keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Mitä tapahtui Digitan veloituksille?

Lehdistö nostaa toistuvasti esille Digitan antenniverkon televisiojakelusta perimät korkeat hinnat. Sillä ei ole kuitenkaan kiinnostusta tai resursseja penkoa asiaa loppuun asti, mikä on harmi.

Olen seurannut asiaa alusta lähtien. Kun digitalisointi 1990-luvun lopussa käynnistyi, se edellytti suuria investointeja. Maahan piti rakentaa uusi jakelutekniikka, jossa tv-mastoihin lisättiin digitaaliset antennit ja konesaleihin niiden vaatimat lähettimet. Ylellä ei ollut rahaa, koska digitalisointi ja uusien kanavien perustaminen söi muutenkin yhtiön resursseja.

Ylen silloinen johto (erityisesti toimitusjohtaja Arne Wessberg) olisi voinut laittaa yhtiön talouden kuntoon, mutta se olisi vaatinut ikäviä leikkauksia ja supistuksia. Tämä tehtävä jäi hänen seuraajalleen, Jungnerille. Sen sijaan rahat päätettiin ottaa yhtiöittämällä jakelutekniikka Digitaksi ja myymällä siitä osuus jollekin teleoperaattorille.

Yle tarjosi osuutta neljälle suomalaiselle yhtiölle keväällä 2000. Sekä Alma Media että SanomaWSOY olivat kiinnostuneita. Niiden kannalta oli kiusallista joutua maksamaan jakelusta kilpailijalleen Ylelle. Omistus jakeluyhtiössä olisi taannut sanavaltaa hinnoitteluun, mutta kuka tahansa Ylen ulkopuolinen omistaja kelpasi niille hyvin.

Lopulta Yle sopi myyvänsä 34 prosenttia Digitasta Soneralle noin 50 miljoonalla eurolla, mutta kilpailuvirasto edellytti Soneran silloin luopuvan digi-tv:n ohjelmasuunnitelmista (niinpä, Sonera harkitsi tuolloin myös tv-kanavan perustamista!). Sonera ei kuitenkaan halunnut luopua tv-bisneksestä.

Näin jälkikäteen on helppo todeta, että kaikki Soneran tuolloiseet päätökset menivät metsään. Osuus Digitasta olisi ollut huomattavasti parempi bisnes kuin tv-kanavan perustaminen tai ilman ostaminen Saksasta. Digita-kauppa peruuntui ja uudeksi ostajaksi löydettiin ranskalainen TDF. Sille myytiin 49 prosenttia Digitasta 141 miljoonalla eurolla.

Yleisradio oli varmasti tyytyväinen saatuaan yhtiöstä kaksinkertaisen hinnan! Rahat olisi pitänyt laittaa investointeihin, mutta ne paloivat Ylen jatkuvien tappioiden kattamiseen ja digitoiminnan takkuilevaan alkuun. Kuka vielä muistaa, että kun lähetykset elokuussa 2001 alkoivat, kaupoissa ei ollut yhtään digisovitinta?

Rahaa tarvittiin aina vain lisää, joten Yle myi muutamaa vuotta myöhemmin tyytyväisenä loputkin Digitasta. Vuonna 2006 TDF:n puolestaan ostivat ranskalaiset ja amerikkalaiset pääomasijoittajat. Jo silloin Digitan arvon laskettiin kaksinkertaistuneen vain muutamassa vuodessa ja sen liikevoittoprosentti oli 17.

Digitan myynti ulkomaille oli Ylen ja suomalaisten tv-kanavien kannalta huono kauppa, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen kuin lehtikirjoittelusta voisi päätellä.

Digiverkon rakentaminen olisi vaatinut investointeja, joihin Ylellä ei tuolloin ollut varaa. Yhtiöittäminen oli pakon sanelema ratkaisu. Jos jakelutekniikka olisi jatkanut osana Yleä, se ei olisi pystynyt toimimaan yhtä kustannustehokkaasti. Lisäksi oli epävarmaa, miten koko digitalisointi onnistuisi. Riskiä haluttiin siirtää tv-kanavien ulkopuolelle.

Digitan nykyistä hinnoittelua ohjaa viestintämarkkinalaki. Vaikka sillä on monopoli antennijakeluun, se ei voi nostaa hintoja mielin määrin. Digitalla on myös riesanaan tappiolliset @450- ja DVB-H-verkot, jotka tulevat tuskin koskaan tuottamaan voittoa.

Nyt sitten asia, jota itselläni on vaikea ymmärtää. Kun televisiota digitalisoitiin, tv-yhtiöt kehuivat kilvan, miten edullista digitaalinen jakelu on. Sen kustannusten piti olla vain viidesosa analogiajakelusta, koska sähkötehoa tarvittiin vähemmän ja lähetystekniikka oli tuntuvasti yksinkertaisempaa. Se, että alentuneet kustannukset menivät kokonaan tv-yhtiöiden pussiin ja kuluttajien vastuulle jäi uusien laitteiden hankinta sekä joka vuosi nousevat tv-maksut, on toinen juttu.

Vuonna 2000 Yle maksoi kaikista Digitalta ostamistaan palveluista (sisältäen mm. radiokanavien jakelun) summan, joka oli 10-15 prosenttia yhtiön liikevaihdosta. Digitalisoinnin piti pudottaa tv:n jakeluhintaa merkittävästi. Tosin jo tuolloin oli tiedossa, että Digita tulee nostamaan hintoja analogialähetysten loppuessa. Tieto löytyi julkisesta hinnastosta, joten se ei tullut kenellekään yllätyksenä.

Syyskuussa 2007 havaittiin, että digitaalisia täytelähettimiä tarvitaan lisää. Niitä rakennettiin kiireesti, jotta luvattu virheetön digikuva saatiin näkymään kaikkialle Suomeen. Lähettimien määrä ja kustannukset nousivat. Hinnasto 1.1.2007 kertoo B-nipussa olevan 36 päälähetysasemaa ja 65 täytelähetintä; 1.3.2009 hinnaston mukaan B-nipun täytelähetinten määrä on noussut jo 149:ään.

Silti on yllättävää, että tv-yhtiöt nyt valittavat Digitan hinnoittelun kalleudesta - etenkin kun juuri tästä syystä DNA sai kahden teräväpiirtomuksin koeluvat vuoteen 2016 asti. Se voi hinnoitella oman jakelunsa edullisemmaksi jos vain pystyy. Ainakaan Digitan hinnoittelun ei pitäisi olla teräväpiirron yleistymisen esteenä.

Heinäkuussa Helsingin Sanomat hehkutti Digitan ulkomaille valuvista "mahtivoitoista" ja kertoi Ylen maksavan yhtiölle 35 miljoonaa euroa vuodessa. Ylen liikevaihto vuonna 2007 oli 385 miljonaa euroa. Miten on mahdollista, että antennijakelun osuus on taas kymmenesosa yhtiön menoista, vaikka juuri tämän piti digitalisoinnissa muuttua?

Ja miten on mahdollista, että tämä kehitys on tullut tv-kanavien johdolle yllätyksenä?

4 kommenttia:

Olli Vihervuori kirjoitti...

"Digitan nykyistä hinnoittelua ohjaa viestintämarkkinalaki. Vaikka sillä on monopoli antennijakeluun, se ei voi nostaa hintoja mielin määrin."

Pitää kuitenkin muistaa, että lain tuomat rajoitukset Digitan hinnoitteluun ovat todella kaukana tilanteesta, jossa alalla valitsee normaali kilpailuasetelma. Lain mukaan hinnoittelun pitää perustua toiminnan kustannuksiin, joten Digitalla ei ole mitään kannustinta alentaa omia kustannuksiaa, koska se saa niiden nousun aina takaisin hintojen korotusten kautta.

"Se [DNA] voi hinnoitella oman jakelunsa edullisemmaksi jos vain pystyy. Ainakaan Digitan hinnoittelun ei pitäisi olla teräväpiirron yleistymisen esteenä."

DNA ei ehkä voi rakentaa omia mastojaan, joten se joutuu vuokraamaan tilaa Digitan mastoista. Näihin hintaneuvotteluihin DNA lähtee aika huonosta asetelmasta.

"Digiverkon rakentaminen olisi vaatinut investointeja, joihin Ylellä ei tuolloin ollut varaa. Yhtiöittäminen oli pakon sanelema ratkaisu."

Eikö Yle sitten olisi saanut digi-investointeihin lainaa, jota se olisi myöhemmin maksellut takaisin Digitan kalliiden maksujen sijasta?

"Syyskuussa 2007 havaittiin, että digitaalisia täytelähettimiä tarvitaan lisää."

Oliko tosiaan niin, että digi-tv:n tekniikkaan liittyi näinkin suuria epävarmuuksia? Alun alkaen siis virheellisesti luultiin, että maa voidaan kattaa huomattavasti pienemmällä määrällä lähettimiä, mihin kustannuslaskelmat perustuivat. Vai haluttiinko insinöörien laskelmia vain tulkita toisin?

Teknisesti ottaen ongelman tausta on siinä, että jos analogisen tv:n signaali oli heikkoa, kuvasta sai silti selvää. Jos digi-tv:n signaali on heikkoa, kuvaa ei tule lainkaan. Ja ylipäätään langattomiin tekniikoihin liittyy se ongelma, että millään järkevällä määrällä investointeja ei koskaan saada täydellistä peittoa.

Anonyymi kirjoitti...

"DNA ei ehkä voi rakentaa omia mastojaan, joten se joutuu vuokraamaan tilaa Digitan mastoista. Näihin hintaneuvotteluihin DNA lähtee aika huonosta asetelmasta."

Juuri näin. En ole kuullut että DNA olisi jossain päin Suomea hakenut lupaa 300 metrisen TV-maston pystyttämiseen. Digitalta vuokraaminen taitaa olla ainoa vaihtoehto eli ketjuun tulee yksi välikäsi lisää.

Mutta kenelle tämä DNA:n HDTV oikein on tarkoitettu? 55% suomalaisista on kaapelin piirissä, mistä voi jo nyt tilata toista kymmentä HD-kanavaa.

Kaapelin ulkopuolella DNA kilpailee satelliittioperaattoreiden laajahkojen HD-pakettien kanssa. Tilanne on vähän eri kuin perus digi-tv:ssä. Useimmat katsojat haluavat vastaanottaa ohjelmansa tutulla haravalla, eivätkä ole kiinnostuneita maksu-tv:stä.

HDTV:stä kiinnostuneet taas ovat valmiita maksamaan - HD-kanavista se on vähän pakkokin, ainakin alkuvaiheessa - joten satelliitti ei heitä pelota. Kanava valikoima on satelliitissa takuuvarmasti suurempi ja kuvanlaatu todennäköisesti parempi. Koska antenniverkossa pihtaillaan bittien määrässä SD-kanavilla, niin mikä estää tämän HD-puolella.

Suomessa on n 40 000 kaapelin ulkopuolista yhteisantennijärjestelmää. HD-aikana on näiden on syytä tarkkaan harkita mistä signaalinsa vastaanottaa. Toivon mukaa Yle ei (tapansa mukaan) aseta keinotekoisia esteitä ohjelmiensa vastaanotolle.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Pitää kuitenkin muistaa, että lain tuomat rajoitukset Digitan hinnoitteluun ovat todella kaukana tilanteesta, jossa alalla valitsee normaali kilpailuasetelma.

Luonnollisesti. Samanlainen tilanne vallitsee vesilaitoksen, junan, kaapeli-tv-yhtiön ym. kanssa. Niissäkään ei ole kuin yksi vaihtoehto.

Gsm-operaattoreilla on pitkä perinne mastojen rakentamisesta ja niiden vuokraamisesta toisilta. Laki suoranaisesti velvoittaa siihen.

tom kirjoitti...

Niin. Mitähän mahtaisikaan olla jakelukustannuksissa viivan alla, jos kyse olisi analogitekniikasta. Vielä enemmän.

On vähän turhaa jossitella siitä että jos YLE olisi ottanut lainaa digitalisointia varten. YLE toimi jo tässäkin tilanteessa veturina digitv-uudistuksessa (eikä välttämättä täysin omasta tahdostaan), jos päälle olisi läjätty vielä vaateet jakelutekniikan osalta, voisi olla että olisi loppunut rahat ja tekijät. Ulkoistamisen kautta saatiin paljon osaamista Ranskasta, TDF:ltä.

Eikä sovi unohtaa sitäkään, että periaatteessa YLE ei olisi saanut enää kauaa omistaa verkkoaan, samasta syystä kuin Sonera ei saanut sitä ostaa: verkoilla ja palveluntuottajilla tulee olla (tietyin kriteerein) eri omistaja, samoin kuin eriyttäminen on nyt edessä esimerkiksi Fingridin suunnalla. Samaan tärmäävät esimerkiksi paikalliset sähköyhtiöt sitä mukaa kuin asiakaspohja kasvaa - tietyn pisteen jälkeen tuottaja ja jakelija täytyy erottaa toisistaan.

Website Security Test