keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Vuoden papukaija-palkinto: Mä olen maksanut sitä vuokraa, mitä on pyydetty

Kulttuuriministeri Stefan Wallinin radiouutisten haastattelu oli tänään hämmästyttävää kuultavaa. Lyhyessä haastattelussa ministeri kieltäytyi kertomasta vuokransa suuruutta, mutta toisti kuusi kertaa: mä olen maksanut sitä vuokraa, mitä multa on pyydetty. Tällä suorituksella Wallin ylittää Jutta "Aivan aluksi haluan kiittää kaikkia..." Urpilaisen saavutuksen kirkkaasti.

Toisessa, netissä olevassa haastattelussa Wallin on suorastaan nenäkäs. Hän kieltäytyy kertomasta vuokraansa yksityisyyteen vedoten ja toteaa, ettei itsekään kysy STT:n toimittajan vuokraa.

Eivätkö poliitikot ole oppineet mitään vaalirahasotkuista? Millaisessa etuoikeutetussa maailmassa he kuvittelevat elävänsä?

Jos Wallin asuu huomattavasti markkinahintaa halvemmassa asunnossa, on perusteltu syy epäillä jonkun vaativan häneltä siitä vastapalveluksia. Ministerin toiminnalta pitää vaatia avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Hulppealla palkalla on varmasti varaa maksaa käypää hintaa, jonka muutkin Helsingissä joutuvat maksamaan?

Kaiken huipuksi Wallin toteaa, ettei ole edes ottanut selvää, mikä on käypä hintataso. Ehkä ministerin kannattaisi selvittää tällaiset asiat?

Mä olen maksanut sitä vuokraa, mitä multa on pyydetty.

Mä olen maksanut sitä vuokraa, mitä multa on pyydetty.

Mä olen maksanut sitä vuokraa, mitä multa on pyydetty.

Mä olen maksanut sitä vuokraa, mitä multa on pyydetty.

Mä olen maksanut sitä vuokraa, mitä multa on pyydetty.

Mä olen maksanut sitä vuokraa, mitä multa on pyydetty.

8 kommenttia:

Teemu kirjoitti...

Jos Petteri päätät itse asettua ehdolle, lupaan ääneni sinulle.

ppotka kirjoitti...

Suomeksihan tuo kuuluu:
Mä olen aina olettanut, että lahjomasta ei tarvitse maksaa. Ruotsiksi Wallin ilmeisesti ajattelee toisin...

Petteri Järvinen kirjoitti...

En epäile, että kyse olisi lahjonnasta. En edes epäile, että ministeri olisi saanut erityiskohtelua. Kaikki talossa asuvat nauttivat ilmeisesti edullisesta vuokrasta, olisiko 100 euroa yksiöstä sopiva?

Sen sijaan paheksun ministeriä, joka toistaa papukaijana viestintäkonsultin antamaa fraasia ja väittää, että vuokra on yksityisasia. Ministerin maksamat maksut, sikäli kun ne poikkeavat yleisestä hintatasosta, EIVÄT ole yksityisasioita.

Ellei ministeri tätä ymmärrä, hän elää mennyttä aikaa tai ei muutoin ole tehtäviensä tasalla.

Mistähän se muuten johtuu, että lähes jokainen viime vuosien kulttuuriministereistä on kerännyt kielteistä julkisuutta? Onko vika ollut julkisuudessa vai ministereissä?

Anonyymi kirjoitti...

Wallin on käynyt kurssit ja tietää että voi toistaa saman vastauksen samaan kysymykseen, koska toimittaja kuitenkin leikkaa toistot pois.

Paitsi että tässä tapauksessa närkästynyt toimittaja kosti ja näyttikin koko komeuden.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Ehkäpä jatkokurssilla kerrotaan, että jos vastaa toimittajan jokaiseen kysymykseen samalla fraasilla, siinäkin on omat vaaransa.

Ossi Mäntylahti kirjoitti...

Wallin vuokraa 35 neliömetrin "luksusasuntoa" Ullanlinnasta. Ilta=Sanomat tosin puhuu tarkoituksenhakuisesti eliittialue Eirasta, mutta Huvilakatu 27 on Eiraa vain kiinteistövälittäjien hyvin väljillä määritelmillä. Eira rajoittuu Tehtaankadun, Merikadun, Laivurinkadun ja Telakkakadun alueelle. Gyllenbergin säätiö omistaa koko talon.

Kämpästä maksetaan noin 12-16% markkinahintaa alhaisempaa vuokraa

Käytäntö on yleinen ruotsinkielisten säätiöiden omistamissa asunnoissa. Esimerkiksi Svenska folkskolans vänner pitää vuokria tarkoituksella markkinahintoja alaisempina, koska näin subventoidaan osaltaan opettajien palkkausta. Tämä toimii porkkanana seudulle muuttamiseen.

Gyllensbergin säätiö perustelee alhaisempaa markkinahintaa sillä, että se tarkistaa hintojaan joidenkin vuosien välein, eivätkä hinnat ole sidottuja indeksiin.

Asuntoja ruotsalaisen koulun kannatusyhdisyksellä on noin 150, Gyllenbergin säätiöllä 160 ja kirjaseuroilla yhteensä vajaat 350. Asuntoihin valitaan vuokralaiset itse, eivätkä niihin pääse mm. Arava-kriteerit täyttävät persaukiset.

ks.
http://www.hbl.fi/text/inrikes/2009/11/19/d40060.php
http://www.hbl.fi/text/inrikes/2009/11/18/w39957.php

jlaiho kirjoitti...

Voisi sanoa Wallinin omaksuneen sen Göbbelsin nimiin laitetun ajatuksen, että kun valhetta toistaa riittävän kauan se muuttuu totuudeksi.

Periaatteessa kyse on ihan samasta asiasta kuin Nuorisosäätiön puoluetukien tapauksessa. Jos Wallin on maksanut markkinahintaa alempaa vuokraa, niin on tapahtunut tulonsiirtoa. Wallinin rahallinen tukeminen on minusta selvästi vastoin säätiön ohjesääntöä. Säätiön johdon tai viimeistään säätiön tilintarkastajien olisi siis pitänyt puuttua asiaan. Sama koskee luonnollisesti muitakin mahdollisesti liian halvalla asuvia vuokralaisia.

Sinänsä asian ei pitäisi hämmästyttää ketään. On helppo ymmärtää, että verkostot toimivat myös yhteiskunnan korkeammilla tasoilla, jos ne toimivat ruohonjuuritasollakin tavallisten työssäkävijöiden kesken. Korkeammalla on huikeasti paremmat mahdollisuudet autella puolin ja toisin kuin täällä alempana. Siinä innossa ikävä kyllä ei aina muisteta miettiä, miten moitittavasta toiminnasta voisi kulloinkin olla kyse.

Ministeritasolla pitäisi joka tapauksessa kyllä jo osata olla sähläämättä noin. On tosi vaikea kiistää oikeutettua epäilystä, että tällä tavoin lahjaksi annettavan taloudellisen tuen saaminen vaikuttaa vastaanottajaan, joten olisi paljon viisaampaa olla ottamatta alennusta vastaan.

Jos Wallinissa olisi oikeasti tyyliä, hän olisi jo vaatinut säätiöltä saada maksaa vuokrasta puuttuvan osan eikä puhuisi puuta heinää.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Lievää alihintaa markkinatasoon verrattuna voi olla perusteltua, jos asukkaiksi halutaan esim. hyvämaineisia henkilöitä, joiden vuokranmaksukyky on varma, ja jotka tästä syystä ovat vuokranantajalle helppoja asiakkaita.

Kaikki muut perustelut herättävät uusia kysymyksiä. Jos ruotsinkielinen säätiö suosii ruotsinkielisiä ei kannata ihmetellä, miksi pakkoruotsi ja Ahvenanmaan kysymys herättävät närää kansassa. Jos säätiö haluaa suosia toimittajia ja kulttuuri-ihmisiä (miksi ihmeessä haluaisi?) herää kysymys, onko se säätiön sääntöjen mukaista. Säätiön pitäisi hoitaa omaisuuttaan niin, että se takaa optimaalisen tuoton varsinaiseen tarkoitukseen. Jos hinta on selvästi alle markkinatason, verottaja voi tulkita erotuksen lahjaksi.

Jos ministeri saa muita enemmän alennusta, herää epäily mahdollisista vastapalveluksista. Ehkä näin ei ole, vaan kaikki asuvat talossa Ossin mainitsemaan 12-16 % alihintaan (mistä tämä tieto muuten oli peräisin?). Silloin kyse on säätiön eikä asukkaiden ongelmasta.

Ministerin papukaijamainen vastaus ei kuitenkaan ole missään oloissa hyväksyttävä. Puolueettomuuden varmistamiseksi raha-asioiden on oltava läpinäkyviä - etenkin tässä tapauksessa, kun säätiöllä ja ministerillä on yhdistävä tekijä (kieli).