perjantai 11. joulukuuta 2009

Sosiaalinen media ylikierroksilla?

"Moderni johtaja osaa ladata videoita YouTubeen". "Jutta Urpilainen päivitti Facebookia vessassa". Sosiaalisen median aamupäivätilaisuus kerää 500 osallistujaa, tulijoita olisi paljon enemmänkin, mutta tila on täynnä.

Tuntuuko kenestäkään siltä, että aihe on ylikuumentunut? Minusta ainakin. Sosiaalisen median pitäisi olla keino, ei päämäärä eikä itsetarkoitus. Johtajan ei todellakaan tarvitse osata ladata videoita YouTubeen, vaan hoitaa työtään.

IT-maailma tarvitsee elääkseen trendejä ja hypejä. Pari vuotta sitten kaikki puhuivat Web 2.0:sta, joka on jo täysin passé. Nyt kaikki vannovat sosiaalisen median nimiin. Mikä mahtaa olla in ensi vuonna?

Sosiaalinen media on kiehtova termi jo senkin vuoksi, että media on aina sosiaalista. Muutoinhan kyseessä on tallennusmedia. Vai onko joku nähnyt joskus termin "epäsosiaalinen media"?

Käytännössä sosiaalinen media tarkoittaa vuorovaikutteisia web-palveluita, joissa jokainen voi viestiä toisten kanssa. Voisiko tämän rinnastaa sähköpostiin? Sosiaalinen media tekee www-sisällölle saman mitä sähköposti teki tekstille.

Muistamme miten siinä kävi. Vielä 1990-luvun puolivälissä kaikki olivat innoissaan, koska sähköpostin ansiosta vuorovaikutus tuli niin helpoksi. Organisaatioiden rajojen piti hävitä kokonaan, kun työntekijät voivat viestiä suoraan johdon kanssa ja ohittaa keinotekoiset rajat. Ja toimihan se - jonkin aikaa. Minäkin sain sähköpostiini vastauksen ministeriltä vajaassa tunnissa.

Mutta visio rajattomasta viestinnästä on lopulta mahdoton. Kun kaikki alkavat lähettää sähköpostia kaikille, mikään viesti ei enää mene perille. Tänään ihmiset vaikeroivat sähköpostivuoren alla, joka estää tehokasta työntekoa. Roskaposti on tehnyt sähköpostista viemärin, B-luokan kanavan, jolle etsitään korvaajaa verkostopalveluista ja sosiaalisesta mediasta.

Tämän syksyn kuumin trendi on ollut sosiaalinen media yrityskäytössä. Jokainen yritys kartoittaa nyt tapoja, joilla se voisi hyödyntää uutta tekniikkaa. Yksinkertainen mutta tehokas keino on seurata, mitä käyttäjät puhuvat tuotteista ja palveluista netissä. Mutta kuinka todellista tällainen seuranta on? Kuinka todellisen kuvan antavat ne muutamat nettiaktiivit, jotka suureen ääneen valittavat kaikilla kanavilla huonosta asiakaspalvelusta ja tuotteiden aiheuttamista pettymyksistä? Onko vaara, että luottamalla liiaksi sosiaalisen median viidakkorumpuun johto saa entistä huonomman kuvan yrityksensä ja tuotteidensa imagosta? Julkisuus on sattumanvaraista, sillä mikä tahansa yksittäinen kokemus voi kasvaa sosiaalisen median myötä lumipalloksi.

Hypeen kuuluu, että modernin yrityksen pitäisi olla mukana Facebookissa, Twitterissä ja muissa uusissa kanavissa. Onhan se hienoa, että yrityksen oma FB-ryhmään saa 500 fania, mutta entä sitten? Pelkkä fanitus FB:ssä ei vielä takaa minkäänlaista sitoutumista eikä edes todellista kiinnostusta yhtiötä kohtaan.

Vielä kummallisempi on Twitter. En ole vielä nähnyt Suomessa ensimmäistäkään yritystä, joka käyttäisi Twitteriä johonkin järkevään. Lehdet tviittaavat uutisotsikoita (jotka saisi hallitummin RSS-feedeinä) ja työntekijät aforismeja, mutta kuka keksisi jotain hyödyllisempää? Anyone? Twitter silppuaa ajatukset ja tiedot pieniksi, muutaman lauseen viesteiksi, mikä ei ainakaan edistä suomenkieltä saati ymmärrystä.

Sosiaalisesta mediasta puhuvien kalvot ovat lähes aina täynnä yksittäisiä sanoja, palveluiden logoja ja abstrakteja valokuvia - mielellään vielä sikin sokin, luovaan kaaokseen heiteltynä. Aivan kuin kalvojen ulkonäkö kuvaisi sitä hajaannusta ja epätietoisuutta, jota puhujat eivät uskalla ääneen sanoa. Mahtaako tästä tulla mitään? Missä tässä on pihvi? Vai onko sitä edes? Pitäisikö tätä ymmärtää, vai riittääkö vain grafiikka? Sosiaalisen median Powerpoint-esitykset ovat kuin performansseja. Niistä ei saa mitään irti lukemalla kalvoja nettisivulta.

Ennen web 2.0:aa kaikki puhuivat blogeista, joita yritysten neuvottiin perustamaan. Kuinka moni perusti? Kuinka moni keksi oikeasti jotain blogattavaa asiakkaille? Kuinka monta yrityksen blogia itse seuraat? Yritysten sisäiset blogit ovat eri asia, mutta ne ovatkin osa vanhaa kunnon intranettiä.

Jos noudattaisin parin viime viikon aikana kuulemiani ohjeita, minun pitäisi koko ajan ladata videoita YouTubeen, päivittää ja kommentoida Facebookia, osallistua Social Media in Business -Linked-in-ryhmän keskusteluihin, seurata yritysten FB-sivuja, tviitata, blogata, secondlifeta... hyvänen aika, missä vaiheessa ehtisin tehdä töitä?

Herää epäilys, että sosiaalisen median suosio on ainakin osittain seurausta talouslamasta. Ihmisillä on aikaa seikkailla uusissa palveluissa, koska töissä on hiljaista - tai sitten asialla ovat työttömät, jotka etsivät hyötyä verkostoista ja kontakteja entisiin työkavereihinsa. Mitenkään väheksymättä sen hyödyllisyyttä.

Nyt pistän itse sosiaalisen mediani kiinni ja alan tehdä töitä.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

http://www.ilotulitus.info/ on aika hyvä esimerkki siitä kuin joku sosiaalisen median hörhö on myynyt asian eteenpäin asiakkaalle.

Löytyy Facebook-sovellus, jossa voi viritellä omaan kuvaan suojalasit. Löytyy mainosvideot, joita ajettaneen televisiossakin. Löytyy twitter-sivut, jossa on jopa pari merkintää joulukuulta. Videot toki löytyvät myös YouTubesta. Blogista löytyy samat sisällöt kuin twitteristäkin, hiukan pidempänä. Flickristä löytyy julistekuvat.

Siinä on mainostoimisto tosiaan ymmärtänyt sosiaalisen median -- not.

Ikävintä asiassa on se, että itse todellinen sisältö jää nyt tämän hypen varjoon.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.ilotulitus.info/ on aika hyvä esimerkki siitä kuin joku sosiaalisen median hörhö on myynyt asian eteenpäin asiakkaalle.

Löytyy Facebook-sovellus, jossa voi viritellä omaan kuvaan suojalasit. Löytyy mainosvideot, joita ajettaneen televisiossakin. Löytyy twitter-sivut, jossa on jopa pari merkintää joulukuulta. Videot toki löytyvät myös YouTubesta. Blogista löytyy samat sisällöt kuin twitteristäkin, hiukan pidempänä. Flickristä löytyy julistekuvat.

Siinä on mainostoimisto tosiaan ymmärtänyt sosiaalisen median -- not.

Ikävintä asiassa on se, että itse todellinen sisältö jää nyt tämän hypen varjoon.

Anonyymi kirjoitti...

Twitter toimii minulla erittäin hyvin kiinnostavien uutisten suodattimena. Ei tarvitse selata lehtiä, joita ei kuitenkaan ehdi lukea, eikä ravata kaikissa mahdollisissa seminaareissa, joihin ei kuitenkaan ehdi. Sosiaalinen median tehokkuus tosin riippuu täysin siitä kenen kanssa olet verkostoitunut.

marsyk kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, Petteri.

Olen samaa mieltä siitä, ettei sosiaalinen media ole itsetarkoitus tai lopullinen maali. Yhtä viisasta olisi ollut aiemmin puhua sähköpostista suurena ratkaisuna. Nehän ovat vain välineitä.

Itse, viestinnän ammattilaisena tuonkin sosiaalisen median yhtenä kanavana muiden rinnalle, blogi tiedotteiden, twitter ja facebook maksullisen markkinoinnin rinnalle. Jos ne eivät tunnu sopivilta, ei ketään pakoteta mukaan.

Hyvää sosiaalisessa mediassa on tiedonjaon jakautuminen järkevästi. Sosmedia yrityksissä poistaa turhia välikäsiä, jos asiantuntijat saadaan suoraan keskustelemaan keskenään.

Teenkö siis itseäni viestijänä työttömäksi? Tuskin, tarvitaan kanavien avaajia, fasilitaattoreita, huoltoporukkaa ja uusien trendien etsijöitä. Edellämainittu lankeaa melko juohevasti esimerkiksi viestinnälle.

Mielestäni vuosi 2010 tulee olemaan sosiaalisen median murrosvuosi, jolloin sitä otetaan laajamittaisemmin käyttöön yrityksissä ja organisaatioissa. Kansa on nyt mennyt yhteisölliseen verkostoon, ja opettelee sen netikettiä. Ilmaisuus on nyt pop, mutta maksullinen laatusisältö on jo oven takana. Eiköhän maailma tämänkin hypen jälkeen järjesty. Ehkä hieman eri tavalla, mutta järjestyy se.

Omasta mielestäni ilotulitus.info on varsin sopiva kampanjatuote sosiaaliseen mediaan, kohderyhmä - nuorempi ilotulitteita ampuva väki kun on enempi täällä verkossa kuin perinteisen median kuuluvuusalueella.

Katri Lietsala, Gemilo Oy kirjoitti...

Petteri, hyviä avauksia, mutta myös muutamia huomioita, joista voitaisiin istua alas ja jutella pidempään. Suhtauduin itsekin Twitteriin epäilyksellä, mutta täytyy sanoa, että TweetDeckin avulla Twitteristä on paljon enemmän iloa kuin osasin ennakoida (www.twitter.com/katrilietsala).

Mitä tulee Anonyymin esiin nostamaan Tukesin Näe ilotulitus myös ensi vuonna -kampanjaan, olen vastuussa kampanjasta. Ihana nähdä, että Anonyymikin oli huomannut kampanjan. Ei ole työ mennyt hukkaan ;)

ps. Emme ole mainostoimisto. Yritykseni Gemilo on keskittynyt vuorovaikutteisiin verkkopalveluihin - tai sosiaaliseen mediaan, joka on ihan toimiva termi siinä missä moni muukin.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Olen samaa mieltä - Twitter ja FB ovat mainioita kollektiivisia vinkkipalveluita. Ne sopivat erinomaisesti välittämään hyviä linkkejä ja kiinnostavia uutisia muille asiasta kiinnostuneille.

Ilotulitus.info on varmaankin suunnattu nuoremmalle kohdeyleisölle, ja siinä sen idea toimii ihan hyvin. Eiköhän säpinää synny lisää kun vuodenvaihde lähenee.

Toinen juttu sitten on, pitääkö blogipostauksia, Twitter-rivejä ja FB-sovelluksia kutsua sosiaaliseksi mediaksi. Ennen sama olisi toteutettu Flashillä eikä sillä olisi ollut erityistä termiä. "Sosiaalista" mediaa syntyy vasta, kun suuri joukko ihmisiä vaikuttaa tasaveroisesti keskenään.

Kiitän Katria kutsusta, tulen toki tutustumaan asiaan tarkemmin. Trendeihin kannattaa aina suhtautua avoimin silmin ja poimia niistä sopivat osat, joita voi itse hyödyntää.

Pekka Sahlsten kirjoitti...

> Ennen web 2.0:aa kaikki puhuivat blogeista, joita yritysten neuvottiin perustamaan. Kuinka moni perusti? Kuinka moni keksi oikeasti jotain blogattavaa asiakkaille? Kuinka monta yrityksen blogia itse seuraat?

Petteri, yritys voi perustaa blogin, mutta yritys ei voi kirjoittaa blogia, vaan sen tekevät ihmiset.

Itse en seuraa (lähes) ainoatakaan "yrityksen" blogia. Sen sijaan seuraan kymmeniä sellaisia, jotka ovat jonkin yrityksen työntekijöiden kirjoittamia, kyseisen yrityksen sivuilla ilmestyviä blogeja.

Jos yrityksessä ei kenelläkään ole asiakkaille mitään sanottavaa, ei sitä sitten ole. Mutta hyvin monella yrityksellä sitä varmasti olisi. Jos yrtyksessä on jotakin sellaista asiantuntemusta, josta asiakkaat ovat kiinnostuneita, olisi tälle sanottavalle ainakin tarvetta.

Mikko Hypponen kirjoitti...

Minä ainakin seuraan sellaisen yrityksen kuin Petteri Järvinen Oy:n blogia...

Ja meillä firmassa (F-Secure) on kokeiltu Twitterin yrityskäyttöä hyvin tuloksin. Etenkin kansainvälisen IT-median tavoittaa sitä kautta hyvin. Kts. http://twitter.com/mikkohypponen

Mikko

Tuija Aalto kirjoitti...

Petteri, sosiaalinen media kannattaa nähdä ekosysteeminä ja mekanismina analysoitaessa suosittelua ja löydettävyyttä. Kuuntele esim. radiotyön opeiskelijoille laatimani 50-minuuttinen esitys (kokonaisia lauseita, ei logooja ;D) "Mitä kuuluu radiolle" aiheeseen liittyen.


http://blogit.yle.fi/aalto/mita-kuuluu-radiolle

Petteri Järvinen kirjoitti...

Yritysblogit ovat hankalia, koska lukijoita ei kiinnosta muodollinen diiba-daaba tai yrityksen mainospuheet. Kirjoitusten pitää olla aitoja ja rehellisiä. Yhdistelmä on harvoin mahdollinen. F-Securen blogi oli Suomen ensimmäisiä yritysblogeja ja niitä harvoja, joita itsekin seuraan. Nopea ja avoin viestintä on linjassa yrityksen omien tavoitteiden kanssa ja hyödyttää myös markkinointia. Twitter samoin.

Mikon Twitter-feedissä on mainioita linkkejä kiinnostaviin asioihin, suosittelen. Valokuva ei tosin ole yhtään Mikon näköinen - voisi luulla, että joku on kaapannut sivun.

Tämä sivu ei ole yritysblogi vaan sisältää täysin henkilökohtaisia ajatuksia.

Teemu Arina kirjoitti...

Bravo. Hyvä artikkeli. Olen aivan samaa mieltä zeitgeistin älyttömyydestä :) Lisää hauskoja abstrakteja kuvia tehtaillen, namaste, -T

Jessica Parland-von Essen kirjoitti...

On varmaan aivan totta, että "sosiaalinen media" on hypen huipulla juuri nyt. "Web2.0" käsitteenä alkaa on varmaankin jo luikumassa alamäkeen, mutta passéhan se ei ole, paitsi ehkä yrityspuolella.

Blogit, wikit yms. ovat tieteen puolella jo todella tärkeitä, tiedemaailmahan on verkossa kotikentällään ja substanssi luontevasti etusijalla.

Kulttuuripuoli onkin sitten todella mielenkiintoinen. Muistiorganisaatioissa ollaan heräämässä "web2.0":aan, josta luultavasti tulee aivan ratkaisevan tärkeä murros. Esimerkiksi taggaaminen on kentälle loistava juttu, mutta muutenkin käyttäjien tuottama sisältö tuo mahdollisuuden myös demokratisoitumiselle.

No, vähän irrallisia mietteitä aiheesta ... : ) Ymmärrän hyvin hypen aiheuttaman hermostumisen, kun päättömältä vaikuttava lauma ryntäilee sinne tänne. Mutta onhan tässä tarjolla myös todella hienoja mahiksia, kun vain malttaa hieman miettiä tekemisiään.

Juho Makkonen kirjoitti...

Kiinnostava ja osin varsin osuva kirjoitus. Pariin yksittäiseen kohtaan tekee mieli tarttua:

1) "Uutisotsikot saa RSS-feedinä hallitummin kuin Twitterissä"

Itse asiassa Twitter saattaa olla linkkienjakotapana nimenomaan tappamassa RSS:ää, kts. esim. http://www.techcrunchit.com/2009/05/05/rest-in-peace-rss/

Twitterin voima on reaaliaikaisuudessa ja mahdollisuudessa jakaa kiinnostavat uutiset helposti eteenpäin, jolloin lukija voi suorittaa helposti sosiaalista suodatusta. Toisaalta käyttämällä Twitterin listoja on mahdollista saada kaikki RSS:n "organisoidut" ominaisuudet käyttöön, joten Twitter vaikuttaa minusta tällä hetkellä RSS:ää tehokkaammalta medianseurantatavalta.

2) "Sosiaalisen median powerpoint-esityksistä ei saa mitään irti lukemalla kalvoja nettisivuilta."

Nykykäsityksen mukaan hyvät esityskalvot eivät toimi lainkaan luettavana dokumenttina, vaan tarvitsevat puhutun esityksen tuekseen. Vaatimukset hyvälle luettavalle dokumentille ja esityskalvoille ovat yksinkertaisesti erilaiset. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että jos ihminen näkee ja kuulee saman asian yhtä aikaa, hän ymmärtää tutkimusten mukaan sen huonommin kuin jos hän pelkästään näkisi tai kuulisi saman asian. Slideshare-esitysten tms. tueksi olisikin aina syytä laittaa joko nauhoitettu puhe tai ainakin varustaa kalvot selventävillä kommenteilla.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Twitterissä on hyvät puolensa, mutta se vaatii lähes reaaliaikaista seurantaa. RSS-feedit säilyvät paremmin. Kaikki eivät ehdi päivystää jatkuvasti koneensa ääressä.

Powerpoint-esityksistä on tullut performansseja, joiden anti on nähtävä paikan päällä. Hyvässä esityksessä näin pitää ollakin. Mutta kaikki eivät pääse paikalle eivätkä ehdi katsoa tunnin esitystä YouTubesta. Siksi tiivistelmälle ja valmiille muistiinpanoille olisi yhä kysyntää.

Ehkä Powerpoint-kalvot ovat wanhaa aikaa ja performanssit tätä päivää. Eli kuten Teemu sanoi vuosi sitten eräässä esityksessään: "Tämän päivän töitä ei tehdä eilisen työvälineillä".

Olli Kopakkala kirjoitti...

Hyvä kirjoitus Sosiaalisen median hypetyksestä. Minulla on sellainen käsitys, että tätä hypeä ajavat eniten hypestä hyötyvät yrittäjät.

Kirjoitin samasta aiheesta omaan blogiini vähän kärkkäämmin ja nostatin pienen myrskyn vesilasiin: http://www.ollikopakkala.com/sosiaalinen-media-on-sarvikuonon-hanurista/

Siltikään en ole vielä saanut kovin montaa esimerkkiä siitä, miten suomalaiset yritykset olisivat saaneet sosiaalisen median hyödyntämisestä oikeaa laskennallisat hyötyä.

Sosiaalinen media on mielestäni tällä hetkellä kasa kivoja työkaluja joita tuputetaan väärille henkilöille.

Website Security Test