Toisaalta television katsojat ja lehden lukijat eivät hekään ole kovin tarkkoja. Virheitä on niin paljon, että niihin tottuu.
Kuinka moni huomasi esimerkiksi 23.8.2010 Ylen tv-uutisten lopputekstin:
Maikkarin seiskauutisten rullaavissa otsikoissa on virheitä lähes joka ilta. Eilinen lauantai (28.8.2010) teki kuitenkin pohjat - ensin oli alkuteksti:
ja sitten rullaava teksti, jossa Urpilaisen kommenttiin on mahtunut peräti kaksi kirjoitusvirhettä:
nuorten eläkötyminen otattava vakavasti
Sattuuhan sitä kiireessä, mutta uutisoinnissa tulisi olla erityisen tarkkana. Pahat mokat vievät uskottavuutta itse sisällöltä. Jostain syystä juuri Urpilaisen kommentit tuntuvat erittäin kirjoitusvirheherkiltä, olisiko taustalla jokin freudilainen lipsahdus -tyyppinen tekijä?
Helsingin Sanomissa on perinteisesti käytetty huolellista ja virheetöntä kieltä, mutta viime aikoina myös sen tekstien laatu tuntuu kärsineen. Kirjoitusvirheet ovat sellaisia, jotka mikä tahansa oikolukuohjelma bongaisi. Esimerkiksi tämän sunnuntain lehden pitkässä Paha sai palkkansa -jutussa lukee "lopetaan", kun oikea sana olisi "lopetetaan". Sen nyt tietää jokainen oikolukuohjelmakin.
Itseäni pistää silmään myös "meinaa" -sanan yleistyminen lehdessä. Hesarin arkiston mukaan sana on ennen esiintynyt lähinnä yleisönosastolla ja haastateltavien vastauksissa, mutta nyt se on levinnyt jo toimituksen omaankin tekstiin. Samaisessa jutussa lukee miten Hedberg ei meinaa uskoa uutista ja ettei nukkumisesta meinaa tulla mitään.
Tämä svetisismi ei ymmärtääkseni edelleenkään ole hyvää suomea (Teemu Likonen, oletko kuulolla?).
7 kommenttia:
Miten nuoret toimittajat voisivat varoa svetisismiä, kun he eivät osaa ruotsia?
Kyllä joo. Meinata-verbin voidaan katsoa olevan huonoa suomea, mikäli hyvä suomi on sellaista, joka kunnioittaa ja hyödyntää suomen vanhaa sanastoa. Myös tyyliarvoja kannattaa pohtia: jos pyritään neutraaliin, asiatyyliseen ja moitteettomaan yleiskieleen, meinata-verbi ei siihen välttämättä sovi. Mielestäni verbi on tyyliltään arkikielinen, ja sellaiseksi se on merkitty Kielitoimiston sanakirjassakin (2006).
Sanojen tyyliarvot eivät tietenkään ole pysyviä. Jos meinata-verbi yleistyy (en ole asiaa mitenkään selvittänyt), sen tyyli voi muuttua ihmisten kokemuksissa neutraaliksi, eikä se sitten enää mitenkään poikkea neutraalista yleiskielestä. Ehkä ”meinata” on jo monien mielestä neutraalia kieltä. Jäljelle jäisi sitten perinnetietoisuus suomen ja sen sukukielten omaperäisestä sanastosta.
Joka tapauksessa Kielitoimisto näyttää pitävän sanaa arkikielisenä eikä suosita sitä asiatyyliseen yleiskieleen.
Kiitos, Teemu. Minun kielikorvassani "meinata" särähtää pahasti, mutta ehkä aika joskus tekee tehtävänsä ja tämäkin hyväksytään.
Hesarissa se on näköjään hyväksytty ihan viime aikoina, ja Hesari on edelleen jonkinlainen suunnannäyttäjä. Sehän mm. alkoi ensimmäisenä kirjoittaa internet, vaikka kielitoimiston suositus oli vielä tuolloin iso I-kirjain. Hesari katsoi sanan vakiintuneen riittävästi.
Vanha juttu - tietokoneistuminen on lisännyt kirjoitusvirheitä, koska nyt jokainen naputtelee tekstinsä ja kirjeensä itse suoraan valmiiksi, ja internetin myötä teksti myös julkaistaan samantien. Ennen vanhaan julkaisua edelsi sihteerin, oikolukijan tai vastaavan huolenpito.
Nykyään löydän jopa romaaneista kirjoitusvirheitä. Lapsena ja nuorempana luin myös paljon, itse asiassa enemmän kuin nykyään, mutten muista noilta ajoilta juurikaan lyöntivirheitä kirjoista.
Romaanien kirjoitusvirheet ovat niitä vaikeimpia: ne ovat tulosta lauseiden muokkauksesta, jota minkään oikolukuohjelman on vaikea havaita. On hyvin harvinaista, että kaunokirjallisessa tekstissä olisi selvästi väärin kirjoitettuja sanoja.
Kirjoitusvirheet tulivat romaaneihin kai joskus 1990-luvulla? Vai löytääkö joku vanhempia virheellisiä romaaneja? Tästähän voisi järjestää vaikka kilpailun - kuka löytää vanhimman kaunokirjallisen teoksen, jossa on kirjoitusvirhe?
Joo, hyvä huomio taas. Todella rasittava ilmiö. Etenkin Maikkarin uutiset on tässä tosiaan kunnostautuneet vuosien myötä. Ja itse en lue sanomalehtiäkään enää niin paljon tästäkään syystä: luetun sisällön arvostuskin on tätäkin myöten laskenut.
Ja kirjoitusvirheitä typerämpiä ovat vielä epäselvyysvirheet. Siis että kirjoitetaan lause monitulkintaiseksi, vaikka sen voisi pienellä muotoilulla saada täysin yksiselitteiseksi. Esim. eiliseltä: "Yhä harvempi ylioppilaista valitsee ruotsin." Tuossa viitattiin lukiossa luettavaan vapaaehtoiseen ruotsiin, jota ei taatusti kukaan YLIOPPILAS valitse. Oikea muoto olisi ollut siis: "Yhä harvempi ylioppilaista valinnut ruotsin." Maikkarista kai tuokin oli. Hetken mietin että onko se virkamiesruotsi tosiaan yliopistossa nykyisin valinnainen.
Toinen ärsyttävä esimerkki: "kuten miesvainajallani oli tapana". Onko kuolleilla siis tapoja? Paljon parempi olisi sanoa: "kuten miehelläni oli (eläessään) tapana."
Tänään 7.9.2010 osui silmään Seitsemän uutisten alareunassa rullaava otsikko "Valtiovarainministeri Jyrki Katainen myöntää antaneensa suoraa palauetta Supon päällikölle."
Hetken kuluttua hämmästyin vielä enemmän - otsikko oli muuttunut muotoon: "Valtiovarainministeri Jyrki Katainen myöntää antaneensa suoraa palatuetta Supon päällikölle."
Ilmeisesti joku oli huomannut kirjoitusvirheen ja yritti korjata sitä lennossa, mutta korjaus osui yhdellä kirjaimella pieleen. Hyvä yritys kuitenkin - pääasia, että asialle yritettiin tehdä jotain.
Ja 4.9.2010 otsikkona oli "Ikäihmisten ajo-oikeus on usein ogelmallinen asia".
Lähetä kommentti