lauantai 12. joulukuuta 2009

Ihminen on sitä, mitä hän syö - sika

Otsikko on vanhasta Juicen joululaulusta. Sanat tulivat mieleen sikaloiden valokuvia katsellessa. Terveisiä sikalasta, todellakin.

Moni ei haluaisi uskoa, että kituvat ja ulosteissaan makaavat siat on kuvattu suomalaisilta tiloilta. Haluamme uskoa, että tällaista tapahtuu vain ulkomailla, missä eläinten hyvinvoinnista ei välitetä. Suorastaan käsittämätöntä on se, etteivät viranomaiset tunnu tekevän asialle mitään, vaikka ovat hyvin tietoisia asioista.

Helsingin Sanomien keskustelupalstalla oli hyytäviä kirjoituksia, joissa sikaloilla lomittajina työskennelleet kertoivat nähneensä vielä paljon pahempaakin, ja eläinlääkärien hyväksyneen kaiken. Sikojen olot ovat kerrassaan... sikamaiset.

Nimimerkki Erkki (liekö sama sikatilallinen Erkki P. joka oli armeijassa samassa tuvassa?) katsoi asiaa toisesta näkökulmasta. Otsikolla "Eläimiä, ei ihmisiä" hän kirjoitti näin:

Herätkää ihmiset, ne on vain eläimiä. Ei tämä ole mikään maailmanloppu. Sattuu ja tapahtuu sitä meidänkin tilalla ja joskus asioita jää huomaamatta, mutta kaiken kaikkiaan asiat hoidetaan ihan hyvin. Tämä on taas sitä kaupunkilaisten turhaa vauhkoamista. Onneksi maatalousministeri on ollut mukana sikataloudessa itsekin eikä lähde mukaan tähän hössötykseen.

Ne on vain eläimiä. Niinpä. Tosin siat ovat eläinten joukossa niitä kaikkein älykkäimpiä, lehtiuutisen mukaan jopa kolmivuotiaan lapsen tasolla.

Mutta eläimiä kuitenkin. Onko siis vika meissä cityvihertävissä kaupunkilaisissa, jotka olemme erkaantuneet liian kauaksi alkuperäisestä lihatuotannosta ja luonnosta ylipäätänsä?

Ei. Aikojen kuluessa ihmiskunta on kehittynyt ja sen myötä käsitys oikeasta ja väärästä muuttunut. Esimerkiksi orjuus ja siirtomaavalta olivat runsas sata vuotta sitten yleisesti hyväksyttyjä. Eivät ole enää. Siksi myöskään eläinten kärsimystä ei voida hyväksyä vain sen vuoksi, että niin on ollut ennenkin.

Emme me kaupunkilaisetkaan ihan syyttömiä ole. Vaadimme ruuan hintaa alas ja kaupassa valitsemme mieluummin halpaa, ulkomaista lihaa. Kaiken on oltava mahdollisimman tehokasta, jotta tulos kelpaisi kuluttajille. Tehokkuusvaatimus ei ole ainoa syy eläinten huonoon kohteluun, mutta ei se ainakaan helpota asiaa.

Eläinten kohtelu kiinnostaa meitä vain silloin, kun kyse on Suomesta. On varmaa, etteivät ulkomaiset halvat lihantuottajat välitä eläimistä senkään vertaa kuin suomalaiset. Mutta se ei meitä haittaa, kunhan vain liha on tiskillä halpaa.

Jos kinkku maistuu tänä vuonna suussa pahalta, lienee syytä katsoa myös peiliin.

Lisäys 19.12.2009: Uutisten mukaan Katalonia suunnittelee härkätaistelujen kieltämistä. Aiemmin vastaavan päätöksen on tehnyt Kanarian Saaret ja ilmeisesti myös Barcelona, vaikkei sitä uutisessa mainitakaan. Härkätaistelujen kieltäminen ei varmasti ole helppo päätös espanjalaisille, joille kyse on pitkästä perinteestä ja matkailuhoukuttimesta. Mutta ajat muuttuvat Espanjassakin. Julma viihde herättää tämän päivän maailmassa yhä enemmän paheksuntaa.

5 kommenttia:

Janne Pirinen kirjoitti...

Kovasti sammaa mieltä Petterin kanssa. Joku roti olisi karjatalouteenkin saatava. Ennen puhuttiin kettutytöistä, pian kai meistä sikamiehistä...

Anonyymi kirjoitti...

Bloginpitäjä joskus kritisoi kovasti metsästystä, että se ei ole hyvä harrastus. Onko tämä sitten parempi vaihtoehto, että eläimet ovat sontaisissa läävissä sen sijaan että ne olisivat metsässä vapaana?

Timo Suvanto kirjoitti...

Minusta tämä koko juttu kertoo ensi sijassa mediassa julkaistun kuvan tai videon voimasta. Kun kuvat Abu Chraibin vankilasta tulivat julki, niin tapahtumat lähtivät vyörymään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Abu_Ghraibin_vankilan_kidutusskandaali

Jos olisi vain kerrottu, että myös "sivistyneet" eurooppalaiset ja "semisivístyneet" jenkit kohtelevat sotaankeja sikamaisesti, niin sillä olisi tuskin ollut juuri mitään vaikutusta, vaikka asianomaiset olisivat käsi raamatulla vannoneet kaiken nyt kuvalla nähdyt todeksi.
Vastaava oli videotaltiointi mustien pieksennästä USA:ssa jokin vuosi sitten. Tähänkin reagoitiin vasta sitten, kun video näytettiin TV:ssä. Vastaavia löytyy nyt vaikka kuinka netistä.
http://www.youtube.com/watch?v=3Ebuu5NN-jY&feature=related

Kuva herättää tunteita. Siksi se on niin voimakas ase sekä totuuden että vääristellyn totuuden kertomisessa. Jore Puusan etunenässä esittämä vaatimus siitä, että medioihin saisivat kuvata vain ammattilaiset, tai demokratia on vaarassa, on käsittämätön. Meillä on ihan tuoreita esimerkkejä siitä, mihin joudutaan, kun media on harvojen ja valittujen käsissä. Tuskinpa Jorekaan pitää Natsi-Saksaa ja sosialistivaltioita minään demokratian näyteikkunoina, vaikka media oli niissä valjastettu "ammattilaisten" käsiin. Jälkimmäisissä vielä nimenomaan turvaamaan ei ainoastaan demokratiaa vaan suorastaan kansandemokratiaa kapitalismin hyökkäyksiltä.

neko kirjoitti...

On pikku hiljaa kypsynyt ajatus jättää liha pois ruokavaliosta. Ensin se on ollut vähennyslistalla, mutta viime aikaiset tapahtumat ajoivat siihen, että nyt tuli stoppi.

Tässä perheessä (2 aikuista ja kissa) siirrymme nyt kokonaan lihasta pois (pl. kissa). Ja voin sanoa, ettei se todellakaan ole vaikeaa. Minua inhottaa koko tuotantoeläin -sana.

Anonyymi kirjoitti...

Emme me kaupunkilaisetkaan ihan syyttömiä ole.

Lihan ostajat ovat syyllisiä sikaloiden tilanteseen.

Kun tehdään katugalluppeja, suuri osa vastaa, että eläinten hyvinvointi on tärkeää ja että olisi valmis maksamaan ylimääräistä luomusta tai onnellisten possujen lihansta.

Karu totuus on kuitenkin se, että lihatistkillä on toinen ääni kellossa.

Jos vierekkäin on kaksi könttiä sianlihaa, niin kumman ostat:

1. onnellisena eläneen ja kuolleen possun lihaa vai
2. tehotuotettua sianlihaa, joka on saatu siasta, joka on elänyt koko elämänsä 2 neliömetrin alueella, eikä ole koskaan ollut vapaana?

Valinta on aika helppo. Harmi, ettei tämä ole se kysymys, joka lihatiskillä esitetään. Siellä kysymys kuuluu, että ostatko

a) sianlihaa, joka maksaa 15 euroa kilo vai
b) täysin samannäköistä/-laatuista sianlihaa, joka maksaa 3 euroa kilo.

Jälleen valinta on aika helppo.

Karu totuus on se, että ihmiset, jotka suuren osa sianlihasta ostavat, eivät halua maksaa sian onnellisesta elämästä ylimääräistä. Ja ne rikkaat ja vihertävät kaupunkilaiset, joilla olisi halua ja kykyä maksaa, ovat todennäköisesti kasvissyöjiä.