolta. Ei meillä ole mitään velvollisuutta opetella ruotsia, ellei siitä ole itsellemme hyötyä.

Anonyymi kirjoitti...

en myöskään ole koulun jälkeen ruotsia puhunut kuin 3-4 kertaa, ja näissäkin tapauksissa olisin selvinnyt englannilla.

sen sijaan espanjan ja ranskan taito olisi ollut tarpeen useampaankin kertaan.

jopa portugalin opiskelu olisi paljon hyödyllisempää kuin ruotsin, esim etelä-amerikassa suurissa määrin pärjää portugalilla.

Timo Suvanto kirjoitti...

Tunnen suunnatonta myötähäpeää niitä poliitikkoja kohtaan, jotka perustelevat pakkoruotsia (eli siis kaikille pakollista ruotsinkielen opiskelua peruskoulun 7 luokalta alkaen) samoilla iänikuisilla idiotismeilla.
"Kaksikielisyys on rikkaus" tai "Ruotsinkieli on avain muihin kieliin" tai "Näin olemme osa pohjoismaista perhettä" jne.
Jos he todella ovat tätä mieltä, niin se on minusta todella hälyttävää. Silloin nimittäin näiden poliitikkojen muidenkin päätösten perustelut asettuvat aika outoon valoon. Kuten vaikka Kreikalle annettu laina vai oliko se vakuus. Se oli kuulemma pakko antaa, vaihtoehtoja ei ollut.
Tavallisena kansalaisena en voi mitenkään tietää, olisiko ollut todellisia vaihtoehtoja. Siksi annan ääneni ja valtuuteni poliitikoille, että he ottavat asioista selvän ja tekevät ne vaikeat ratkaisut, jotka jonkun on tehtävä. En kaipaa falskeja selityksiä, kuten "Kreikan velkojen maksu on rikkautta" tai "Maksamalla Kreikan velkoja olemme osana yhtä onnellista EU-perhettä".
Tässäkin pakkoruotsiasiassa kaipaisin enemmänrehellisyyttä. Kuka pakkoruotsia kannattava suomalaispoliitikko uskaltaa sanoa, että kyseessä on poliittinen lehmänkauppa. Tällä me ostamme RKP:ltä näitä ja näitä myönnytyksiä.
RKP itse ei kalastele suomenkielisten ääniä. Vaatimalla pelkosenniemeläisille pakollista ruotsinkielen opiskelua puolue ei varmaan kuvittele saavansa ääniä Pelkosenniemeltä. Tällä tiukalla kannanotolla osoitetaan omille äänestäjille, että ruotsinsuomalaisten oikeuksista pidetään kiinni. Kuten ahvenanmaalaisten oikeudesta olla opiskelematta suomea.


Yli 50% suomalaisista vastustaa pakkoruotsia. Miksi suomenkieliset poliitikot kyykyttävät suomenkielisiä tällä asialla? Tuskin tarvitaan kovin suuria ennustajan lahjoja oivaltamaan, että pakkoruotsista tulee yksi ensi kevään vaalien teemoista. Ei nyt maahanmuuton veroinen painoarvoltaan, mutta ihan merkittävä kuitenkin. Moni poliitikko joutuu miettimään, minkä kannan asiaan ottaa, kun puoluetaktinen ja oma henkilökohtainen etu ovat ristiriidassa. Kannattamalla pakkoruotsista luopumista saisi varmaan enemmän ääniä omaan pussiin, mutta kun Jyrki-boy tai jopa Vasemmistoliiton Paavo-boy käskevät kannattamaan - puolueen edun nimissä.
Elämme tässä suhteessa mielenkiintoisia aikoja. Ennustan merkittävässä määrin takin kääntämisiä (tietysti kyseessä on harkittu kannan tarkistaminen) ensi keväänä. Ans kattoo